Read Ebook: Rakkautta by Lassila Maiju

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1024 lines and 24921 words, and 21 pages

RAKKAUTTA

Traagillinen lemmen tarina

Kirj.

Maiju Lassila

a) TUTUSTUMINEN.

"Tek? sit? olette se Maiju Lassila ... t??n Tohmaj?rven vallesmannin tytt??" kysyi minulta tuntematon, lihavahko is?nt?mies, tyhm?n n?k?inen ukon kellukka, joka tuli Sortavalan seurahuoneelta kadulle juuri kun min? astua sipsuttelin siit? ohi. En ollut kuulevinanikaan. Niin tungetteleva oli mielest?ni se kysymys.

"Vai tuliko t?ss? erehdys?" arveli siihen mies h?lm?n n?k?isen?, ly?tt?ytyi jo matkaani ja toisti: "Niin jotta ettek?s te todellakin ole se vallesmanni Lassilan tytt??"

Nyt katsahdin min? h?neen, py?r?ytt?? kiepautin sitte takapuoltani n?rk?styneen?, ylpe?sti, mutta tietysti samalla sirosti ja viehke?sti, keikautin nen??ni ynse?sti ja ??nsin sit? kyyti? poistuessani halveksivasti:

"Fyi!"

Mutta tuo ukon pahuus vaan ei hellitt?nytk??n. H?n ei ymm?rt?nyt tarkotustani, vaan pysytteli mukanani kuin mik? ker? ja hyvitteli:

"Sit?h?n min?, jotta oikeaanhan min? osasin... Tunteehan teid?t jo vanhempienne ulkomuodostakin."

Minua h?n suututti, varsinkin kun n?kem?ss? oli joukko Sortavalan kaupungin herroja kuten: pormestari, seminarilaiset ja Nissisen ylioppilaspoika. Koetin tekeyty? semmoiseksi, ett? tuo tungetteleva muka ei puhelekaan minulle, eik? kuulu seuraani. Kokosin hameeni oikeaan k?teeni, niin ett? pienet, korkeakantaiset kenk?ni n?kyisiv?t ja astua sipsuttelin sitte hyvin lyhyin askelin, nen? hieman pystyss?, veikistelin ja koetin hymyill? niin huolettomasti, veike?sti ja nen? pystyss? kun vaan voin ja niin sit? sitten menn? heiluttelin.

Mutta mies vain pysyttelihe muassani, eik? ole tiet?vin??nk??n. Ajatelkaa sit? takkiaista! Nyt se jo selitteli:

"Min? olen se entinen Kiteen Haaraj?rven Ikonen, joka osti t?m?n Peijonniemen M?kitalon kahdeksalla kymmenell? tuhannella markalla."

Vilkasin taakseni ja olin harmista haleta huomatessani Nissisen pojankin katsovan miten min? nyt k?velin t?m?n tuhman n?k?isen ukko runtuksen kanssa. Mutta rauhallisena jatkoi vain t?m?:

"Kyll? kai olette jo siit? talon kaupasta kuullut puhuttavan?"

No en min? mokomassa leikiss? ollut viel? ennen ollut! Katselin toisaalle ja koetin jouduttaa kulkuani Vakkosalmea kohti, p??st?kseni pois n?kyvist? ja eroon t?st? Ikosesta. Mutta se vain jatkoi:

"Se oli huokea hinta niin hyv?maisesta talosta... Hirsimets? yksist??n jo maksaa yli kuusikymment?tuhatta ja halkoja kasvava mets? antaa aikanaan rahaa, mink? vain ilke?? tinki?."

Vihdoinkin saavuimme toki Vakkosalmelle. Ikonen oli kaivanut piipun taskustansa ja selvitteli sit?, puhaltamalla varteen niin voimakkaasti ett? posket pullistuivat punaiseksi ja n?yttiv?t halkeamaisillansa olevan. H?n selitteli viel?:

"Arvelin ostaa uuden piipun varren, mutta se Kotilaisen pahennus olisi nylkenyt kolmatta markkaa korttelin pituisesta lankivarresta, niin p??tin tuhertaa viel? t?ll? vanhalla."

Nyt oli minun mittani t?ysi. Vilkasin n?kyyk? ket? ja kun ei n?kynyt, k??nnyin p?in ja sanoin Ikoselle jyrk?sti ja suoraan:

"Jos te ette nyt jo eroa minusta sukkelaan, niin min? kutsun poliisin."

Ikonen n?ytti h?lmistyv?n. H?n raapasi korvallistansa ja yritti:

"Ka..."

"No mit? asiaa teill? on minulle, kun siin? j?lest? k??pytte?" keskeytin min? jo suuttuneena, tiuskaisemalla. Nyt selitti h?n h?lm?n?:

"Ka enh?n min? itse... Mutta kun se meid?n poika on ik?ns? k?ynyt papinkoulua ja nyt t?n? kev?nn? p??si ylioppilaaksi, niin se ?mm?, se pojan ?iti on ruvennut toivomaan, jotta se naisi teid?t ... niin jotta ei joutuisi ihan talonpoikaistyt?n kanssa..."

Min? en jaksanut suuttua, niin h?lm?lt? h?n n?ytti. Hymy?ni salatakseni puristin huuleni yhteen ja keikistelin p??t?ni. Sill? aikaa ehti Ikonen selvit?, tuhraili jo piippunsa vartta ja puheli:

"Ja siivo poikahan se on se meid?n Petteri. Ei polta viel? tupakkaakaan, eik? juo, niin kuin muut h?nen ik?isens? herrat t??ll?kin Sortavalassa juovat."

Heilautin taas lanteitani ylpe?sti ja l?hdin hiljakseen k?vell? tepsuttamaan. Itse asiassa min? halusin nyt jo kuulla enemm?n, en tosin asian ja pojan t?hden mutta kun t?m? h?per? ukko minua huvitti. H?nen typer?t puheensa ja eleens? panivat minut hyv?lle tuulelle. H?nen pojastansa min? tietysti en yht??n v?litt?nyt, enk? sen vuoksi kuunnellut.

Tai oikeastaan... Kyll? min? nyt valehtelin lukijalle... Mutta kuka sit? nyt rohkenisi ihan suoraan puhua t?mm?isiss? asioissa... Naisia lemmen asiathan ujostuttavat. Suoraan sanoen on asia niin ett? min? olin jo kuullut Petterist? ja t?st? ukosta puhuttavan: He olivat ?sken muuttaneet Tohmaj?rvelle ja kaikki Tohmaj?rven rouvat--jopa jotkut herratkin--puhuivat Petterist?, sovitellen h?nt? jo milloin kenenkin sulhaseksi. Is?nikin oli kerran sanonut:

"Onhan se rikas poika ... kun ei sen is? ukko olisi semmoinen t?rkyl?j?!"

Kaikki t?m? oli minut tehnyt uteliaaksi ja ehk? oli jo alkanut syd?mess?ni varttua pieni, tiedoton uteliaisuusmainen taipumus. N?in on nyt asia, vaikka valalle viet?isi.

Siksip? toivonkin nyt saavani n?hd? mink? n?k?inen on Petteri. Tekeydyin toki v?linpit?m?tt?m?ksi. Astua keikuttelin huolettomasti, iloisesti. Ikonen seurata kuhnustelikin mukanani ja selitteli:

"Eik? sill? pojalla itsell?ns?k??n ole mit??n vastaan. Mutta kun se on ?itiins? niin ujoluontoinen, jotta ei rohkea itse puhua, niin se ?mm? sanoi, jotta vaikka min? alottaisin ... jos sattuisi vaikka vallesmannia itse??n tapaamaan."

Sit? puhuessansa pani h?n isosta nahkakukkarosta tupakkaa, yh? rinnallani pysytellen. Minun teki jo mieleni n?hd? mink? n?k?inen h?nen poikansa on. Ukko veteli jo savuja ja jatkoi kuin itsekseen:

"Tuleekin t?m? lapsen kouluttaminen maksamaan, jotta ei sit? v?h?-varaisen kannattaisi tehd?..."

V?lill? h?n pyyhk?si peukalollansa nen?ns? alusta, ryk?si, sylk?si tiepuoleen ja jatkoi:

"Mutta mihinp? noita meid?nk??n varoja s??st??, kun ei ole muita perillisi? kuin t?m? ainoa poika ja min? sen ?mm?n kanssa en t?ss? en?? suuria tarvitse. Siihen j??v?t loputkin t?lle pojalle... Kunpa h?n sitte osaisi heit? hallita ja saisi sopivan eukon."

Hyv?tuulisuuteni lis??ntyi. Ainoastaan vaivoin voin hillit? ilmi-nauruni ja salata liiallisen hymyilyni. Ukko lis?si taas:

"Kun sattuisi n?kem??n jotta p??sisitte tuntemaan sen pojan... Tottapahan sitte mies jo itse lopun asiaansa ajaa!"

Ja oitis tarjoutuikin siihen tilaisuus. Er??ss? tien-polvessa tuli vastaamme pystynen?inen, suomalaisnaamainen ylioppilas ja Ikonen sanoi:

"Ka t?ss?p? t?m? meid?n Petteri tuleekin!"

Tulija oli jo edess?mme. Is? esitteli minut:

"No t?ss? on nyt se vallesmanni Lassilan tytt?... Sattui kadulla niin min? ly?tt??nnyin yhteen matkaan..."

Petteri tervehti kankeasti kumartaen ja v??nt?en k?tt? antaessansa k?tens? k?mpel?sti koukkuun, niin ett? kyyn?sp?? pisti kauvas sivulle. Samalla hymyili h?n suu auki niin avomielisesti ett? pysty nen? kohosi viel?kin nipukammallensa.

"T?m?n tunteekin siit? ukko vallesmannista itsest?ns?", lis?si viel? is?, vet?si savut ja sanoi:

"Ka min?p? l?hdenkin t?st? nyt sinne hevosta sy?tt?m??n. K?velyttele sin? nyt t?t? ry?kkin?? yksin?si!"

Ajatelkaa sit? ukkoa! Olin jo v?h?ll? ruveta h?peilem??n h?nen puheitaan. H?n oli jo poistumaisillansa, kun huomasikin viel? kysy? Petterilt?:

"Mitenk?s se on ... onko sinulla rahaa, jos satut tarvitsemaan?"

Petteri ei tiennyt mit? moiseen vastata. Ukko toki pelasti pulasta, lis?ten poistuessaan:

"No ota sielt? Siitosen kaupasta se housukangas ilman mit??n ja sano jotta tottapahan is?ukko sitten maksaa."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet