: Kyläkertomuksia by Garborg Arne Canth Minna Translator - Fiction

@FreeBooksTue 06 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

Translator: Minna Canth

KYL?KERTOMUKSIA.

Kirjoitti Arne Garborg

Suomentanut Minna Canth

Ensimm?isen kerran julkaissut G. W. Edlund 1886.

Esipuhe.

HUONOA SUKUA.

Dalen Alfhild oli kauniin tytt? koko seudussa. Kasvot lempe?t ja hyv?t, suu raikas, hiukan avoin, kun h?n hymyili, silm?t kirkkaat ja uskolliset kuin kaksi Jumalan enkeli?. Rikas h?n oli ja kunniallisten ihmisten lapsi my?skin, ja pelkk?? hyv?? siit? tyt?st? puhuttiin. "Ei sen tarvitse naimistaan katua, joka Alfhildin saa," tuumailivat vanhat.

Ja samaa mielt? pitiv?t nuoret; oli niit? useampia kuin yksi, jotka h?nen t?htens? levottomuutta k?rsiv?t. Mutta Bj?rn Juhon poika Haugstad katsoi syyst? tai toisesta itsell??n olevan niinkuin etuoikeuden h?neen. Bj?rn oli rakastanut h?nt? siit? saakka kuin yhdess? rippikoulua k?viv?t, ja pitkin aikaa oli heit? sen j?lkeen toisiinsa puhuttu, vaikkei mit??n varmempaa v?lill? ollut. Mutta Bj?rn ei voinut h?neen luottaa, niinkuin olisi tahtonut. Sattui usein niin, ett? h?n Bj?rnin mielest? katsoi yht? suloisesti muihin kuin h?neenkin, ja siit? Bj?rn aina k?vi pahalle tuulelle. H?nell? on toki liiaksi hyv? syd?n, arveli Bj?rn.

Muuten niit? ei monta ollutkaan, jotka uskalsivat tarjolle tulla. Ei voinut kukaan varmasti sanoa, kehen h?nen halunsa oli, eik? tahtonut kukaan mielell??n kieltoa ottaa. Tuota Bj?rn Haugstadista he useimmat eiv?t lainkaan uskoneet. Knut ?senilla sittenkin oli paremmat toiveet. H?n oli kunnan esimiehen poika, suuren talon perillinen ja itse kaunis kuin p?iv?. Mutta eip? tahtonut oikein uskaltaa, h?nk??n. Pojat olivat saaneet pienen kauhun aina siit? ajasta kuin Olof Storedal kosi. H?n oli naapuripit?j??st?, rikas, nuori ja pulska, oikein voiman mies kaikessa mit? eteens? otti, h?n usein tuli Daleen. N?ytti silt? kuin Alfhild olisi h?nt? suosinut. Mutta kun h?n kosi, tuli ehdoton kielto. Is?, Halvar, katsoi tytt??ns? ja kummastui. "T?ytyy kait sinun joku ottaa, sinunkin," h?n sanoi, "ja tiukalla pit??, ennenkuin parempi ilmestyy". "Ooh, jos parempi olla pit??, niin tottapa h?n ilmestyy," arveli Alfhild. Mutta sen per?st? pojat pysyiv?t et??mp?n?. Parasta kun odottaa ja katsoo eteens?, he tuumivat. Kukapa ne j?niksen j?ljet tiet??; Alfhild oli viel? nuori, ja nuorina ovat tyt?t niin itsest??n-pit?vi?. Ja silleen se j?i, siksi kuin Alfhild oli kahdenkymmenen ik?inen.

Yl?-osassa laaksoa asui ?sbj?rn Hegglid. H?n oli toisesta pit?j??st?, oli tullut edellisen papin mukaan ja ollut monta vuotta h?nell? arentimiehen?. Siell? h?n oli koonnut itselleen rahoja, mutta niit? l?ytyi, jotka sanoivat, ettei kaikki rahat olleet rehellisesti ansaittuja. ?sbj?rn oli suuri, vahva mies, mutta tumma ja harvasanaisempi kuin pit?j?l?iset; h?n oli kova alustalaisiaan kohtaan eik? seurustellut kenenk??n kanssa; v?ki ei h?nest? pit?nyt ja tyt?t h?nt? pelk?siv?t. H?nen sukuper??ns? ei kukaan oikein selville saanut. Vasta monta vuotta sen j?lkeen kun h?n oli pit?j??sen ilmestynyt, tiesi huhu kertoa, ett? h?n oli er??n kauppiaan poika, joka oli tullut kiinni nimien v??rent?misest?. Ja siit? ajasta saakka h?nt? kaihdettiin entist? enemm?n ja sanottiin Musta-?sbj?rniksi.

Pappilassa palveli silloin Sigrid niminen tytt?, jonka is? oli m?kkil?inen. Ei h?n juuri kaunis ollut, mutta suuri, roteva nainen, rivakka t?iss??n, hyv?luontoinen ja kiltti; ?sbj?rn piti h?nest?. Kohteli h?nt? paremmin kuin niit? toisia ja melkeinp? sit? varmaksi luultiin, ett? he olivat kihlatuita. Kyll? Sigridkin arvasi, ett? h?nell? semmoisia tuumia oli; mutta itsepuolestaan h?n enemm?n pelk?si kuin rakasti miest?. T?m? kaikki vaan painoi h?nt? kuin raskas taakka. ?sbj?rnin silm?t h?nt? seurasivat kaikkialla, niin, ne seurasivat h?nt? nukkuessa ja unessa, nuo suuret, kiilt?v?t, mustat silm?t, t?ynn? ajatuksia, jotka sanomatta j?iv?t. Usein ajatteli h?n muuttaa pappilasta. Mutta siit? ei koskaan tullut mit??n. Nuo suuret, kiilt?v?t silm?t vetiv?t h?nt? puoleensa; h?n tuli ik??nkuin enemm?n ja enemm?n tuon miehen valtaan eik? p??ssyt l?htem??n h?nen luotaan. Er??n? iltana sattui niin, ett? he olivat kahdenkesken. Silloin ?sbj?rn puhui h?nelle. Sigrid s?ik?hti, h?n v?risi; mutta h?n oli juuri kuin voimaton ja melkein tiet?m?tt?ns? vastasi h?n kaikkeen. Sen per?st? he olivat usein yksiss?. Syyspuoleen ruvettiin Sigridist? puhumaan yht? ja toista; se tuotti ?sbj?rnille yh? enemm?n h?pe?t?. H?n osti Hegglidin talon laakson it?-osassa, jossa h?n sai asua kaukana ihmisist?, vietti h?it??n ja muutti sinne yl?s Sigridin kanssa. Joku aika sen j?lkeen syntyi heille lapsi; sitten kuoli Sigrid. Pojalle annettiin nimeksi Leiv. Vanhat ihmiset ennustivat h?nelle pahaa. Sill? h?n oli huonoa sukua, he sanoivat, ja peri h?pe?t? sek? is?lt? ett? ?idilt?.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!