Read Ebook: Rakkautta by Lassila Maiju

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1024 lines and 24921 words, and 21 pages

"No ota sielt? Siitosen kaupasta se housukangas ilman mit??n ja sano jotta tottapahan is?ukko sitten maksaa."

Olimme nyt kahdenkesken. Kuin sopimuksesta l?hdimme me rinnatusten k?velem??n... Mik? minut pani niin tekem??n: heitt?ytym??n tuntemattoman miehen seuraan, sit? en min? jaksa viel? nytk??n k?sitt??. Varma vaan on--uskokoon lukija tai olkoon uskomatta--ettei siin? ollut mit??n niin sanottua tarkotusta: ei halua p??st? h?nen kanssansa naimisiin. Olinkin silloin viel? lemmen asioissa aivan kokematon tytt?. Olisinhan sit? paitsi saanut muitakin, sill? olivathan kaikki Join, Sortavalan ja Tohmaj?rven herrat minuun ihan hulluuntuneet.

Niin k?velimme me Kuhavuorelle p?in. K?velin takapuoltani sirosti kieputellen, sill? silloin oli semmoinen muoti. Ja omituista: Alussa ei kumpikaan tahtonut l?yt?? puheen aihetta. Vihdoin toki l?ysi sen Petteri ja kysyi:

"Onko neiti Lassila ennen ollut Vakkosalmella?"

"Olen" vastasin min?, kokien huolehtia askelieni siroudesta ja kysyin vuorostani:

"Onkos herra Ikonen t??ll? ensi kertaa?" "Ei... Min? olen t??lt? Sortavalan lyseosta p??ssyt ylioppilaaksi, niin ett? n?iden paikkojen t?ytyy silloin olla minulle tuttuja", selitti Petteri ja kysyi taas:

"No mit?s neiti pit?? Vakkosalmesta?"

"Kuinka niin?" hymyilin min? jo vilkastuen, puhetta kehitt?en ja kun Petteri tapaili sanoja my?nsin min?.

"Min? pid?n koko Sortavalasta... Ent?s te, herra Ikonen?"

"Min?kin pid?n t?st? hyvin paljon... Kun me olimme ylioppilastutkintoa suorittamassa, niin kaikki toverit olivat sit? mielt? ett? Helsingin puistoistakaan ei voi verrata t?h?n Vakkosalmeen muita kuin korkeintaan Kaivopuistoa."

Nyt loppui taas puheen aihe. Minua h?n miellytti. H?nen puheensa oli korutonta, yksinkertaista, kokemattoman nuorukaisen avomielist? juttelua. Koetin astua entist? kauniimmin ja tekeyty?. Petteri mietti uutta puheen aihetta. Nyt h?n sen l?ysi ja kysyi:

"Onko neiti Lassila lukenut Jussi Erhetyisen viime kirjan?"

"Olen... Olettekos te?" veikistelin min?.

"Olen... Min? jo luin sen viime kev?nn?", hymyili Petteri, koettaen astua tahdissa, vaikka se ei onnistunut. Vilkastuneena kysyin nyt jo:

"No mit? te pid?tte h?nest??"

"Kyll? h?n kirjoittaa... Mutta se on niin paksuruokainen, jotta h?nt? on niin vaikea sulattaa, ja niin pitk?piim?inenkin jotta eih?n sen piim?? enn?t? yhdess? miesij?ss? niell?", selitt?? jauhoi Petteri kansanomaisella tavallaan puhuen. Sitte taas ujosteltiin. Min?k??n en l?yt?nyt nyt puhuttavaa ja siksip? min?, vaikka ei niist?tytt?nytk??n, otin k?silaukustani nen?liinan ja niistin sill? nen?ni, niin sirosti kuin voin. Sen tehty?ni keikautin hieman p??t?ni ja sanoin kuin n?rk?styneen?:

"No samaa min?kin ajattelen ... Lassi Maijula kirjoittaa paljon yksinkertaisemmin ja selvemmin... Vai mit? te, herra Ikonen, ajattelette?"

Petteri joutui pikku pulaan sill? h?n ei ollut Lassi Maijulan kirjaa lukenut. Syntyi h?mi. Mutta onneksi sattui joku porhaltamaan ohi polkupy?r?ll? ja nyt sai Petteri aiheen kysy?:

"Ajaako neiti polkupy?r?ll??"

"Ajan... Ajatteko te?" vilkastuin min? tekeytym?ll?.

"Ajan... Viime viikolla teimme polkupy?r?retken Kirjavalahteen, ja ensi viikolla on aikomus k?yd? Impilahdella", selitteli Petteri ja kys?si:

"No mist? py?rist? neiti eniten pit???"

Min? en tiennyt py?rien nimi?. Olin joutua h?milleni, mutta selvisin toki ja vastasin hyvin iloisella ??nell?:

"Min? pid?n Kotisen kaupasta ostetuista py?rist?. Ent?s te?"

"Niist? min?kin pid?n... Ne ovat 'tarmo'-py?ri?. Niiss? on hyv?t gummit ja laakerit eiv?t kuumene v?h?st? ajosta."

Me nousimme jo Kuhavuoren rinnett? my?ten. Oli tyyni, kaunis poutap?iv?. Kukat n?yttiv?t torkkuvan puolip?iv?n valossa. J?rven sel?t, reunat ja vuoren rinne n?yttiv?t runollisen autioilta. Se yksin?isyyden, hiljaisuuden runous alkoi painua sieluihimme, muodostaen mielialaamme, jonka oli herkent?nyt t?m? ?kkin?isen tutustumisen synnytt?m? oudostelu. Varsinkin Petterin mieli alkoi siit? ylenty? ja min?kin koetin parhaani mukaan tekeyty? luonnon kauneuden ja runollisuuden vaikutukselle alttiiksi. Kaikki se vuorostaan lis?si taas Petterin ujostelua. Oli alkanut hetkisen vaitiolo. Vihdoin huomasi Petteri tutun kukan tien vieress?, osotti sit? kenk?ns? k?rell? ja lausui sen latinalaisen nimen, ??nt?en:

Min? siihenkin vain hymyilin. Petteri lis?si hetken kuluttua:

"T??ll? Kuhavuorella kasvaakin joskus harvinaisiakin kasveja."

Ja taas me vaikenimme. Molemmat koetimme astua edustavasti: min? sirosti, Petteri omalla tavallansa. Puheen puutteessa kysyi taas Petteri. "Pid?ttek? kasviopista?"

Mutta vihdoinkin saavuimme Kuhavuoren laelle. Edess?mme avautui kappale Pohjolan helme?: runojen ylist?m?? Suomea. N?kyiv?t Laatokan lahtien sinert?v?t pohjukat ja salmet. N?kyi Liikolan j?rvi ja Vakkoj?rvi ja Hymp?l?. N?kyi lammikoita. Ne lymyiliv?t maisemien lomissa kuin piiloutuneet kauniit, ujostelevat neitoset. Toisaalla n?kyi kauniita saaria, vaaroja ja kukkuloita, Paussuvuori ja Riuttaluoto, kauniita rantoja ja ihania laaksoja. N?kyi Liikolan hovi ja joku herrastalo, ja kunnollisia talonpojan taloja, n?kyi pari tunnettua huonomaista m?kki? ja tunnetuiden rahtilaisten r?nsistyneit? talor?hji? joiden ovissa kilisev?t puusaranat ja vihtarakset riippua retkottelevat s?ppien asemesta sek? r?nsistyneiss? seiv?sporteissa ett? ovissa ja n?lk?iset hevoskaakit ruopivat kylki?ns? paljaaksi kolutulla rantaniityll?. Ihana Suomen maisemaidylli hohti t?ydellisen? kuin kaino kukka kes?illan yksin?isyydess?. Ei ihme ett? min? tekeydyin hurmautuneeksi ja huudahtelin muka ihastuneena.

"Ai miten ihanaa!... Miten hurmaava n?k?ala."

Petteri hymyili sille n?ylle ihastuneena, puolinauraen, niin ett? suu oli auki ja nen? nousi pystyyn. Minua se huvitti. Hymyilin niin ett? silm?ni suurenivat ja otsanahka meni kureesen. Kun olin viel? huudahdellut lausui Petterikin:

"T?st? n?yst? voi nauttia vaikka miten monta kertaa!"

Ja nyt h?visi meid?n v?lill?mme ensi ujostelu kun saimme ihastuneena osotella toisillemme yh? uusia ja uusia kauneuksia ja huudahdella niille toinen toisemme mielihyv?ksi. Petteri jo innostui:

"Kyll? se t?ytyy sanoa, ett? t?m? Suomi on ihana maa... Eiv?t sit? runoilijat suotta ylist?."

Min? koetin aivan haltioitua ja huudahtelin: "Kun saisi aina t?mm?isest? n?yst? nauttia!"

Samana hetken? ajoi tiet? my?ten juopuneita Sortavalan miehi?. Ne l?iv?t hevosluuskaansa, kirosivat ja eiv?tk? sitten ota ja ala hoilata rumaa laulua. Tekeydyin kuin en muka olisi kuullut, en n?hnyt koko tapausta ja sotkeakseni sit? hyr?ilin:

"Kun kaunihin maan s? annoit ja taivaan kuin sinisen."

Niin pelastuimme toki siit? pulasta, ja ylistelimme taas n?k?alan ihanuutta. Min? haltiuduin ja huudahtelin ja nyt ryhdyimme me puhumaan is?nmaasta, ylist?m??n sen kauneutta ja sen kansaa. Petteri puhui siit?kin koruttomasti ja hyvin kansanomaisesti. Aloimme laskeutua alas vuorelta ja v?h? v?h?ll? l?henin min? h?nt? sis?llisesti.

Ja niin jatkui nyt k?velymme ensin kaupungilla, sitten jo, aivan ilman sopimusta, k?velimme ulomma halki kuuluisan Lahden kyl?n. Sivuutimme er??n r?nsistyneen m?kin. Aidalla riippuivat siin? vanhat, paikatut housun rutaleet, ja er??n oven edess? oli ?sken suolakalasta tyhjennyt kalapytty, josta levisi semmoinen paha haju, ett? Petterin t?ytyi my?nt??:

"Kyll?p? t??ll? haisee v?kev?lt?!... Menemme t?t? toista tiet?."

K??nnyimmekin toisaalle. Er?s vaimo kantoi toisesta m?kist? likavesisankoa, viskasi sen sis?ll?n tunkiolle ja kumartui sitten sylkem??n, antaen sylen hitaasti valahtaa suusta. Pelastuakseni t?st? omituisesta asemasta aloin huudahdella:

"Ai miten kaunis n?k?ala tuolla... Katsokaa herra Ikonen ... tuo tuolla et??ll?... Mik? soma maalaisidylli!"

"Onpa todellakin!" tokasi Petteri k?sitt?m?tt? mit? n?k?alaa tarkotin ja niin jatkui k?velymme kunnes olimme jo hyv?t tutut. K?velimme jo paluumatkalla. Keikailin ja tekeydyin jo vapaasti. Salavihkaa vilkasin min? toki aina Petteriin n?hd?kseni miten se vaikuttaa. Niin saavumme Vorssin salmelle, pys?hdyimme, katselimme ulappaa. Annoin lumoavan, hurmaavan katseeni liidell? kauvas yli vesien, kaipaavana, haaveilevana. Petteri katsahti minun kauniisiin silmiini, hymyili leve?sti ja siten ik??nkuin joi koko sielullansa minun armaan katseeni tenhoa, ujostui ja virkkoi kuin muun puutteessa:

"Ei ole t?m?k??n n?k?ala hullumpia!"

Niin l?henimme me toisiamme. Ja kun me sitten tuossa puolen p?iv?n aikaan erosimme, kysyi jo Petteri:

"Ehk? min? saan luvan l?hett?? neiti Lassilalle polkupy?r?matkoiltani n?k?alakortteja?"

Min? kiitin. Olin h?neen, en tied? mist? syyst?, huomaamattani mieltynyt. En ollut ennen koskaan viel? rakastunut ja olin siis koko asiassa ihan kokematon tytt?, enk? osannut pit?? varaani. En tiennyt miten rakkaus alkaa ja niin jouduin min? aivan huomaamattani ja kokemattomana ensi lemmen seikkailun suuriin k?rsimyksiin, joista nyt ryhdyn kertomaan. Ja kun min? kerran ryhdyn, niin min? kerronkin asian ja kuvaan koko rakkauden ihan niinkuin se on,--maalatkoot ja koristelkoot h?net sitten muut vaikka miten kauneilla ja imelill? v?reill? hyv?ns?. Kunpa nyt vain lukija jaksaisi n?ist?, joskus n?enn?isist? pikkuasioista, n?hd? ja l?yt?? sen syv?n n?kym?tt?m?n ja suuren, joka on niin k?tketty, ett? joskus on ihan vaikea sit? niist? l?yt??, varsinkin kokemattoman, kuten esimerkiksi sipulista on mahdoton l?yt?? sen haju ja kumminkin se on siin? ihan varmasti, kuten jokaisen, joka on sipulia pidellyt on pakko aivan kyynelsilmin se my?nt??. No juuri se n?kym?t?n, se joka itkett?? vaikka ei n?y, se se nyt on t?ss? kertomuksessa se kuuluisa rakkaus.

No niin! Kertomushan onkin jo oikeastaan alkanut. Tuli siit? iltapuoli. Kun min? is?ni, vallesmanni A.U. Lassilan kanssa ajoin kotiin, olin min? tavallista oudommalla, runollisemmalla mielell?, tiet?m?tt? itse miksi. Se oli jo ... arvaahan lukija ... no ... sinnep?in menossa... Tuli ilta. Olimme jo kotona. Leppoisa y? peitti h?myihins? kartanon ja puutarhan ja j?rven vesiulapan. V?ki nukkui. Istuin silloin yksin?ni, katselin autiolle j?rvelle ja haaveilin jostain ep?selv?st?, ihanasta, tutkimatta edes mit? se oli. Niin kului tunti, toinen. Tuli puoliy?. Minua rupesi haukottamaan ja nukuttamaan. Haukottelin pitk??n, venytellen samalla itse?ni, riisuuduin ja k?tkeydyin vuoteeseeni, ja uni maistuikin ihan erinomaiselta.

Jotain saman tapaista oli Petterikin kokenut. Ostettuaan housukankaan ja polkupy?r?raketteja ajoi h?n is?ns? kanssa kotiinsa mieli vakavana. V?h? v?h?lt? alkoi h?nen koruttomaan sieluunsa painua minun armas kuvani. Kotiin tultuaan ajatteli h?n minua, istuen yksin viisitoista minuuttia yli kello yhden y?ll?. Mutta sitten voitti v?symys h?netkin. H?n riisui kenk?ns?, tarkasteli niit? ajatuksissaan, asetti ne rinnatusten s?nkyns? viereen, riisuutui, k?vi ruokahuoneessa ryypp??m?ss? maitoa ja peitt?ytyi sitten vuoteeseensa umpikorviin, etteiv?t itikat p??sisi h?nt? kiusaamaan.

b) ALKUASTE.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet