Read Ebook: Pakolaiset by Linnankoski Johannes

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1248 lines and 27147 words, and 25 pages

>>Niinh?n min?...>>

>>Eip?s ollutkaan, suurempia min? silloin t?ht?ilin!>> H?n oli silm?r?np?yksen vaiti ja h?nen nen?pielens? alkoivat v?r?hdell?. >>Niinkuin muistat, niin min? palvelin silloin Anttilassa... Ja min? olin kyllin hyv? makaamaan Anttilan ainoan vieress?, saman peiton alla. Mutta kun min? otin puheeksi ett? rupeisimme olemaan p?ivill?kin rinnatusten, silloin min? olin--?p?r? ja renki! Jokos nyt ymm?rr?t?>>

Sisar katseli ja kuunteli kuin puusta pudonnut:

>>Etk? sin? ole tuosta minulle mit??n puhunut!>>

>>Koskas ihminen kaikkea puhuu, mutta sinun min? luulin hoksanneen.--Niin, silloin min? jumal'aut...>>

>>?l? kiroo!>> eh?tti sisar.

>>Se on minun asiani!--Silloin min? vannoin, ett? min? viel? n?yt?n kaikille talon pojille ja talon tytt?rille ja kaikille aviolapsille kuka on ?p?r? ja renki!>>

Nyt sisarenkin silm?t v?l?htiv?t, sill? veljen puheessa oli er?s kohta, joka oli h?nelle yht? arka kuin toisellekin.

>>Ent?s sitten?>> kiirehti h?n.

Sisar oli aina pit?nyt velje??n tavallista merkillisemp?n? miehen?, nyt h?n ei tiennyt mit? aatellakaan.

>>Kyll? sin? sent??n olet, sin? Juha!>> sanoi h?n katsoen ihastuneesti veljens? silmiin. >>Ja nyt sin? olet antanut ?p?r?st? niin ett? riitt??.>>

>>Ei viel?!>> s?v?hti Uutela sellaisella ??nen v?r?hdyksell?, ett? sisar miltei s?ps?hti. >>On viel? jotain n?ytt?m?tt?!>>

H?n k??ntyi ?kki? ja meni ikkunan luo--niinkuin h?n olisi kamppaillut n?kym?tt?mien voimien kanssa, jotka tahtoi toiselta salata. Sitten h?n taas tuli luo ja puhui miltei kuiskaten:

>>Miksen sit? sinulle sanoisi... Kun minun silloin t?ytyi v?kisin luopua niist? tuumistani, niin min? p??tin, ett? jos min? joskus j?isin leskeksi--sin?h?n muistat ett? Maija-vainaa oli kymment? vuotta minua vanhempi--niin min? viel? n?ytt?isin kuka ottaa talontytt?ren ja nuoren. Ja nyt min? sen otan korkojen kanssa--ett? kerrankin muistavat ?p?r?n ja rengin!>>

H?n lausui tuon lopun sellaisella kiivauden voimalla, ettei sisar osannut heti mit??n sanoa. H?n vain ihmetteli kuinka tuo tavallisesti niin tyyni veli oli nyt aivankuin toinen mies.

>>Kenenk?s sin? sitten oikein otat?>> kysyi h?n vihdoin.

>>Arvaa!>> kehotti Uutela ja j?nnitys h?nen kasvoillaan lientyi hymyilyksi.

>>Mist?s min? arvaisin.>>

>>No--Keskitalon Mantan. Nyt sen tied?t.>>

Sisar katseli ja ihmetteli.

>>Mik?s nyt tuli?>> myh?ili Uutela.

>>Ei mik??n, ei mik??n>>, puheli sisar hajamielisesti. >>Min? vaan aattelen sit? i?n eroa...Kun se Manta ei taida olla viel? kahtakymment?viitt?k??n?>>

>>Kahta vailla!>> hym?hti Uutela kuin kiusotellen.

>>Mit??!>> kivahti Uutela ja h?nen silm?ns? taas v?l?htiv?t. >>Juuri h?nen min? otan, en vuottakaan vanhempaa--menk??n sitten vaikka...!>>

Sisar seisoi aseettomana.

>>Vahvassa maassa nokkoset kasvaa...>> lausahti h?n kuin itsekseen.

>>Niin juuri! Min? olen istunut ja hautonut t?ss? vanhanp?iv?n t?lliss? kohta kaksi vuotta kuin mik?h?n takavaari. Nyt siit? saapi tulla loppu. Min? tahdon taas ottaa ohjat k?teeni--ja ajaa omilla hevosilla!>>

>>Niin niin>>, sanoi sisar hajamielisesti. >>Tuo kahvikin vallan unohtui.>>

H?n rupesi hommaamaan kiireisesti kuppeja p?yt??n.

Mutta Uutela k?veli pitkin askelin nurkasta nurkkaan.

>>?l?k? sin?, Karoliina, siin? yht??n...>> sanoi h?n hetkisen p??st? leikillisesti silm?? iskien. >>T?ytyyh?n ?p?r?in pit?? yht?.>>

>>Enh?n min? mit??n...tied?th?n sin?...>> vakuutteli toinen kuin anteeksi pyyt?en.

Sisarukset istuivat p?yd?n ??reen ja alkoivat juoda ??nett?min? kahviaan.

He tuskin huomasivat, ett? ovi avautui ja aukeamassa n?kyi laihat, kaitaiset kasvot, ovelan leikkis? hymy ohuilla huulilla.

>>Jaha, kotona ollaan!>> puheli avaaja. >>Pistin p??ni sis??n, kun sattui matka ohitse.>>

Sisarukset vaihtoivat merkitsev?n silm?yksen ja Uutela pyyhk?si k?dell? otsaansa, ik??nkuin karkottaakseen kasvoiltaan ?skeisen mielenliikutuksen viimeisetkin j?ljet.

>>Satuit paraaseen aikaan, naapuri>>, puheli h?n hymysuin k?ttelem??n menness??n.

>>Vaan en oikein paras mies siihen asiaan>>, naureskeli tulija hattu toisessa k?dess? ja toisella tukkaansa silitellen.

>>Eik?s Keskitalo kahvista pid??>> ihmetteli sisar.

>>Rinta!>> ysk?hti Keskitalo lyhyen, kuivan ysk?hdyksen. >>Min? kyll? pit?isin, vaan kun se ei pid?, niin mink?s mahtaa>>, jatkoi h?n kuin itsest??n pilaa tehden.

>>Istu nyt sent??n!>> kehotteli Uutela, yh? hymysuin ja silm?t s?teillen. >>Min? t?ss? juuri siskolleni kerroin, mitk? tuumat meill? nyt on mieless?. Vaan tuo sisar pakkaa minua jo vanhaksi takseeraamaan.>>

>>Vanhaksi?>> Keskitalo r?v?ytti suuret, ulkonevat silm?ns? avaraan ihmettelyyn. Mutta ne j?iv?t luonnostaan samaan asentoon, kun h?n katsahti tarkemmin Uutelan kasvoihin.

>>Jo nyt ihmeit?!>> huudahti h?n. >>Sin?h?n olet ajanut partasikin, ja n?yt?t nyt ainakin kymment? vuotta minua nuoremmalta, vaikka minun kai t?ss? pit?isi i?n mukaan olla saman verran sinua nuorempi. Jokohan minunkin t?ytyy ottaa veitsi k?teeni?>>

>>Anna sin? vaan olla>>, myh?ili Uutela. >>Kun minusta kuitenkin tulee v?vypoika ja sinusta appi--ett? olisi edes joku ero meid?n v?lill?mme.>>

>>No sitten ei sovi.>>

He rupesivat kaikin nauramaan.

>>Niin, Karoliina>>, puheli Keskitalo sisareen k??ntyen. >>Me aiomme t?ss? Uutelan kanssa ruveta viel? vanhalla i?ll?mme ihmeit? tekem??n. Min? olen ollut aina v?h?n kivuloinen ja pojat eiv?t ymm?rr? is?nnyydest? viel? mit??n, mutta kun min? saan tuommoisen v?vypojan avukseni.>> H?n sipristi silm?laudoillaan, ik??nkuin sisimpien ajatustensa rihmat muilta piiloon leikaten.--

>>Vai mit?s Karoliina tuumii?>>

>>Tietysti, tietysti ... leikki?h?n min? vaan.--Kotiv?vyk?s siit? Juhasta sitten tulee?>>

>>Niin on ajateltu>>, iski Keskitalo silm??.

Uutela hymyili tyynt? hymy??n:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet