Read Ebook: Tien ohesta tempomia by Malmberg Aino

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 473 lines and 18658 words, and 10 pages

Tien ohesta tempomia

Aino Malmberg

Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1901

SIS?LLYS:

Siv. Jumalan kuva.....................1 Meri.............................11 Edistyst?........................17 Etev? nainen.....................35 Kuinka h?nest? tuli kirjailija...49 Tunnelmia........................69 Naurettava juttu.................85 T?ydellinen......................103 Pikku-veli.......................117 El?m?n leikki....................137

JUMALAN KUVA

MERI

Kuka laskee mereni laajuuden, kuka k?sitt?? sen pohjattomat syvyydet, kuka aavistaa mit? aarteita se syliss??n s?ilyttelee?

Paljon piilee mereni povessa, piilee pahaa, piilee parhainta.

Jos mereni syntysanat mulle selvi?isi, jos sen syvyyksien salaisuudet mulle mainittaisi, hyv?n silloin ilmoille nostaisin, painaisin pahan pohjamutaan. Hopealle silloin hohteleisivat ulappojen aallot, kullalle kuumottaisivat mereni mainingit.

Moitit mertani kylm?ksi, valitat viluisiksi siint?vi? selki?.

Ei ole kylm? mun mahtava mereni, vaan viile? se on ja puhdas. Pois haihtuu polttava hehku sen aaltojen hyv?ilyss? ja puhdistuu mainen mustuus.

Ei ole konsaan kylm? mun mahtava mereni, se on l?mpim?in virtojen meri.

Kun sen virtojen vetrehet vedet hellien hyv?ilev?t rantamaita, silloin kukkaset elpyv?t eloon ja nurmen nukka vihannoi. Ei polta poroksi, ei tuota tuhoa mun mereni lauhkea l?mp?, se vain sulattaa j??n ja haihduttaa hyisen hallan. Eloa ja voimaa se henkii, karuille kallioillekin se kukkia kasvattaa.

Luulet joskus tyyneksi merta, tyyneksi kuin kuollut. Voi ihmislapsi, lyhytn?k?inen ihmislapsi, joka et jaksa pintaakaan oppia, viel? v?hemmin syvyyksiin syventy?!

Etk? k?sit? mereni mahtia, sen elonvoimien valtavuutta, jotka panevat virrat v?sym?tt? vy?rym??n ja pakoittavat pinnan hiljaa huokuen heilumaan, vaikka vaahtop??t hyrskyt olisivatkin lepoon laskeutuneet? Kuollut vain voi liikkumatta lev?t?, mutta mereni uhkuu eloa, eik? v?sy sen voima konsanaan.

Kavalaksi kuulin mertani mainittavan, viekkaaksi sanottavan voimakasta. Liian mahtava on mereni ollakseen kavala, liian voimakas ollakseen viekas.

Mutta el? leiki sen kanssa, el? yllyt? voimakasta vihaan, sill? vaarallinen on mereni viha. Monta on karia meress?, paljon on kallioita aaltojen alla. Varo purttasi, varo henke?si! El? koske mereni salakareihin, joita se ei tahdo ihmisten ilmoille paljastaa! Pirstaleiksi purtesi pusertuu, henkesi heit?t mereni syleilyss?.

Mutta ellet pelk?? purttasi, etk? el?m??si s??li, jos uskallat ne uhrata mereni salaisuuksia selvitell?ksesi, silloin pue purtesi purjeisiin, l?hde uurtamaan ulapoita!

Lemmell? meri lempesi palkitsee, jos kaikkesi sille kannat, jos onnesi sille uskot. Eik? koskaan luovu meri omastaan, jonka syd?men se kerran on sitonut.

Oi mereni, mereni, maireheni, kuinka aina sinua kaipaan, sin? yksin?isen yst?v?, sin? lemmett?m?n lohduttaja! En l?yd? lepoa lehdoissa, ei katoa metsiss? mieleni kaiho. Sin? mereni, sin? vapaa, viile? mereni, sin? yksin voit tyynnytt?? tuskat, laulaa lepoon maiset murheet. Yksin?isyyden ydinsalaisuutta sin? mulle opetat, siit? neuvot onnea etsim??n.

EDISTYST?

N?in unta. Laaja kentt? oli edess?ni ja voimakkaan musiikin soidessa marssi esiin loistava sotajoukko. Siin? oli jalkav?ke?, siin? oli ratsuv?ke?, siin? oli tykkiv?ke? ja jos jotakin. Loppumaton ihmisjoukko oli kokoontunut kent?n ymp?rille, ja naisilla oli kyyneleet silmiss?.

Min? ymm?rsin, ett? sotilaat olivat l?hd?ss? sotaan, ja heid?n omaisensa olivat tulleet sanomaan viimeiset j??hyv?isens? heille.

Komea kenraali ratsasti rivien ohi, jotka hurrasivat innoissaan. N?in kuinka h?n seisahtui joukkojen eteen ja alkoi puhua. Kuulin h?nen sanovan:

"Is?nmaan jalot pojat! Te olette nyt l?hd?ss? t?ytt?m??n suurinta, pyhint? velvollisuuttanne, saattamaan surmaa is?nmaan vihollisille -- --"

Samassa kajahti kirkas ??ni v?kijoukosta:

Min? n?in kuinka ihmiset rupesivat liikahtelemaan levottomasti, mutta kenraalin silm?t s?ihkyiv?t ja h?nen ??nens? oli kuin ukkosen jyrin?:

"Vaiti kaikki mielett?m?t intoilijat!"

??net?n hiljaisuus seurasi, ja kenraali jatkoi kiihke?sti:

"Vai semmoista tahdotaan uskotella is?nmaan jaloimmille pojille! Tuo k?sky on olemassa ja se koskee murhaa, mutta tietysti ei sotaa. Sota on itse Jumalan asettama, ja maailman suurimmat henget, kirjailijat ja taiteilijat, ovat sit? teoksissaan ylist?neet. Kansat pystytt?v?t kilvan muistopatsaita sotasankareilleen. Eik? siin? ole kyllin todistusta sodan pyhyydest?? Niin, pojat, tuollainen k?sky 'ei sinun pid? tappaman' on olemassa muita varten, mutta teille min? annan paljoa suuremman ja t?rke?mm?n k?skyn, ja se on: 'Surmatkaa vihollisianne!' Jos sen k?skyn t?yt?tte, on is?nmaa teille sankarin nimen antava ja vihre?ll? voitonseppeleell? teit? tervehtiv?!"

??ret?n hurraa-huuto seurasi kenraalin sanoja, ja min? kuulin kuinka joku takanani hiljakseen nauraa hytk?hteli. K??nnyin ymp?ri ja n?in, ett? se oli yst?v?ni Mefisto, joka ihastuneena hieroi k?si??n. H?n tarttui yst?v?llisesti k?sivarteeni ja huudahti innoissaan:

"Eik?s se ole mainiota! niin innostuttavaa, mielt? ylent?v??! Kuunnellaanpa jatkoa."

Kenraali puhui taas:

"Jokainen j?rkev? ihminen k?sitt?? sen p?iv?nselv?n asian, ett? eri aloilla on eri vaatimukset, eri k?skyt, eri mittakaavat. Kyll? tied?n ett? ?sk?inen intoilija on valmis teille huutamaan my?skin: 'ei sinun pid? valehteleman', ja siin? h?n on oikeassa, mik?li koskee omia p??llik?it?nne. Se joka p??llik?illeen valehtelee, on kuoleman ansainnut, mutta muistakaa my?skin, mit? teille sanon t?ll? juhlallisella eron hetkell?: Jos voitte valheella, vaikkapa valalla vahvistetulla, vihollisen harhaan houkutella, niin se on luettava teille suuremmaksi ansioksi kuin kirkkain totuus."

Taas r?j?hti hurraa-huuto ilmoille, ja Mefisto takanani huusi liikutettuna: "El?k??n!"

Yh? enemm?n ja enemm?n innostui kenraali, ja yh? useammin keskeyttiv?t joukkojen riemuhuudot h?nen puheensa.

"Teid?n k?dess?nne, pojat", huusi h?n, "on nyt is?nmaan onni ja maine! Kansamme kunnian kilpi kiilt?? silloin vasta t?ydess? loistossaan, kun se tuhatkertaisesti on huuhdottu ja pesty vihollisen verell?!"

Sotilaiden silm?t hehkuivat ja posket punottivat. He olivat valmiit siin? silm?nr?p?yksess? surmaamaan vaikka kenen.

Mutta kenraali hiljensi ??nt??n ja sanoi, ett? he kumminkaan eiv?t saa unohtaa viimeist? velvollisuuttaan. joka oli avun anominen ylh??lt?.

Heti sen j?lkeen komea kenraali ratsasti syrj??n, ja min? n?in kuinka kunnia-arvoisa piispa, kiilt?v? kultaristi rinnassa, astui rintaman eteen. Kaikki lankesivat polvilleen, ja piispa rukoili korkealla ??nell? voittoa t?lle joukolle ja surmaa viholliselle. H?n vakuutti, ett? Kaikkivaltias itse ylh??ll? katselee, kuinka he t?ytt?v?t velvollisuutensa hallitsijaansa ja is?nmaata kohtaan.

Musiikki soitti sitten virren, johon kaikki yhtyiv?t, ja lopuksi viel? kajahutettiin kansallishymni. Liikutettuina ja innostuneina alkoivat ryhdikk??t joukot reippaan musiikin kaikuessa marssia pois hakemaan vihollista ja voittamaan tai kuolemaan.

Mefisto nyk?si minua k?sivarresta ja kysyi:

"Emmek? nyt l?hde katsomaan vastapuolueen joukkojen l?ht??? Minusta t?m? todellakin on niin jalostavaa ja innostavaa, ett? voisimme n?hd? saman n?yt?ksen viel? kerran uudistuvan. Paitsi sit? vastapuolueella on aivan toisenlainen ja viel? parempi musiikki, vaikka muu komento onkin jokseenkin sama. L?hdet??nk??"

"Ei. Sain tuosta jo kyll?kseni", vastasin kylm?sti.

"Hm -- hiukan blaseerattu -- kuten nykyajan ihmiset ovat. No, katsellaan sitten seurauksia. Onhan niill?kin vieh?tyksens?. -- Heid?n hartaat rukouksensa kuullaan" -- Mefisto koetti n?ytt?? hurskaalta ja puhui samalla ??nell? kuin ?skeinen piispa. -- "Vihollinen saa surmansa -- kummankin puolueen vihollinen. Satoja ja tuhansia j?? tappelutantereelle is?nmaan maineen ja kunnian t?hden."

Mefisto pudisteli punaista vaippaansa, ja min? n?in edess?ni verisen kent?n t?ynn? silvottuja ruumiita, ja kuolevien tuskanhuudot t?yttiv?t ilman. K??nnyin kauhulla pois, mutta Mefisto lohdutti minua sanoen:

"Murheella ja kauhulla ei sovi heit? surra. Heille pystytet??n muistopatsaita ja heist? kirjoitetaan innostavia runoja, sill? is?nmaan kunniahan vaati heid?n verens?."

Mefisto poisti kamalan n?yn potkaisemalla kerran kaviollaan maahan, ja me seisoimme taas tyhj?ll? kent?ll?.

"Milloinka maailma edistyy, Mefisto?" kysyin.

"Hm -- sanoppas muuta", virkkoi Mefisto huoahtaen, "paljon, paljon on viel? tekemist?. Se on se systeemin puute, joka on edistyksen esteen?. Kun on j?rjestyst?, musiikkia, puheita y. m. s., niin kaikki k?y kuin voideltuna, kuten ?sken n?it. Mutta miss? ei ole systeemi?, siell? ei ole edistyst?. Se se oli minunkin erehdykseni, se systeemin laiminly?minen".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet