Read Ebook: Ratsumies Peter Halket Mashonamaasta by Schreiner Olive Malmberg Aino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 404 lines and 21680 words, and 9 pages

Peter Halket laski pyssyns? ja nousi yl?s.

"Eksynyt kaiketi?" sanoi h?n, viel? veltosti pidellen pyssy??n.

"Ei. Tulin kysym??n, enk? saisi istua kanssanne tulen ??ress? hetkisen.

"Tietysti, tietysti!" sanoi Peter, katsellen tutkistellen vieraan pukua ja yh? viel? pidellen pyssy??n, vaikka k?si ei en?? ollut hanalla. "On viet?v?n lysti? saada joku toveri. T?m? on niin helkkarin kolkko y?, kun on aivan yksin. Kumma ett? l?ysitte t?nne. Istukaa, istukaa!" Peter katsoi tarkasti vieraaseen ja asetti sitten pyssyns? vierelleen.

Vieras istui toiselle puolen tulta. H?nen ihonsa oli tumma, h?nen k?sivartensa ja jalkansa kuparin ruskeat, mutta h?nen kotkannen?ns? ja h?nen py?re? otsansa eiv?t olleet etel?-afrikkalaista rotua.

"Kai olette niit? sudanilaisia, joita Rhodes toi mukanaan pohjoisesta?" kysyi Peter, yh? viel? katsellen uteliaasti vierasta.

"Ei, en ole. Cecil Rhodesilla ei ole mit??n tekemist? minun t?nnetuloni kanssa," vastasi vieras.

"Jaha -- -- --" sanoi Peter. "Ette sattumalta tullut n?hneeksi er?st? miesjoukkoa, kaksitoista valkoista miest? ja seitsem?n mustaa, joilla oli mukanaan kolme kuormallista muonavaroja? Meid?n piti menn? suureen leiriin, ja min? erosin seurastani t?n? aamuna. En ole voinut l?yt?? heit?, vaikka olen siit? l?htien heit? etsinyt."

Vieras l?mmitteli k?si??n hiljakseen tulessa. Sitten h?n kohotti p??t??n: -- "He ovat leiriytyneet noitten kallioiden juurelle", sanoi h?n, osoittaen k?dell??n vasemmalle pime??n. "Huomisaamuna varhain he ovat t??ll?, ennen auringon nousua."

"Ahaa, te olette siis tavannut heid?t!" huudahti Peter iloisesti. "Siksi te ette h?mm?stynyt ollenkaan l?yt?ess?nne minut t??ll?. Ottakaapa naukku!" H?n otti pienen pullon povestaan ja ojensi sen vieraalle. "Siin? on, paha kyll?, kovin v?h?n, mutta se l?mmitt?? kumminkin."

Vieras kumarsi p??t??n, mutta kiitti ja kielsi.

Peter kohotti pullon huulilleen ja otti pienen kulauksen. Sitten h?n pisti sen takaisin taskuunsa. Vieras pani k?sivartensa polvien ymp?ri ja katsoi tuleen.

"Oletteko juutalainen?" kysyi Peter ?kki?, kun tulen valo sattui selv?sti vieraan kasvoihin.

"Olen."

"Jaha", sanoi Peter, "siksip? min? en ensin voinut ymm?rt?? mit? rotua olitte. Teid?n pukunne, se on -- -- --" Sitten h?n ?kki? vaikeni ja sanoi: "Asiamatkoilla kai? Mist? maasta saakka tulette? Olette ehk? Espanjan juutalainen?"

"Olen Palestinan juutalainen."

"Ahaa!" sanoi Peter. "Min? en ole n?hnyt monta silt? maailman laidalta. Niit? oli kyll? juutalaisia koko joukko laivassa, kun tulin t?nne, ja olen my?skin n?hnyt Barnaton ja Beitin, mutta ne eiv?t ole juuri teid?n n?k?isi?. Se on kai eroitus siin?, ett? te tulette Palestinasta."

Koko pelko oli vallan haihtunut Peter Halketista. "Tulkaa hiukan l?hemm?ksi tulta," sanoi h?n, "teit? kai palelee, kun teill? on noin v?h?n vaatteita. Minua palelee t?ss? paksussa takissa." Peter Halket ty?nsi pyssyns? hiukan kauvemmaksi ja heitti uuden suuren puunp?tk?n tuleen. "Onpa ik?v?t? ettei minulla ole mit??n sy?t?v?t? teille tarjota, mutta en ole itsek??n maistanut mit??n sitten eilisiltaa. Se on helkkarin kiusallista, kun t?ytyy t?ll? lailla kuljeksia ilman ruokaa. En olisi uskonut, ett? siit? syntyy niin paha el?m? jo yhdess? vuorokaudessa. Oletteko milloinkaan ollut maistamatta suupalaakaan?" sanoi Peter iloisesti, l?mmitellen k?si??n.

"Nelj?kymment? p?iv?? ja nelj?kymment? y?t?," vastasi vieras.

"Nelj?kymment? p?iv??! Hu--hui!" huudahti Peter. "Silloin oli teill? varmaan koko joukko juomatavaroita, sill? muutoin sit? ei kest?. Minusta tuntui jo hyvin happamalta kun ?sken tulitte, mutta nyt on parempi ja l?mpim?mpi taas."

Peter Halket j?rjesteli puita tulessa.

"Kai olette Chartered Companyn palveluksessa?" kysyi Peter katsoen tuleen.

"En," sanoi vieras, "ei ole minulla mit??n tekemist? Chartered Companyn kanssa".

"Jaha," sanoi Peter, "sitten ei minua kummastuta, ettei teill? ole kissan p?ivi?! Ei t??ll? ole liikaa leip?? eik? olutta niillek??n, jotka ovat yhti?n miehi?, elleiv?t ne ole mahtipomoja, ja niille jotka eiv?t kuulu yhti??n tuskin riitt?? mit??n. Min? koitin sit? ensin t?nne tultuani. Olin er??n kullankaivajan luona, joka oli jollain lailla liitossa yhti?n kanssa, mutta min? olin vain h?nen palveluksessaan. Se on niin, ett? ne miehet, jotka t??ll? ty?t? tekev?t, eiv?t saa rahaa, pomot ne saavat rahat ja oikeudet."

Vieraan l?sn?olo innostutti Peteri?. Tuo aseeton mies oli poistanut h?nest? kaiken pelvon.

Huomatessaan ett? vieras ei tarttunut puheeseen, h?n jatkoi v?h?n ajan kuluttua: "Mutta ei se ollut niink??n hullua el?m??. Usein toivon ett? ne ajat palaisivat. Minulla oli kaksi majaa itsell?ni ja pari neekeritytt??. On paljon parempi," lis?si Peter v?h?n ajan per?st?, "pit?? mustia naisia kuin valkoisia. Valkoisista sinun t?ytyy pit?? huolta jos jonkinlaista, mutta neekerit pit?v?t huolta sinusta! Ja kun kyll?styt niihin, et muuta kuin ajat ne matkoihinsa. Min? rakastan neekeritytt?j?." Peter nauroi. Mutta vieras istui liikkumatta k?sivarret polvien ymp?ri.

"Onko teill? yht??n tytt???" kysyi Peter. "V?lit?tte kai neekereist??"

"Soo--oh, vai kaikkia," sanoi Peter. "Minua ne jo alkavat kyll?stytt?? aika lailla. Minulla oli kylliksi harmia omistani," lis?si h?n iloisesti, l?mmitellen k?si??n tulessa aivan kuin mies, joka aikoo nauttia lystist? keskustelusta. "Toinen tytt? oli vain viisitoista vuotias. Min? ostin h?net halvalla er??lt? poliisilta, joka oli pit?nyt h?nt? luonaan. H?n ei ollut paljon arvoinen. Mutta se toinen! Voi helkkari sent??n! En ikin? ole n?hnyt h?nen vertaistaan neekeritytt??. Min? sen my?nn?n heti paikalla suoraan -- -- --" sanoi Peter ojentaen sormiaan tuleen p?in, "ett? h?n oli kolmekymment? vuotta niin varmaan kuin h?n oli yhden p?iv?n vanha. Miehet eiv?t tavallisesti v?lit? sen ik?isist? naisista, ne rakastavat enemm?n tytt?letukoita. Mutta minun mieleni tarttui h?neen ensi n?kem?ll?. H?n oli sen pojan oma, jonka seurassa min? olin, mist? lie hankkinut h?net, pohjoisesta. Sill? pojalla oli ollut koko homma ennenkuin h?n sai sen naisen itselleen. Naisella oli n?et neekerimies ja kaksi lasta, ja h?n ei tahtonut j?tt?? heit?. Jotain sen kaltaista hullutusta minulle kerrottiin. Tied?tteh?n millaisia ne neekerit ovat? No niin, min? koettelin houkutella sit? toista poikaa antamaan h?net minulle, mutta ei se peijakas taipunut. Toisen naisen h?n antoi minulle, mutta h?nest? en min? paljoa v?litt?nyt, sill? h?n oli lapsi vain. No niin, min?p? l?ksin Umtaliin ja toin sielt? koko joukon viinaa ja muuta hyv??, ja palatessani leiriin ei heill? siell? ollut tippaakaan juotavia. Kymmeneen p?iv??n ne eiv?t olleet n?hneet viinan pisaraakaan, ja sade aika oli tulossa eik? ollut tietoa, mist? voisi saada juomia. No niin, minulla oli viinapulloni, n?in suuri -- -- --" h?n osoitti k?sill??n noin kahden jalan pituista v?li?, "ja se toinen poika tahtoi ostaa sit? minulta. Min? en v?litt?nyt ollenkaan h?nen tarjouksistaan. Sanoin vain, ett? tarvitsin sen itsekin. H?n tarjosi minulle vaikka mit?. Vihdoin sanoin: 'No, sama kai se minulle on! Voinhan tehd? sinulle mieliksi ja antaa viinat sinulle, jos sin? annat minulle sen naisesi!' Ja silloin h?n suostui. Ei monikaan mies olisi v?litt?nyt neekerinaisesta, jolla oli kaksi lasta, mutta mit? min? siit?, se oli saman tekev? minulle. Ja kyll? h?n osasi tehd? ty?t?! H?n laittoi puutarhan, jossa h?n, ja se toinen tytt? tekiv?t ty?t?. Minun ei tarvinnut pennink??n edest? ostaa ruokaa kuutena kuukautena ja viel? min? m?inkin vihre?t? maissia ja kurpitseja toisille miehille. Ja siisti h?n oli my?skin, sen vakuutan. Englannin kielt? h?n oppi paljoa nopeammin kuin min? opin h?nen kielt??n ja pian kyll? h?n rupesi k?ytt?m??n pukua ja kaulahuivia."

Vieras istui yh? viel? liikkumatta katsellen tuleen.

Peter Halket asettui istumaan hiukan mukavammin valkean ??reen. "No niin, er??n? p?iv?n? palasin takaisin majalleni hiukan odottamatta noutamaan jotain, ja mit? n?in? H?n puheli majan ovella er??n miesneekerin kanssa. Min? olin antanut heille ankarat k?skyt, ett? he eiv?t ikin? saisi puhua sanaakaan miesneekereille, ja siksi kysyin, mit? tuo oli olevinaan. H?n vastasi vallan tyyneesti ett? se oli vieras, joka oli kulkenut ohi ja pyyt?nyt h?nelt? vett? juotavaksi! Min? en tehnyt sen enemp??, ajoin vain miehen pois. En ajatellut sit? en??. Mutta seuraavana p?iv?n? n?in sen saman miehen hiipiv?n pitkin kentt??. Vaimo tuli luokseni samana p?iv?n? ja pyysi minulta patruunia. Min? kysyin mit? piruja akat tekiv?t patruunilla, ja h?n sanoi, ett? vanha neekerivaimo, joka oli auttanut h?nt? puutarhaty?ss?, oli sanonut lakkaavansa kokonaan avunannosta, ellei h?n saisi hiukan patruunia pojalleen, ett? t?m? p??sisi pohjoiseen elefantteja mets?st?m??n. Vaimo kiusasi ja k?rtti minulta noita patruunia, sill? h?nen piti kohta saada lapsi, ja h?n vakuutti ettei h?n voinut hoitaa puutarhaa ilman apua. Min? vihdoin annoin ne h?nelle. Min? en milloinkaan malta ajatella.

No niin, satuin sitten kuulemaan ett? yhti?n piti suorittaa pieni kahakka matabelel?isten kanssa ja arvelin ett? voisinhan min? l?hte? mukaan vapaaehtoisena. Sanottiin ett? siell? oli kosolta saalista saatavana, ja maatakin siell? voisi saada ja vaikka mit?, ja min? arvelin viipyv?ni tuolla retkell? ainoastaan kolme kuukautta. L?hdin siis. Min? j?tin naiset kotiin ja paljon muonatavaroita puutarhaan sek? hiukan sokeria ja riisi?, ja min? kielsin heit? liikkumasta minnek??n, kunnes palaisin takaisin. K?skin sit? toista miest? pit?m??n heit? silm?ll?. Molemmat naiset olivat mashonalaisia, ja he vakuuttivat aina, ett? mashonalaiset eiv?t rakasta matabelel?isi?, mutta, kautta taivaan, he n?kyiv?t rakastavan heit? kumminkin enemm?n kuin meit?. Mashonalaiset ovat todellakin kyllin h?vitt?mi? v?itt??kseen ett? matabelel?iset kyll? joskus rasittavat heit?, mutta valkoiset miehet rasittavat heit? aina!

No niin, min? siis j?tin naiset kotiin," sanoi Peter laskien k?tens? polvilleen. "Muistakaa, ett? aina kohtelin noita naisia hyvin. En milloinkaan antanut pienint?k??n iskua kummallekaan heist?. Kaikki miehet naapuristossa puhuivat minusta kuin ihmeest?, kun kohtelin naisiani sill? tavalla. No niin, olin ollut poissa kuukauden p?iv?t, kun sain kirjeen silt? entiselt? ty?toveriltani, samalta miehelt?, jolla se vaimo oli ensin -- h?n on kuollut nyt, poika raukka, he l?ysiv?t h?net majan ovella, kurkku poikki leikattuna -- mit? te arvelette h?nen kirjoittaneen? Sit? tietysti, ett? min? en ollut kuutta tuntia ollut poissa kotoa, ennenkuin molemmat naiset l?ksiv?t karkuun! Se oli kaikki sen vanhemman syyt?. Mit? arvelette h?nen tehneen? H?n otti joka ikisen kuulan ja patruunan, jonka h?n saattoi l?yt?? majassa ja minun vanhan Martini-Henry kiv??rini ja viel?p? teerasian kannenkin, sill? siit? saattoi valaa kuulia neekerien vanhanaikuisille suusta ladattaville pyssyille. Ja sitten h?n menn? livisti matkoihinsa vieden sen nuoren tyt?n mukanaan. Toverini kirjoitti minulle ett? he eiv?t koskeneet muihin esineisiin. Huivit ja puvut, jotka olin heille antanut, he potkivat majan lattialle ja meniv?t alastomina lanneverhoineen, kantaen ampumatavaroita p??ns? p??ll?. Er?s miesneekeri tuli heit? vastaan kahdenkymmenen peninkulman p??ss?, ja h?n sanoi ett? he menn? livistiv?t Lo-Magundista kohti mink? enn?ttiv?t.

Peter katsoi toiselle puolen tulta vieraaseen, n?hd?kseen, mink? vaikutuksen h?nen kertomuksensa oli tehnyt.

"Sen min? sanon," lis?si sitten Peter, "jos min? sin? p?iv?n? olisin aavistanut kuka tuo neekeripiru oli, joka seisoi minun ovellani, niin olisin varmaan l?hett?nyt h?nen niskaansa yhden patruunan, jota h?n ei ollut pyyt?nyt." Peter katsoi kehuvasti vieraaseen. Tuo oli h?nen ainoa kertomuksensa. H?n oli kertonut sen kymmeni? kertoja leirivalkean ??ress? jollekin uudelle toverille. H?nen tultuansa t?h?n kohtaan olivat kuulijat aina ilmaisseet hyv?ksymisens? ja osanottonsa. T?n? iltana ei kuulunut mit??n sellaista. Vieraan tummat silm?t katselivat tulta, aivan kuin h?n ei olisi kuullut mit??n.

"En min? siit? olisi v?litt?nyt niin paljoa," lis?si Peter v?h?n ajan kuluttua, "vaikk'ei kukaan mies mielihyv?ll? katsele sit?, ett? h?nen naisensa otetaan pois, mutta h?nen piti synnytt?? lapsi parin kuukauden per?st? -- ja sen pienen tyt?n piti kanssa synnytt?? lapsi, mik?li min? ymm?rsin! Silt? h?n ainakin n?ytti. Min? otaksun ett? he tappoivat siki?t ennen syntymist?. Niill? ei ole syd?nt? ollenkaan noilla neekereill?. Mit? ne v?litt?v?t valkoisen miehen lapsesta! Niill? ei ole rahtuakaan syd?nt?! Ne palaavat milloin tahansa takaisin mustan miehen luo, vaikka niit? kohtelisi kuinka hyvin. Se on eri asia, jos ottaa ne vallan nuorina ja pit?? ne tarkasti erill??n niiden omasta kansasta. Mutta annappas jos neekerinaisella on ollut neekerimies ja viel? lapsia lis?ksi! Yht? hyvin voisi koettaa pit?? pirua kiinni kuin sellaista naista! Ne palaavat takaisin aina. Jos minut koskaan ammutaan, niin on hyvin luultavata, ett? se tapahtuu minun omalla pyssyll?ni ja omilla patruuneillani. Ja tuo nainen voisi vallan hyvin seist? vieress? katsomassa ja huutaa hyv?ksymisens? ampujalle, vaikka min? en ly?nyt h?nt? kertaakaan koko sill? ajalla, kun h?n oli luonani. Mutta sen min? sanon, ett? jos min? kerran tapaan sen neekeripirun, niin kyll? min? h?nelle n?yt?n! H?nen el?m?nlankansa ei veny kovin pitk?ksi sen per?st?!" Peter Halket vaikeni. H?nest? n?ytti kuin nuo tummat silm?t pitkien silmiripsien takana olisivat katsoneet johonkin h?nen takanaan niin ??rett?m?n surumielisesti, aivan kuin itkev?n silm?t.

"Te n?yt?tte kovin v?syneelt?," sanoi Peter, "ettek? tahtoisi hiukan nukahtaa? Voitte panna p??nne tuohon kivelle, ja min? vartioin."

"En kaipaa unta," sanoi vieras, "min? valvon kanssanne."

"Te olette my?skin ollut sodassa, n?en m?," sanoi Peter, kumartuen hiukan ja katsellen vieraan jalkoja. "Taivas! Molemmat jalat! -- Ja aivan l?pi! Teill? mahtoi olla aika harmi siit?!"

"Siit? on jo hyvin pitk? aika," sanoi vieras.

Peter Halket heitti lis?? puita tuleen. "Tied?ttek?," sanoi h?n, "min? olen koko ajan miettinyt, ket? te muistutatte. Nyt tied?n, ?iti?ni! Teid?n kasvonne eiv?t ole h?nen kasvojensa n?k?iset, mutta kun teid?n silm?nne katsovat minuun, tuntuu aivan silt? kuin h?n katsoisi minuun. Eik? se ole hullua? Min? en ole tuntenut teit? Aatamin ajoista asti, ja te olette tuskin virkkanut sanaakaan koko ajalla, ja kumminkin minusta tuntuu, kuin olisin tuntenut teid?t koko elinik?ni." Peter siirtyi hiukan l?hemm?ksi vierasta. "Min? pelk?sin teit? kamalasti, kun ensin tulitte, ja viel? sittenkin, kun ensin n?in teid?t. -- Teid?n pukunne ei ole samanlainen kuin useimmilla meill?, ymm?rr?tteh?n. Mutta heti paikalla kun tulen valo loisti teid?n kasvoihinne, sanoin itselleni: 'ei ole h?t??k??n'. Eik?s se ole hullua?" sanoi Peter. "Min? en ole tuntenut teit? Aatamin ajoista asti, mutta vaikka te ottaisitte pyssyni tuosta ja t?ht?isitte minuun, en liikahtaisi! Voisin panna maata tuohon noin ja pit?? p??t?ni teid?n jaloillanne. Eik?s se ole hullua, vaikka en ole tuntenut teit? Aatamin ajoista asti? Nimeni on Peter Halket. Mik? teid?n nimenne on?"

Mutta vieras j?rjesteli puita tulessa. Liekit kohosivat heloittaen korkealle ja melkein peittiv?t h?net Peter Halketin n?kyvist?.

"Ihme kuinka ne palavat, kun te niit? kohentelette!" sanoi Peter.

He istuivat ??neti liekin ??ress? v?h?n aikaa.

Sitten Peter sanoi: "N?ittek? yht??n neekeri? eilen? Min? en ole tavannut ainoatakaan n?ill? seuduilla."

"Tuolla on", sanoi vieras nousten seisaalleen, "vanha vaimo er??ss? luolassa, ja pensaikossa kymmenen peninkulmaa t??lt? on mies. H?n on el?nyt siell? kymmenen viikkoa, siit? asti kun h?vititte heid?n kyl?ns?, k?ytt?en ravinnokseen juuria ja yrttej?. H?n tuli haavoitetuksi s??reen ja j?tetyksi kent?lle muka kuolleena. Nyt h?n odottaa, kunnes olette poistuneet n?ilt? seuduilta, voidakseen sitten seurata omia heimolaisiaan. H?nen s??rens? ei ole viel? niin terve, ett? h?n voisi kulkea niin nopeasti."

"Puhuitteko h?nen kanssaan?" kysyi Peter.

"Autoin h?nt? alas lammikolle, sill? ranta?yr?s oli niin korkea, ettei h?n voinut yksin kulkea sit? pitkin."

"Olipa onni, ettei meid?n miehet huomanneet teit?," sanoi Peter. "Meid?n kapteenimme on niin peijakkaan tarkka. H?n olisi siin? paikassa ampunut teid?t, jos h?n vain olisi n?hnyt teid?n hulluttelevan haavoitetun neekerin kanssa. Olipa se onni, ettette joutunut h?nen tielleen."

"Nuoret korpit saavat lihaa ravinnokseen," sanoi vieras kohottautuen suoraksi, "ja jalopeurat menev?t virralle sammuttamaan janoaan."

"Jaa -- niin --" sanoi Peter, "mutta sit?h?n emme voi est??!"

He olivat taas ??neti v?h?n aikaa. Sitten Peter jatkoi, huomatessaan ett? vieraalla ei n?kynyt olevan halua puhelemaan: "Kuulitteko siit? hassusta kujeesta Bulwayon tiell? t?ss? tuonoin, kun ne kolme neekeri? hirtettiin vakoojina? Min? en ollut itse siell?, mutta yksi meid?n pojista kertoi, kuinka he pakoittivat neekerit hypp??m??n alas puusta ja itse hirtt?m??n itsens?. Yksi ei mitenk??n tahtonut hyp?t?, ennenkuin sai hyv?n annoksen haulia selk??ns?, ja sittenkin h?n tarttui viel? oksaan, niin ett? piti ampua irti h?nen k?tens? siit?. H?n ei ollut ihastunut hirtt?ytymiseen. Min? en tietysti vastaa, ett? se on totta, koska en ollut itse siell?, mutta niin yksi pojista kertoi. Toinen meik?l?isist?, joka oli silloin Bulwayossa, mutta joka ei n?hnyt, kun neekereit? hirtettiin, sanoi ett? heihin ammuttiin sen per?st?, kun he olivat hyp?nneet, ett? he kuolisivat. Min? --"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet