Read Ebook: Elämän hawainnoita 03: Suku=ylpeys; Tahdon woima by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 357 lines and 23519 words, and 8 pages

"Ent? oma nimesi?"

"Liisa on minun nimeni", sanoi tytt? ja huokasi raskaasti.

"Joko olet wanha?"

"En wanha, enk? nuorikaan."

"Kuinka sitten?"

"Kahdeksantoista."

"Wiel?k? is?si el???"

"Wiel?, h?n on parast'aikaa sotapalweluksessa."

"No, miten woit saada tohtorin liikkeelle ja miten olet woinut hankkia rohtoja ja muita tarpeita t?ll? ajalla?"

"Minulla oli siksi waroja."

"Woi, woi Liisa! Paljon olet sin? uhrannut tiet?m?tt?m?n asian eduksi, tuntemattoman miehen hyw?ksi!" sanoi Heikki ja katsoi kummastuksin kaunista, jaloa tytt??.

Liisa loi katseensa alas.

"Min? olen aina noudattanut sit? ajatustapaa, jonka is?ni on opettanut, ett? minun t?iss?ni olisi enemm?n kuin sanoissani", sanoi h?n sitten ujosti.

"Woi! ?l? puhu en?? niin, Liisa. Sinulla on jalo syd?n, sen tunnen nyt. Nyt ymm?rr?n mit? tuolla pienell? kiistallasi tarkoitit silloin tuolla torilla, ja saatpa n?hd?, ett? min? otan neuwostasi waarin", sanoi Heikki.

"Jumala suokoon niin k?yw?n!" sanoi Liisa hiljaa.

Niin keskusteliwat nuo niin kummallisesti yhteen sattuneet nuoret ja tulipa heille tuossa keskustelussa monta ennen tuntematonta asiaa ilmi.

Heikki parani terweeksi; h?n maksoi Liisalle kaikki mit? h?n oli kuluttanut, mutta waiwoistaan ei Liisa ottanut mit??n, waikka kuinkakin toinen olisi tarjonnut.

Heid?n olisi pit?nyt nyt erota, mutta ero oli kummallekin raskas, ja pitk? ??nett?myys seurasi tuota waikeata tilaa. Wihdoin otti Heikki Liisaa k?dest? kiinni ja sanoi: "paljon olet uhrannut minun t?hteni, mutta wiel? paljon enemm?n waadin sinulta, waadin itse?si kokonaan omakseni."

Tytt? ei ottanut k?tt??n pois; h?n kallisti p??ns? Heikin rinnalle ja kuiskasi: "kuinka se on mahdollista niin ?weri??n talon pojalle ja sotamiehen tytt?relle?"

"Hyw?sti, Liisa! Pian k?yn min? sinua terwehtim?ss?", sanoi Heikki wiimein, irtauttaen itsens? yhteisest? syleilyst?.

"Hyw?sti, Heikki", kuiskasi Liisa, ja niin he erkaniwat.

Iso oli ilo Repolassa, kun Heikki tuli terwenn? kotiin. Wiel? isommaksi tuli se, kun saatiin tiet??, ett? Heikill? oli ollut niin alttiiksi antautuwainen ja uhrautuwainen hoitajatar. Heikki oli koko kuwauswoimansa kywyll? sen wanhemmilleen selitt?nyt, wiel?p? h?n selitti hoitajattarensa kauneuden ja jalon luonnonkin, niin hywin kuin taisi. Miksik? niin? Syy on aiwan selw?: Heikki pelk?si jotakin, toiwoi jotakin; kummallinen ristiriitaisuus yhdess? ja samassa asiassa.

"Jumala johdatti tuon sotamiehen tytt?ren siihen, h?n on sinun henkesi pelastaja ja warmastikin jalo ihminen", sanoi Repolan is?nt?, Heikin is?, kun kuuli poikansa kertomuksen.

Heikki toiwoi.

"Min? rakastan tuota tytt?? syd?mest?ni, sallikaa, is?, saaha minun h?net omakseni", sanoi Heikki rohkaistuneena.

Is?n kaswot synkistyiw?t.

"Sotamiehen tytt?, k?yh? tytt?!" sanoi is? wiimein kolkosti.

"Niinh?n h?n on, mutta h?n on jalo ihminen, is?; niin kuin tied?tte on h?n pelastanut henkeni", my?nsi ja muistutti Heikki.

"Repolan talon asukkaaksi ei ole wiel? koskaan tuotu kerj?l?ist?, ja siit? suwun kunnia, eik? sit? tuoda wiel? nytk??n, sen takaan. Palkitse kerj?l?isen waiwat niin runsaasti kuin tahdot, mutta meille h?nt? et koskaan tuo", sanoi is? kolkosti.

"Mutta kumminkin, is?, t?ytyy minun saaha Kuulan Liisa, k?yh? sotamiehen tyt?r omakseni", sanoi Heikki p??tt?w?sti.

Totinen rakkaus oli tehnyt p??t?ksens?.

"Siin? tapauksessa k?yt?n kaikkea sit? waltaa, joka minulla on omaisuuteeni ja lapseeni", sanoi is? synk?sti.

Sen enemp?? ei puhuttu, sill? Heikki tunsi is?ns?, mutta ei is? poikaansa.

Heikki nakkausi wuoteeeseen suullensa maata, ja selw??n huomattiin h?nen itkew?n.

"Mit? tuo poika itkee, mit? on h?nelle tapahtunut?" kysyi Heikin ?iti sen n?hty?ns?.

"H?n itkee kerj?l?istytt??", sanoi is?.

Aamu tuli, mutta Heikki? ei en?? ollutkaan Repolassa; tyhj? oli Heikin kamari, tyhj? h?nen wuoteensa. H?n oli mennyt, oli j?tt?nyt Repolan ja wanhempansa; todellinen rakkaus oli woittanut wanhempain rakkauden ja lapsuuden kodin.

Ollessaan laillisessa ij?ss? meni Heikki pappilaan, otti sielt? papinkirjansa ja alkoi astella.

"Nyt on Heikki mennyt, nyt ei ole en?? meill? Heikki?", h?t?ili ?iti, kun h?nen l?ht?ns? tuli tunnetuksi.

"Kyll? routa porsaan kotiin tuopi", sanoi is? yht?kaikkisesti.

Toteutuiko tuo sananlasku? Senp? saamme n?hd?.

Mihin ohjasi Heikki askeleensa? Siikajoelle, pieneen sotamiehen torppaan--Liisan luo.

"Sin? olet, Liisa, minut tehnyt hyw?ksi, wiel?p? kahdessa kalliissa asiassa, joista en ennen tiet?nyt mit??n; olet nimitt?in opettanut minut rakastamaan jaloa syd?nt? ja is?nmaata, ja olenpa n?ytt?w? sinulle, rakas Liisa, ett? osaan muutakin tehd?, en wain korskeasti puhua, sill? tunnustanpa nyt t?ydest? syd?mest?, ett? tuo kerskaukseni tuolla torilla olikin wain todellakin muiden matkimista, ulkokullattua tyhj?? kerskausta", sanoi Heikki.

"Katsokaa, rakas ?iti! T?ss? on minun sulhaseni, waikk'en ole tohtinut teille siit? mit??n wirkkaa, asiaa kun en ole woinut oikein totena pit??--tuo haawoitettu poika tuolla markkinoilla. H?n on nyt k?yhempi kuin min? ja rupeaa sotamieheksi", esitteli Liisa.

"Jalo, kaunis nuorukainen on h?n. Jumala teit? siunatkoon!" sanoi Liisan ?iti ja kyyneleet waluiwat alas pitkin h?nen puoleksi lakastuneita poskiaan.

Kauaa ei wiiwytty ennenkun molemminpuolisella suostumuksella p??t?kset oliwat tehdyt. Heikki p??tti l?hte? Ouluun oppimaan sotamiehen temppuja ja sitten, kun h?nest? tulee kelpo sotamies--sitten p??tt?w?t he liittonsa Liisan kanssa, jonka he oliwat solmineet.

Wuosiluku on muuttunut. Talwi on w?h?n yli puoliw?lin. Wen?l?iset owat jo rynn?nneet wihollisina maahan; huhut owat siis toteutuneet. Kaksip?inen Wen?j?n kotka oli iskenyt kyntens? Suomen jalopeuraan.

Me olemme n?hneet kansassa olewan tuota sotaista intoa, ennenkuin sota oli alkanutkaan, ja nyt kun se oli alkanut, eneni into isommaksi.

Sen innon el?hytt?m?n? l?hti Heikkikin pois Oulusta, aikoen niin menn? s??nn?lliseen taisteluun is?nmaan edest?. Ensinn? toki meni h?n Kuulan torppaan, ainoain yst?wiens? kanssa tuumittelemaan retkest?ns? ja hyw?stit heille sanomaan.

"Muista, rakkaani, ettet pet? koskaan welji?si etk? is?nmaatasi! Petturi ansaitsee ja kantaa ikuisen h?pe?n", sanoi Liisa Heikille itkunsa seasta wiimeiseksi sanakseen.

"Jumala olkoon koko Suomen sotajoukon ja sinun turwanasi!" huusi Liisan ?iti wiel? Heikin j?lkeenkin, wapisewalla ??nell?ns?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet