Read Ebook: Työmiehen vaimo by Canth Minna

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1043 lines and 19083 words, and 21 pages

JOHANNA. Katri hyv?, mene kiirehtim??n.

RISTO. Ja pankoot joutuun nyt. Mit? ihmett? ne siell? viivyttelev?tkin n?in kauan. Aikoja sitten olisi miehille pit?nyt v?kevi? tarjota.

JOHANNA. Mit? arvelet Risto? Eik? t?m? el?m?mme alku ole juuri kuin kev?isen p?iv?n nousu?

RISTO. Silt?k? se sinusta tuntuu? Herran poika, kuinka kaunis sin? oletkin t?n? iltana. Oikein sinua ilokseen katselee. Ja tuo pukukin on komea kuin rikkaan morsiamen ainakin. Kelpaa sinua n?ytt?? omanaan, sen sanon.

JOHANNA. Kunhan sin? vain olet tyytyv?inen, muusta en v?lit?. Ja olethan sin?, Risto?

RISTO. No, se on tietty. Viel? h?nt? kysyy. Niin min? olen kuin kolmen markan hevonen. Arvaas, kuinka moni t?n? iltana tahtoisi olla minun sijassani. Kyll? maar poikain syd?mi? kaivelee. Peijakas, kun sais noin rikkaan ja kauniin tyt?n, ajattelee jok'ainoa itsekseen.

JOHANNA. V?h?t heist?.

RISTO. Ent?s sepp? sitten! Usko pois, h?n on haljeta harmiinsa, vaikka koettaa sit? peitt??. No, tuollahan viimeinkin tuodaan juomat.

LIISA. Tuleehan t??ll? tied?mm? tanssiakin, vai kuinka, Johanna?

JOHANNA. Tanssia saatte niin paljon kuin haluttaa. Risto on k?skenyt Hakalan Jannen tuomaan viulun mukanaan.

LIISA. Sep? vasta hauskaa. Minun jo varpaitani kutiaa hyppimisen innosta. N?yt?nk? teille, kuinka vanhaa piikaa tanssitaan? Antakaahan v?h?n tilaa.

Raatikkoon, raatikkoon, vanhat piiat pannaan; Tuon, tuon Ky?pelin vuoren taa, Ett'ei noita, ett'ei noita pojat naida saa.

LAURA. Oletkos siin? hurjastelematta. Kaikki katsovat t?nne p?in. LIISA Katsokoot. Min? siit? viis!

JOHANNA. Sano Liisa: koska sitten saa tanssia ellei h?iss?.

LIISA. N?ettek?, Janne ottaa jo viulunsa esiin. Kohta ilo alkaa. Ja morsianta vied??n ensimm?isen? lattialle. Mahdat sin? olla onnellinen t?n? iltana, Johanna?

JOHANNA. Onnelleni en t?ll? haavaa tied? mittaa enk? m??r??. T?nlaista p?iv?? en viel? ik?n?ni ole el?nyt.

LIISA. Miekkonen. Koskahan tulee minun vuoroni?

JOHANNA. Sitten, Liisa kulta, kun se oikea ilmestyy, se jolle Jumala on sinut m??r?nnyt.

LIISA. Niin, kuka sen tiet??. Ehk? minun osalleni ei ole luotukaan ket??n.

JOHANNA. On varmaan. Sinulle niinkuin mullekin.

RISTO. Terveydeksenne, hyv?t vieraat. Tulkaapas maistamaan. T?n? iltana, miehet, saatte juoda niin paljon kuin haluttaa. Min? takaan, ettei meilt? tavarat kesken lopu. Noin. Antakaa menn? pohjaan saakka vaan yksin tein. Kas, niin. Kaadetaanpas kohta toista. Minun h?iss?ni ei pid? kenenk??n moittiman ryyppyjen v?lej? liian pitkiksi.

JOHANNA. Eih?n nyt toki. Kyll? Risto pit?? varalla.

JOHANNA. Tietysti. Ei sit? tarvitse ep?ill?k??n.

LIISA. Ja mit? sitten, vaikka nyt hiukan joisivatkin. Silloinhan miehet aina ovat hauskimmillaan, kun ovat pikkuisen humalassa.

VAPPU. Ettet v?h?n ajattele, Liisa. Saisit vaan juopon miehen, niin etk?h?n tuohon hauskuuteen pian kyll?styisi.

LAURA. Mutta tosi se on, ettei nykyiset miehet oikein roveissaan ole muuta kuin pullon ??ress?.

JOHANNA. Ei sit? kumminkaan sovi kaikista sanoa. On niit? viel? siivojakin joukossa. Eik?s ole, Vappu?

RISTO. Nyt ne ovat t?ytetyt uudelleen. Ottakaa, miehet. Juokaa, ja juokaa vahvasti, juokaa siksi kuin maailma py?rii ymp?ri silmiss?nne, ja korvissanne humisee ja pauhaa pahemmin kuin Tampereen puuvillatehtaassa. Tied?tte silloin juoneenne Riston h?it?. TOPPO. Oikein puhuttu. Huonot pidot ne ovat, joista miehet selvin? kotia palaavat.

RISTO. Ja sitten aloitamme polskan. Eik? tuo viulusi ole jo viritetty, Janne? Annapas sielt? tulla oikeata tanssin s?velt?. Noin, noin, hei vaan! Kyll? se Janne osaa. Pankaapa joutuun miehet. Ottakoon omansa itsekukin ja min? otan kainaloisen kanani. Kitkat, katkat, pitk?t matkat. Sin? ja min? ja Sirkan Liisa, Puntun Paavo ja Juortanen Jussi, Kapakka Lassi ja Myll?rin Matti--

JOHANNA. Kuulehan, Risto. Pari sanaa ensin.

RISTO. Vaikka kolme. Vai niin. Oikeinko sit? menn??n loitomma, ettei muut kuule. No, mit? maailman p?ivin? sinulla nyt onkaan?

JOHANNA. Eih?n t??ll? vain ruvettanekaan pit?m??n pahaa el?m?? t?n? iltana? Minua jo alkaa pelottaa.

RISTO. Pahaa el?m??. Kissa viek??n. Sit?k? varten sin? noin totiseksi k?vit. ?l? turhia. Mit? pahaa el?m?? t??ll? pidett?isiin.

JOHANNA. Jos miehet ryyppiv?t liiaksi ja humaltuvat.

RISTO. Ent? sitten. Kerrankos semmoista tapahtuu. Olletikin t?llaisissa pidoissa. Eih?n tuo niin kumma olisi.

JOHANNA. Se turmelisi meilt? koko h??ilon. Risto kulta, olethan sin? ainakin varuillasi.

RISTO. Niin min?k?? . Enk?s min? h?iss?ni sais' olla v?h?n p?iss?ni?--Ei se ole mies, eik? mik??n, tied?tk?s, joka ei koskaan uskalla edes v?kevi? nauttia.

JOHANNA. Hiljaa, hiljaa, ?l? puhu niin kovasti. Sin? lasket leikki?, Risto, et sin? tarkoita sit?, mit? sanot. Min? h?pe?isin silm?ni maalle, jos sin? joisit itsesi humalaan.

RISTO. Kas vain! N?ytt?? silt?, kuin--Kuules, Johanna, ?l? sin? unohda, mit? pappi meille ?sken lausui.

JOHANNA. Mit? niin?

RISTO. Ett? mies on vaimon p??.

TOPPO. Mies on vaimon p??, niinkuin kissa on hiiren p??.

KUSTAA. Ja my?h? on hiiren haukotella, kun on puoliksi kissan suussa.

RISTO. Oikein, Kustaa, oikein, ha, ha, ha. My?h? on hiiren haukotella, kun on puoliksi kissan suussa. No, Johanna, jokos aloitamme?

JOHANNA Aloittakaamme!

HOMSANTUU. Min? en tahdo tulla, kuuletkos, min? en tahdo! Laske minut irti! sin? pakanan pallinaama, taikka min? puren sormesi poikki.

RISTO. Kerttu! Mit? ihmett? t?st? nyt tuleekaan.

HOMSANTUU. Annatko mun olla.

JOHANNA. Ei, ei, ?lk?? h?nt? v?kisin tuoko.

KUSTAA. Sittenp?h?n kumma lienee, ellei kaksi miest? tuommoista tyt?ntypykk?? voittaisi. Kas noin! Semmoisia puhvia min? annan, sanoi Vallas, kun p??ns? lankkuun puski.

TOPPO. Mik? hiiden poropirkko tuo on?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet