Read Ebook: Painuva päivä; Elämän koreus; Leirivalkeat; Ajatar; Syreenien kukkiessa by Leino Eino

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1609 lines and 38826 words, and 33 pages

H?n suloinen, h?n suruinen, h?n ij?ti itketty, ainoo, jota uneksin ain, jota unohda en, min muisto mun mielt?ni vainoo.

OMA SYY.

Me oomme kuin luolassa ahtaassa. Tunnetteko? T??ll' ihmisen kuihtuu joka aatos, tunnetteko. Rikos t??ll? on riemuita, syy t??ll? on surra, lupa vain vaikeroida ja toisia purra.

Me tukahdumme. Me itse tied? emme, miks meilt? ilma loppuu, me miksi suutelemme sit? ruoskaa, mi meit? ly? iki, aina-- oma syy! Ei meit? vika vieraiden paina.

Oma syy, ett? oomme me orjat ja kurjat, oma syy, ett? meille on onnen oikut nurjat, oma syy, ett? suorinkin v??r?h?n v??ntyy, kuihtuu, kituu t??ll? tai n?lk?h?n n??ntyy!

Mit? tehd?? Miks koko kansa tyytyy? Miks kaikki sen kauneimmat alotteet vain hyytyy? Miks nuoriso j??htyy? Miks on koko suku vain murtuvien kev?ttoivojen luku?

Siks ett? me itse emme itseemme usko, siks ett? Suomi meille on iki-iltarusko, siks ettemme uskalla itseemme luottaa, n?hd? onnea oman ty?n, tehd? ja tuottaa.

Miks tehd?? Miks tuottaa t??ll? koskaan mit??n? Ei, ei! Ulkomaista t??ll' uuden olla pit??! Me saammehan Saksasta kaikki uudet aatteet, kuosit kaikki Ranskasta, Englannista vaatteet.

Me oommehan itse vain inha raaka-aine! Me vasta hienostumme, kun meid?t meren laine on rannoilta vierailta kotitupiin tuonut, meist? jotain muuta ja arvokasta luonut.

Mut itse me saamme sen ilojuhlan maksaa! Ja maksamme siksi, kuin kukkaro jaksaa. On totta: ei kelpaa vain olla suomalainen. Mut miks meit? tee ei tahto kotimainen?

Siks ett?k? emme voi itse?mme luoda? Jos emme me voi, on turha muilta tuoda! Siks ett?k? oomme me iki raaka-aine? Jos emme me nosta, ei nouse Suomen maine.

Kas, muut meille nauraa! Se vaikk' on pieni haitta, me tahdommeko olla vain muiden aarre-aitta? Me tahdommeko ostaa, kun voisimme my?d?? Itse saada iskuja, kun meill' ois mahti ly?d??

On kukin oman onnensa sepp?, my?s kansa. Mut kansa, mi arvosta ei tekojansa, on tehoton, on kuollut, on iki muiden orja, ei sini; meill? vapaus voi soida sorja.

Ei sini nousta notkosta Suomen kansa saata kuin emme me viljele isiemme maata, kuin emme me usko oman tahtomme tarmoon, kuin j??mme ty?n vieraan ja ainehen armoon.

MIES MIEHELT?.

Mies miehelt?, mies miehelt? soi taisto nyt kautta maan; kenet taisto kaas, h?n nousee taas, ei petturi milloinkaan. On kansojen oikeus ij?inen, my?s oikeus kansan t??n; jos seiso ken ei eest? sen, h?n kuollut on el?iss??n.

Mies miehelt?, mies miehelt? v?kivalta nyt maahan k?y; on Suomen y?, on y?ss? ty?, ei aamun toivoa n?y. Kun kansan parhaat kahlitaan ja kansa onneton ei est?? voi, vain kest?? voi, se k?rsimyst? on.

Mies miehelt?, mies miehelt? maa sankareita luo; se ainoo on s?de auringon, mi lohdutusta tuo. Mut voi, ett? poiat oman maan vieraalle heit? vie, ei vuoksi muun, vain palkan, suun-- se tuska tuimin lie.

Mies miehelt?, mies miehelt? l?hestyy turmio. Maa silvotaan, laki poljetaan, on poljettu kauan jo. Joka kansanj?nner vireesen, muu t?ss? auta ei, ty? yhteinen, tuhatkertainen tai surma Suomen vei!

Mies miehelt?, mies miehelt? ly? tunteet kytketyt. Kukin paikallaan, kukin kohdastaan on maansa muuri nyt. Kun sulho j?tt?? morsion, kotinsa harmaap??, ja eest? maan k?y vankilaan-- ken silloin kylm?ks j???

Mies miehelt?, mies miehelt? pyh? lippu siirtyvi. Monet taisto kaas, se nousi taas, taas pilvihin piirtyvi. Taas ylpe?t olla saatamme. Maan kansat: kunniaa! On vaatteessa sen sana vapauden, sit? suojaa Suomenmaa.

MAGNA CHARTA.

Tuo tottako ois: oli meill? kerran kansa, vapaa kansa vallassansa, ja kansalla hallitus, mi tajusi sen tarpeen? Ja ett?k? maalla ois mahtaja ollut, mi suureksi tullut on vuoksi syd?mens? ja suuren lempeytens? ja huolen, jolla liensi h?n haavoja arpeen? Tuo tottako ois?

Ei olla se vois: n??t silloinhan oisi olot kaikki t??ll? toisin ja kaikkihan seurais sen aurinkorataa; ovat kansojen hengen ja elon siemenjyv?t esivallan teot hyv?t ja h?irinnyt mik??n ei t??ll? ij?st'ik??n ois ruhtinaiden onnea ja kansan vuosisataa? Totta olla jos vois!

Ja maahanko ois my?s Magna Charta luotu ja t?nne vapaus tuotu esivallan oman k?skyn ja m??r?yksen mukaan? Ja ett?k? vahtinut j?rjestysvalta ois sit? ylt?, alta, ja laki yksin t??ll? ois ollut vallanp??ll? ja tohtinut loukata ei sit? oisi kukaan? Se tottako ois?

Ei olla se vois; n??t silloinhan t??ll? ois turva tuuliss??ll? ja silloinhan t??ll? kai oisi vapaa kansa; kun kuulemme tuosta, se soi kuin kaunis laulu, se on kuin kaunis taulu, mi syd?mi? sytt??, mut murhemielen j?tt?? ja nyky-olot n?ytt?? tosi karvassansa. Totta olla jos vois!

Josp' uskoa vois, maan hallitus ett? ois viel? maan hy?ty ja ett? vapaus ly?ty vois turvata oikeuden, lempeyden mahtiin, ja ett? elo kansojen k?vis lain mukaan, jot' ei loukkaisi kukaan, joka on omatunto, on esivallan kunto, ja ett? ajantieto soisi syd?mien tahtiin! Josp' uskoa vois!

Olot t??ll? toisin ois, ois Suomi suuri, vankka, ois vartio sankka ja varmaankin valtakunnan kruunussa helmi. Mut vainovuodet tulleet on tuimat ja kovat, ne vienehet ovat tuon meilt? lapsen-uskon ja elon aamuruskon ja toivon, mi kauniina karkeloi ja telmi. Josp' uskoa vois!

JOULU KRESTYSS?.

Pian soivat joulukellot kaikkialla, Jumalan rauha kulkee kautta maan, n?kym?t?nn? joka akkunalla jo joulutonttu tanssii tanhuaan. Mut mustat on vankilan muurit.

Jo siskot siskoihinsa yhtyy, taatot taas perhepiireihins? sulkeutuu, ja maammo muistaa monet joulu-aatot, kun kukki itsellekin ilonpuu. Mut kolkot nyt on kodit Suomen.

On ilo poissa. Muistuu meill? mieleen ne miehet, jotka v??rin vangittiin, ne kodit, joissa j??nyt ovenpieleen on jouluksikin suru synkk? niin, ett? kynttil?t tahdo ei tuikkaa.

Ja he ei sent??n ole tehneet muuta kuin mink? tekee joka kunnon mies, he suojanneet on Suomen joulupuuta, meill' ett? oisi oma kotilies, is?nmaa, emonkieli ja laki!

N??n heid?t selv??n. Tunnen heist? monta. Jokaisen k?teen k?yd? tahtoisin, sanoa--sana kuink' on arvotonta!-- ei, hiljaa ehk? pois ma hiipisin ja virkkaa voisi en mit??n.

Ma tied?n: tunteet politiikan vaa'ssa ei paljon paina, ehk? sent??n v?h?n. Mut tied?n my?skin: ellei tunteet maassa nyt liiku, ei meist' ole el?m?h?n, vaan k?yk??n kaikki kuin k?ykin!

Ne kunnon miehet! Is?t, ?idit heid?n, jo kuolleet taikka viel? el?v?t, jos kenenk??n, on t?ss? kiitos teid?n, tuhannet teit? t?n??n kiitt?v?t, kun annoitte urhoja maalle.

Ja mieleen heid?n kun te istutitte tuon tunnon, ett? oikeus on pyh?, ja siin? uskonnossa kasvatitte nuo miehet, jotka siihen uskoo yh?, ja joista vuossadat kertoo.

Ja lapset, joill' on onni olla heid?n, te saitte muiston kadehdittavan, tied?tte: Suomen vastaisuus on teid?n, sen is?t loivat y?ss? vankilan, ja huonommat liene ei pojat.

Sanoinko, kolkot kodit Suomen oisi? Ei, joulurauha kulkee kautta maan. Iloa eik? itsetunto loisi, me ett? kunnon kansaan kuulutaan? Ja siit? me kiit?mme heit?.

Ja kolkko heille oisko Krestyn koppi? On heill? sent??n jouluseuranaan se hyv?n omantunnon vankka oppi, joll' on he nostanehet Suomenmaan, kun meilt' oli usko jo menn?.

Palavat heille kaikki kynttil?mme, jokainen kuusi heille kumartaa, soi syvimm?ll? meid?n syd?miss?mme kuin jouluvirsi sana: is?nmaa. Mut kunnia, kunnia heille!

HAUTAUS.

Eell? ensin risti puinen, sitten pappi partasuinen.

Sitten ruumisvaunut, sitten lyhyt seura saattajitten.

Sekin kylm?, virallinen, vaikka varsin toverinen.

Soittokunta sotilaita! Ken nyt matkaa kuolon maita?

Painettien kylm? k?rki vastaa, jos ei keksis j?rki.

Kuka? Yksi miljoonista valtakunnan kasarmista,

Puhuu tuima pohjatuuli, siintyy soittajankin huuli.

On nyt aamu Uudenvuoden. Tuonko tuli my?t??n tuoden?

N?ky vaiko vertauskuva? Ei! Vain taulu unhottuva.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet