: Veljekset Romaani by J Rnefelt Arvid - Finnish fiction

@FreeBooksTue 06 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

leet armeliaita ja laupeita.

Viimeiseksi, jo h?m?rt?ess?, alettiin myyd? sis?tavaroita: ensin is?n kirjastot ja huonekalut -- se keinutuolikin mattoineen, jossa h?n, piipun savujen keskell?, oli el?m?ns? parhaimmat saarnat sepitt?nyt; -- kulunut kirjoitusp?yt?, jonka kulmista oli irti kiertynyt vaalistuneen viheri? verka, t?ynn? naarmuja, jotka olivat syntyneet siit?, ettei pappa malttanut olla ottamatta p?yt?ns? ??reen pienoisia, kun joku t?mm?inen ry?mi h?nen kamariinsa ja nousi pystyyn h?nen tuolinsa varaan, syliin pyrkien. Ei malttanut kielt?? kolistelemasta imupaperi-painimella, repim?st? v?h?nkin mahdollisia papereja tai hakkaamasta ter?v?s?rm?isell? linjaalilla lovia p?yd?n reunaan. P?yt? katsottiin nyt niin kuluneeksi ja niin perinpohjaista sek? h?yl??mist?, lakeerausta ett? uudestaan verhoittamista kaipaavaksi, ett? sen hinta nousi vaan 12 markkaan.

Vasta salin huonekaluja my?t?ess? ehti mamma talousaskareiltansa huutokaupan pitoa l?hemmin seuraamaan. Kun pojat h?nelle osoittivat mit? jo oli my?ty, -- kun h?n n?ki sekamelskan pihalla ja aittain tyhjennyksen, n?ki omat vuosikausien ker?ykset, onnentoivotuskortit, kirjesalkut, pikkulasten keng?t, koltut, vanhanaikasen silkkisaalin, h??hameeseen kuuluneet koristukset, luuvarsi-viuhkan, vanhan kynttil?kruunun vitjat, nauhaset, rasiat, helmilangat s??lim?tt?m?ll? k?dell? vedetyiksi esiin suurista, punasista, rautahelyill? varustetuista kirstuista, joissa n?m? tavarat olivat vuosikausia j?rjestyksess? maanneet, -- vavahti h?nen k?tens?, jolla h?n piteli Uunon k?dest?. Mutta h?n ei sanonut mit??n. Johannes luetteli h?nelle myym?hintoja. H?nest? olivat useat niin alhaiset, ett? h?n vaikeni vaan sent?hden ett? sanat tuntuivat liian miedoilta ilmaisemaan loukkausta. H?n katsoi pois tavaroista, niiden yli, mets??n p?in ja kyyneleet t?yttiv?t h?nen silm?ns?.

Ihan viime hetkess? sai ?iti tiet??, ett? kaikkein rakkaimpia tavaroita saattoi huutaa omakseen tai ainakin siten nostaa niiden hintaa, ja ett? paras oli k??nty? semmoisessa tarkoituksessa jonkun varakkaamman yst?v?n puoleen, joka h?nen puolestaan ja h?nelle huutaisi halutut esineet. Niin oli sitten tehtykin.

Kun ilta oli tullut ja vieraat jo l?hteneet, istui ?iti n?in pid?tettyjen ja pelastettujen lempitavarainsa keskell? ruokasalissa, kasvot itkusta punaisina, huokaillen ja toisella kokoon k??rityll? nen?liinalla pyyhkien kyyneleit?, toisella, avonaisella, turhaan turistaen kovasta nuhasta tukkoon mennytt? nen??. H?nen tukkansa oli p?iv?n kuluessa joutunut v?h?n ep?j?rjestykseen, yksi hieno suortuva roikkui p??laelta yli posken ja kiersi leuvan alle. H?nen silm?ns? vilkkuivat toisesta esineest? toiseen, v?liin pys?htyiv?t, v?liin k??ntyi p?? ?kki? aivankuin muistaessa jotakin. H?nen ajatuksensa harhailivat n?in sanattomina p?iv?n tapauksissa ja h?nen mieleens? muistui jokaisen erityisen esineen kohtalo.

He pojat olivat h?nen ymp?rill??n ja ?iti? n?hdess? heid?n suurin huolensa siirtyi myydyist? tavaroista ja h?vitetyst? kodosta siihen, ett? -- ?iti itki.

Gabriel toi sis?lle kynttil?n. Ei se ollut yht??n h?nen tapaistansa, ja h?n itse v?h?n h?pesikin t?t? huolenpit?v?isyytt?ns?, ja oli sent?hden sihist?vin??n jotain laulunnuottia, asettaessaan kynttil?n pelastetun, nyt alastoman korup?yd?n lakeeratulle pinnalle.

-- Ei, ei, sammuttakaa kynttil?; n?in on parempi, -- sanoi ?iti jonkun ajan kuluttua her?ten ajutuksistaan ja j?lleen vaipuen niihin.

Kauan aikaa ei puhuttu mit??n. Kynttil?valon j?lkeen n?ytti huone pilkkopime?lt?, mutta kun silm? alkoi tottua, tulivat esineet v?hitellen yh? selvempin? esille. Pime??n olikin jo tullut uutta valoa kuusta.

-- Mutta eik? voisi ostaa takasin, sittenkuin me saamme rahaa? -- sanoi viel? lapsellinen Uuno, nykien mammaa hameesta.

-- He, -- naurahti siihen Gabriel.

-- Niin, mutta kun Johannes taikka Henrik tulee virkamieheksi ja saa palkkaa? -- selitti Uuno.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!