Read Ebook: 25 vuotta Valikoima runoja by Leino Kasimir

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 730 lines and 20420 words, and 15 pages

Valikoima runoja

Kirj.

Kasimir Leino

Weilin & G??s, Helsinki, 1908.

T?m? valikoima sis?lt?? runoelmiani l?hes kahdenkymmenenviiden vuoden ajalta. Muutamat aikaisimmat ovat n?et sepitetyt jo v. 1883, vaikka julkaistut vasta Runokokeissani 1886. Aivan mieskohtainen ei valikoimani ole, sill? ty?ss? ovat minua avustaneet runoilija Aarni Kouta ja olletikin veljeni Eino Leino. Kuitenkin voi lukijasta ehk? tuntua, ett? valikoimaan on otettu sellaisiakin runoja, joiden merkitys on enemm?n persoonallista, kuin runollista laatua; t?m?n heikkouden my?nn?n omakseni, mutta perustuuhan lyyrillinen runous aina persoonalliseen tunteeseen, joka vetoaa antautuvan lukijan my?t?tuntoisuuteen. Niill? on ollut merkityksens? runoilijan sis?llisiss? taisteluissa, joiden kautta h?nen kehityksens? on k?ynyt. Sen vuoksi ei esim. Schiller t?m?nlaatuisia runoja poistanut kokoelmastansa. Samasta syyst? olen min?kin ne t?h?n valikoimaan ottanut. Lukija n?kee niist?, ettei tekij?n kehitys ole tapahtunut ilman sis?llisi? taisteluja, eik? ilman sit? etsint?? ja haparoimista, mik? meid?t ihmisiksi tekee ja pakottaa ik??nkuin meit? vetoamaan muiden hengenheimolaisten my?t?tuntoon.

Helsingiss? marraskuulla 1908.

Kasimir Leino.

SIS?LLYS:

Lukijalle

Lukijalle Kaksi vaalia ?mm?koskella Neidon mielet 1 & 2 Mik' onpi syyn? Ensi vuokko Nainen Kuutamolla Sunnuntaina H??-ilta Totuutta huudat Hengen tasavalta Neidon silm?

Ristiaallokossa Kansanlapsi Mieleiseni mies Gladstonelle Nukkuvalle tyt?lle vuoristossa Memento mori Huutolaistytt? kehdon ??ress? Myrskylintu Mun is?ni kallihin kuolema vei Surutonna suolla sorsa Mun vuodenaikani ei ole syys P?iv?n laskiessa Ulapalla I " II Ylinn? kaiken vapaus Mi orjuutta, se kurjuutta Parantumaton Yksin ollessa Lemmittyni muistoksi Annettelle Tuommoinen tytt? on mieleeni mun Mustat silm?t Jos tohdit ja tahdot Niin varmasti Kaikki kaikessa Daimooni El?m?n kokemusta Valtion sy?ttil??lle Er??lle kirjailijalle Kallihin kansan vuoksi "Kunnon mies" Mahtava mies

Z. Topeliukselle Po?ta laureatus Laulajan rukous Erakon unelma........... 237 Etsij?n palaus 1......... 242 " " 2 & 3 " " 4 " " 5 " " 6 " " 7 " " 8 & 9 " " 10 Satukuningas Kantelettaren synty Salamain keskell? Muistanpa ajan, jolloin lasna muinoin Miksi n??n sun niinkuin ennen Sun omaks tahdon Kaksi ihannetta Ma lep??n rannalla ruohistossa Pakanallinen uni

LUKIJALLE.

Luonnon kaiken tutkijalle ain' on yhden arvoinen, onko vuokko, onko kielo vaiko ruusu kaunoinen.

Kaikkea h?n harrastaapi, tarkastellen, tutkien, ett? luonnon ilmaukset kerran sais h?n selvillen.

Suur' on luonto, suuri taivas, monet k?tkee ihmehet. Kuitenkin on heid?n lainen ihmissy'?n ja -tuntehet.

Ken, jos pyrkii ihmissielun tuntehia selvim??n, ei se etsi lauleluja mainemiesten yksist??n.

KAKSI VAALIA.

N?in m? kerran kau'an mietin: jos nyt vaali oisi mun, kumman silloin ottaisin m?, vapaudenko toivotun vai sen eest? taistelun?

N?in m? kerran toisen mietin: Vaali jos ois ehdoton, kumpi oisi mieluisampi: Totuus jalo, verraton, tai sen etsint?k? on?

Selville jo tuosta p??sin: Ennen, ennen ottaisin vapaudesta taistelun m?, totuutt' ennen etsisin, valmisna jos saisinkin.

Jalompi on vapautta taisto eest? vapauden. Parempi ja arvokkaampi, kuin sen pelkk? saaminen, etsint? on totuuden.

?MM?KOSKELLA.

Y? usva-verhollansa jo kattaa kaiken maan ja taivahalle kuuhut jo k?ypi loistamaan. Ei kuulu ihmis??nt?, ei laulu lintujen, ja unen helmaan kaikki jo vaipuu uupuen.

Mut uinu ei vaan ?mm?, mi pauhaa, hyrsky??, ja kallioita vasten noin rynt??, jysky?? -- nuo vahto-lainekuohut ne kulkee kulkuaan, ei est?? heit? talvi voi j??hyt-vaipallaan.

Taivaalle vesi p?rskyy kuin helmikaste vain hohtoisan taivaankaaren helteell? heijastain, ja kuohut kehtohonsa ne k?yv?t laulaen, n?in luulin kuunnellessa ma soivan sanat sen:

Pois olo orjan, pois sidekahleet! ?mm? se tiet?ns? vy?ryvi vain. Kyll?h?n koittavat ihmiset ahneet vangita aaltoja armahiain.

Vaan vapautta, ku koittavi sortaa, sen min? nielen, pirstaksi ly?n! Estehet eest?ni helppo on murtaa, kuohut ne riemulla toimivat ty?n.

Valppaana hyrskyen matkani kuljen, kunnes m? rauhan j?rvess? saan. Voimalla kuiluhun kuohuni suljen, nuo iki-uhkuvat l?htehet maan.

Oi, jospa kansani lauluni mielen, oi, jospa Suomeni sen tajuais, kohta se katkois kahlehet kielen -- n?inp? se vidoin kansaksi sais!

Silloinpa sointuis yhtehen soittoon laulelot V?in?n syntym?maan, silloinpa miehiss? ty?h?n ja voittoon rient?isi nuoriso kilpailemaan.

V?in?m?n kantelo, j?llehen uusi, raikkahin riemuin helkkyen sois! Hurmaten kuulisi kankahan kuusi, honka ja koivukin korvana ois:

Niin -- joka koittaa kahlehin voittaa, kohta s? niele, pirstaksi ly?! Pauhulla ?mm?kin laulua soittaa, kilpesi olkohon: vapaus, ty?!

N?in kuului ?mm?n pauhu, n?in soitto sorja sen ja sit? ij?t kaiket se laulaa kansallen. Jos kansa joskus torkkuu, ei kuohus torkukaan, vaan y?t ja p?iv?t laulaa vapauden lauluaan.

NEIDON MIELET.

Uljas on Pohjolan kankahan koivu, kaunis ja uljas on harjulla m?nty, uljaampi n?it? on korvessa kuusi. Kaikista uljain, kaunihin my?skin on minun mieless? lemmitty sulho.

Lyhyt on Suomessa talvinen p?iv?, lyhempi Pohjolan kes?inen y?hyt, lyhytp? my?skin on nuoruuden aika. Lyhinp? sent??n on immest? ilta, jonka h?n sulhonsa syliss? viett??.

Pitk? on syksyen t?hdet?n ilta, pitk? on talvisen p?ivyen puhde, pitempi Pohjolan kes?inen p?iv?. Kaikista n?ist?p? pisin on sent??n sulhoa vuottavan impyen aika.

MIK' ONPI SYYN?.

Mik'onpi syyn?, ett? v?hitt?isin t?? rinta riutuu omaan raivohon? Mik'onpi syyn?, ett? nuorra vallan, t?? rinta raukka on niin toivoton?

Mik'onpi syyn?, ett? silloin aina t?? liekki kaksin kerroin leimahtaa, kun tuota sammutella pois m? koitan, kun tulta tunteen uneen laulahtaa?

On syyn? n?ihin kaksi immen silm??, niin ihanaista, tumman siint?v??, on syyn? n?ihin kaksi immen huulta, niin ruusunpurppuraista, viehke??.

On syyn? vihdoin posken kainot ruusut, niin hienot, kuultavat ja l?mp?iset, on syyn? uhkuava immen rinta, -- kun mulle hehku ei sen tuntehet!

ENSI VUOKKO.

Kasvoi laakson ensi nurmikolla valkovuokko, suven ensimm?inen. Raitis, puhdas oli vuokon tuoksu, suloinen ja hertas kukka itse.

Tuli immyt, nuori, ihanainen, vallatonna leikki kukkaisilla: vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa, kunnes kuivunehen luotaan heitti.

Vihantana versoi taimi nuori immen syd?mmess? ensimm?inen. Raitis, puhdas oli lemmen tunne, nuortea ja sorja impi itse.

Tuli poika, nuori, ihanainen, vallatonna leikki syd?mmill?: taimen taittoi, helli rinnoillansa, kunnes -- kyll?styi ja luotaan heitti.

NAINEN.

Enkeliksi taivahasta naista muudan kiittelee, pahan hengen heitti?ksi toinen h?nt? v?ittelee. -- En m? kiit? enkeliksi, heitti?ksi hauku en, siin? kiitos, siin? moite: nainen onpi ihminen.

KUUTAMALLA.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet