Read Ebook: Elämän hawainnoita 01: Uudistalo; Halla=aamuna; Mökin Maiju; Noidan rangaistus by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 399 lines and 21283 words, and 8 pages

--"Wanhin; ja onpa siin?kin ollut wastusta meid?n osaksemme, saadessamme h?nt? ihmiseksi", sanoi ukko, ik??nkuin pel?ten, ett? taas uusisin sen ik?w?n lasten kuolemajutun.

--"Onhan se; tawallinen ty?mies se on."

--"Minusta n?ytt?? silt?, ett? h?n on parempi kuin tawallinen", w?itin ukkoa wastaan.

--"Eik? mit?, kyll? muitakin on semmoisia", arweli ukko, ik??nkuin ilmoittaakseen, ett? kaikkein t?ytyy tehd? woimiensa takaa ty?t?, jotka waan uudistalosta tahtoiwat oman ja perheens? hengen el?tt??.

--"Miss? olette toisen korwanne menett?neet?" kysyin.

--"T??n m?kin mets?? kulowalkealta warjellessanihan tuon menetin.-- Mit?s, eih?n t?ss? el?isi ensink??n, ellen olisi suojellut mets?? noilta alinomaisilta mets?paloilta", selitti ukko.

--"Kuinka se k?wi?"

--"Kuinkahan t?m?n toki k?wik??n. Rynnistin kaikin woimin wastaan, ettei kulowalkea p??sisi h?witt?m??n m?kin mets??, jota olin niin kauwan kokenut suojella ja kaswattaa. Silloin kaatui palawa puu p??lleni, l?i korwan p??st?ni pois ja siin? se sitten oli", tuumaili ukko yht?kaikkisesti.

--"Min? pelk??n ett? heid?nkin sairas lapsensa kuolee", sanoin taas.

--"Eip? siin? mit??n pelk??mist?; joka ei woi el??, se kuolee", lausui ukko huolettomasti, ja alkoi samassa nukkua ja kuorsata.

--"Oletteko jo k?yneet tuwassa?" kysyin ukolta.

--"Eik? mit?; mit? min? siell? olisin k?nnyt", wastasi ukko huolimattomasti.

--"Katsomassa wiel?k? lapsi el??", sanoin h?nelle.

--"Kyll? kaiketi se osaa kuolla ja el?? ilman minun katsomattanikin", sanoi ukko kylm?sti.

Tuo ukon wastaus tuntui hywin taas yht?kaikkiselta ja huwittomalta; siwalsin siis waatteeni ja l?hdin ulos. Ilma oli tyyntynyt ja lumentulo lakannut; p?iw? koitti. Kun olin hewostani k?ynyt katsomassa, astuin tupaan. K?tkyt oli samalla paikalla takan liedell?, johon se illalla nostettiin ja p?rewalkea oli pihdiss? palamassa, jonka alla oli iso koko korsia. Is? ja ?iti istuiwat k?tkyen wieress? ja katsoa tuijottiwat k?tkyeesen; he n?yttiw?t olewan melkein kiwettyneet. Selw??n n?ki, ett? runsas kyyneltulwa oli walunut alas kummankin kaswoja my?ten, mutta kyynelten l?hteet oliwat nyt kuiwuneet.

--"Pikku Heikki ei ole en??n el?wien joukossa", sanoi ?iti surullisesti.

Kun matkani tarkoitus oli menn? aina eteenp?in, panin hewoseni aisoihin ja l?hdin umpiteit? pyrkim??n. Koko sen ik?w?n taipaleen py?ri uudistalon kuwa kokonaisuudessaan mieless?ni, eik? se sielt? ole koskaan kadonnut.

"Ken taistelut ne kaikki woi Kertoilla kansan t??n, Kun sota laaksoisamme soi Ja halla n?lj?n tuskat toi? Sen wert' ei mittaa yksik??n, Ei k?rsimyst?k??n."

--"Oletteko ik?nne asuneet t?ss? talossa?"

--"Olen", wastasi siihen ukko.

--"Jokohan kauan on asuttu t?t? taloa?"

--"Toistasataa wuotta; minun is?ni t?m?n on alkanut".

--"T?ss? n?kyy paljon tehdyn ty?t?".

--"Kyll?h?n t?ss? ty?t? on koetettu tehd?, mink? on woitu, ja elett?isiin t?ss?, kun ei olisi tuota hallaa. Mutta se t?ss? on niin hankala kumppani, kun se tahtoo wied? parhaat ahkeroimiset muassansa, silloinkin kun ei likeisess? kyl?ss? siit? tiedet? mit??n. T?ss? on likell? iso suo, jota ei yksityisen woimat ulotu kaiwamaan, ja siit? se halla aina nousee", lausui ukko huolekkaasti.

Ilma oli sin?kin iltana jokseenkin kolkko, sill? Pohjanen puhalsi kaiken p?iw?? wire?sti. Min? aloin mietti? keinoa, k??nt??kseni puhettamme w?hemm?n wakaisiin asioihin, kun ukko yht'?kki? kys?si: "mink?lainen ilma teid?n mielest?nne nyt on? Wiel?k? tuuli oli Pohjasessa taloon tultuanne?"

--"Ilma tuntuu jotenkin kolkolta, ja tuuli on Pohjasessa, mutta en kumminkaan luule siit? toki hallaa tulewan", lausuin ukolle.

--"Jospa se niin olisi!" sanoi h?n ja huokasi raskaasti.

--"Onko teill? paljo lapsia?" kysyin taasen.

--"Nelj? poikaa elossa", oli wastaus.

--"Joko poikanne owat kaikki naineet?"

--"Kolme on nainutta, yksi on wiel? naimaton."

--"Miss? he nyt owat?"

--"Tulewatko he kotiin y?ksi?"

--"Tulewat; he meniw?t eilen ja tulewat t?n? iltana."

--"Siell?k? owat poikainne waimotkin, koska ei niit? n?y kotona?"

--"Siell? owat waimot ja wanhimmat heid?n lapsistansa."

--"Teill? on omasta warasta riski ty?w?ki."

--"On."

--"Oma w?kik? on raatanut uudispellon?"

--"Oma; he owat siell? olleet kynsi kansi koko kes?n, paitsi niityn aikana."

Olisin pitkitt?nyt puhetta ukon kanssa enemm?nkin aikaa, mutta h?n oli niin harwapuheinen, ettei se menestynyt. H?n oli niin miettiw?isen n?k?inen, ik??nkuin h?nt? olisi rasittanut joku salainen waiwa ja huoli; siit? kai se tuli, ett'ei h?n ruwennut mihink??n pitempiin keskusteluihin, wastasi wain kysymyksiini niin lyhyesti kuin taisi ja niin teki aina turhaksi minun puheille pyrkimiseni.

--"Te olette tainneet el?m?ss?nne kokea monta kowaa t?ss? talossa?" lausuin wiimein taas kysyw?isesti ukolle, ik??nkuin uudestansa hakien puhetta.

--"On, monta kowaa on koettu, mutta waikka kokee, eip? hylk?? herra!'" lausui ukko wakawasti, josta kuulin ett? h?n on lukenut taikka kuullut jolloinkin Runebergin 'Saarij?rwen Paawon.'

--"Mist? te sen lauseen olette kuulleet?" kysyin h?nelt? pikaisesti.

--"Joko kauan olette olleet n?kem?t?nn??"

--"Toistakymment? wuotta."

--"Kuinka meni n?k?nne?"

--"Olin terwashakkuussa, siell? poukahti lastu silm??ni, jonkat?hden silm?ni tuliwat niin kipeiksi, ett? wihdoin meni n?k? kumpaisestakin."

--"Lapsenne rakastawat teit??"

--"Niin; lapseni rakastawat kalkin minua ja min? rakastan heit?."

--"Minun mielest?ni ei olisi teill? syyt? olla noin surumielinen, koska teid?n ymp?rill?nne on onnellinen perhe, jonka j?senet toinen toistansa rakastawat", sanoin silloin ukolle.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet