Read Ebook: Viija: Kuvaus Savon kansan elämästä by Kauppis Heikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1494 lines and 32625 words, and 30 pages

Kuvaus Savon kansan el?m?st?

Kirj.

Kauppis-Heikki

WSOY, Porvoo, 1920.

--Jo on hiljainen tuo tytt?. Ei sen itkua kuule tuskin milloinkaan, sanoivat Viijasta noin parin, kolmen vuoden vanhana.

H?n saattoikin viett?? p?iv?ns? hyvin v?hill? huolehtimisilla, kun vain tiesi, ett? ?iti on kotona ja toi pari kertaa rupeamalla voileiv?n tyt?n k?teen. Sitten ei ollut taas v?liajoilla kiirett?. Tuolla h?n laittaa ny?kkerehteli p?reentikkuja sillan rakoihin ja kun sai kamman tai sukkapuikon, pisti nekin sinne ja itsekseen ilkastellen tirkisti toisella silm?ll??n, n?kyyk? sit? en??. Toiset niit? alkoivat kohta kaivata.

--Onko Viija n?hnyt kampaa?

--On. Ja h?n tarttui kysyj?n k?teen kiinni, taluttaa nujuutti tiettyyn paikkaansa ja iloisena sormellaan osoittaen sanoi: sinne.

Hakijoista oli hupaista, kun se sielt? l?ytyi, eik? he hennoneet ruveta tuosta torumaan, muuta kuin ihmetteliv?t vain, ett? jo se on tarkkamuistinen.

Mutta kun Viijan ?iti sairastui, niin ei Viijakaan en?? ollut n?in tyytyv?inen. H?n ei olisi muiden hoidettavaksi ruvennut, vaikka h?nen ?itins? sanoi, ett? "min? olen kipe? ja kuolen, jos sin? kovin paljon kiusaat".

Viija ei ymm?rt?nyt kuolemaa niin miksik??n, vaikka se oli jo vuotta ennen ?idin sairastumista vienyt h?nelt? is?n hautaan. Mutta varsin hirve?ksi h?n huomasi kuoleman, kun se otti kohta ?idinkin. H?n n?ki kuinka se makasi s?ngyss? liikahtamatta, kasvot kalpeina ja silm?t v?h?n raollaan, joita ei Viija tuntenut en?? samoiksi silmiksi, jotka h?nt? ?idin polvella istuessa aina niin herttaisesti katselivat. K?sitetty??n, miten ?idille oli k?ynyt, raivostui h?n itkem??n, eik? h?nt? muiden houkutukset saaneet heti asettumaan. Sitten vasta kun h?nen t?tins?, Kivirannan Reeta, tuli Rasilaan surman tekemi? j?lki? katselemaan, l?ysi Viija jonkun, johon voi surussaan turvautua. Reetan t?ytyikin j??d? muutamaksi aikaa hautajaistenkin j?lkeen olemaan orvon toverina ja katsomaan talon t?it?.

Nyt Viijankin suru v?hitellen tyyntyi. V?list? kuitenkin hiljaisina hetkin? alkoi karvastelun tapaista tuntua kurkkulaessa ja syd?n se silloin nyk?isi itkun hereille.

--?iti?sik? sin? yh? vaan itket? kyseli t?ti, jouduttuaan lohduttamaan.

--Niin, sanoi Viija, ja syd?n hytk?hti kuin kiirehti?kseen.

--El? nyt raukka kovin itke. Parempi el?m? se viel? on ?idill?si siell? kuin t??ll?.

--Vaan eik?s ne miehet panneet ?iti? arkkuun ja vieneet kirkon hautaan?

--Kyll?h?n ne niin tekiv?t, vaan se menee sielt? parempiin asuntoihin, taivaaseen, selitti Reeta.

--Eik? ?iti tule t?nne milloinkaan? kysyi Viija ja katsoi t?tins? silmiin odottaen varmaa vastausta.

--Kyll? se ei tule milloinkaan, vakuutti t?ti.

Orvon syd?n hypp?si viel? ylemm? ja itku kiihtyi entist? katkerammaksi. Turhaan koetteli Reeta lohduttaa. Ei se asettunut muuten kuin toimittamalla nukkumaan ja piti viel? luvata olla siin? luona, muuanne menem?tt?. Reeta istuikin siin? luona ja ajatteli, ett? mit? h?n osaa tehd? tuolle tyt?lle.

--Kyll? min? otan Viijan luokseni, mietti h?n. Liisan kanssa ollessa se tuokin ik?v? pian haihtuu.

Niin p??tti Reeta mieless??n, eik? h?n ajatellut mit? siihen h?nen miehens? sanoisi, sill? se meni my?ten vaikka miss? asiassa. Hoitopalkkaa h?n ei ajatellut, vaikka h?nen kotinsa olikin paljon pienempi Viijan kotia. Reeta luotti siihen, ett? hoitaminen tulee tavalla tai toisella palkituksi ja jospa ei tulisikaan, niin kukapa lienee t?ti? l?heisempi omainen.

Pienet nyrkit p??n alla nukkui Viija kuten orpo ainakin. V?h?iset vesikarpalot olivat valuneet itkusta punastuneille kasvoille. Huulet olivat yhteen nipistettyin?, sieraimista vain k?vi tihe? hengitys.

Huolellinen t?ti ei olisi puhettaan pett?nyt istua siin? koko Viijan nukkuma-ajan, jollei asiat olisi vaatineet h?nt? liikkeelle l?htem??n. Oli n?et kohta iltaisen aika. Palvelijat tulivat p?yt??n ja laskivat siin? kaikenlaista puhetta, joka olisi j??nyt paljon v?hemm?lle, jos oikeat haltijat olisivat el?neet. Reetaa rupesi s??litt?m??n Viijan iltaisen laita. Eih?n sit? hennoisi kesken unensa her?tt??, mutta s??li on heitt?? sy?m?tt?kin. Hyvin ep?tietoisena, mit? tehd?, meni h?n vuoteen luokse ja alkoi hiljaa nyki? olkap??st?.

--Viija ... nouse yl?s ... kuule, nouse ottamaan v?h?n kakkua.

Her?tett?v? raotti silmi??n ja sormet yhtyiv?t kipritt?m??n nukkuessa p?yristynytt? tukkaa aina p?yryisemm?ksi.

--L?hde ottamaan v?h?n kakkua, jatkoi t?ti. Pitk? on y?, enn?tt?? tulla kovin n?lk?.

--En min? nyt sy?.

--Sy?h?n v?h?nk??n. Min? laitoin hyvin hyv?? ryypp??mist? ja ihan t?n? p?iv?n? kirnuttua voitakin.

Renki pureksi suustaan leip?? v?hemm?ksi ja virkkoi:

--Kas vaan, eik? ole jo is?nn?n viitteet, kun rupeaisi tarkkuuksissaan iltaisetta maata.

--Ole m?kel?im?tt? aika mies, tiuskasi Reeta ja nosti Viijan syliins? ja tuli p?yd?n toiseen p??h?n sy?m??n.

--No niin, sy?pip?h?n se, jatkoi renki Reetan kiusalla. Johan min? sanoin, ett? tarkkuutta se on. Sy? vaan pois, kohta t?ss? is?nnyys loppuukin, jo kuulutaan Esa-set?si m??r?tyn holhoojaksi.

--Pid? vaan omasta p??st?si huolta, sanoi Reeta.--Et t?m?n p?yd?n ??ress? sin?k??n monta aikaa suutasi auo.

--No surematta l?ht??n ja ehk? on aikaa ennenkuin palataan.

--El? sano. N?yr?n? tulet pyrkim??n kasakkaukkona ollessasi ty?h?n, kun tuo tytt? on em?nt?n?.

--Alasp?ink? se sitten meneekin, kun nyt on is?nt?n? ja sitten jo alennetaan em?nn?ksi. Ehk?p? min? siihen menness? kohoan is?nn?ksi, koska t?m? maailma muutteleiksen kuin Nikkisen silm?.

--Saisi tuon tuonkin n?hd?, sanoi Reeta.

--Saatte sen n?hd?, ett? min? rikastun, kunhan eukon otan, enk? ole akkavallan alla.

--Hyv?, hyv?, kiitteli Reetta yh? enemm?n kyll?styen, sill? h?n huomasi, mit? tuolla akkavallalla tarkoitettiin.

Silm?t puoleksi auki Viija istui t?tins? polvella ja oli v?h?n sy?nnin tuumassa, kun toinen piti hyv?n huolen antamisesta. H?n kuuli unisenakin ollessaan, ett? puhui ne h?nest?kin, vaan ei paljon muuta k?sitt?nyt, kuin ett? t?ti piti h?nen puoltaan.

--Rikas siit? tulee tuosta Viijasta, kunhan tuo perint? viel? kymmenkunta vuotta kasvaa. Kuka h?nen sitten saaneekin juodakseen, sanoi v?h?n p??st? ?skeinen renki.

--Jottako aivan juomalla, kysyi toinen joukosta.

--On niit? ennenkin niin suuria tiluksia juotu.

--No nielemist? on t?ss?kin, on siksi paljon noita kovia maita, vakuutti pieni renki ja nauraa virnisti sukkeluudellaan, johon toisetkin yhtyiv?t.

--Niin puhutte kuin keitetyst? p?ssin p??st?, sanoi Reeta ja kantoi Viijan uudestaan nukkumaan.

--Silt?k? kuulostaa?

--Silt?p? tuntuu, ett? kateus on rikkaita kohtaan.

--Jottako me k?yhi? ollaan. Piruhan k?yh? on, kun sill? ei kuulu olevan sieluakaan.

Se oli p?yt?puheiden p??t?s.

Viel? monena p?iv?n? sen j?lkeen kuin Reeta oli vakuuttanut, ettei kuollut koskaan tule takaisin, ajatteli Viija yksin??n tuota asiaa. H?n ei ymm?rt?nyt, miksik? h?nen niin hyv? ?itins? kuoli eik? tulisi takasinkaan. Mutta t?ti oli niin vakuuttanut. Nyt t?ytyi olla yksin??n. Olikohan h?n ollut paha ?idilleen. Eih?n h?n hyvin paljon itkenyt.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet