Read Ebook: Lauluja ja ballaadeja by Burns Robert Juva Valter Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 354 lines and 13207 words, and 8 pages

LAULUJA JA BALLAADEJA

Robert Burns

Suomentanut Valter Juva

Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Fundament 1918.

Robert Burnsin el?m?st?.

Skotlannin kansan lempirunoilija Robert Burns on maailmankirjallisuuden suuria lyyrikoita. H?nen runoutensa perustuu Skotlannin moni-ilmeiseen, rikkaaseen kansanrunouteen, jonka Burns kohotti korkeimpaan t?ydellisyyteen, nuorentaen ja hedelm?itt?en samalla Englannin kansalliskirjallisuutta.

Burns on raikas luonnonrunoilija. Rousseausta riippumatta h?n ihailee luontoa, jonka keskell? itse el?? ja johon on kiinni kasvautunut. H?nen lemmenlaulujensa ja ballaadiensa takamona on aina kotiseutu, suurenmoisen mahtava "Yl?maa" harmaine sammalevuorineen ja hongikkorinteineen, tai viljava "Alamaa" Clyden ja Forthin rannoilla sek? Ayr- ja Nith-virran viehkeiss? laaksoissa.

Robert Burns syntyi 25 p:n? tammikuuta 1759 Allowayn kyl?ss? Ayrshiren piirikunnassa, Etel?-Skotlannin l?nsiosassa. Is? oli varaton maanviljelij?, jolla oli maksettava raskas vero pahanp?iv?isest? vuokratilastaan. Taloudellisista vaikeuksista huolimatta, h?nen kuitenkin onnistui antaa pojilleen ajan oloihin n?hden verraten hyv? koulukasvatus. Saamiaan alkeistietoja vanhin poika, Robert, sittemmin kartutti ja laajensi kautta el?m?ns? i?n. Etenkin h?n harrasti englanninkielist? runoutta. Oman maansa runoilijoista h?n eritt?in rakasti kansanomaista Allan Ramsayta ja Fergusonia; mutta t?m?n ohella h?n tutustui perinpohjin Skotlannin kansanrunouteen, joka n?ihin aikoihin oli kirjallisissa piireiss? kohonnut suureen arvoon.

Jo varsin aikaisin t?ytyi Robertin olla is?lleen avuliaana maat?iss?. K?si auran kurjessa h?n ensi nuoruudestaan alkaen sepitti luonnonraikkaita, leikillisen vilkkaita runoja, joihin h?n sai aiheita omista syd?nsyt?ist??n, ymp?r?iv?st? luonnosta, havaitsemistaan pikkutapauksista ty?ss??n tai kylill? ja mailla.

Lempi ja lemmenseikkailut ovat h?nen laulujensa p??asiallisena sis?lt?n?. Robert Burnsilla on helposti syttyv? syd?n; alinomaa h?n on rakastunut, v?list? useaan tytt??n melkein yht'aikaa, ja jokaisesta h?n kirjoittaa hienon herk?n runoelman. Burnsin nuoruudenaikoina oli tuskin ainoaakaan neitoa koko paikkakunnalla, jolle h?n ei olisi lemmenlaulua omistanut. Lempens? esineit? h?n ei koskaan unhottanut, mutta taas ja taas h?n ihastuu uusiin viehkeihin kasvoihin, ja j?lleen on valmiina uusi, entist? ehompi laulu.

N?m? nuoruuden lemmenjutut n?kyv?t kuitenkin olleen laatuaan varsin viattomia. Robert Burns eli nyt onnellisinta aikaansa. H?nen herttainen, hilpe? luonteensa oli puhjennut kev?isen raittiina orastamaan, ja nuorison kisoissa h?n lumosi kaikki iloisella yst?v?llisyydell??n ja l?mpim?ll? syd?mell??n.

Huikentelevasta mielest??n huolimatta h?n kiintyi syvemmin nuoreen talontytt?reen, Ellison Begbie'hin, joka lopulta kuitenkin hylk?si varattoman ihailijansa. Murtunein mielin Burns muutti v. 1780 Irvine'iin ja perusti siell? pellavarohtimon. Liike ei kannattanut, tulipalo tuhosi laitoksen, ja seuraavana vuonna Robert oli j?lleen is?ns? kodissa maanviljelyst?iss?.

Is?n kuoltua v. 1784, Robert yhdess? er??n veljens? kanssa vastaanotti uuden vuokratilan Mossgieliss?, Ayr-joen rannalla. Nyt alkoi Robert Burnsin tuotteliain runoilukausi. Suuri osa h?nen parhaista ja tunnetuimmista lauluistaan on syntynyt vuosien 1784--1786 v?lill?. Vuokratilaa h?n viljeli uupumattomalla tarmolla, kokien saattaa sen raastetut maat parempaan maanviljelyskuntoon. Mutta mik??n ei auttanut. Kuivuus ja kato tekiv?t kaikki toiveet tyhjiksi. Maanviljelys tuotti tappiota.

L?heisess? Mauchlinen kaupungissa Burns oli saanut yst?vikseen er?it? kirjallisesti sivistyneit? henkil?it?, ja vilkas seurustelu n?iden kanssa oli omansa monipuolisesti kehitt?m??n Burnsia. H?nen henkens? saavutti nyt itsetietoisen varmuuden, ja nyt h?n p??si tajuntaan runoilijanlahjoistaan ja todellisesta kutsumuksestaan. My?skin paikkakunnan uskonnollisiin ja yhteiskunnallisiin taisteluihin h?n n?in? vuosina otti osaa, vastustaen silloisen presbyterisen papiston uskonkiihkoa, jyrkkyytt? ja suvaitsemattomuutta. Pian h?n tuli julkisesti tunnetuksi er?ist? ivalauluistaan, mutta saavutti samalla papiston vihan ja kerettil?isen maineen.

Mauchlinen kaupungissa oli t?h?n aikaan summa kuusi kaunotarta, jotka kaikki Burns luettelee nimelt? er??ss? runossaan. Mutta "kaikkien n?iden helmi" oli Johanna Armour. T?h?n neitoon Robert Burns rakastui, joutuen sittemmin l?heisiin suhteisiin h?neen. Ankara is? ei tahtonut tiet?? vapaauskojasta v?vykseen. Tytt?ren onnettomuudesta huolimatta h?n loukkaavalla tavalla sulki ovensa Burnsilta ja toimitti h?nelle hairauksestaan kirkonrangaistuksen tuomion.

Vihoissaan h?v?istyksest?, ja kun h?nt? lis?ksi uhkasi taloudellinen tuho Mossgielin vuokratilalla, p??tti runoilija j?tt?? kotimaansa ja l?hte? L?nsi-Intiaan, Jamaikkaan, jossa h?nell? oli istutusmaan kirjanpit?j?npaikka tiedossa. Matkarahoja saadakseen h?n nyt kokosi ja j?rjesti runoelmansa ja julkaisi ne syrj?isess? Kilmarnockissa kes?ll? v. 1786 kuudensadan kappaleen suuruisena painoksena. N?iss? touhuissa Robert Burns oli jo toukokuulla rakastunut uudestaan, -- ja syvemmin kuin koskaan ennen! Johanna Armour n?ytti joka tapauksessa i?ksi menetetylt?, ja runoilijan herk?n syd?men nyt kokonaan valtasi nuori maitotytt?, vienon henkev? Meeri Campbell, jonka h?n er??n? aamuna kohtasi Montgomeryn linnan tiell?.

Kumpaisetkin olivat yht? k?yh?t, kumpaisellakin oli miero edess?! Nuoret kihlautuivat ja viettiv?t yhdess? muutamia runollisia viikkoja Ayrin armaissa siimeist?iss?. Kihlautuneiden yhteinen tuuma oli t?m?: Robert matkustaa Jamaikkaan vain lyhyeksi aikaa raha-ansioille, palaa varakkaana miehen? takaisin, ja silloin solmitaan avioliitto. T?m?n v?liajan viett?? Meeri sukulaistensa luona Yl?maassa, jossa voi saada ty?t? ja tilaisuutta omain my?t?j?istens? valmistamiseen. Meeri l?htikin jo edelt?k?sin matkaan mit? syd?mellisimm?n ja hellimm?n eron j?lkeen.

Vaikka kiirehdimme ajan edelle, on Meeri Campbellin tarina t?ss? yhteydess? kerrottava loppuun.

Robert Burnsin ei tarvinnutkaan j?tt?? kotimaataan. H?nen taloudellinen asemansa oli lokakuulla muuttunut. Lempiv?in oli m??r? j?lleen kohdata toisensa; Meeri j?tti sukulaisensa, mutta sairastui paluumatkalla kuumeeseen ja kuoli ?kkiarvaamatta Greenockin kaupungissa.

Lempi "Yl?maan-Meeriin" oli Robert Burnsin syvin tunne, ja h?nt? runoilija muistaa el?m?ns? loppuun saakka. Tyt?n traagillinen kuolema j?tti runoilijan mieleen kaipuun, joka yh? uudestaan puhkeaa ilmi mit? ihanimmin s?velin. Viel? niin my?h??n kuin v. 1792 h?n on Meerille omistanut er??n kauneimpia laulujaan.

Seikka, ett? runoilijan ulkomaamatka j?i viime tingassa sikseen, oli riippuva siit? huomiosta, jonka h?nen runokokoelmansa oli her?tt?nyt. Tilauskirjoituksella julkaistusta runovihkosta, joka oli tuottanut Burnsille 20 puntaa, oli muutamia kappaleita eksynyt my?skin p??kaupunkiin. Runoilija oli syyskuulla jo ostanut matkalipun Clydest? L?nsi-Intiaan l?htev??n laivaan, kun kirje, jonka tri Blacklock oli Edinburghista kirjoittanut Burnsin yst?v?lle, ?kki? muutti Robert Burnsin kaikki aikaisemmat suunnitelmat. Kirjeess? annettiin suuri tunnustus runokokoelmalle ja neuvottiin, miten uusi painos siit? voitaisiin saada aikaan p??kaupungissa, niin ett? se tuottaisi runoilijalle taloudellisia etuja.

Burns j?tti matkansa sikseen ja l?hti Edinburghiin syksyll? v. 1786. Nyt h?nen kohtalonsa ?kki? muuttui. Uuden painoksen tilauskirjoitus avattiin; Burns oli kuuluisa runoilija, aikansa kirjallisuuden merkkimiehi?, ja p??kaupungin kaikki seurapiirit olivat h?nelle avoinna. Hienosto kilpaili saadakseen saleissaan n?ytell? "Ayrshiren kynt?miest?", joka osasi kirjoittaa niin kauniita lauluja, ja joka esiintymisess??n ja k?yt?ksess??n oli niin ?lyk?s, vaikka oli pelkk? moukka.

Runoilija kuitenkin oivalsi, ett? hienojen seurapiirien kunnianosoitukset olivat p??asiallisesti uteliaisuuden aiheuttamia. Kun ensi kiihko oli asettunut, kylmeniv?t v?lit, ja ylv?s katkeruus j?i runoilijan mieleen. Muutamia todellisia suosijoita onnistui Burns kuitenkin saamaan, Glencairnin kreivin ja Gordonin herttuattaren. Yst?vyyden siteet koko el?m?ns? ajaksi h?n sitoi m. m. Cunninghamin veljesten ja William Nicolin, Edinburghin korkeakoulun opettajan kanssa. Kuinka hyv?ns?, p??kaupungissa Burns ei viihtynyt. Runokokoelman uusi, melkoisesti laajennettu painos valmistui. kes?ll? v. 1787, tuottaen Burnsille kokonaista 500 puntaa. H?n oli nyt taloudellisesti verraten riippumaton mies.

T?ll? v?lin oli Meeri Campbell runoilijan suruksi kuollut.

Tehty??n laajoja matkustuksia Skotlannin eri osiin, tutustuakseen l?hemmin kansaansa ja maansa luontoon, vanhempaan ja uudempaan kansanrunouteen sek? kotimaisiin s?velmiin, ja huomattuaan, ett? h?nell? p??kaupungissa ei ollut ajan pitk??n todellista kannatusta odotettavissa, h?n p??tti lopullisesti j?tt?? Edinburghin ja palata takaisin maalaisel?m?n yksin?isyyteen. Jo matkoillaan h?n oli k?ynyt my?skin Mauchliness? ja siell? uudistanut suhteensa aikaisempaan lemmittyyns? Johanna Armouriin, jonka is?ll? ei en?? ollut mit??n muistutettavaa kuuluisaa v?vypoikaa vastaan.

J?rjestetty??n asiansa Edinburghissa, Burns vuokrasi kev??ll? v. 1788 kauniin Ellislandin maatilan Nith-virran rannalla Dumfriesin piirikunnassa ja meni naimisiin Johanna Armourin kanssa.

Pari ensi vuotta, Ellislandin verraten itsen?isiss? oloissa, perheen keskuudessa oli onnen aikaa Robert Burnsille. Puoliso Johanna oli herttainen, toimelias vaimo ja hell?sti kiintynyt huikentelevaan mieheens?, jonka el?m?ntapojen s??nn?tt?myyksi? oleskelu p??kaupungissa ei suinkaan ollut parantanut. Ett? kiintymys todellisuudessa ja loppujen lopuksi oli molemminpuolinen, todistavat useat Burnsin runoelmat, m. m. runo "Kaledonia", joka on kirjoitettu vuotta ennen runoilijan kuolemaa.

Mutta pian ilmaantui ulkonaisia vaikeuksia. Vuokraehdot olivat ylen rasittavat, maatila oli kokonaan rappiolla, ja maanviljelys osoittautui huonosti kannattavaksi. Perheen lis??ntyess?, entiset s??st?t pian hupenivat, ja puute alkoi ahdistaa. Saadakseen lis?tuloja, Burns vastaanotti tullivartian toimen l?heisess? Dumfriesin kaupungissa, hoitaen sen ohella maanviljelyst??n yh? edelleen v. 1791 loppuun saakka.

Vaikka vastoink?ymiset ahdistivat, ja runoilijan itsetakeisuuden kaipuu ja oman arvon tunto eiv?t n?iss? toimissa n?kyneet voivan saada tyydykett?, oli Ellislandin oloaika, vuosina 1788--1792, kuitenkin runollisessa suhteessa varsin tuottelias. Yh? viel? Burnsin runosuoni uhkui ehtym?tt?m?n? ja v?litt?m?n raikkaana. Herkkyydess?, syv?ss? tuntemuksessa, k?sittelyn hienoudessa ja muotovalmiudessa moni t?m?n ajanjakson runo voittaa kaikki aikaisemmat. T?lt? ajalta on m. m. runo "Meerille taivaassa", Burnsin korkein runollinen enn?tys.

Kun k?vi mahdottomaksi hoitaa rinnan kahta ihan erilaista tointa, myi Burns vuokraoikeutensa Ellislandiin, ja muutti v. 1792 vaihteessa Dumfriesiin, Solway-lahden rannalle, antautuen yksinomaan tullin palvelukseen. T?m? oli raskas ja Burnsille itselleen onneton askel, mutta runoilijan terveys oli huonontunut ja h?n tahtoi kuoleman varalta turvata perheelleen valtionel?kkeen.

Runoilijan el?m?n viime jakso oli monessa suhteessa pettyneiden toiveiden katkera aika, joka saattoi h?net joskus hakemaan lohdutusta lasista. Sis?isesti h?n oli tyytym?t?n, ja ulkonaisia selkkauksia ilmaantui. Voimakkaassa itsetunnossaan ja halveksien luokkaeroitusten rajoja, h?n vilkkaalla my?t?tunnolla seurasi Ranskan vallankumouksen tapahtumia, mutta joutui sen kautta valtiollisesti ep?iltyjen kirjoihin. Lis?ksi h?nt? rasitti murtunut terveys. Kuitenkin h?n Dumfriesissakin saavutti monta arvokasta yst?vyytt? ja sai tilaisuuden nauttia sivistyneiden naisten virkist?v?? seuraa. Loma-aikoinaan h?n usein l?hti Dumfriesista matkoille ihailemaansa Yl?maahan ja sen raittiille tuntureille. Kirjalliset harrastukset askarruttivat Burnsia yh? edelleen, ja tuon tuostakin h?nen henkens? kohosi yleviin runo-luomiin. T?m?n ohella h?n yst?v?ns? George Thomsonin kanssa toimitti kokoelman is?nmaallisia kansanlauluja ja s?velmi?, josta ty?st? h?n auliisti kielt?ytyi vastaanottamasta palkkiota.

Taloudellinen ahdinko, suru tytt?ren kuolemasta ja reumaattinen kuume vihdoin mursivat Robert Burnsin heikontuneen ruumiinrakenteen. Runoilija kuoli Dumfriesissa 37 vuoden ij?ss? 21 p:n? hein?kuuta 1796.

Robert Burns k?ytt?? runoelmissaan yleens? Skotlannin kansanmurretta ja vain ani harvoin puhdasta englannin kirjakielt?. H?nen lemmenlaulunsa ja ballaadinsa ovat aina laulettavia. Noissa lyhytsanaisissa, sointuvissa, reippaasti iskeviss? rytmeiss? on omituinen vieh?tys, mik? Burnsia vieraille kielille k??nnett?ess? j?? aina suureksi osaksi hukkaan.

Burnsin runot ovat sanan kauneimmassa merkityksess? kansanomaisia, ja useat niist? ovat muuttuneet todellisiksi kansanlauluiksi. Kaikkialla, miss? englanninkielt? puhutaan, ne ovat k?yneet rakkaiksi, ja on sanottu, ett? Englannin laajassa maailmanvallassa tuskin kuluu hetke?k??n, ilman ett? jossakin paikassa brittil?ist? aluetta jokin Robert Burnsin laulu kajahtaisi. H?nen runoelmiaan on uudestaan ja yh? uudestaan k??nnetty useimmille Euroopan kielille, ja h?nen hedelm?itt?v? vaikutuksensa eri maiden runoilijoihin on viime aikoihin saakka ollut selv?sti havaittavissa.

Lauluja ja ballaadeja.

Hyv?sti, Yl?maa!

Yl?maahan ma kaihoon, ma aina sen n??n, Yl?maahan ma kaihoon mets?st?m??n: polut kauriin ma k?yn l?pi viidan ja maan, Yl?maahan ma kaihoon, jos minne m? saan. J?? hyv?sti, Pohja ja vuoristovy?, koti kunnon, miss' asuu tarmo ja ty?! Jos miss? on tieni ja matkani p??, Yl?maa ja sen kukkulat mieleeni j??.

Te hyv?sti, tunturit, j??tikk?maat, ja hyv?sti, laaksot ja vihre?t haat! Te hyv?sti, mets?t ja aarniopuut, ja te vaahtiset virrat ja vuonojen suut! Yl?maahan ma kaihoon, ma aina sen n??n, Yl?maahan ma kaihoon mets?st?m??n: polut kauriin ma k?yn l?pi viidan ja maan, Yl?maahan ma kaihoon, jos minne m? saan.

Roobin.

Tuli poika Kyless' ilmoihin, mut p?iv?, Herran vuosikin ois turha muistaa tarkemmin, kun kyseess? on Roobin.

Roobin oli reipas poika, reipas rento, reipas rento; Roobin oli reipas poika, reipas veijon-vento!

Kuu kului vuoden vaihtehen, kuninkaan viimeist' eellisen: kun puhkui tammipakkanen, sai raittiin kehdon Roobin.

K?til? k?tt? tarkastaa: "Jos eloon j??, sen n?hd? saa, on pojass' aika veitikkaa, -- jos pannaan nimeks Roobin!

"My?s monet kohlut mailma suo, mut syd?n terve kest?? nuo, ja kunnian h?n meille tuo. On riemuks meille Roobin.

"Jos totta tiet?? uurteet n?? ja kaks ja kolme viideks j??, on tytt?in mielitietty t??. Sen kyll? n?ytt?? Roobin!

"Kun miss? liikkuu, -- turma vie! -- on neitt? nuorta t?ynn? tie, mut seikka tuo ei viaks lie. Siis siunaus sulle, Roobin!"

Roobin oli reipas poika, reipas rento, reipas rento; Roobin oli reipas poika, reipas veijon-vento!

Ruispientarella.

S?? leuto oli Uodin y?n, ja huumas rukiin tuokse. Kuu loisti, luoden valovy?n, m? l?ksin Annin luokse. Y? kului meilt? puolehen vain hilpein piloin siell?; mua saattoi h?n nyt empien ruispientarelle viel?.

Ol' ilma sees, y? ??net?n, kuu kulki taivaan tiell?. H?n t?hk?in taa j?i k?tk?h?n ruispientarella siell?. Ma hehkuin, s?ikyin, syk?hdin, h?n lempe??n ei kiell?; h?nt' taas ja taas ma suutelin ruispientarella siell?.

M? h?nt? hain, h?n hiipi luo, h?n v?rjyi hehkumiell?: saa siunauksen hetki tuo ruispientarella siell?! Mut kautta kirkkaan kuudanvy?n ja aamun valon viel?: h?n puhtain riemuin muistaa y?n ruispientarella siell?!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet