: Jouluilta: Kolmilauluinen runoelma by Runeberg Johan Ludvig Juva Valter Translator - Christmas stories Christmas

@FreeBooksTue 06 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

Translator: Valter Juva

JOULUILTA

KOLMILAULUINEN RUNOELMA

Johan Ludvig Runeberg

Suomentanut Valter Juva

Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1921.

Suomennoksessani olen siell? t??ll? tehnyt edelt?j?ni, Paavo Cajanderin, k??nn?ksest? lainauksia, jotka kuitenkin runoelman kuusmitta-s?keisiin n?hden ovat useimmiten verrattain v?h?p?t?isi? ja vain ani harvoin k?sittelev?t kokonaisia s?keit?. Toisessa laulussa olevan romanssin entist? k??nn?st? on noin kaksi viidennest? s?ilytetty.

ENSIMM?INEN LAULU.

Vienona h?n, hymysuin kuin enkeli liikkuvi ko'issa, leikki? ly? sek? lohduttaa, tai tyynt?vi viiht?in.

??neti torpastaan, salomailla mi kaukana piili, l?ks sotavanhus Pistoli pois h?myhelkehen illan, l?mmenneen? jo liedest??n, nys? r?iskiv? suussa. Kenk??n m?kki? ei kotimiehen? katso ja kenk??n ukkoa seuraa ei. My?s ainoa poika ja turva kauas l?ks sotateille ja taisteli Turkkia vastaan. Murhein matkahan ei toki vanhus l?htev?n n?yt?; mieliss??n kuni muut h?n joulun riemua vartoi, vankkaan kartanohon kun kutsut n??t oli saanut. >>Viitsit, mies>>, oli virkkaillut majur, arvosa herra, kirkon luona kun ?skett?in aseveikkohon yhtyi, >>viitsit, Pistoli, istua noin kuin korpien metso, p?rr?n? piileillen; niin harvoin meill? m? n??n sun! Viel' ik?-p?ivi? on, viel' askelen astua jaksaa jalkasi ruhjounut; tule pois, tule jouluna viimeks. Juhlat pitki? on; kun marsseja, taistoja kerrot, hauskuttaa h?mypuhteet voit tuvan untelo-renkein.>>

N?in oli haastellut sek? olkaan ukkoa ly?nyt. Mieless' yst?v?-kutsu ja my?s majur arvosa itse, ukko nyt unhottaa tien vaivat, tyynn? h?n uhmaa mets?? synkkenev?? sek? lunta, mi laattua tuiskun, kattaen maat, loi nietoksin polun aution umpeen. Rient?en uppoavaa puujalkaa pisti ja nosti uljahin innoin, p??sten niin, vaikk' ontuen, eesp?in.

Mut toki joutuummin v?en-pirttiin hauskahan aatos eelt? jo kiiti, ja mieless??n h?n haasteli hiljaa: >>Riemua riitt?? nyt, heti pirtiss' aatto jo alkaa, huolet kaikki jo nurkkaan j?? sek? ty?puku kirstuun, kynttil?t tuikahtaa, ja jo permannolla on oljet. Joulu jos ois nyt my?s salin uljaan kruunujen alla, miss? he ennen leikki? l?i sek? lauleli aina! Vaan suru kuuluu nyt siell' istuvan, ankea kaipuu, siit? kun nuoren, kapteenin piti Turkkia vastaan taistoon menn? ja appelahan sulo puoliso j?tt??. Harvoin kieli se helkkyy nyt klaverissa, ja soitto ei ilotanssiin vie, talo vierait' ei ole t?ynn?. Yksin puoliso kapteenin vait itkevi, surren riemua menneen lemmen kuun, sek? kehtoa soutain, kaihoja laulavi lapselleen, jota ei is? n?hnyt. Vanhenneena ja nurjana vait talon arvosa rouva ky?kit k?y, salit tyhj?t k?y, taas k??ntyvi ky?kkiin, ?rtyy, moittivi t?it?, ja jos lepo muistuvi mieleen, k?tkyen ??reen j?? sek? yhtyy tytt?ren itkuun. Poissa se n?in koko viihtymys on. Majur ukko, jo kyltyin naisten kyynelihin, nojatuoliss' istuen, yrmii p?iv?t kaikki ja tuskaantuu, ikiparkuja kuullen. Yksip? siell' on vain, min lapsenmieli se seesn? valmis riemuhun ain' on, lempe? Augusta neiti. Vienona h?n, hymysuin kuin enkeli liikkuvi ko'issa, leikki? ly? sek? lohduttaa, tai tyynt?vi viiht?in, milloin murhe jo pilvi? tuo, ja ne myrskyt? uhkaa. Neitosen ansio my?s on, jos t?n? iltana oiva lie v?en kestitys, ei sit? nyt kai muistane toiset; h?n, tuo lapsekas impi, mi on koko kartanon nuorin, huoltaa kaikki ja on vain riemun tuojana muiden.>>

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!