: Tuokiokuvia matkan varrelta by Ivalo Santeri - Finnish fiction 19th century

@FreeBooksWed 25 Oct, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

TUOKIOKUVIA MATKAN VARRELTA

Kirj.

Santeri Ingman

Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1892.

SIS?LLYS:

MATKAKERTOMUS.

Vaikka t?m? kirjanen onkin tulos pienelt? kes?matkalta, rienn?n kumminkin jo alussa lohduttamaan lukijata ilmoittamalla, ett? se ei ole mik??n matkakertomus. En uskaltaisi koskaan pyyt?? lukijata seuraani taivaltamaan maita ja matkoja, joissa minulla kyll? on voinut olla hauska ja kepe? kulku, mutta joissa h?n kenties jo keskell? taivalta v?syisi ja ik?vystyisi ja sitten syytt?isi minua pettymyksest??n ja vaivoistaan.

Ei. Lukijan ei tarvitse, sen lupaan, r?mpi? minun kanssani soita eik? kapuilla kallioita, ei poudalla eik? sateella, eik? yleens? tiet?? matkoistani, niiden vaivoista ja hankaluuksista, paljo mit??n. Ne pid?t?n itselleni omana huvinani. Ep?ilenp? suuresti ket? huvittaisi tiet?? mist? me -- sill? meit? oli kaksi, Erkki ja min? -- milloinkin aamulla l?hdimme ja mihin illalla saavuimme ja mink?laisessa kunnossa kulloinkin. Ket?p? huvittaisi tiet?? milloin jalan kulimme ja milloin veneell? ja montako virstaa kummallakin pelill?, miss? y?t? oltiin, miss? sy?tiin ja mit? sy?tiin ja miss? sy?p?l?iset meit? s?iv?t?

Matkakertomusta en kirjoita. Senverran vain voinen ehk? ilmoittaa, ett? it?isell? Pohjanmaalla sit? liikutaan. Pohjois-Karjalan Nurmeksesta poiketaan Kuhmoon, sielt? Lentiiraan, Kiannalle, Hossaan, Kuusamon kirkolle, Alakitkaan, Paanaj?rvelle, Tavaj?rvelle ja taas vaikka eri j?lki? Kiannan, Hyrynsalmen ja Ristij?rven kautta Kajaaniin. Siin? koko "matkakertomus". Lukija ei tarvitse karttaa avukseen. Mutta sen matkan varrelta j?i sielt? t??lt? mieleeni muutamia erityisi? ihmisi?, joku merkkipaikka, joku hetken huomio tai kasku, joita semmoisinaan, irtonaisina tuokiokuvina, pyyd?n esitt?? sille, joka niit? tahtoo silm?ill?.

Taloon tullessamme illan suussa ihmettelimme mist?h?n syyst? juuri se talo, Latvalan talo Kuhmon Korpisalmen kyl?ss?, oli valittu kestikievariksi Nurmeksesta tulevan maantien varrella. Se oli k?yh?n ja raihnaisen n?k?nen talo, rakennukset matalat ja rappeutuneet, piha likanen ja aidat kallellaan. Vasta perill? kuulimme selityksen. Ei ollut muuta taloa koko sen j?rven rannalla, ja kun siell? kievari tarvittiin, piti ottaa mik? saatiin.

Is?nt? oli tienhaarassa poikineen aitaa panemassa. Ukko oli k?rtyn? ja tyytym?tt?m?n? ja tylysti h?n vastasi tervehdykseemme eik? n?ytt?nyt halukkaalta puuttuakseen pakinoihin. Iski vihasesti kangen vetel??n, pehme??n maahan, johon se painua hurahti puolen pituuttaan, kiskoi viel? vihasempana sen sielt? yl?s, ja iski taas. H?nt? n?ht?v?sti joku vastoink?yminen harmitti, eik?p? ollut vaikea huomata mik? se oli. Oli taas satanut senkin p?iv?n, niinkuin oli satanut j?rjest??n joka p?iv? jo parin kolmen viikon ajan. Kaikki oli m?rk?? ja vetel?t?, alavammat maat olivat veden vallassa, joet ja j?rvet tulvillaan niinkuin, kev?tveden aikana, vaikka jo oli hein?kuuta alkupuoli kulumassa. Luhta- ja suoniityill? ei hein?nkasvu viel? ollut p??ssyt alullekaan, eik?p? paljo v?h?isill? alavammilla nurmillakaan. Ja pelloillakin pid?tti kylm? s?? ja alituinen vedentulo laihot kasvamasta, harventi rukiinoraat ja t?rveli ohran idun. Joka p?iv? odotettiin sateen jo vihdoinkin loppuvaksi, toivottiin ett? huomisesta se nyt ilma l?mpenee ja kirkastuu ja vakautuu poudaksi. Mutta huomenna satoi samalla tavalla kuin eilen, sataa vihmoi hienosti ja tuhuuttamalla, mutta tupruutti yhten??n, lakkaamatta.

Niin oli tuhuuttanut senkin p?iv??, illan suussa oli v?h?n herennyt, vaan taivas oli viel?kin harmajana ja raskaassa pilvess?. Tuuli oli yh? vain kolkolla pohjoiskulmalla, eik? n?ytt?nyt sielt? hellitt?v?nk??n. Sinne se silm?ili v?h?n v?li? aina is?nt?kin seiv?st? maahan takoessaan, ja loi sitten taas v?hint?k??n toivon aihetta l?yt?m?tt? nolostuneet katseensa maahan.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!