Read Ebook: Elämän hawainnoita 03: Suku=ylpeys; Tahdon woima by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 357 lines and 23519 words, and 8 pages

Kirj.

P. P?iv?rinta

WSOY, Porvoo, 1891.

Oli wuoden 1807 syksy. Oulussa oli silloin markkinat mihin oli kokoontunut w?ke? maamme kaikilta kulmilta, kuten tawallista on. Tieto Wen?j?n hankkeista rynn?t? Suomeen oli jo huhuna lewinnyt kansankin korwiin, ja siit?k?s oli kaikilla puheen ja miettimisen aihetta.

Keskell? toria n?htiin parwi iloisia poikia, jotka p?in yhteen seisoiwat ja wilkkaasti keskusteliwat jostakin asiasta; iloinen raitis nauru purskahti w?listi puhujain huulilta ja olipa tuo nauru joskus niin woimallinen, ett? oli potkaista p??st?j?ns? selj?lleen.

Kun pojat tuossa niin iloisesti haasteliwat, tulla tepasteli parwi tytt?j? poikia kohden; pojat eiw?t huomanneet heid?n tuloansa, niin oliwat he kiintyneet puheeseensa. Kun tyt?t tuliwat poikien kohdalle, seisahtuiwat he, ik??nkuin kuunnellaksensa heid?n puhettansa.

"Jos wain wen?l?inen on niin rohkea, ett? uskaltaa tulla meid?n maahamme, niin n?iss? k?mmeniss? hieromme me h?net yht? pehme?ksi kuin naurispaistikaisen", sanoi tytt?jen juuri seisahtuessa er?s pitk?nsolakka, walkotukkainen ja sinisilm?inen poika nyrkkej?ns? puristellen.

"Wen?l?iset eiw?t ole juuri niin helppoja wanutettawia, sen he owat useammasti kuin kerran toteen n?ytt?neet; enemp?? kuin kewytmielisi? sanoja tarwitaan woimallista wihollista wastustaessa", sanoi etewin tytt?parwesta, ja niin oliwat tyt?t sekaantuneet poikien keskusteluun.

Poikaparwi py?r?hti nyt tytt?ihin p?in; he huomasiwat kauniin sukupuolen olewan heid?n wastustajansa.

"No, mit? meid?n siis pit?isi tehd? teid?n mielest?nne?" kysyi ?sk?inen poika harmista punastuneena.

"Ty?ll? ja totuudella n?ytt??, ett? teill? on is?nmaa, jonka edest? woipi tarwittaessa kuolla", wastasi tuo ?k?inen, miellytt?w?n n?k?inen tytt? ujostelematta, hieno hymy huulillansa.

"Suurin ennakkokerskaaja on useinkin suurin pelkuri ja tyhj?ntoimittaja", sanoi tytt? wakawasti.

"Saapa nyt n?hd?! Kauan ei tarwinne odottaa, ennenkuin on t?ytymys ryhty? sanasta tekoon", sanoi tytt? j?yk?sti.

Herra tiesi kuinka kauan olisi poikien ja tytt?jen w?lill? kest?nyt tuota puoleksi todellista, puoleksi leikillist? sanakiistaa, ellei er?s asiaankuulumaton tapahtuma olisi sit? katkaissut.

On kulunut joku wuorokausi. Er??n kaupungin laidalla olewan pienen talon pieness? kamarissa hourailee sairas. Nuori poika on h?n. Usein hapuilee h?n k?sill?ns? ymp?rillens? ja sanoo: "wihollinen on maassa, nouskaa, pojat, h?nt? miehiss? wastustamaan! Ei yksik??n teist? saa olla pelkuri, sill? tyt?t jo ennakolta h?w?isew?t meit?.--Se saakelin tytt?! h?n s?rki syd?meni loukkaawilla sanoillaan, mutta wiel? enemm?n s?ihkywill? silmill??n ja--ja--woi kuinka h?n oli kaunis ja is?nmaallista tulta t?ynn?!"

"Kuinkahan luulette k?yw?n, herra tohtori?" kysyi nainen er??n? kertana kun l??k?ri tutki sairaan tilaa.

"Joll'ei kuume anna kohta per??n, niin on h?n mennyt mies", sanoi l??k?ri p??t??n pudistaen.

Nainen huokasi raskaasti.

Jonkun p?iw?n takaa sanoi l??k?ri, tutkiessaan sairaan tilaa: "aiwokuume on tauonnut, min? toiwon."

Nainen huokasi nytkin, mutta h?n hyp?hdytti tiet?m?tt??n jalkojaan, sill? se oli toiwon huokaus.

L??k?rin m??r?yksest? lis?ttiin nyt waloa huoneeseen, joka t?h?n saakka oli ollut melkein pime?.

Toisena p?iw?n? sen j?lkeen raotti sairas silmi??n. Tuo nuori nainen oli kurotuksissa sairaan ylitse, sill? h?n oli h?nt? tarkastamassa. Sairaan hajanainen katse kohtasi naisen kaswot ja riutuneella ??nell? sanoi h?n: "woi! miss? min? olen?"

"Sin? olet hyw?ss? turwassa, ole huoletta! L??k?ri on sinut k?skenyt olemaan rauhassa", sanoi nainen, ja sairas raukesi taas horroksiin.

Seuraawana p?iw?n? awasi taas sairas silm?ns? ja katsoi hoitajatartansa.

"Woi Jumala! Sin?k? se olet?" huudahti h?n.

"Min?h?n se olen. Lupaahan nyt olla rauhassa ja hiljaa, niin min? kerron sinulle enemm?n kun paranet; sin? olet wiel? kowin heikko", sanoi nainen.

Sairas totteli.

Seuraawana p?iw?n? julisti l??k?ri waaran olewan ohitse ja h?nen apunsa tarpeettoman, semminkin kun sairaalla on niin hyw? hoitaja, niinkuin h?nen sanansa oliwat.

Sairas tuli aina terweemm?ksi ja h?n woi ruweta hoitajansa kanssa keskustelemaan.

Hoitaja tiesi jo tarkoin, ken h?nen riitakumppaninsa ja hoidettawansa oli. H?n tarwitsi ne tiedot sen wuoksi, ett? woi antaa tiedot h?nen kotiinsa, mitenk? markkinamiehen oli markkinoilla k?ynyt. Nyt noita tietoja hankkiessaan oli h?n saanut selwille, ett? hoidettawansa oli ylipuolesta, maakunnan wahwimman, Repola nimisen talon Heikki niminen, ainoa poika. Kirjallisesti antoi sairaan hoitaja Repolaan tiedon, ett? Heikki oli saanut markkinoilla w?h?isen wamman, ett? h?n on l??k?rin hoidettawana ja paranee pian niin ett? woi terween? tulla kotiinsa; omaan kotiinsa oli h?n my?s antanut tiedot, mink? t?hden h?n niin kauan wiipyy; molemmat nuo tiedot oliwat tarpeellisia, sill? muutoin olisi heid?n t?htens? kodeissa tultu lewottomiksi.

Niin. Hoitajattarella oli tieto, ken h?nen hoidettawansa oli, mutta Repolan Heikill? ei ollut w?hint?k??n tietoa, ken h?nen hoitajansa oli.

Sairas oli walweella, waikka wiel? heikkona. H?n katseli salaa tuota punaposkista ja kaikin puolin kaunista ja miellytt?w?? silloista w?ittelykumppaniaan ja nykyist? suurinta hyw?ntekij??ns?, kun h?n, tiet?m?tt??n ett? h?nt? tarkastellaan, toimi heid?n nykyisen, yhteisen pienen toimeentulonsa hy?dyksi.

"Kuinka sin? olet joutunut t?nne minua hoitamaan? Puhu! Min? en ole en?? kowin heikko", sanoi sairas.

"Muistatko, mink? turman sait tuolla torilla?"

"Muistan. Luulen t?m?n taudin saaneeni sen hurjan ratsastajan hewosen kawioista?"

"Aiwan niin. Ent?s mit? sitten seurasi?"

"En, sit? en muista w?h??k??n."

"No, min? kerron sen sinulle. Sin? py?rryit, mutta kaikki luulimme sinun kuolleen. Useimmat l?htiw?t hurjaa ratsastajaa kiinni ottamaan, mutta turhaan, sill? h?n lensi kuin nuoli. Toinen osa ihmisist? juoksi kauhistuneena pois ja pian olin min? yksin sinun tyk?n?si. Min? kyyristyin sinua katsomaan ja huomasin weren wirtanaan wuotawan otsastasi. Heti siwalsin min? huiwin p??st?ni ja sidoin sill? haawan niin lujaan, ettei se en?? juossut. Sitten pyysin jonkun paikalle tulleen henkil?n katsomaan ettei sinulle tulisi mit??n wahinkoa, ja niin l?hdin min? hakemaan huonetta, johon toimittaisin sinut. Semmoisen l?ysinkin t??lt? laitakaupungista, sill? komeoita huoneita ei minulla ollut waraa wuokrata. T?nne kannoimme sinut armeliasten ihmisten awulla. T??ll? olen sinua hoitanut koko sairautesi ajan, y?t? ja p?iw??; l??k?rin apua olen my?s hankkinut. Sinun ja omaan kotiini olen antanut tiedot, ett'eiw?t he pelk?isi; sinun kotiisi w?h?n kewe?mm?t, omaani todelliset. Siin? kaikki mit? tarwitset tiet??", kertoi neito.

"Sin? olet paljon n?hnyt minusta waiwaa", sanoi poika liikutettuna.

"Se oli minun welwollisuuteni."

"Eth?n edes tuntenutkaan minua!"

"Mutta kuitenkin olit sin? suuressa awun tarpeessa."

"Ja olimmehan juuri riidelleet."

"Emmeh?n toki hengen, jos kohtakin is?nmaallisissa asioissa."

"Ken, herran t?hden, sin? sitten olet, joka niin paljon olet pakotta waiwaa p??llesi ottanut?"

"Olen sotamiehen tytt?."

"Ja mist??"

"Siikajoelta."

"Nimesi!?"

"Is?ni nimi on Kuula."

"Ent? oma nimesi?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet