Read Ebook: Pakolaiset by Linnankoski Johannes

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1248 lines and 27147 words, and 25 pages

Johannes Linnankoski

PAKOLAISET

Ilmestyi 1908

Uutelan Juha, leskimies, istui p?yt?ns? ??ress? ja lopetti parranajoaan.

H?n pani veitsen syrj??n ja katsahti peiliin. Hiljainen kirkastus levisi h?nen kasvoilleen.

>>Kuinka tuo leuanalusparran ajaminen miehen nuorensi!>> puheli h?n ajatuksissaan. >>Tuskin en?? tunnen itse?ni.>>

H?n yh? istui ja katseli.

>>Ryppyj??--No, nuo eiv?t ole viel? mit??n vanhuuden ryppyj?>>, ajatteli h?n taas, silitellen sormellaan nen?njuuresta l?htevi? juovia ik??nkuin ne poishangatakseen. >>Nyt niit? tuskin huomaakaan.>>

Sitten h?n nousi yl?s--suu hymyss? ja pienet viisaat silm?t s?dehtien leve?n otsan ja pitkien hyv?ntahtoisten otsaryppyjen alla.

H?n pesi kasvonsa ja korjasi parranajovehkeet pieneen sein?kaappiin.

>>Vai vanha?>> hym?hti h?n silitellen kammalla vankkaa, tumpuraa tasatukkaansa. >>Eih?n t?mm?inen mies vanhaksi tulekaan!>>

N?in ajatellessaan h?n tunsi itsens? suoraksi ja j?ntev?ksi kuin nuori poikanen.

H?nen lyhyt, tanakka vartensa oli todella viel? suora. Niskassa tosin oli syv?hk? vanhuudenvako ja kuivahtaneilla hartioilla lep?si vuosien huuhkain, mutta niit? h?n ei itse n?hnyt.

>>Mink?h?n ik?iseksi vieras mahtaisi minut arvostella?>> hymyili h?n n?kem??ns? tyytyv?isen?, k?vellen lyhyin vanhanmiehen askelin takaisin tupaan.

H?n meni per?lle ja alkoi katsella ikkunasta lumen alta vapautunutta harmaata kev?tluontoa. Silloin h?n vasta ik??nkuin muisti mill? pohjilla koko parranajo ja kaikki muukin lep?si.

H?n vaipui niin noihin ajatuksiin, ettei h?n ensink??n huomannut kun huoneen ovi hiljaa avautui.

>>P?iv?? Juha!>> kuului tuttavallinen ??ni oven luota.

Uutela miltei s?ps?hti.

>>P?iv??, sisar!>> vastasi h?n--?skeinen hymy viel? huulillaan ja silm?t hiljaa s?dehtien.

Mutta sisar j?i oven luo seisomaan ja katseli h?mm?styneen?.

>>No, mit?s t?m??>> ihmetteli Uutela, vaikka sisaren h?mm?stys sai h?nen yh? l?mp?isemmin hymyilem??n.

>>Kun olet niinkuin...niinkuin naimaan menossa!>> naurahti sisar puristellen iloisena h?nen k?tt??n.

>>Vai niin sinusta n?kyy>>, myh?ili Uutela. >>Mist?s tied?t vaikka menisinkin?>>

>>Oikeinko totta?>> alkoi sisar h?t?ill?. >>Sit? vartenkos sin? minut kutsuitkin?>>

>>No no!>> rauhotteli Uutela.-->>Vaan kumpikos meist? nyt kahvit keitt???>> k??nsi h?n leikkis?sti toisaanne. >>Hellassa on viel? tuli.>>

>>Kyl'maar min? sitten>>, ilostui sisar ja ryhtyi heti toimekkaasti puuhaan.

Uutela puolestaan toi puita lis?ksi ja istahti sitten lavitsalle uutisia kyselem??n--taannoinen hymy yh? huulillaan ja syv?ll? asuvissa pieniss? silmiss? hiljainen s?teily.

>>Kyll? sill? jotain on>>, ajatteli sisar, tarkastellen tuontuostakin salavihkaa h?nen kasvojaan.

>>Oikein minua ihmetytt??>>, alotti h?n kautta rantain. >>Kun viel? tuon partasikin ajoit...>>

>>Mit?s niist? talvitakuista>>, naureskeli Uutela leikkis?sti silm?? iskien.

>>Kyll? kai sill? sent??n joku tarkotus on?>> uteli sisar nyt rohkeammin.

Uutela katseli pitk?n aikaa sisartaan salaper?inen hymy kasvoillaan. Sitten h?n sanoi alennetulla, melkein hell?ll? ??nell?:

>>Kyll?h?n asia, Karoliina, nyt taitaa olla niinp?in, ett? min? todestaan viel? ajattelen menn? naimisiin.>>

Sisar oli pudottaa kahvipannun kannen.

>>Sit? min? en olisi uskonut!>> p??si h?nelt?.

>>Etk? toivonut--niink??>> kysyi Uutela hiukan ter?v?sti. Mutta h?n katui heti ja jatkoi veljellisesti:

>>Kyll?h?n min? olen itsekin sit? asiaa ajatellut. Onhan synti ett? vieras p??see perim??n, kun meid?n v?limme...>>

>>Varjelkoon!>> huudahti sisar. >>Ett? otat tuommoisia puheeksikaan. Minulla on yllinkyllin loppui?kseni--mutta...>> H?n keskeytti ep?tietoisena ja katsahti taas veljens? kasvoihin.

>>Mit? mutta?>>

>>Kun sin? sent??n olet jo noin vanha>>, sanoi sisar hiljaa, veljen hymyilyst? rohkaistuneena.

>>Vanha?>> myh?ili Uutela. >>Etk? sin? ?sken puhunut toisinp?in?>>

>>Mit?s min? ulkon??st?. Mutta kun on ik?? jo melkein seitsem?nkymment?. Ja kun on ollut nelj?kymment?viisi vuotta naimisissa, niin...>>

>>Niin muka riitt??...>> hymyili Uutela tahallisen kaksimielisesti. Mutta h?n katui taas heti, ett? oli eksynyt vanhalle miehelle sopimattomaan leikintekoon ja jatkoi vakavasti:

>>Kukas ne toisen tarpeet tiet??, tarpeita on niin monenlaisia. Ja jos minulla nyt sattuisi olemaan sellainen, vaikket sin? sit? tunne?>>

>>Enh?n min? tunnekaan. Aattelin vain, ett? sinun on nyt niin hyv? olla sen j?lkeen, kun myit talosi ja rupesit t?h?n vanhanmiehen p?iville. On rahaa ja on tavaraa, olet saanut kaikkea mit? olet tahtonut.>>

Uutelan pienet silm?t v?l?htiv?t.

>>Vaan jos ei olisikaan saanut kaikkea mit? on tahtonut? Jos viel? yksi puuttuu?>>

Sisar katseli h?mm?styneen?. H?n ei ollut koskaan n?hnyt veljens? silmien noin leimahtavan eik? kuullut ??nen niin rinnan pohjasta t?r?ht?v?n.

>>Sin? et n?y ymm?rt?v?n koko n?it? asioita>>, jatkoi Uutela nousten ja mennen aivan sisarensa luo. Sitten h?n katsoi silm?st? silm??n ja kysyi kahdenkeskisen hiljaa:

>>Luulitkos sin?, ett? Maija-vainaa ja Lumikankaan torppa oli ensim?inen, mihink? min? silm?ni iskin?>>

>>Niinh?n min?...>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet