Read Ebook: Elämän hawainnoita 06: Rakkauden suurin uhri; Sortunut; Olkkos=Kaisa by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 291 lines and 24711 words, and 6 pages

"Wanhempasi, kotiw?kesi?" muistutti tytt? umpimielisesti ja suru pakkasi w?kisinkin walloittamaan h?nen mielt?ns?.

"Niin, sit? en mene takaamaan, etteiw?t he woisi katsoa karsain silmin yhtymist?mme, mutta en siit?k??n huoli. He owat niin kiintyneet tawaraan, ettei muu mit??n maksa sen rinnalla heid?n mielest?ns? mit??n. Jos niinkin k?wisi, toiwon kuitenkin, ett? me woitamme senkin eteen, kun waan rakkautemme pysyy wilpitt?m?n? ja puhtaana. Minun wahwa uskoni on, ettei meit? erota mik??n, mutta sinut tahdon omakseni el?m?ss? ja kuolemassa", puheli Matti, koettaen poistaa ensim?isi? huolenpuuskia, joita alkoi kokoontua heid?n onnensa aamutaiwaalle.

"Woi, woi! mihin minun is?ni sitten joutuisi?" sanoi Kaarina yh? huolehtien.

"Is?si otamme kotiimme ja sittenp? tuolle hyw?lle wanhukselle wasta hyw?t ja murheettomat p?iw?t tulewat", sanoi Matti hilpe?sti.

"En tied?, mitenk? se on, mutta minun mieless?ni py?rii niin kummallisia tunteita, toiwoa ja pelkoa sekaisin; en koskaan ennen ole ollut niin kummallinen", sanoi Kaarina yh? synk?sti ja h?nen kauneissa silmiss??n w?l?hteli kirkkaita kyyneli?.

Matti siwalsi rakastettunsa syliins? ja pyyhki pois h?nen kyyneleens?. Siin? wannoiwat he wiel? toisillensa ikuista rakkautta, k?wi wiel? miten k?wi; sitten he erosiwat, mutta kummallakin oli niin paljon ajattelemista.

He kokiwat pit?? liittoansa muilta salassa niin kauan kuin mahdollista, mutta kauanpa ei se pysynyt huomaamatta, sill? siit? hetkest?, kun he oliwat rakkautensa toisilleen tunnustaneet, eiw?t he woineet tulla toisittaan toimeen. Siit? aiwan helposti seurasi se, ett? kussa toinen oli, siell? oli my?s toinenkin. Tuo toisiensa noudatteleminen ja se erinomaisen yst?w?llinen kohtelu, mik? heid?n w?lill??n nyt oli syntynyt, ilmaisi mit? heid?n keskens? oli tapahtunut. Kun joku sitten tahtoi heid?n omaa, suullista tunnustustaan siihen, mit? he luuliwat hawainneensa, ei kumpikaan heist? kielt?nyt, waan sanoiwat totuudessa mitenk? heid?n asiansa oliwat, ja niin lewisi tieto ymp?ri kyl??.

Matti ei kielt?nyt heilt?k??n syd?mens? asiaa, waan tunnusti sen julkisesti. H?nelle tuli nyt sangen raskaat ja ik?w?t ajat, sill? h?n ei kuullut nyt mit??n muuta kuin mit? raainta, ilkeint? ja syd?mett?mint? parjaamista ja haukkumista rakastetustaan ja itsest??n. Turhaksi n?ki h?n kaikki puolustuksensa ja wastaanw?ittelemisens? semmoista yliwoimaa wastaan; mykk?n? kantoi h?n raskasta taakkaansa ja k?rsi; joskus h?n waan sanoi n?m?t harwat sanat: "sep?h?n n?hd??n", tahi: "meit? ei erota mik??n woima t?ss? maailmassa".

"Mit? huolin min? rikkauksista, kun waan Kaarinan saan omakseni", wastasi Matti lyhyesti.

"Mutta sinun t?ytyy kuitenkin erota h?nest?", pitkitti is?.

"Sep?h?n n?hd??n."

"Sep?h?n kyll?kin n?hd??n, ja jos ei muutoin, niin tawalla semmoisella, joka warmasti woipi teid?t erottaa", jatkoi is? uhkaawasti.

"Meit? ei erota mik??n woima t?ss? maailmassa. Parasta on, is?, kun annatte suostumuksenne!" sanoi Matti surumielisesti.

"En, sit? en tee, en koskaan. Mieluummin n?kisin sinut jos kuin onnettomana, kuin yhdistettyn? kyl?n heitti?n kanssa", sanoi is? lujasti.

Matti n?ki ettei mik??n auttanut ja h?n l?hti sangen murheellisena pois tiehens?.

Tulipa wihdoin nuot asiat Kaarinan is?nkin korwiin. Monta itkua h?n itki, monta kyynelt? pudotti tytt?rens? kanssa. He itkiw?t t?m?n maailman rikkauden ja loiston w??r?? kowuutta, waltaa, tylyytt? ja sortoa, ja k?yh?n yl?nkatsetta, halweksimista, polkemista ja alentamista, jota syytt?m?sti saa k?yhyytens? t?hden alituisesti niin runsaassa m??r?ss? k?rsi?.

"Woi rakas is?! sit? en woi, Matti on niin hyw?", sanoi Kaarina ja purskahti itkuun, ja siin? he sitten yhdess? itkiw?t s?rkyneiden syd?nten toiwotonta itkua.

"Kuinka te woitte t?m?n n?in hyw?ss? hoidossa ja ruokossa pit??? Tyt?st? ei ainakaan suurta apua l?hde", kysyin ukolta sinne tultuamme.

"Kaarina t?m?nkin woimassa pit??, mit?s min? polonen woisin? H?n, raukka, se kaikki t?ittens? w?list? tekee ja toimittaa. Itsen?isen? aikana on t?m? kaswitarha minulle suurena huwituksena ja tuossa turwepenkill? on niin mieluista oikaista kangistuneita j?seni?ni ja w?synytt? ruumistani. Jumala warjelkoon Kaarinaani!" selitti ukko ja kyyneleet walahtiwat h?nen silmist?ns?.

"Herra Jumala! Mit? nyt on tapahtunut?" sanoin min? h?t?yksess?ni ensi hawaintoni per?st?.

Nyt wasta huomasi ukko minun l?sn?oloni. H?n k??nsi wetistyneet silm?ns?, w?yristyneet kaswonsa ja tytisew?n otsansa minun puoleeni ja sanoi syd?nt? wihlowalla ??nell?:

"Woi Herra Jeesus! He owat ottaneet hengen ainoalta, rakkaalta lapseltani ja tuolta jalolta nuorukaiselta, ja samalla ottawat he sen minultakin. W??r? rikkauden w?kiwalta ja armoton kowuus on heid?t murhannut. Rikkaus sorti rakkauden, ja tuossa he nyt makaawat rakkautensa ja w??r?n sorron uhreina. Woi maailman syd?mett?myytt?, woi maailman kowuutta! Woi katoowan rikkauden sortoa ja julmuutta--woi lastani ja minuakin!"

Tuon kaiken huomioon saatuani, tunsin niin monenkaltaisia tunteita, etten woi niit? sanoilla selitt??. Rakkautta, wihaa, yst?wyytt?, yl?nkatsetta, surua, s??li?, kauhistusta, kostoa--ja anteeksiantamusta --tahi jotakin semmoista se oli, mik? yhten??n ankarasti kuohui tunnossani ja se pani joka luusolmuni wapisemaan.

"Woi, woi minun lastani, woi minua onnetonta!" waikeroitsi h?n tutisten siin?kin, riutuneena ja woimatonna.

Minun syd?meni oli niin t?ysi, etten woinut h?nt? yritt??k??n lohduttamaan. Muutoin huomasin, ettei sit? olisi woinut tehd?k??n, sill? olihan ukolla niin paljon kowaa el?m?nkokemusta, ja edess??n juuri niin tuore ja p?tew? todistus maailman tunnottomuudesta ja kylm?mielisyydest?, ettei tuota mustaa murhetta woinut mill??n tekosyyll? poistaa, ja tosisyyt? ei ollut, ei l?ytynyt. Otin siis waan tyrskiw?n ukon k?dest? kiinni, toiwottaen h?nen murheellensa liewityst? ja luwaten laittaa h?nelle apua niin pian kuin taisin.

"Woi, woi! Minun murheeni ei lakkaa, ennenkun se saapi minut maan mustaan multaan. Ei kest? en??n kauwan t?mm?ist? tuskaa monikertaan rikkiraadeltu syd?n. Kiit?n teit? kaikesta syd?mest?ni siit? hyw?st?, mit? meille olette osoittanut. Min? tied?n, ett? te pid?tte k?yh?nkin ihmisen? ja tied?tte h?nell?kin olewan syd?men, joka woipi tuntea ja k?rsi?", sanoi ukko turskien.

Kyyneleet nousiwat w?kisinkin silmiini, ja min? j?tin ukon hyw?sti. Sinne j?i murheellinen ukko, ja h?nt? hoitelemaan j?i my?s koko ajan itkenyt tytt?nen.

Palaamme hetkiseksi takaisin, saadaksemme selwille edellisen tapauksen kehittymisen.

Wihdoin teki Matti p??t?ksens?. H?n aikoi kerrassaan heitt?? siihen pyrint?ns? ja kotiw?kens? luwat sek? tehd? lopun kauheille k?rsimisilleen. H?n meni kirkkoherran luo, pyyt?m??n kuulutusta, mutta sit? ei annettu.--Kowalan Kaaperi--Matin is? oli k?ynyt jo waralta sen kielt?m?ss?, ja kirkkoherra noudatti tarkoin lain puustawia rikkaan sanankuulijansa k?skyst?.

Kauhea synkk?mielisyys walloitti nyt Matin ja Kaarinan mielen; se oli ep?toiwon mustaa ruokaa, joka on niin katkeraa maistella. Kun Kowalaiset hawaitsiwat, ett? heid?n wiimeinen walttinsa teki niin loistawan waikutuksen, tuli heid?n raiwonsa nyt pirulliseksi kostonpyynn?n sekaiseksi wainoksi; mutta yh? enemm?n synkistyiw?t Matti ja Kaarina. Waikka he oliwat noin wainottuina ja sorrettuina, alinomaisen haukkumisen ja parjaamisen alaisina, eiw?t he kuitenkaan koskaan antaneet heille ainoatakaan pahaa sanaa, mutta n?yrin?, murheellisina ja hiljaisina kantoiwat he kowaa kohtaloaan.

"Mihin sin? nyt aijot menn?, kun olet itsesi pukenut noin juhlallisesti?"

"Mattihan tuo niin tahtoo", wastasi waan Kaarina lyhyesti. Sen enemp?? ei puhuttu, ei kysytty eik? koskettu.

Er??ll? Matin naineella weljell? oli Kalle niminen poika. T?m? oli Matille rakas, sill? lapsi rakasti h?nt? enemm?n kuin omaa is??ns?. Poika kiipeili aina h?nen syliins? ja siljotteli set?ns? p??t? ja kaswoja. Poika oli suurena lohdutuksena Matille h?nen kowassa murheessaan, sill? olihan lapsi niin wiaton ja rakas: h?nt? ei wiel? w??r? rikkaudenhimo ollut turmellut. Ja palkinnoksi kaikesta hywyydest??n ja lapsellisesta rakkaudestaan sai poika joka hyw?ilemisen j?lkeen katsella ja k?dess??n pidell? set?ns? taskukelloa; se oli lapsen mielest? warsin erinomainen ja miellytt?w? asia.

Tuo poika sattui my?s hawaitsemaan Matin ja Kaarinan menon.

"Mihink? te, set?, menette, mihin te menette Kaarinan kanssa?" huusi poika ja juoksi j?lkeen mink? woi.

Menij?t seisahtuiwat ja Matti l?hti k?welem??n poikaa wastaan. P??sty??n luokse, h?n otti kellon taskustaan, antoi sen pojalle ja sanoi: "Wie t?m? sed?n kello kotiin".

Poika ei ollut koskaan ennen saanut semmoista luottamustointa, ett? olisi saanut niin paljon pit?? ja kantaa tuota mieluisaa kalua. H?n ihastui kowin tuosta tarjouksesta, otti kellon ja l?hti juosta wilist?m??n kotiansa kohden. Kun poika oli juossut jonkun kymmenen sylt?, huusi Matti h?nelle: "Saat sin?, Kalle, pit?? kellon omanasi ij?np?iw?t".--"Kiitoksia, set?!" sanoi poika ja l?hti taasen juosta kapittamaan. Sitten l?htiw?t Matti ja Kaarina k?welem??n.

Heid?n luultiin menneen kirkkoon jotain toista tiet?, mutta muut tuliwat kirkosta, eik? Mattia ja Kaarinaa tullutkaan; eip? heit? oltu edes siell? n?htyk??n. Sitten luultiin, ett? he owat menneet toiseen kyl??n nuorten kemuihin, jotka tiettiin siell? olewan, mutta illalla palasi sielt? muita kyl?n nuoria, waan eiw?tp? palanneet Matti ja Kaarina.

Neuwottomina ja kowan h?mm?styksen alaisina seisoiwat nyt yst?w?t tuossa. Heid?n joka luusolmunsa wapisi eiw?tk? he olleet woida ajatella mit? tehd? ja toimia, sill? heid?n ajatuksensa oli aiwan sekaisin sen kowan kauhun t?hden, jota he tunsiwat. Se oli kai sen tunnon synnytt?m?, ett? t?ss? on joku w??ryys tapahtunut.--Heill? ei ollut mit??n asetta, mill? olisiwat koettaneet yl?s saada noita j?rwenkuiluun itsens? haudanneita. Wihdoin toipui joku heist? sen werran, ett? h?n wapisewin polwin woi l?hte? likimm?isest? talosta keksi? noutamaan, ja kun se joutui paikalle, ei kauwan wiipynyt, ennenkun Matti ja Kaarina oli wedetty j?rwen pohjasta maalle.

He oliwat k?ytt?neet itsens? toisiinsa kiinni Matin pitk?ll? willawy?ll?, mik? oli sit?warten matkaan otettu; asia oli siis edelt?p?in tarkoin mietitty. N?yttip? silt? kuin he olisiwat olleet el?wi? ja olisiwat toisiaan innokkaasti syleilleet, sill? he oliwat kietoneet k?siwartensa toisiensa ymp?rille niin lujaan, ettei heit? woitu toisistaan eroittaa; luultawasti oliwat he siin? asemassa olleet j?rween heitt?ytyess??n. Siin? he nyt makasiwat uskollisina toisilleen. He oliwat unhottaneet toiselta puolen wanhempain wihat, toiselta is?n werrattoman rakkauden; hylj?nneet yst?w?t, wiholliset, maailman ja el?m?n, ikuiseksi liitty?kseen toisiinsa; siin? oli heille kyll?ksi, kunhan waan ei heit? woitu eroittaa. Paljon, paljon oliwat he uhranneet oikeutetulle rakkaudelleen, jopa niin paljon, ettei sen suurempaa uhria woida koskaan rakastetulleen tehd?. Surkeina todistajina makasiwat he nyt tuossa rikkaudenhimon helteess? paatuneen syd?men w??r?st? w?kiwahasta, joka saattaa armotta sortaa ja muokata Jumalan pyhitt?m?n alkuper?nkin. Kaiken tuon oliwat he kumminkin turhaksi tehneet sek? est?neet kaikki esteet, wainot ja sorrot, sill? todellakaan ei woinut heit? mik??n woima t?ss? maailmassa eroittaa.

SORTUNUT.

Noita kaikkia harkitessani ja miettiess?ni olin huomaamattani kulkenut kaukaisempaan sopukkaan hautausmaata. Sattumalta hawaitsin siell? er??n lappiollaan makaawan, hakkaamattoman pienenlaisen paaden, joka my?s n?ytti jonkunlaiselta kuolleen hautamerkilt?. L?henin sit?. Pian huomasin, ett? asia oli kuten ennustin. Selw?sti n?ki, ett? kiwi oli aikoinaan ollut jonkunlaisen pengerryksen p??ll?, mutta ajan hammas oli sen niin rajoittanut, ettei siit? en??n paljon j?lki? n?kynyt. Muita muistomerkkej? oli pidetty hyw?ss? kunnossa, puhdistettu niiden ymp?rist?j?, sidelty niihin kukkaseppeleit?, istutettu uusia kukkasia j.n.e. Mutta t?lle ei liene tehty mit??n sen koommin kun se siihen kerran laskettiin; silt? ainakin n?ytti. Kiwen peitti melkein kokonaan pitk? hein? ja rikkaruoho, jotka minun t?ytyi raiwata ensin pois, ennenkun sain sen kokonaisuudessa n?hd?kseni. "Mit?h?n tuossa noin unhoitetussa muistomerkiss? mahtanee olla?" ajattelin ja rupesin tarkastelemaan jotenkin tasaiselle kiwen pinnalle latinakirjaimilla hakattua kirjoitusta. Waikka kirjoitus oli roskalla ja mullalla t?yttynyt ja osaksi j?k?ltynyt, oli se pian kuitenkin niin siiwottuna, ett? edess?ni oli selw?n? seuraawa kirjoitus:

Min? oikein s?ps?hdin, tajuttuani tuon harwinaisen ja salaper?isen hautakirjoituksen. "Lewottomuuteensa waipunut!" ajattelin min?. "Mit?h?n se mahtanee olla? Lienee wiel? mit? lieneekin, mutta jotakin piilee tuon h?m?r?n lauseen alla; jospa saisin siit? selw?n".

Tuota ajatellessani selkenin haaweilewista ajatuksistani ja aloin astella takaisin kaupunkiin. Mutta ajatuksiini ei ly?nyt eik? laskenut mit??n muuta kuin: "T?ss? lep?? lewottomuuteensa waipunut".

Juuri kaupunkiin saapuessani tuli wastaani wanha ukko. H?nell? oli p??ss? lewe?partainen t?r?hattu, mink? reunat oliwat k??ntyneet alasp?in luukalleen. H?nen hiwuksensa ja partansa oliwat kikawalkeat ja k?dess? oli h?nell? paksu nystyr?sauwa. Muutoin n?ytti h?n aikoinaan olleen j?nter? ja kookas mies, waikka aika nyt jo oli painanut h?nen hartiansa jokseenkin kumaraan. Senk? waikutuksia lienee ollut sekin, kun ukko oli tawattoman lenkos??rinen.

"Hyw?? p?iw??!" sanoin h?nelle, seisahtuen ja lakkiani kohottaen, sill? heti ukon n?hty?ni juolahti mieleeni, ett? h?n kenties woisi minulle jotain kertoa tuosta kummallisesta muistokirjoituksesta.

"P?iw??, p?iw??!" wastasi h?n ja h?nkin seisahtui.

"Oletteko t?st? kaupungista kotoisin?" kys?isin h?nelt?.

"T?st?h?n tuota mukamas olen."

"Taidatte olla jo wanha mies?"

"Onhan tuota jo ik?? l?hemm?s sata wuotta."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet