Read Ebook: Juhana Herttuan ja Catharina Jagellonican lauluja by Leino Eino

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 215 lines and 10461 words, and 5 pages

Juhana, tied?n moista miettiv?si, mun siit? salli sua varoittaa. Sa muista: t?ytyy olla p?? ja k?si, jos tavoitella tahtoo valtikkaa; p?? oomme me, ja uskot mielell?si, ett' on sun k?tes suuri Suomenmaa, siks aiot kapinaan sa kansan nostaa ja siten vehkeet Eerik-veljes kostaa.

Ah, Juhana! He sua rakastavat, niin luulet, luotat, ett? pety et, mut heill? rakastaa on toiset tavat kuin meill?: sutten, jotk' on n?lk?iset. Jos voitat, laativat he juhlalavat, jos et, niin mestauslavat, kirvehet, ja sun he kielt?? veljes tuiman tullen, suo purppuraksi punapaidan sullen.

Ei, Juhana! Ei meille j??nyt muuta kuin lemmen laaja valtakunta t??. Jos kuulla tahdot linnun-laulupuuta, kuin mua kutsut, j?t? tuumat n??! Siks syleilk??mme, antakaamme suuta, ja ohi olkoon t?m? myrskys??: ma koen kolkkoutta maasi kest??, jos lupaat haavehesi hullut est??.

Kuu kylm? autiolla taivahalla! Ah, nainen lempim?ni, noinko liet? Kun paistat, silmist?si paistaa halla, valaiset sent??n elon aavan tiet, joit' astun, mietin mieli? ankealla; et anna onnea, mut pelon viet, ja korpikuuset polun kahtapuolta ne kummeksii, kun kuljen ilman huolta.

Sa saavuit kutsumatta: nousit kuni lait luonnon nousee eteen uhmaajan, et tullut niinkuin kauan-kaivattuni, vaan niinkuin tulee tieto Jumalan, et niinkuin kaunis haave, armas uni, vaan niinkuin varmuus tutkimattoman, kuin selvi?, jot' ep?ile ei kukaan, vain kaikki j?rjestyy sen j?rjen mukaan.

Et mit??n vaatinut, vaan paljon annoit, siks oon Sun suhtees aina velkainen, et suonut kaikkeas, vaan kaiken kannoit, mi liioin painoi mielt? murheisen, et suulla vannonut, ja sent??n vannoit ain olla ylin yst?v?in; ma en l?het? voi, en loitota: mun t?ytyy siks vartoa kuin selv? selvitt?ytyy.

Ja sent??n on kuin palais syksynpuistot, puutarhat kummat tuoksuis tulvanaan, ja vieris virrat oudot, virransuistot, kaupungit nostais kaukotornejaan, kun syttyy syd?mess?in j?lleen muistot nuo armaat kaksin-olon autuaan, ja on mun kera nainen musta, muudan, mi paista ei kuin syksyn kylm? kuudan.

Ei, h?n on armas, nuori, hell?, uhkee, kuin punapilvi l?mmin leimuaa, h?n sulkee silm?ns?, ja ruusut puhkee, ne aukaisee, ja pilvet aukeaa, h?n rakastaa kuin luonto toinen, muhkee, kuin taivas etel?n, kuin aamun maa, ja p??ns? p??ll? rakkautensa rusko on niinkuin el?m?n ja onnen usko.

Kuu kylm? autiolla taivahalla! En tied?, ehk? n?hnyt unta lien, vain yksin vaeltanut maailmalla, kuin k?yn nyt kujaa t?m?n korpitien ma haaveksien miell? hallaisalla; mut sent??n hautahain tuon tunnon vien: ei ollut olentos kuin syksyn kuudan, vaan olit kuin tuo musta kukka muudan.

CARMEN RUSTICUM.

Ma kuljin kerran er?maassa, kuulin sen korpihonkain kielt? korkeaa, ne kuinka lauloi tuimin pohjatuulin t??n kansan virtt? vavahduttavaa, tuon ensin ??niksi vain mets?n luulin, mut kuulin sitten: kaikui kaikki maa, sen kivet, kannot, viidat virtt? samaa, t??n kansan kielt?, kansain unohtamaa.

Tuo s?vel syd?meeni tunki tumma, kuin ois se ollut sielt? kotoisin, tuo multa mielen kiehtoi laulu kumma, kuin k?ynyt oisin kuoroon kappelin, soi soitto, tuoksui pyh?sauhu summa, ma outoon hiljaisuuteen himmenin, ja hartahasti niinkuin lasna liitin ma k?det ynn? Kaikkivaltaa kiitin.

Ma kuulin niinkuin kehtolaulun armaan ajoilta, joita aavista ma en, ma elin niinkuin esikauden harmaan inehmo kanssa luonnon ihmeiden, mun vaistoni lie olleet poissa varmaan, ma elin maailmoissa muistojen et?isten, kummallisten, lapsellisten, kuin sinipiikain silkkihapsellisten.

Ja kas, ne astui kaikkialta esiin ilmasta, puista maan t??n haltiat, ne nousi aalloille, ne vaipui vesiin, kivelt? kivelle ne kiikkuivat, ne kutsui kauas kaunihimpiin kesiin, kun kypsyi toiset toivot, unelmat, kun toinen, ammoin kuollut, ihmiskunta uneksi t??ll? onnellisten unta.

Ne lauloi: >>Mik' on meid?n herttualla? H?n er?maita yksin ratsastaa. H?n j?tt?? karkelot, vaikk' ulkoisalla tuul' ulvoo, huokaa synkk? mets?, maa. Y?n, myrskyn halki, rakeen rankan alla, h?n samoo eik? rinnan rauhaa saa. H?n Liivin linnojaanko miettii, vaiko jo h?net raivottaret saaliiks saiko?

Ei, naista nuorta miettii h?n, mi taivu ei miehen tahtoon, joskin miehel??n, mi mielell??n ei sulhon syliin vaivu, on niinkuin kukka alla hangen, j??n, ei liikaa uneksi, ei haavein haivu, vaan oman pit?? pystyn, korskan p??n, ja siten hengen viepi herttualta, tuo linnan valtiatar neitivalta.

Ei tiennyt h?n, ett' yht? ylv??n naisi kuin on h?n itse: nyt h?n havahtui. Jos mielt? murheisen tuo lohduttaisi, mit' t?ss? maassa kerran tapahtui, joelta Tuonen tarun toisen saisi h?n kuulla, miss? kumma joutsen ui, ja kunne kerran keskeen virran j?isen upotti lempi liedon Lemmink?isen.

H?n lempi Kyllikki?, saaren kukkaa, t?? vannoi, ettei kiit?is kisoihin, mut vaati vannomaan my?s sulho-rukkaa, t?? ett? hylk?is taistot hyv?tkin, ja kisat kiehtoi yh? kirjosukkaa, ja miekkaan paloi mieli sankarin; kalassa Kauko viipyi, Kylli hiljaa kuin kuudan hiipi pitkin pellon viljaa.

H?n kisaan kulki. Suuttui sulho nuori, h?n murti suuta, mustaa haventaan, h?n miekan vy?tti, sotatielle suori ja tuli vihdoin tummaan Tuonelaan; ois siell? viel?i, ellei ?iti-muori ois hoivaellut h?nen haavojaan; tuost' uros uljastui, mies miestyi sorja, mut ollut en?? ei h?n naisen orja.>>

Mun mielein tenhos tarun taika kuuma, ma vannoin maahan, kansaan kuuluvain, jonk' oli oksapuilla moinen huuma, ahoilla leikki lemmen haltiain; siit' asti ollut mun on mielituuma Turusta tehd? linna valtiain, min hovikiel' ois Lemmink?isen kieli ja hovimiel' ois Suomen honkain mieli.

AD MANES.

Kun myrsky k?y, kun valtakunnat kaatuu, maan muodot taipuu tahtoon Jumalan, kun moni armas haave maaksi maatuu, tie verta tiukkuu uuden maailman, kun syd?n j?hmettyy, kun tunto paatuu edess? kauhun aina kasvavan, niin kaunis kulkea kuin kuutamolla on silloin kuollehien kalmistolla.

Ne nukkuu hiljaa, miehet mielen, voiman, ja vaimot, kotiliett? vaalineet, urohot aatran, hengen aateloiman, tai taiston j?yh?n miekkaa mitelleet, ty?n j?ttil?iset, tuollapuolen soiman ja kiitoksen, on turhat kyyneleet: kuin menee merten taakse iltat?hti, koint?hten? taas noustakseen, he l?hti.

On heit? mennyt monen monta tuonne ylint? yst?v?? ja tuttavaa, min muistuu mieleen joka kasvonjuonne, min piirteet tuntee kaikki kansa, maa, niin monta, jonka kunto, kirkas luonne viel' elonp?ivi?mme kirkastaa, my?s niit?, jotka kuolo vaati varhain, mut joista riemu nyt on t?htitarhain.

Nuo taatot harmaat, jotka hauta nieli, nuo maammot armaat, tulleet Tuonelaan, jos kuulis, ett? kumpuin n?iden mieli ois kerran noussut kukkaan, kunniaan, ett' elpyin, viljeltyn? viidan kieli sois Lapinmaasta saakka Laatokkaan, he tuntis, itkein tuvat tulvillensa, jo katkeavan kuolon-kahlettensa.

Mit' on t??? Taikaa vaiko unta? S?en taivaasta sinkoo keskeen kuolon y?n, ma kuoron kuulen, valon oudon n?en, mi tulee tuoltapuolen t?htivy?n, se nousee, laji laaja nurmen-v?en, se saapuu, sankar-suku tyynen ty?n, ja niinkuin Manan koski paasipaltain se virtt? veisaa korkeampain valtain:

>>Oi, pyh? vapaus synnyinmaan, mi loisti t??n kansan parhaimpien syd?miin, kuin varma tie, mi pelon, vaaran poisti, kuin totuus, joka juuttui jumaliin, kuin el?m?, min vaatimusta toisti he viel? kuolinvuoteellansa niin, se ett? s?ilyy syd?miss? nuorten, kuin hehkuu uhriliekit helkavuorten!

Eik' en?? sammu koskaan Suomenmaasta se tuli, tulkoon mik? tuulisp??, kuin kuohukoonkin pohjamutain saasta, kuin heilukootkin hetken huiput n??; on paikka, miss' ei p?iv?n kielet haasta, pyh?kk?, kunne soi ei myrskyn s??, tuo templi muiston, kerran toivon kehto, ja voiton, maineen, laulun laaker'-lehto.>>

Ja min?, laulut lehtoin toisten taitain, tuon tunnen niinkuin oma kutsuis maa, soi helke hillebardein, rautapaitain, ritarit rient??, liput leimuaa, ne yli rynt?? elon, kuolon aitain, ne pois kuin rautamyrsky ratsastaa, ne nousee, mennen merta, maata pitkin, Tavastit, Kurjet, Hornit, Flemingitkin.

Ah, Catharina! En?? en ma kest?, lupauksen rikon, jonka Sulle tein. Mua ?ll?s ep??, en?? ?ll?s est?! Riveihin sy?ksyn Suomen ritarein, ly? liekki outo Suomen syd?mest?, se valtaa, tenhoo, sytt?? syd?mein, k?yn kalpaan eest? maan ja eest? Sinun! Nyt arpa ly?d??n Eerikin ja minun.

NIL NISI MORS.

Y? on niin pitk?, kolkko vangin koppi, mun hyv?t henget kaikk' on hylj?nneet. Siis tuta t?ytyik? mun t??kin soppi, n?? n?hd? kammon jylh?t jyrk?nteet, ett' oppisin, mit' orjanmieli oppi, ett' tunnon tuskan kuumat kyyneleet mun kastais katuvaisen poskip?it?, jok' ?sken viel? vietin omien h?it??

Ei koskaan, koskaan! Surustain ma suurrun kuin tarun j?tti, jonk' ol' ?iti Maa. Jos murheen multaan ly?ty lien, ma juurrun sen helmaan, juon sen voimaa voittoisaa. T??n alle ankaran jos kuorman kuurrun, ansaitse armoa en korkeaa, ma ett? synnyin kruunup??ksi, ett? en el?? voi ma elon y1peydett?.

Isomman itse??n he kammitsoivat, siks kelt??n, koskaan pyyd? anteeks en! He vied? vallan merkit multa voivat, mut henkeni on herttuallinen; he minut paikkaan t?h?n pahaan toivat, ma pid?n aarteheni ainoon sen, min perin taatoltani uljahalta, min mulle antoi Taivaan kaikkivalta.

Ma pystyp??n? k?yd? tahdon kautta eloni tarun, kuoloon kruunatun. Jo tied?n, mua vainotaan sen tautta-- ah, Eerik, Eerik, hyvin tunnen sun! Mua valmis vartoo vainajain jo lautta, mut vaikka Kharon kohta korjaa mun ajaen airoin alhon tumman tiehen, minusta saa h?n purren kokkamiehen.

Ja nainen nuori, vierell?in mi makaa, my?s viime matkallani vierell?in on seisova kuin Pallaan patsas vakaa Manankin mahteja n?in vieh?tt?in, sen muotonsa tuo marmor-tyyni takaa ja poven p?iv?kummut kukkap?in; ma niit? suutelen ja hiljaa kuulen, h?n kuinka her?? humistessa huulen:

>>Ei muu kuin kuolo erottaa voi meit?, meill' yks on tuska lemmen, yksi tie, me k?ymme yhdess' y?n ja p?iv?n teit? mik' eess? elon armolahja lie, se suokoon kukkia tai kyyneleit?, meit' autuaita sama arpa vie ain autuudesta autuuteen, kuin kantaa h??purtta y? p?in punapilven rantaa.

Ja tied?tk?, on pilvein tuolla puolla mun valtakuntani, on onnen maa, miss' osataan my?s armaan eest? kuolla, ei yksin huoata ja armastaa, sun suuteloihis kuolla tahdon tuolla, jos t??ll' en heid?n vainoltaan ma saa, tai tahdot ennemmin, sua ett? lemmin vain syd?mess?in viel? ij?isemmin.

Ne houkat! Niinkuin Fatum itse kulkee yl' ihmisriemun, ihmistuskankin, niin kulkee Lemmen kaikkivalta, sulkee syliins? kaikki suonin sykkivin, ja mulle haastamaan he tulla julkee, sun ett? helj?n, hyv?n hylk?isin, min luona myrskyisen on olla lauha, min luona rauhattoman mull' on rauha.>>

Jagellon tyt?r, suljen suudelmiini sulosi, sikskuin koittaa p?iv?n koi! Ma Sinuun miellyin, Sinuun kierryin kiini, en Sua ilman el??, kuolla voi. Punainen huuliltasi purskuu viini, ma kuulen, maasi satakielet soi, ja suurta suudellen Jagellon lasta ma olen vapaa joka vankilasta.

CHORUS MYSTICUS.

On tuskan tuttu jalo Vaasan suku, tuo suuri hyveiss??n kuin paheissaan, my?s laaja Sforzain rikosten on luku, Jagellot julmat maissa mainitaan, Jumalan armost' teill' on p??ll? puku, min hurmevirrat vihki purppuraan, siis kuulkaa, kaunokaista lasta kaksi, se kuink' on huuhdottava valkeaksi.

Vain rakastakaa toisiannel Lempi on lahja teille taivaan ylimm?n, my?s suotu teille hekkuman on hempi ja hellyys, t?hk? onnen t?yttyv?n, maa ett? oisi teille et?isempi, l?hempi taivas, kussa kutsuu H?n luo milloin luotujaan kuin myrsky, milloin kuin lounatuulen kuiske kuudan-illoin.

Vain rakastakaa toisianne! Vihan tuo lempi tullessaan, se tuntekaa! Syvyydet n?hk?? syd?men ja lihan, maat, joita aatos yksin aavistaa, jumalten kaltaisia olkaa ihan, mit' teille onni suo, se ottakaa! N?in hetken hurmioita kunnioittaen te k?ytte eesp?in ij?isyytt? voittain.

Te ?lk?? luulko: ij?isyys on t??ll? tai siell?! Ij?isyytt? kaikki on. Ei aikaa ole. Niinkuin myrskys??ll? on lehden lento, niin on inehmon, mi pyyteen varsall' ajaa vauhkop??ll? tai orhill' onnetarten tuokion: h?n paikan tiet??, mist? tielle l?hti, ei, kunne kulun ohjaa kiertot?hti.

Kuin lempi muinen tarumailla Hellaan Helena Parista, niin lempik??! H?vitti kaupungin he kauneudellaan, mut raunioille rakkaus, laulu j??. Akhilleus, Briseis maita mainehellaan, Aeneas, Dido lemmell' itkett??; ihana sortui Ilion, mut nousten sen y?st? soi taas suihke sotajousten.

Tai kirja kun Paolon nuoren pauloi Francescan kaunokutrin kahleisiin, Beatricen sulho suuri siit? lauloi, sen kaiku ett? kantoi jumaliin: h?n itse kultaa kuolotonta kauloi, ihaili lemmen ij?isyytt? niin, ett' astui kautta kuolon kauhun, vimman h?n Tulitaivoon auvon korkeimman.

Tai taikamaljaa kun Isolde-impi ja Tristan koito oli maistaneet, upotti heid?t unten viep? rimpi, erotti heid?t maat ja v?lj?t veet; eik' kannel kaikunut lie kaunihimpi kuin kerran kaikui kansan kanteleet, min kesken nous kuin kukkak?ynn?s-pylv??t Ginevran, Lancelotin laulut ylv??t.

Ja monta muuta, jotka hauta nieli, joit' ilman maa t?? toki tyhj? ois, ei taipuis taivahisin ihmismieli, ei kaunehintaan kansat ihannois, t??ll' yksin haastais rahvaan raaka kieli, vain patarummut, sotatorvet sois, ei koskaan lyyrat lempeyden, ei sulon, vain ?hky-??net ty?n ja toimeentulon.

Siks rakastakaa toisianne! Suorin tie on se taivohon, ei tasaisin. Mut vaikka pilviin piirtyis vastavuorin, se k?yk??, nouskaa liekin leimuvin jumalten tupiin, tulkaa t?nne nuorin j?senin, ruumiin, sieluin, unelmin koint?hti-korkein, syvyys-t?ysin sylin, teiss' ett? aukeis alhaisin ja ylin.

VOX INTIMA.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet