Read Ebook: Elämän hawainnoita 01: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 399 lines and 21283 words, and 8 pages

Kirj.

P. P?iv?rinta

WSOY, Porvoo, 1889.

UUDISTALO

Kun ulkona oli niin ankara myrsky ja lumen tulo, niin kowin tunnoton olisi se ihminen ollut, joka olisi saattanut hewosensa j?tt?? suojatta myrskyn k?siin; pyysin siis talon w?elt?, saisinko hakata mainitun k?mm?n?n owen reij?n isommaksi, ett? hewoseni siit? sis??n p??sisi. Se luwattiinkin tehd? ja kirwes annettiin minulle sit? warten. Kun olin pari hirtt? saanut owen reij?n p??lt? hakatuksi poikki, niin hewonen ja reki mahtuiwat sis?lle. Nyt toimitin hewoselleni wiel? ruokaa ja juomaa y?ksi eteen, ja sill? kerralla oli n?in el?m?n surut poistetut ja min? p??sin taas tupaan, tutustumaan perheen kanssa.

Kun talonw?ki oli saanut tiet?? kotopaikkani ja matkani tarkoituksen ja m??r?n, rupesin tekem??n heid?n kanssaan keskustelua.

--"Eik? t?ss? talossa olekkaan nuorempaa miesw?ke??" kysyin min?.

--"On minulla mies" wastasi waimo.

--"Miss? se on kulkemassa, koska ei h?nt? kotona n?y?" kys?isin taas.

--"Herra Jumala!" huudahdin min?, "t?mm?isell? ilmalla ja n?in my?h??n! Ettek? pelk??, ett? h?nelle on joku wahinko tapahtunut?"

--"Minun Heikill?ni ei ole tapana laskea lukua pahoista ilmoista eik? my?h?isist? ajoista: h?n tekee ty?t? s?ihin ja aikoihin katsomatta, tawallisesti niin kauan kuin woimansa riitt?w?t, ja kun ne rupeawat uupumaan, silloin h?n kyll? tulee kotiin," sanoi waimo innokkaasti, jota tehdess??n h?n n?ht?w?sti oli hetkeksi unhottanut k?sill? olewat surut ja huolet.

--"Mutta kun tuolla ulkona on niin ankara ilma ja semmoinen lumen tulo, jos se sinne uumertuisi?" arwelin min? taas.

--"Hauta ei ole kaukana kodista, ja se on tihe?n mets?n sis?ll?, josta on myrskyll? hyw? suoja: kyll? h?n tulee, kun joutuu, soattepa n?hd?," lausui waimo luottawasti.

--"Joko kauan on asuttu t?t? taloa?" kysyin taas, ik??nkuin k??nt??kseni puhettamme toiselle uralle.

--"Min?h?n t??n aloitin," sanoi wanha waari huolettomasti.

--"Tulitteko heti nuorena miesn? jo t?h?n taloa tekem??n?" kysyin min?.

--"Eik? mit?; olin jo kohta wiidenkymmenen, kun se asia p??h?ni p?ll?hti, ett? pit?isi ruweta taloa tekem??n. Kunpa nuorena ollessa olisikin se mieli ollut p??ss?," arweli ukko huolimattomasti, ja samassa l?hti h?n muorinsa kanssa ulos.

Heid?n menty? jatkoin min? taas puhettani em?nn?n kanssa.

--"Kumpika teist? on noiden wanhusten lapsi; tek? wai miehenne?" tiedustelin h?nelt?.

--"Min?h?n tuota olen heid?n lapsensa, Heikki on t?h?n muualta tullut," wastasi waimo.

--"Onko is?ll?nne ja ?idill?nne ollut muita lapsia?"

--"On meit? ollut kymmenen kaikestansa, waan yhdeks?n on kuollut," sanoi waimo.

--"Joko te olette Heikkinne kanssa kauan olleet naimisissa?" kysyin taaskin.

--"Kuusi wuotta," oli wastaus.

--"Onko ollut muita lapsia kuin nuot kaksi, jotka ma n?en?"

--"On niit? ollut nelj?kin kaikkiansa, waan kaksi on kuollut," sanoi waimo surullisesti.

--"Teid?n nuorin lapsenne on kowin sairas," huomautin waimolle.

Nyt kokee Heikki, y?t p?iw?t, wet?? terwaksia haudalle ja s?rke? niit?, ett? saataisiin surwon ja pet?j?isen sekaan selw?? wiljaa koko wuoden ajaksi; mutta huoneitten laittamisesta ei woi olla puhettakaan."

T?m? waimon surullisesti sointuwa, wiaton ja mielest?ni totuuteen perustettu puhe kumosi kerrassaan kaikki ennakkoluuloni.

Koko keskustelun ajan waimo usein hoiteli ja hell?sti waali kipe?? lastansa.

Ilma ei ollut yht??n asettunut: kowa tuuli k?wi ja lunta tuli niin sakeasti, ett? oli mahdoton eroittaa mink??nlaista esinett?. Ennenkuin menin saunaan, t?ytyi k?yd? ensin hewostani waalimassa ja hoitamassa, joka kumminkin oli nyt hyw?ss? suojassa, kun kerran olin saanut sen huoneesen.

Saunan luo tultuani huomasin, ett? sen owi oli tuuleen p?in; owi oli hywin hatara ja tuuli sit? rytyytti ja remputti. Koetin wet?? sit? auki, waan sep? ei auwennutkaan mill??n keinoin; koetin ryskytt?? kowasti, mutta turhaan, sis?lt? ei kuulunut mit??n. Minulle jo alkoi aika k?yd? ik?w?ksi, ankaran kylm?n t?hden, ja sent?hden rupesin kahden k?den, woimieni takaa, repim??n owea auki. Nyt rupesi se wiimein heltim??n ja saunan sis?lt? kuului aika rytin? ja romina. Samassa kajahti sielt? my?s jokseenkin ?re? ??ni: "no mik? siell? nyt on?"-- "Awatkaa wieraalle owi! Minut k?skettiin saunaan maata", huusin min? ulkoa.

--"?lk?? wiel?, kun min? saan owen auki", kuului wanhusten ??ni saunasta. Sitten h?n tulla k?hmi lattialle ja rupesi nypl??m??n ja n?pr??m??n, ?hk??m??n ja puhkaamaan, eik? koko owen awaamisesta tullut mit??n.

--"Min? palellun t?nne, awatkaa owi!", huusin min? tuskissani ulkona.

--"Eih?n tuota saa auki", wastasi ukko ja h?n rupesi oikein hartiain woimilla repim??n ja riuhtomaan, ja wihdoin wiimeinkin owi aukesi. Minulle tuli jo niin wilu ulkona, pitk?llisen owen aukaisemisen aikana, ett? hampaat suussani kalisiwat.

Kun ma p??sin saunaan, selkesikin pian syy pitk?lliseen odotukseeni tuolla owen takana: ukko ei ollut huomannut sit?, ett? siell? joku ihminen ryskytti owea, waan oli luullut tuulen sit? r?myytt?w?n, niinkuin se tekikin sille my?t??ns? ilman ihmisen auttamatta. Kun owi oli niin hatara ja muutenkin rempallaan, eik? siin? ollut luotettawia kiinnipitimi?, niin ukko oli sitonut sen kiinni saunan perisein?? pitkin raketulla lawalla olewaan reen jalasten paininpuuhun joillakuitta witsoilla ja rihmoilla, ja sen h?n oli tehnyt niin sompelomaisesti, ja koneellisesti, ett'ei itsek??n saanut sit? auki muutoin kuin w?kirynn?k?ll?. Sauna oli hywin pieni: kun waari muorinensa makasi mainitulla per?ss? olewalla lawalla, ja kun siin? oli wiel? joitakuita astiain kimpilautoja kuiwamassa ja wiel? p??lliseksi mainittu paininpuu jalaksinensa aiwan sein?n wieress? kynsill??n, niin lawalle ei ollut ajatustakaan p??st? maata; penkkin?, siwusein?ll?, oli waan yksi pieni hirren kapula, jossa ei ensink??n sopinut makaamaan ja lattia oli sek? siiwotoin ett? kylm?, jotka syyt tekiw?t sen kelpaamattomaksi makuusijaksi. Muuta neuwoa ei ollut, t?ytyi ruweta tuolla penkin tapaisella, lawaa wasten nojallaan, istua kykkim?ll? y?t?ns? wiett?m??n. Jos kuinkakin olisin teetellyt, niin unta ei tullut; rupesin siis tekem??n puhetta ukon kanssa.

--"Onko pitk?sti t?t? teilt? likimm?iseen naapuriin?" kys?sin ukolta.

--"Puolitoista peninkulmaa", wastasi h?n.

--"Eip? sitten ole naapurista apua odottamista, jos joku ?kkin?isempi turma sattuisi tulemaan", sanoin taas.

--"Ei; t??ll? pit?? tulla toimeen omistansa", wastasi ukko tyytyw?isesti.

--"Te olette kaiketi saaneet monta kowaa kokea el?m?ss?nne?" kysyin taasen.

--"Eik? mit?; aikaanpa tuota on tultu", sanoi siihen ukko.

--"Teilt? on kuollut paljon lapsia?"

--"Yhdeks?n kappaletta."

--"Joko lapsianne kuoli ennen t?nne tuloanne?"

--"Jo kaksi, kaikki seitsem?n owat t??ll? kuolleet."

--"Mutta jos otaksumme, ett? lapsenne owat kuolleet sent?hden, kun heilt? on puuttuneet kaikkein t?hdellisimm?t el?m?n tarpeet", sanoin min? warowasti.

Kun ma huomasin, ett'ei senlaatuiset puheet huwittaneet ukkoa, k??nsin puhettani toiselle uralle ja kysyin: "kumpika teist? on wanhempi, tek? wai muorinne?" .

--"?mm?h?n tuo on pian kymment? wuotta nuorempi minua."

--"Onko talon em?nt? wanhin lapsistanne?"

--"Wanhin; ja onpa siin?kin ollut wastusta meid?n osaksemme, saadessamme h?nt? ihmiseksi", sanoi ukko, ik??nkuin pel?ten, ett? taas uusisin sen ik?w?n lasten kuolemajutun.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet