|
Read Ebook: Elämän hawainnoita 06: Rakkauden suurin uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa by P Iv Rinta Pietari
Font size: Background color: Text color: Add to tbrJar First Page Next PageEbook has 291 lines and 24711 words, and 6 pagesKirj. P. P?iv?rinta WSOY, Porvoo, 1897. "On; kuinkas muutoin? per?h?n niiss? on", sanoin h?nelle h?mm?styksiss?ni. "Ei t??ll? tiedet? mit??n semmoisista", sanoi h?n ja k??ntyi pois. Min? olin usein heid?n kanssaan tekemisiss? ja keksin heid?t niin rehellisiksikin, ett? olisin woinut heid?n haltuunsa uskoa waikka kuinka kalliin ja t?rke?n asian. Kaikenhaaran kautta tuliwat nuot matalain majain asukkaat niin tutuiksi, ett? talwipakkasilla ja pyryill? siwu matkustellessani, n?ytti niiden akkunoista loimottawa walkeakin puhteilla niin yst?w?llisesti liekehtiw?n ja ik??nkuin wilkuttaen kutsuwan minua huoneeseen. En joutanut joka kerralla k?yd? heit? terwehtim?ss? ja melkeinp? kadehdin ohi kulkiessani noita onnellisia, jotka pahallakin ilmalla saiwat rauhassa istua kotilieden ??ress?. Mit? muutoin oli sitten tuo Kristo Honkanen? Ihminen, tawallinen ihminen waan--k?yh? mies, ei parempi eik? pahempi, ja kuitenkin on h?nest?kin jotain kerrottawaa. H?n oli syntynyt k?yhist? wanhemmista ja siis k?yh? jo syntyiss??nkin. Aikaisin korjasi kuolema molemmat h?nen wanhempansa ja pikku Kristo j?i turwattomana awaraan maailmaan, niinkuin linnun poika, jolta em? on kuoliaaksi ammuttu. Pahaisena paitaressuna oli h?n jo pakotettu armoleiw?ll? henke?ns? el?tt?m??n. Tuo oli h?nelle kowin raskasta ja waikeata teht?w?? ja usein itki h?n kowaa kohtaloansa niin, ett? oli wedeksi rauweta: niin aikaisin oli h?nell? jo itsearwonsa tunto. Ei h?n ollut t?ytt?nyt wiel? kymment?k??n ik?wuottansa, kun h?n jo kaikenlaisilla toimilla ja palweluksilla koki ansaita leip?ns?. Ollen siiwo, n?yr? ja ty?teli?s, tuli h?n aiwan pian jokapaikkaan halutuksi palkolliseksi, ja sill? tawalla hankki h?n itselleen nopeasti sen yhteiskunnallisen aseman, mik? sill? asteella olewalla ihmisell? on saatawissa. Niin waurastui Kristo wuosi wuodelta mieheksi ja teki ty?t? w?sym?tt? niinkuin kone. Mutta ihmisen ei ole yksin?ns? hyw? olla, niinp? ei Kristommekaan ollut. Kuitenkaan ei h?n tuota luonnon suurta kutsumusta noudattanut, ennenkun alun nelj?nnell?kymmenennell? ik?wuodellansa. Silloin nai h?n er??n kauniin ja siwe?n piikatyt?n--kuinkas muutoin: "ihmiset ihmisi?, piiat rengit toisiansa", niinh?n on maailman tapa. Kohta naimisensa j?lkeen rupesiwat he perustamaan turwem?kki? er??n talon takamaalle. Suurena apuna siihen oli heid?n palkkas??st?ns?, sill? tarwitaanpa siihenkin aineellisia waroja, waikkei talo tule sen loistawampi. S??st?ll??n saiwat he wiel? yht? ja toista talonkalua, muiden muassa pari lehm??kin, joille my?s turpeista rakennettiin nawetta. Toisiansa rakastiwat he totisella rakkaudella. Waimon mielest? ei ollut koko maailmassa h?nen Kristonsa wertaa, waikkei h?nell? ollut tarjota sen loistawampaa suojaa. Kauneutensa ja siweytens? t?hden olikin h?nell? ollut monenlaisia naimatarjouksia, mutta mik??n muu ei ollut h?nelle kelwannut. Kristo taasen rakasti ja helli waimoansa kaikella oikean awiomiehen rakkaudella, kaikissa he auttiwat toisiansa ja kantoiwat toinen toisensa kuormaa. Siihen toi waimonsa h?nelle wirwoittawaa ja raitista juomaa, kostukkeeksi h?nen w?syst? ja helteest? pakahtuwalle kielellens?, ja siin? pyyhki h?n waluwan hien miehens? kowasta ty?st? palawoiwasta otsasta. "Minun el?m?ni on semmoinen autuus, semmoista lempe? ja suloa t?ynn?, etten waihtaisi sit? koko maailman loistoon ja rikkauteen", huudahti Kristo er??n? semmoisena hetken?. "Se on sinun syysi, Kristoni, ett? se niin on", sanoi waimo ja tarttui miest?ns? kaulaan. Useita wuosia kului, eik? perillisest? ollut mit??n tietoa. Wihdoin kuitenkin n?kyi heid?n toiwonsa tulewan t?ytetyksi. Kaksinkertaisesti rakasti Kristo nyt waimoansa ja helli, hoiteli ja waali h?nt? niinkuin silm?ter??ns?; usein puheliwat he kesken?ns? tulewasta onnestansa. "Woi, woi! H?n oli liian puhdas, liian hyw? minulle, taiwas ei suonut h?nen minun kansani olla", waikeroitsi h?n waan, kun h?nt? koetettiin lohduttaa. Wihdoin tyyntyi h?n kuitenkin sen werran, ett? woi kuunnella j?rkewi? neuwoja. "Eih?n kuollut suremallakaan takaisin tule; turhaa on siis surra itsens? kuoliaaksi. Sinulle on annettu toisia el?m?n welwollisuuksia, joiden t?hden sinun el?m?si on kowin tarpeellinen. Muista tosi, ett? waimosi lahjoitti sinulle l?hteiss??n lapsen; joka tarwitsee paljon sinun apuasi", puheli er?s yst?w? Kristolle, ja se rupesi waikuttamaan. "Niin, niin, totta puhut. Minulla on lapsi, jonka eduksi olen welkap?? kaiken el?m?ni uhraamaan", sanoi Kristo, ik??nkuin unesta hawahtuen. Nyt toipui h?n niin paljon, ett? woi ruweta lasta kasteelle toimittamaan. Kaarinaksi tahtoi h?n lapsensa ristitt?w?n, kaimaksi ja muistoksi poismenneelle ?idillens?. Wire?sti ryhtyi h?n nyt uudestansa ty?h?n, mutta entist? iloisuuttansa ja hilpeytt?ns? ei h?n koskaan en??n saanut. Mykk?n? kuin hauta wy?rytteli, nosteli, p?lkki ja weisteli h?n p?iw?kaudet hirsi?, sanomatta luotuista sanaa, kun waan ei h?nelt? jotakin kysytty; silloinkin oli h?nen wastauksensa waan lyhyt ja asiallinen. Lapselleen ja pienelle taloudelleen laitti h?n niin hyw?n hoitajan kuin suinkin woi ja itse k?wi h?n usein katsomassa pienokaistansa ja silloin ainoastaan sai h?n hetkiseksi liewityst? raskaalle murheelleen. Niin ponnistellen eleli h?n eteenp?in, siihen asti kun pieni Kaarina kaswoi jalanjuoksewaksi. Silloin lieweni Kristonkin murhe, sill? h?n sai niin sanomattoman paljon lohdutusta ja huwitusta lapsestaan. Pikku Kaarina oli ketter? ja kaunis lapsi, ja is?st??n ei h?n ollut wieraantunut, kun h?n hoiteli ja waali lasta niin usein kuin aika ja tila sen salli. Lapsi kiipeili silloin is?ns? syliin, siljoitteli h?nen p??t?ns? ja poskiansa ja kiersi pienet k?t?sens? h?nen kaulaansa. Silloin wet?ysi w?kisinkin murheen rasittaman is?n suu nauruun, ja silloin selweni h?nelle selwenemist??n, mik? kallis ja suuriarwoinen teht?w? h?nell? kuitenkin wiel? oli, ja kaksinkertaisella innolla pyhitti h?n el?m?ns? lapsensa kaswatukseen. Niin meniw?t asiat eteenp?in. Is? teki ty?t? ja pikku Kaarina hoiti taloutta; olipa is? saanut takaisin melkein kaiken entisen iloisuutensa. Kaswitarha rupesi taasen hedelm?im??n, sill? pikku Kaarina hoiteli sit?kin kuten ?itins? ennen. Is? ansaitsi ty?ll??n hyw?t palkat, ja heid?n el?m?ns? ja warallisuutensa waurastui p?iw? p?iw?lt?; kaikki n?ytti taasen k?yw?n hywin. Mutta "Jumalass' on juoksun m??r?, waan ei miehen ripeydess?", sanoo sananlasku, ja niinp? t?ss?kin saatiin n?hd?. Er??ss? talossa oli iso putinki salwettawana ja Kristo oli siell? parhaana miehen?, kuten tawallista. Rakennus oli jo kohonnut r?ystimiin saakka ja suuria hirsi? wedettiin p??lle. Samassa katkesi er?s telinepiitta, wedett?w? hirsi py?r?hti ymp?ri ja l?i tywell?ns? Kristoa rintaan, ja yhten? hirren kanssa putosi h?n alas hirsikokoon. Kaikki salwumiehet p??stiw?t h?t?huudon ja riensiw?t auttamaan wahingon saanutta. Tunnottomana makasi Kristo hirsil?j?ss?, ja kun h?nt? ruwettiin yl?s nostamaan, huomattiin jalan olewan reidest? poikki. H?n kannettiin huoneeseen ja siell? riisuttiin h?n, sitten kun oli ensin toipunut tunnottomuudestansa. Silloin huomattiin h?nen jalkansa olewan katkeimen paikasta aiwan s?m?n?. Liha oli murskana ja pirstaantuneet luun p??t t?rr?ttiw?t sielt? t??lt? esiin. L??k?rit sairashuoneessa, johon h?n wietiin, huomasiwat heti ettei jalasta kalua tule, waan ett? se on leikattawa kokonaan pois. He ryhtyiw?t heti ty?h?n ja pian makasi Kristo jalatonna sairaswuoteella. H?n sai kowan haawakuumeen leikkuun ja muun ruhjoontumisensa wuoksi. Monta wiikkoa makasi h?n el?m?n ja kuoleman w?lill?; h?n houraili ja hourauksensa esineen? oli aina waan pikku Kaarina. "Woi, woi! Miss? pikku Kaarina on, eih?n waan h?nelle mit??n pahaa tapahdu? T??ll? on niin paha ja waarallinen--woi, woi, Kaarina, tule t?nne, ett? is? saa sinua auttaa", huuteli h?n ehtimiseen ja haparoitsi ymp?rilleen. Kun is? ei tullutkaan m??r?ttyn? aikana kotiin, oli tytt? tullut kowin lewottomaksi. H?n koetti odottaa, mutta kauwan ei h?n woinut sit? tehd?, waan h?n l?hti tiedustelemaan miten asian laita oli. Kun h?n salwupaikalla sai tiet?? miten is?n oli k?ynyt, rupesi h?n niin katkerasti itkem??n, ett? luultiin h?nen siihen paikkaan n??ntyw?n. Siit? toinnuttuaan, rupesi h?n heti toimittamaan itse?ns? kaupunkiin, ett? woisi jollain tawalla olla apuna is?lleen. Huolimatta muiden kiellosta ja waroituksista, pitk?st? ja waiwaloisesta matkasta ja omasta nuoruudestaan, l?ksi h?n matkalle. Kun h?n perille oli tullut oli h?nen is?ns? parhaaltansa houriossa, eik? tuntenut lastansa, waikka h?n t?t? niin hartaasti kaipasi. Y?t? p?iw?? hoiteli Kaarina is??ns?, eik? l?htenyt pois h?nen wuoteensa wierest? wahingossakaan; l??k?ritkin uskoiwat wihdoin sairaan hoitamisen h?nelle. "Woi, woi, pikku Kaarina, miss? sin? olet? Is??si niin kowin polttaa", huudahti sairas er??n? kertana. "T?ss? on Kaarinasi, rakas is?", sanoi tytt? ja kumartui wuoteen yli. Sairas awasi silm?ns?, tirkisteli eteens? niin kummallisesti ja sanoi wiimein: "Onko totta? Oletko sin? minun oma Kaarinani, wai onko Jumala enkelins? h?nen haahmossaan t?nne minun luokseni l?hett?nyt?" "Teid?n oma Kaarinanne olen min?, rakas is?", sanoi tytt? ja pyyhki pois hike? h?nen polttawalta otsaltaan. "Kuinka Herran t?hden sin? t?nne olet joutunut?" kysyi is?. "Kuultuani teid?n suuren onnettomuutenne, en woinut olla t?nne tulematta, liewittelem??n tuskianne ja hoitelemaan teit?", sanoi tytt?. "Woi rakas lapseni! Is?si on nyt mennyt mies, ei minulla ole en??n toista jalkaakaan", waikeroitsi is? ja purskahti kowaan itkuun. "Tosi kyll?, ett? teit? ja samalla meit? molempia on kohdannut suuri onnettomuus, mutta ?lk?? toki kowin surko, kyll? Jumala meist? murheen pit??", lohdutteli Kaarina. Se hetki oli Kriston kuumeen murros; h?n oli selwennyt houriosta ja k??ntyi paranemaan p?in. Kauan makasi h?n wiel? sairashuoneessa, mutta Kaarina ei l?htenyt h?nen wuoteensa wierest?, ennenkun tuo rakas, ruhjottu, jalkansa menett?nyt is?kin woi j?tt?? tuskaloisen ja pitk?llisen sairaswuoteensa. Wihdoin koitti se p?iw?, jolloin Kristo kirjoitettiin ulos sairashuoneesta; loppuhoito uskottiin Kaarinalle yksin??n. Muistoksi menneist? ajoista sai Kristo l?htiess??n puujalan entisen jalkansa sijaan. Kowalta tuntui tuo kauppa, mutta muuta neuwoa ei ollut; t?ytyi waan nujertua sallimuksen kowan kohtalon alle. Kristolla oli nyt hyw? tilaisuus neuwoa ja kaswattaa lastansa, kun ty? oli sit? laatua, ett? h?nen t?ytyi olla aina kotona. Melkeinp? h?n piti onnena tuon suuren, wasta kohdanneen onnettomuuden, joka juuri oli h?nen siihen tilaan saattanut, ett? h?n sai aina olla lapsensa luona, neuwomassa, ohjaamassa ja rakastamassa h?nt?. Pikku Kaarina puolestaan rakasti is??ns? kaikella lapsen rakkaudella ja tuo kahdenpuolinen rakkaus teki heid?n el?m?ns? niin iloiseksi ja hauskaksi matalassa majassaan. Ukko wanheni ja alkoi k?yd? ty?h?n kykenem?tt?m?ksi; paljot surut, murheet ja k?rsimiset oliwat jouduttaneet sit? melkein ennen aikaansa. heid?n w?ltt?m?tt?mimm?t el?m?ntarpeensa alkoiwat k?yd? niukaksi, ja he rupesiwat pit?m??n neuwoa tulewasta toimeentulostansa; kauan miettiw?t he sinne t?nne, mutta mit??n apukeinoa ei keksitty. "Nyt min? tied?n, is?, mit? on teht?w?, ettemme h?t??n joutuisi", sanoi Kaarina er??n? kertana hilpe?sti. "No, annas kuulla!" sanoi ukko. "Minun on meneminen palwelukseen, ett? wuosipalkallani woisin teid?t el?tt??." "Kuinka woisin sinut, rakas lapseni, n?hd? wieraan ty?ss? minun t?hteni ja kuinka woisin sinutta toimeen tulla?" sanoi ukko ik??nkuin s?ps?ht?in. "Mutta eih?n ole muuta neuwoa, rakas is?. Ty?t? min? kyll? jaksan tehd?, sill? olenhan min? terwe ja raitis, ja sit? teen ilolla, kun ma tied?n sit? tekew?ni teid?n hyw?ksenne. Woinhan k?yd? teit? sent??n katsomassa ja sen teen niin usein kuin aika ja tilaisuus sallii; se on ainoa keino, jolla woin est?? teid?t puutokseen joutumasta", selwitteli Kaarina. Kowalassa ei ollut useampia wanhoja weljeksi?, yksin hallitsi ankara Kaaperi wankkaa ja rikasta taloansa. H?nell? oli jo useita aikaisia poikia, joista wanhimmat oliwat jo naineita miehi?. Pulskeita ja noreita oliwat Kowalan nuoret miehet kuin salon hongat, siiwoja ja hiljaisia kuin kyyhkyset--kuinkapa se muutoin olisi sopinutkaan, jos mieli oli rikkaudella saatua mainettaan ja arwoaan s?ilytt??. Matti oli paikkakunnan uljain ja siiwoin nuorukainen, ja kaikki ymp?rist?n tyt?t loiwat h?neen halukkaita silm?yksi?. Siiwo ja hiljainen luonteeltansa kun oli, oli h?n kaikkien ihmisien kanssa hyw?ss? sowussa ja tuttawuudessa; pidettiinp? h?nt? ik??nkuin kunniawieraana, milloin h?n waan tuli johonkin taloon. H?n se jo kauan oli katsonut syd?men silm?ll? Kaarinan puoleen. En tied?, mitenk? lieneekin ollut, mutta t?m? ei aristellut noita Matin helli? silm?yksi?. Sill? tawoin oliwat he syd?nten kielten kautta olleet jo kauan tutut, waikkeiw?t he wiel? olleet toisilleen wirkanneet asiasta puolellakaan sanalla; ehk?p? siin? oli paljon syyt? Kaarinan suoranaiseen ja kylm??n, melkein halweksiwaiseen muiden h?nen ihailijainsa hylk??miseen. Mutta kun tuli kerran oli wiritetty, ja liekki ruwennut leimahtamaan, on waikea salata sit? waloa ja l?mp??, mik? liekist? l?htee, ja niinp? oli Matin ja Kaarinankin laita. Heid?n t?h?n asti mykk? syd?men kielens? puhkesi suoraksi tunnustukseksi, ja nyt tunsiwat he todelliseksi sen, mik? heill? ennen oli waan salaisena, toiwowana aawistuksena. Niin. Ensilemmen liekehtiess? eiw?t he pit?neet mit??n lukua tulewaisuudesta, kaikki hengitti waan sulaa onnea ja autuutta, kaikki muu sai tulla ja menn?, sill? se oli heille yhdentekew?. "Woi! mit? olenkaan tehnyt, kun olen antanut syd?meni tunteet sanoiksi puhjeta?" sanoi Kaarina er??n? kertana Matille, sill? nyt alkoi tulewaisuus haamoittaa synkk?n? h?nelle. "Mit? tarkoitatkaan noilla sanoillasi, rakas Kaarina?" sanoi Matti h?mm?styneen?. "Wanhempasi, kotiw?kesi?" muistutti tytt? umpimielisesti ja suru pakkasi w?kisinkin walloittamaan h?nen mielt?ns?. Add to tbrJar First Page Next Page |
Terms of Use Stock Market News! © gutenberg.org.in2025 All Rights reserved.