Read Ebook: Tien ohesta tempomia by Malmberg Aino

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 473 lines and 18658 words, and 10 pages

"Hm -- sanoppas muuta", virkkoi Mefisto huoahtaen, "paljon, paljon on viel? tekemist?. Se on se systeemin puute, joka on edistyksen esteen?. Kun on j?rjestyst?, musiikkia, puheita y. m. s., niin kaikki k?y kuin voideltuna, kuten ?sken n?it. Mutta miss? ei ole systeemi?, siell? ei ole edistyst?. Se se oli minunkin erehdykseni, se systeemin laiminly?minen".

Mefisto huokasi syv??n ja n?ytti huolestuneelta, enk? min? oikein ymm?rt?nyt, mit? h?n tarkoitti.

"Jos olisin alusta alkaen johtanut kaikki tarkkaan systeemiin, olisi minun nyt helpompi olla," sanoi h?n, "mutta nyt kertyy huolia p??ni p??lle, niin ett? hiukseni k?yv?t harmaiksi. Ei se riit? ollenkaan, ett? ihmiset uskovat tappamisen oikeuteen. Sekin perustus alkaa peloittavasti huojua. Mutta jos uhraisin sodan, ehk? silloin helpommin voisin toteuttaa toisen unelmani. Ja se olisi varmaan mielest?si edistys, suuri edistys!"

"En ymm?rr? sinua, Mefisto," sanoin.

"L?hdepp?s katsomaan, niin ymm?rr?t," virkkoi Mefisto.

H?n pudisteli taas punaista vaippaansa, ja ?skeinen tyhj? kentt? t?yttyi uudelleen v?ell?.

Taas kuului komentajan ??ni: "Taskuvarkaat asentoon!" Ja suorissa riveiss? marssi joukko kent?n oikealle laidalle.

Heid?n j?lkeens? seurasi toinen joukko. Siin? oli j?ttil?isen kokoisia miehi? tummissa puvuissa. K?dess? heill? oli rautatangot ja vy?ll? riippui hohtimia, tiirikoita ja avaimia. Komentajan ??ni kuului taas: "Murtovarkaat asentoon!" Ja joukko asettui kent?n vasemmalle puolelle.

Nyt ratsasti t?misten esiin loistava joukko komeilla korskuvilla ratsuilla. Miehill? oli mustat naamarit silmill?, heiluvat vihre?t h?yhentupsut leve?lierisiss? hatuissa ja suopungit k?sivarrella. Komentajan ??ni kajahti j?lleen: "Maantierosvot asentoon!" Ja komea joukko ohjasi uljaat ratsunsa keskelle kentt??.

Joukkojen keskelle oli kohotettu korkea puhujalava, ja sen luokse ratsasti maantierosvojen loistavaan univormuun puettu upseeri. Notkeasti h?n hyp?hti ratsultaan, jota yksi taskuvarkaista j?i pitelem??n, ja nousi sitten puhujalavalle.

"Is?nmaan ylpeys, jalot varkaat!" niin kuulin h?nen alkavan. "Ilolla tervehdin teit? t?ll? samalla kent?ll?, jolla ennen muinoin noina julmina raakalaisuuden aikoina esi-is?imme sotajoukot kokoontuivat. Me tuskin voimme ymm?rt??k??n, ett? on ollut sellainenkin aika, jolloin ihmiset pitiv?t oikeutenaan surmata toisiaan, ja jolloin valtio yll?piti suunnattomia sotajoukkoja, joita varta vasten opetettiin ja kasvatettiin murhaajiksi. Onneksi ne ajat ovat olleet ja menneet. Siihen aikaan olivat ihmiset liian ahdasmielisi? t?ysin k?sitt??kseen ja tunnustaakseen varkauden ylev?? ammattia. Tosin ovat nimet semmoiset kuin Rinaldo Rinaldini, Robin Hood y. m. loistavina t?htin? tuossa pimeyden y?ss?, ja tapahtumat sellaiset kuin Panamayhti?n toiminta ynn? useat muut samanlaatuiset seikat todistuksena siit?, ett? silloinkin eli suuria sieluja, jotka ymm?rsiv?t varkauden ylev?n aatteen. L?ytyi silloinkin henkil?it?, hallitsijoista kerj?l?isiin asti, jotka innolla harjoittivat varkauden ammattia, mutta usein, oi kovin usein saivat he, ellei heid?n yhteiskunnallinen asemansa ollut kyllin korkea suojelemaan heit?, kolkoissa vankilakomeroissa marttyyrein? maksaa uljuutensa".

Min? kuulin kuinka puhujan ??ni v?risi liikutuksesta ja n?in kuinka kauniit naiset nostivat nen?liinat silmilleen. Mefisto huokasi osanottavasti selk?ni takana.

Puhuja siirtyi sitten selitt?m??n varkauden etuja tieteelliselt? kannalta katsoen. H?n osoitti oppineessa ja tarkassa laskussa, kuinka varkaus kansantaloudellisessa suhteessa oli saanut aikaan h?mm?stytt?vi? tuloksia. "Niill? varoilla", selitti h?n, "jotka meid?n varkaat toivat kotiin viime sodasta, yll?pidet??n t?t? nyky? 20,000 kirkkoa ja koulua!"

Innokkailla suosionosoituksilla palkitsivat joukot tuon lauseen, ja puhuja jatkoi sitten, selitt?en varkauden merkityst? esteetilliselt? ja moraliselta kannalta. "Ei mik??n ammatti", vakuutti puhuja, "ole niin omiaan kehitt?m??n ihmisen parhaimpia puolia, uljuutta, rohkeutta, kekseli?isyytt?, n?pp?ryytt?, p??tt?v?isyytt?, j. n. e. puhumattakaan siit? kuinka suuri vastuunalaisuus, mutta samalla jalo teht?v? varkailla on omaisuuden oikeassa tasoittamisessa. Muistakaa aina", lopetti h?n, "ett? varastaessanne rikkailta, jaatte osan saaliista k?yhille!"

Liikutettuina hurrasivat joukot, ja upseeri luki viel? hymnin, jonka kansan suurin runoilija oli kirjoittanut varasarmeijan ylistykseksi.

"Eik? tuo olisi suuremmoinen edistys?" kysyi Mefisto innoissaan. "Mutta arveleppas, jos tuo olisi ollut rinnan sota-armeijan kanssa! Yst?vin? ja auttaen toinen toistaan ja siten toteuttaen veljeyden suurta aatetta!" Mefisto saneli tavattoman suurella ponnella ja vakuutuksella. Mutta sitten h?n lis?si synk?sti: "Pelk??n ett? se on liian my?h?ist?!"

"Ei minusta sinulla ole syyt? valittaa varkaiden puutetta nytk??n, vaikk'ei meill? tosin ole varsinaista varasarmeijaa," virkoin min?.

"Ei, se on totta", my?nsi Mefisto, "mutta niiden lukum??r? on v?henem?ss?. Kohta voi tulla se aika, jolloin ainoastaan kaikkein ylh?isimm?t uskaltavat varastaa, ja keskis??ty ja kansa on pakoitettu luopumaan tuosta toimesta kokonaan. Toista olisi, jos heillekin pystytett?isi muistopatsaita, jos heillekin musiikki soittaisi, puheita pidett?isi ja ylistysrunoja kirjoitettaisi kuten tappajille. Mutta sanoinhan jo, ett? se systeemin puute se oli minun erehdykseni".

"Eiv?tk? muut paheet sinua huolestuta, Mefisto? Kuinka on valheen, petoksen, vihan, kateuden y. m. laita? Taitavat olla v?henem?ss? nekin".

"Ei ole h?t?? viel?!" huudahti Mefisto innoissaan. "Tuo henkisempi puoli ty?alastani kehittyy varsin tyydytt?v?sti. Ihmiset ovat n?et aina suosineet henkisyytt? ja idealisuutta. Se on hyvin kaunis puoli heiss?". -- Mefisto oli merkillisen arvokkaan ja ylev?mielisen n?k?inen. Sitten h?n jatkoi: "Is?nmaanrakkauden nimess? kansa vihaa kansaa. Oikeuden ja totuuden nimess? veli sortaa velje?. Kunnia ja arvo vaatii ett? vahvempi musertaa heikompia, joita h?n on luvannut suojella ja joiden oikeudet h?n on valallaan vahvistanut. Katsoppas, yst?v?ni, tuota kaikkea sanotaan korkeammassa kieless? politiikaksi. Siin? on systeemi?, ja min? olen sen itse j?rjest?nyt".

Mefisto kaapi tyytyv?isen? kaviollaan maata ja hymyili muistellessaan voittojaan tuolla henkisell? ty?alalla. Sitten h?n lis?si huoahtaen n?yr?sti:

"Kest??k? valtasi kauvan viel?, Mefisto?" kysyin.

Mefisto kasvoi j?ttil?isen kokoiseksi, ja minusta n?ytti kuin h?n olisi voinut sulkea koko maailman veripunaiseen vaippaansa. Vereni j?hmettyi. Eik? siis en?? ollut pelastusta miss??n?

Mefisto pudisteli vaippaansa, ja auringon valo sammui. Min? kuulin kuinka h?n nauroi kamalasti, huutaen: "Nyt on valo mennyt, nyt alkaa minun valtani!"

Min? tunsin tuskan hien otsallani ja huusin: "Sanoithan ?sken ett? valtasi alkaa vasta kun usko, toivo ja rakkaus ovat kuolleet -- --"

"Niin, mutta ne ovat jo kuolleet! Ne sammuivat kuin auringon valo ?sken sammui. Katso ihmiskuntaa! Miss? luulet l?yt?v?si uskoa, toivoa ja rakkautta? Katso omaa kansaasi! Pime?ss? y?ss? se toivotonna vaeltaa, ja valta on minun, minun, minun!"

Tuska oli tukahduttaa minut. Min? vaivuin maahan.

"Onko valo i?ksi mennyt -- onko voittanut pimeys?"

"Pimeys -- pimeys -- pimeys --" vastasi kaiku ymp?rill?ni.

Min? makasin maassa ja tunsin sen vaipuvan allani syvemm?lle, yh? syvemm?lle. Ep?toivon voimalla nousin yl?s maasta.

"Valon t?ytyy l?yty? jostain. Ei ole pimeys voittanut valoa! -- Valoa, valoa kohti!"

Min? sy?ksyin eteenp?in pime?ss? ja kompastuin alituiseen. Olin n??nty? v?symyksest?, mutta jota enemm?n riensin, sit? varmemmaksi k?vi tieto rinnassani, ett? valon t?ytyi l?yty? jostain. Olin vaipua maahan taas, mutta en uskaltanut antaa valtaa v?symykselle, ettei ep?toivo taas minua masentaisi. Vihdoin tunsin, ett? nyt olivat voimani lopussa, nyt en jaksanut en??. Enk? koskaan saisi valoa n?hd??

Silloin huomasin et??ll? heikon s?teen. Sit? kohti suuntasin kulkuni, ja se kasvoi kasvamistaan yh? kirkkaammaksi. Hyvin, hyvin et??lt? kuulin hiljaista laulua. Kohta eroitin sanatkin:

"Valo ei katoo! Valo on ikuinen!"

Se kasvoi yh? voimakkaammaksi, ja samalla valo kirkastui hohtavaksi p?iv?paisteeksi. Laulu oli muuttunut ??rett?m?ksi riemuhymniksi, ja sen kaikuessa her?sin unestani.

Aamuaurinko loisti heloittavana huoneeseeni ja ulkona lauloivat linnut tuhansin s?velin.

?skeinen hymni oli valanut l?mp?? ja toivoa n??ntyv??n, toivottomaan mieleeni, ja min? tunsin kuinka sen s?veleet paisuivat yh? valtavammiksi rinnassani. Pois haihtuu kerran pimeys, mutta

"Valo ei katoo! Valo on ikuinen!"

ETEV? NAINEN

T?ss? tuonoin n?in "P?iv?lehdess?", ett? "tohtori Lienu Oksanen-Pitk?nen piti sunnuntaina erinomaisen valaisevan esitelm?n lastenhoidosta uusimpien l??ketieteellisten tutkimuksien mukaan". Seuraavana p?iv?n? huomasin "Suomettaressa", ett? "Hamburger Nachrichten", "Daily Telegraph" ja "Le Temps" ovat eritt?in kiitt?v?sti arvostelleet tohtori Lienu Oksasen-Pitk?sen uusinta teosta "Raittiusliikkeest? Raamatun valossa". Ja sitten seuraavana p?iv?n? sattuivat silm?ni heti ilmoitukseen, jossa kehoitetaan yleis?? miehiss? saapumaan iltamaan, jossa tohtori Lienu Oksanen-Pitk?nen tunnetulla taidollaan tulee lausumaan oman sepitt?m?ns? "Hymnin taiteille". -- Sit? ennen olin jo monta monituista kertaa n?hnyt sanomalehdiss?, kuinka tohtori Lienu Oksanen-Pitk?nen oli "harvinaisella kyvyll??n" pit?nyt puheen siin? ja siin? juhlassa, tai "kiitett?v?ll? innolla" ruvennut puuhaamaan sit? tai sit? hyv?? asiata. Mutta joka ikinen kerta oli sattunut niin hullusti, ett? min? en ollut l?sn? noissa tilaisuuksissa, enk? siis koskaan ollut n?hnyt tohtori Lienu Oksasta-Pitk?st?, jota kohtaan ihailuni oli p?iv? p?iv?lt? kasvamassa.

Enin minua vaivasi se kysymys: Onko tohtori Lienu Oksanen-Pitk?nen mies vai nainen? Lienu nimi n?ytti viittaavan siihen suuntaan, ett? h?n oli nainen, mutta min? tunnen kaksi Aino nimist? miest? ja yhden Lyyli nimisen ja ainakin puolikymment? Tyyne nimist?, miks'ei niit? siis voisi olla Lienu nimisi?kin miehi?? Lienuna h?n varsin hyvin saattoi olla kumpi tahansa. Tuo kaksoisnimi Oksanen-Pitk?nen my?skin ensin pani minut arvelemaan, ett? se ehk? oli joku rouva, omaa sukua Oksanen ja naimisissa Pitk?sen kanssa. Tiesin ett? suurilla naisilla on tapana s?ilytt?? molemmat nimet. Mutta sitten muistin Wetterhoff-Aspin ja ymm?rsin ett? suurilla miehill?kin oli sama tapa. Kaksoisnimi ei siis antanut mit??n ohjetta minulle.

Kun n?in ett? h?n oli pit?nyt esitelm?n lastenhoidosta l??ketieteen uusimpien tutkimusten mukaan, p??tin ett? h?n oli l??ketieteen tohtori. Semmoisena h?n my?skin saattoi olla yht? hyvin nainen kuin mies.

Mutta kun sitten huomasin ett? h?n kirjoitti kirjoja raittiudesta Raamatun valossa, selvisi minulle, ett? h?n olikin teoloogi ja varmaan mies.

Uteliaisuuteni oli noussut korkeimmilleen, ja min? p??tin ettei mik??n este en?? saisi est?? minua omin silmin n?kem?st?, kuka tohtori Lienu Oksanen-Pitk?nen oli.

Otin sanomalehden k?siini ja katsoin miss? tohtori Lienu sin? iltana esiintyi. N?in ett? h?nen piti kertoa satu ylioppilastalolla kello 1/2 8.

Vilkaisin kelloani. Se oli 7. Sy?ksyin sitten suoraa p??t? ylioppilastalolle ja istauduin odottamaan. En voinut ollenkaan kuulla niit? laulu- ja soittonumeroita, jotka olivat Lienu-tohtorin esiintymisen edell?, sill? syd?meni tykki niin rajusti odotuksen kiihkossa.

Vihdoin koitti se hetki, jolloin odotettu tohtori astui estraadille. Silloin min? n?in ett? tohtori Lienu oli nainen. Paitsi sit? h?n oli harmaa, iho harmaa, silm?t harmaat, puku harmaa, sielu har-- niin, sit? min? en tietysti n?hnyt, aavistin vain. Nyt en tietysti tarkoita ett? h?n oli harmaa vanhuuttaan, p?in vastoin, h?n oli nuoruuttaan harmaa. Etev?t miehet ja naiset ovat hyvin usein nuoruuttaan harmaita, ja tohtori Lienu Oksanen-Pitk?nen oli etev?. Nuori h?n oli ep?ilem?tt? my?skin, vaikka oli mahdoton tarkoin m??r?t? h?nen ik??ns?. H?n oli n?et sit? tyyppi?, joka 18-vuotisesta 60-vuotiseksi asti n?ytt?? 30-vuotiselta.

Mutta ennen kaikkia h?n oli etev?. Sen kuulin niin usein, ett? minun oli pakko sit? uskoa. Aina kun joku puhuu tohtori Lienu Oksasesta-Pitk?sest?, sanotaan h?nest? ett? h?n on etev? nainen. Ei juuri mit??n muuta, eik? h?nest? luultavasti voi muuta sanoakaan, mutta onhan sit? siin?kin. H?n on etev?, ja sill? hyv?.

Min? tutustuin h?neen kohta persoonallisesti, ja h?mm?stykseni oli sanomaton, kun sain selville, ett? olimme oikeastaan vanhat tutut lapsuuden ajoilta, jolloin h?n Oksalan Lienuna eleli er??ss? pit?j?ss? Kuopion takana. Silloin ei kukaan tietysti voinut aavistaa, ett? h?nest? tulisi etev?. Ennemmin olisi luullut h?nest? tulevan jotain muuta, sill? h?nell? oli varsin paljon luonnonlahjoja. Ei sit? etev?ksik??n p??se aivan ilman luonnonlahjoja, vaikka se tosin on etup??ss? kohtalo, joka etevyyden m??r??.

Mutta Oksalan Lienustahan minun nyt piti puhua.

H?n eleli, kuten sanoin, Kuopion takana varakkaan talon ainoana tytt?ren?, ja koska h?net kansakoulussa huomattiin hyv?p?iseksi, p??si h?n sielt? Kuopion tytt?kouluun jatkamaan lukujaan. Siell? h?n oli koulun paras oppilas, mutta etev?ksi h?net havaittiin vasta Helsingin jatkoopistossa, jonne h?n Kuopiosta siirtyi. Vasta jatkoopistossa h?n my?skin rupesi harrastamaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet