Read Ebook: Elämän hawainnoita 02: Waimoni; Puutteen Matti by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 317 lines and 19394 words, and 7 pages

EL?M?N HAWAINNOITA II: Waimoni; Puutteen Matti

Kirj.

P. P?iv?rinta

WSOY, Porvoo, 1890.

Olin kerran asiaini t?hden matkustamassa. Oltuani kaukana kodistani, oudossa paikkakunnassa, tulin iltasella suureen talonpojan taloon. Heti kartanolle tultuani huomasin, ett? kaikki talon rakennukset osoittiwat warallisuutta ja hyw?? j?rjestyst?. Kaksi wankkaa asuinrakennusta oli kartanossa, jotka kaiken puolesta oliwat hyw?ss? woimassa: sein?t oliwat wuoratut ja maalatut, akkunat kaksinkertaisilla laseilla warustetut, sawutorwet katoilla oliwat ehe?t, rapatut ja walkeiksi kalkitut, ja toisen rakennuksen edess? oli kauniisti rakennettu ja paljoilla Laseilla warustettu kuisti; muut huoneet oliwat my?s hyw?ss? woimassa ja j?rjestyksess?. Kun olin jo mielest?ni liiaksikin ajellut sin? p?iw?n? hewosellani, p??tin olla talossa y?t?. Menin siis sille puolelle, jossa talon w?ki n?ytti asuwan, ja pyysin y?sijaa, jonka perheentuwassa olewa renki kohta lupasikin. Kannoin siis kaikki kapineeni huoneeseen. Heti sis??n tultuani weti talonw?en ja eritt?inkin is?nn?n k?yt?s huomioni puoleensa. W?ki k?ytt?ytyi niin hiljaisesti kuin jossain hywin surullisissa hautajaisissa. Nuoren w?enk??n kaswoilla ei n?kynyt sit? hilpeytt? eik? iloisuutta, joka el?m?n tawallisesti tekee niin wilkkaaksi ja hauskaksi perheiss? iltasilla, kun he ty?st? tulewat, ja joka poistaa kaikki el?m?n surut ja huolet ja p?iw?n ponnistusten waiwat. He puheliwat toisillensa wain kuiskaamalla ja kaikkea kolinaa n?kyiw?t he w?ltt?w?n niin paljon kuin mahdollista; toisiansa silmiin katsoiwat he usein kysyw?sti ja ujosti. --Is?nt? oli noin keski-ik?inen mies; h?n oli pitk?hk?, laiha ja kuihtuneen n?k?inen. H?n istui penkill? kym?r?ss?, molemmat kyyn?sp??t polwilla; k?siins? turwasi h?n milloin koko kaswojansa, milloin wain otsaansa, ja tuossa asennossa n?ytti h?n sywiin ajatuksiin waipuneelta. W?liin h?n kohotti itsens? suoraksi, mutta j?lleen waipui h?n pian taas entiseen asentoonsa. H?nen silm?ns? kiilsiw?t niin kummasti, ik??nkuin ne olisiwat olleet lasittuneet; h?n katsoa tuijotti lakkaamatta yhteen paikkaan lattiaa, ja silloin t?ll?in puhkesi h?nen rinnastaan syw?, kumisewa huokaus, joka tuntui silt? kuin se olisi haudasta tullut. Is?nn?n tila tuommoisena n?ytti mielest?ni hywin arweluttawalta ja wiel?p? kauhistawan kammottawaltakin. Ei kukaan talon w?est? kysynyt minulta mist? ja mik? min? olin ja mihink? min? menin, jotka aina owat tawalliset kysymykset ja joista pit?? tehd? selitykset wieraan tultua taloon. Tuo kaikki teki oloni talossa ik?w?ksi.

Luulottelin ett? is?nt? mahtoi olla jotenkin sairas, joka tekisi h?nen noin alakuloiseksi ja sitten waikuttaisi muuhun w?keen tuon syw?n umpimielisyyden, joka heiss? niin syw?sti kuwasti.

Kaikessa tuossa talonw?en k?yt?ksess? oli mielest?ni jotain niin surullista salaper?isyytt? ja umpimielisyytt?, ett? se nosti uteliaisuuteni korkeimmalleen, mutta tuota salaisuutta en woinut itselleni selitt??, waikka kuinkakin olisin koettanut p??t?ni waiwata. Tosin luulottelin, ett? is?nt? oli sairas ja ett? tuo tuwassa k?ynyt neito oli is?nn?n tyt?r, mutta nuo oliwat wain luulojani eiw?tk? semmoisinaan woineet paljon selitt?? outoa n?k??, eiw?tk? tyydytt?? uteliaisuuttani.

Wiimein menin is?nn?n tyk? ja aioin h?nen kanssaan alottaa puhetta mist? hinnasta hyw?ns?.

"Oletteko sairas?" kysyin h?nelt?, istuessani h?nen wiereens? penkille.

Noita kaikkia oli minulla aikaa kyllin katsella ja mietti?, sill? is?nt? ei puhunut yht?k??n sanaa, istui wain ??net?nn? ja katsoi synk?sti eteens?.

Nyt juuri kuului toisesta, salin per?ll? olewasta kamarista kimakka-- lapsen itku!--Is?nt? kawahti heti yl?s niin ?kki? kuin olisi saanut k??rmeen piston. H?n riensi kamarin owea kohden ja awasi sen, ja mit? silloin n?in? Siell? sama surullinen, nuori, kaunis nainen, jonka ?sken olin tuolla tuwassa n?hnyt, istui hoitelemassa pient? k?tkyess? olewaa lasta!--Lapsi wiihtyi pian, is?nt? painoi owen j?lleen kiinni ja palasi samalle sijalle, josta h?n oli l?htenyt, ja istui siin? yht? ??net?nn? kuin ennenkin.

Min? menin is?nn?n tyk?, otin h?nt? k?dest? hiljaa kiinni ja kysyin h?nelt? taas, samassa katsoen h?nt? silmiin: "oletteko te mitenk??n kipe??"

"Kipe?, kowin kipe?", sanoi is?nt?, ja min? oikein s?ik?hdin, kun kuulin h?nen taas ??nt?w?n niin pitk?n ajan p??st?.

"Ettek? saattaisi minulle ilmoittaa sairauttanne? Kenties woisin teit? jotenkin auttaa", sanoin h?nelle.

"Min? en ole ruumiillisesti sairas, mutta ruumiskaan ei woi kest?? sis?llist? sielun tuskaa--oih! Syd?meni on kowin kipe?", wastasi is?nt?, painaen k?tens? syd?melleen ja samassa waieten.

"Kuka iski syd?meenne tuon turmiollisen haawan?" kysyin taas.

"Oma ly?m?ni on se, oma haawoittamani on tuskainen syd?meni", sanoi is?nt? taas waieten ja raskaasti huoaten.

Nyt p??sin j?ljelle. Edess?ni ei ollutkaan ruumiillisesti sairas, waan sairas semmoinen, jonka henki oli sairas ja haawoitettu. Nyt huomasin, ett? edess?ni oli--murtunut, s?rkynyt sielu, joka useinkin on waikeampi parantaa kuin pahatkin wammat lihassa ja weress?. Min? hawaitsin ett? edess?ni oli rikas ala tutkia pirstaantunutta ja waiwoistansa l?hes jo uupunutta ihmissyd?nt?.

"Puhukaa minulle ujostelematta kaikki surunne ja waiwanne! Se helpoittaa paljon tuskaista syd?nt?. Min? olen itsekin paljon k?rsinyt t?ss? maailmassa, jonkat?hden hywin tied?n mit? omantunnon waiwa ihmiseen waikuttaa. Murhe on waikea yksin kantaa, sent?hden ilmoittakaa surunne minulle, niin koetamme sen panna kahtia, ja niin kannamme raskasta taakkaanne yhdess? t?m?nk??n lyhyen ajan, joka on sallittu meid?n yhdess? olla", sanoin tuolle murtuneelle miehelle s??liw?sti, katsoen h?nt? osaaottawasti silmiin ja pit?en h?nt? hell?sti k?dest? kiinni.

"Min? toiwon woiwani olla teille joksikuksi lohdutukseksi", sanoin h?nelle luottawasti, sill? min? huomasin, ett? yst?w?llinen ja osaaottawainen k?yt?kseni oli jo sen werran tunkeutunut h?nen syd?meens?, ett? h?n saattoi puhua.

"No kuulkaa sitten kertomus kaikkein wiheli?isimm?st?, onnettomimmasta ihmisest? ja suurimmasta syntisest?, mink? maa koskaan on p??ll??n kantanut! Kenties siksik??n ajaksi lieweneisi hiukankaan kauhea omantunnon waiwani. Sitten kun kaikki olette kuullut, tehk?? minulle mit? tahdotte, sill? niin suurta rangaistusta ei kukaan woi ajatellakaan, ett'en min? enemp?? olisi ansainnut.

Min? olen warakasten wanhempaini ainoa poika, ja t?m? talo, jonka t?ss? n?ette, on heilt? saatu perint?. Ennenkuin olin t?ytt?nyt wiisitoista, kuoli ?itini, ja is? murehti h?nt? niin kowin, ett? h?nkin kuoli muutamain wuosien per?st?. Min? j?in siis nuorena suuren ja rikkaan talon haltijaksi, jota hoidin huolella ja uutteruudella, ja warallisuuteni kaswoi kaswamistaan. Minulla itsell?ni oli n?k?? ja kokoa, eik? minusta tiedetty mit??n pahoja tapoja mainita. Se on tietty, ett? kaikki nuo yhteens? tekiw?t sen, ett? minusta tuli kuuluisin poika paikkakunnassa, joka seikka ei j??nyt itselt?nik??n huomaamatta. Kaikissa nuorien leikeiss? ja huwituksissa olin min? aina ensim?inen ja ylim?inen, eik? sit? huwia ja kisaa ollut nuorison joukossa, jossa ei olisi minulta neuwoa kysytty, ja tuolla tawalla tulin min? kerrassaan nuorison johtawaksi p??mieheksi. Tuommoinen kunnianosoitus waikutti minuun wahingollisesti jo nuorena, sill? se synnytti minuun itserakkautta.

He katsoiwat kaikki minuun, mutta min? en heihin, sill? salainen ylenkatse oli ottanut sijansa syd?meeni heit? kohtaan, kun eiw?t he kyenneet minun sijalleni, ja niin min? k?ytin w??rin waltaani heihin. Tuon kaiken lis?ksi ei ollut itsell?ni salassa, ett? olin rikas ja ett? toiset nuorukaiset oliwat k?yhempi?, jonkat?hden opin jo aikaisin panemaan arwon tawaroihini, ja tuo teki sen, ett? syd?meni kowettui, ett'ei siin? ollut sijaa hellemmille ihmistunteille. Mit??n erinomaista ei kumminkaan tapahtunut, sill? nuo pahat puoleni eiw?t koskaan tulleet n?kywiin, jonkat?hden toiset nuorukaiset eiw?t siit? tienneet mit??n, enk? min? itsek??n, ennenkuin wasta n?in? kowina aikoinani.

Likim?isess? naapurissamme oli ihan minun ik?iseni Kerttu niminen tytt?, jonka kanssa kaswoimme aiwan yht?rintaa. Me olimme yksiss? joka p?iw? ja wietimme iloisia, murheettomia aikoja, wiattomissa lasten leikeiss? ja huwituksissa. Tuo naapuri oli w?h?warainen talo, jonkat?hden is?ni t?ytyi usein auttaa heit?, mutta tuossa wiattomuuden tilassa ollessani ei johtunut kertaakaan mieleeni, ett? Kerttu oli k?yh? ja min? rikas.--Oi, jospa ihminen wiel? p??sisi tuohon lapselliseen wiattomuuteen, lapsuuden paratiisiin, jossa ei paina mitk??n murheet ja huolet, jossa syd?n on wiel? puhdas ja turmelematon, niin ettei siihen wiel? ole ylettynyt maailman pahentawat myrskyt. Jos p??sisi takaisin tuohon aikaan, jolloin syd?n on niin wiaton ja iloinen, kun ei mammona ole opettanut sit? katsomaan muita ihmisi? yl?n!"--N?in kertoeli is?nt? ja purskahti itkuun, muistellessaan tuota onnellista lapsuuden aikaansa.

Min? en hennonut h?nt? h?irit? h?nen syd?nt??n wuodattaessaan, sill? itku kewent?? kowin waiwattua sielua. Kun h?n oli waiennut ja tyyntynyt, pyysin h?nt? jatkamaan kertomustansa.

"Niin me kaswoimme Kertun kanssa", alkoi h?n, "isommiksi, siihen asti ett? ujous pakotti meid?t olemaan harwemmin yksiss?. Kumpikin meist? muodostui nyt eri tawallaan ihmiseksi: min? rikkaana, uljaana, ylpe?n? ja yleiseen ylistettyn?, rikkaan talon ainoana poikana; Kerttu kauniina, siwe?n?, hiljaisena ja n?yr?n?, melkein unohdettuna, paljoin sisarusten joukossa kaswaneena pienen ja k?yh?n talon tytt?ren?. Noin me wierausimme Kertun kanssa toisistamme aina enemm?n ja enemm?n, eik? koskaan joutunut mieleeni, ett? Kertulla olisi sen enemp?? sijaa syd?mess?ni kuin sisarella, waikka usein kyll? tunsin outoa, k?sitt?m?t?nt? halua tawata h?nt? ja olla h?nen parissansa--ei, jopa kaiketi, siihen olin liian rikas ja Kerttu liian k?yh?.

Min? rupesin tuntemaan sis?llist? halua aina enemm?n ja enemm?n Kertun puoleen, mutta koetin tukahuttaa ja kuolettaa tuota syd?meni ??nt?!

Min? haapuilin naimaan ja kosin yht? ja toista, sielt? ja t??lt?, tietysti rikkaita, ja my?nt?wi?, j?rkeni mielest? edullisia tarjoomuksia ei suinkaan puuttunut, ei neitojen eik? wanhusten puolelta; mutta syd?meni pysyi kuitenkin kylm?n? kosimiani neitoja kohtaan, jonkat?hden olin oikein wihainen itselleni ja pidin tuon kylmyyteni pahan hengen kiusauksena. Mit? Kerttu ajatteli, sit? en tiennyt, mutta luulinpa huomaawani ett? h?nell? oli mieless? lapsuutensa yst?w?, ja min? olin oikein wihainen h?nelle syd?mess?ni ja koetin w?ltt?? niin paljon kuin mahdollista h?nen seuraansa ja h?nen tulisia, lempeit? katseitaan.

Er??n kosioimani neidon kanssa oli meill? naimiskauppa jo aiwan walmis, ja tuuma oli, ett? pian laittaisimme itsemme kuulutuksille; mutta tuo mielest?ni tarkoin harkittu kauppa pikemmin harmitti kuin miellytti minua, waikka sen kautta tiesin saawani useampia tuhansia markkoja.

Olen unohtanut mainita, ett? Kertullakin oli paljon ja loistawiakin kosijoita; mutta h?n hylk?si kaikki nuo tarjoukset, ja n?yttip? silt? kuin olisi h?n ij?nkaiken aikonut el?? yksin?ns?; ja min? milt'en wihannut h?nt? mieless?ni, kun h?n ei ottanut wastaan niin otollisia tarjouksia kuin h?nelle tehtiin, ett? olisin itsekin p??ssyt siit? rauhattomuudestani, joka powessani asui Kertun t?hden.

Juuri nyt kun minun piti menn? kuulutuksille walitun morsiameni kanssa, tuli tiedokseni, ett? Kertulle oli tullut loistawa kosija wieraasta paikkakunnasta. H?n oli mahdottoman rikkaan talon ainoa poika, samoin kuin min?kin. H?n oli hyw?nmaineinen ja hyw?nn?k?inen, uljas nuorukainen, eik? kyl?n juorukellotkaan wiel? tienneet sanoa, suostuuko Kerttu tuohon loistawaan tarjoukseen wai ei. Silloin tunsin oudon ja wastustamattoman ??nen syd?mess?ni, ett'en woisi Kertutta el??. Tuota tunnettani wastaan koetin taistella mink? woin ja ?rj?sin tuolle sis?lliselle syd?meni ??nelle; 'wiisituhatta markkaa!' Mutta tuo wakaa ja omaoikkuinen poweni asukas ei liene ollut lahjakoira, sill? h?n ei ollut mill??nk??n koko tuosta tarjoamastani summasta. Min? koetin muistella morsiantani ja wiitt?tuhatta markkaa ja wieroittaa Kerttua pois mielest?ni, mutta tunnon rauhaa ei minulle tullut. L?hdin kyl??n wiihdytt?m??n rauhattomuuttani, sill? oli er?s kes?inen pyh?ilta. Tiell? tapasin kyl?n nuorison koolla. Heit? juuri olin l?htenytkin hakemaan, ja kaikki olisi ollut hywin, mutta woi hirmua!--Kerttukin oli siell?, mit? en osannut aawistaakaan, sill? ei h?n juuri usein ollut nuorenw?en kokouspaikoissa. Kun huomasin h?net, s?ik?hdin kowin ja weri nousi niin tuimasti p??h?ni ja kaswoihini, ett? luulin sen oikein tipahtawan. Joku joukosta huomasi h?mm?stykseni ja sanoi: 'Kah! Mik? Pontelan Matille nyt tuli, kun lensi noin tulipunaiseksi?' Min? koetin salata h?mm?styst?ni, ja ajatuksissani sanoin taas tuolle mielest?ni joutawalle mielen h?iri?lleni: 'wiisituhatta markkaa!' Mutta toinen paljon w?kew?mpi ??ni syd?mess?ni sanoi: 'enempi kuin wiisituhatta markkaa on k?tkettyn? tuohon kultaa puhtaampaan olentoon, joka tuolla muista taempana noin lempe?n n?k?isen? seisoo'.

Kerttu oli woittanut syd?meni. Ei siell? en?? painanut mit??n wiisituhatta markkaa Kertun rinnalla. Koetin asettaa suuren wuoren kultaa ajatuksissani Kertun rinnalle ja sitten walita, mutta kewe? oli kultawuorikin h?nen suhteensa: kaikki mailmassa tuntui mielest?ni niin joutawalta ja mit?tt?m?lt?, ainoastaan Kerttu saattoi mielest?ni tehd? tuon kolkon ja ik?w?n maailman iloiseksi ja hupaiseksi. Ja tosiaankin sopi salaa katsella tuota tytt? heitukkaa, joka wilpitt?m?n?, puhtaana ja ujona seisoi yksin?ns?, ajatuksiinsa waipuneena, w?h?n ulompana muista, kauniina, wartewana ja werew?n?, niinkuin t?ysin kehkeytynyt ruusun kukka, ja sit? kauneutta lis?si wiel? kes?auringon iltas?teet, jotka se l?hetti Kertun lumiwalkoisille kaswoille ja punottawille poskille ik??nkuin j??hyw?issuudelmaksi, samassa kullaten ne wieh?tt?w?mmiksi.

Nyt oli Kerttu woittanut minut, mutta toinen kysymys oli: woitanko min? Kertun? Tuo, jota min? ennen melkein ylenkatsoin h?nen k?yhyytens? t?hden, tuo sama oli tullut minulle nyt niin kalliiksi, ett? pelk?sin h?nen katsowan minut yl?n. Niin muuttuu ihmissyd?n! Oikein min? kauhistuin, kun ajattelin: jos tuo wieras kosija on jo woittanut Kertun syd?men. Min? katselin, n?kyisik? nuorison joukossa tuota wierasta kosijaa, mutta ket??n outoa ei siin? n?kynyt. Minua pyydettiin ottamaan osaa heid?n leikkeihins? ja johtamaan niit? niinkuin ennenkin, mutta ei mik??n minua huwittanut, ei leikit eik? muut. Kerttu sen kyll? olisi woinut tehd?, mutta tiet?m?t?nt? oli tekisik? h?n sit? minulle koskaan, ja t?ss? se oli aiwan mahdoton teht?w?.--Min? kielt?ysin ottamasta osaa leikkeihin ja johtamasta niit? ja seisoin mykk?n?.

'Kas wain! kuinka ahkerasti ja syw?sti Pontelan Matti ajattelee rikasta morsiantansa, kun ei en?? malta ottaa osaa meid?n huwituksiimmekaan!' sanoi er?s poika joukosta. Tuo lause k?wi syd?meeni kipe?sti kuin puukon pistos. Ihme kumma! nyt en olisi suonut kuulewanikaan en?? mit??n tuosta rikkaudesta, jota niin hartaasti olin koettanut itselleni lis?t? ja jonka rinnalla ei mik??n mielest?ni maailmassa ollut mink??n arwoista. 'Mit?h?n Kerttu ajattelee tuommoisia kuullessaan?' arwelin min? ja katsahdin h?nen tiet?m?tt?ns? h?nen silmiins?. Kerttu seisoi wain wakawana ja uljaana, eik? n?ytt?nyt tiet?w?n tahi pit?w?n koko huliwilisesta lauseesta yht??n mit??n.

Kerttu n?ytti ensin w?h?n joutuwan h?milleen, mutta toipui pian j?lleen.

'Sin?k?, Matti, t??ll?!' sanoi h?n, ja samassa seisahtuiwat he minun kohdalleni.

'Minulla olisi sinulle, Kerttu, jotakin asiaa kahdenkesken sanottawaa; ole sin?, Tiina, hyw? ja mene edelt?p?in kotiisi, me tulemme Kertun kanssa w?h?n j?ljest?!' sanoin rohkeasti, waikka henkeni ahdisti kowan syd?menly?nnin wuoksi.

Tiina totteli.

Nyt olimme kahdenkesken. Silm?sin Kertun kaswoihin: ne oliwat niin rauhaisan ja tyynen n?k?iset. Ei kummallakaan tahtonut olla sanoja puheen aluksi, kun hiljakseen k?welimme Kertun kotia kohden.

'Joko pian saamme h?it??' kysyi Kerttu wiimein.

'Milloin wain sin? tahdot', wastasin h?nelle.

'Eih?n sinun h??si ole minun wallassani', sanoi Kerttu.

'Ja kuitenkin on minun p??ni aiwan sinun wallassasi', sanoin, ja ??neni hieman w?r?hti.

'Mitenk? se on ymm?rrett?w??' kysyi Kerttu.

'Ennenkuin wastaan kysymykseesi, kysyn wuorostani sinulta jotakin: milloinkas sinun h?it?si pidet??n tuon wiimeisen loistawan kosijasi kanssa?'

'Ei koskaan', sanoi Kerttu kuiwasti.

Min? katsoin Kerttua silmiin; h?n oli lewollisen ja tyynen n?k?inen, eik? mit??n mielenliikutusta eik? h?mmennyst? n?kynyt h?nen kirkkaissa kaswoissansa.

'Ei koskaan! Eik? syd?mess?si sitten olekaan sijaa kenellek??n?' sanoin h?nelle.

Kerttu ei wastannut mit??n, loi wain katseensa maahan ja p??sti tuskin kuuluwan huokauksen, ja pieni toiwon s?de lensi syd?meeni.

'Etk? todellakaan ole wiel? syd?nt?si antanut kenellek??n?' kysyin h?nelt?.

'En kenellek??n', wastasi Kerttu ujosti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet