Read Ebook: Hovin Inkeri Historiallinen kertomus Pohjois-Karjalasta by Kepplerus Anni

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 282 lines and 9130 words, and 6 pages

isten edess?.

Heikki tiesi, ett? tuo v?kijoukko, jolle h?n puhui, t?nne saapuessaan olisi ollut valmis palasiksi repim??n vihatun >>Simo Hurtan>>. Juho Lieksasen kohtalo ja Lieksalan palo oli taas ollut puheena, ja koston tuli paloi miesten silmiss?.

Mutta vanhuksen sanat olivat sattuneet.

-- Kyll? vanha Heikki on oikeassa, kuului sielt? t??lt?. -- Joutaa el??. Eih?n se raudoissa kellek??n pahaa tee. Jaksaahan tuon el?tt??.

Oli sent??n muutamia, jotka eiv?t oikein tahtoneet tyyty? t?h?n tuumaan. Tyytym?tt?mien joukossa oli my?s Yrj? Sormuinen, Heikin Nurmeksessa asuva poika.

Loppup??t?kseksi tuli kumminkin, ett? Lieksan hovi valloitetaan ja majuri otetaan kiinni sek? pannaan rautoihin odottamaan rauhan tuloa ja tuomiotansa. Jyrki tulee, kahleihin kytkettyn?, seuraamaan is?nt??ns?. Toiset palvelijat saavat vapaasti l?hte? talosta. Risto ja Pentti saavat omakseen Lieksan hovin karjoineen ja kaikkine irtaimistoineen.

Y? oli puolessa. Miehet l?ksiv?t liikkeelle. Sormulan pajas?rk?lle kokoonnuttiin. Siell? p??llik?t, Yrj? Sormuinen ja Sipo Nevalainen, antoivat m??r?yksi?.

Vahvimmat miehet m??r?ttiin asettumaan rannan puoleisen oven eteen. Siin? odotettiin Jyrki? tulevaksi, kun h?n meni hevosia satuloimaan. Toisten tuli muodostaa piiri talon ymp?rille, ettei heid?n huomaamattaan kukaan p??sisi siit? pujahtamaan pois.

Majuri ei tavallisesti vitkastellut l?htiess??n ja h?n matkusti mielell??n ?iseen aikaan. Se tiedettiin. Siksip? joka silm? t?hysteli, joka korva tarkkaeli, eik? jo liikahdettaisi talossa.

Mutta ei mit??n n?kynyt eik? kuulunut. Savun katkua vain tuntui. Se k?vi yh? huomattavammaksi.

-- Siell? keitt?v?t majurille l?ht?velli?, arveli er?s.

-- Eik?h?n l?hdet? velli? suolaamaan, tuumaili toinen ja rupesi panemaan latinkia pyssyyns?.

Noin puolen tuntia olivat miehet seisseet paikoillaan, kun joukosta kuului tukahtunut huudahdus.

-- Kas tuota! Ja huutaja osoitti yl?sp?in kartanon sein??n.

Siell? v?h?n matkan p??ss? katon rajasta tunki sein?st? sakea savu. Uhkaavana se kohosi kuutamoista taivasta kohti.

?llistynein? katsoivat piiritt?j?t toisiinsa.

-- Kuka on sytytt?nyt?

-- Ei, sit? ei ollut kukaan tehnyt. Kukapa sit? olisi tehnytk??n... Ja savun haju oli tullut jo heit? vastaan.

Ennenkuin miehet enn?ttiv?t tointua h?mm?styksest??n, leimahti tulikin sein?st?. Joukossa syntyi liikett?.

-- Nouskaa! Talo palaa! huusi Nevalainen ja paiskasi rikki tuvan ikkunan.

Unen p?pper?ss? ja y?vaatteissaan kiiruhtivat palvelijat ulos. Mutta majuria ei n?kynyt eik? Jyrki?k??n.

Heti kun palo huomattiin, oli Tuomas s?rkenyt kent?n puoleisen oven ja rient?nyt yl?kertaan vieville portaille. Puoliv?liin h?n p??si, mutta ei etemm?. Siell? jo tuli roihusi vastaan.

Kauhistuneena riensi h?n pois portailta ja saatuaan miehi? avuksi siirsi kiireesti tikapuut Inkerin ikkunaa vasten. H?n kiipesi yl?s, l?i rikki ikkunan ja hypp?si huoneeseen.

Kuumuus ja savu tekiv?t siell? olon tukalaksi. Liekit hulmusivat jo katon rajalla, ja sein?n takaa kuului tulen r?iske.

Inkeri oli hervahtanut lattialle ?itins? vuoteen viereen. H?n oli viel? hengiss?, vaikka tunnotonna.

Mutta vuoteella lep??j? ei en?? hengitt?nyt. H?n oli arvattavasti kuollut jo ennen tulen irtip??sy?, koskapahan oli enn?tt?nyt j??hty?. Oli kummallista n?hd? vainajan rauhallisia, onnellisia kasvoja t?ss? h?d?n ja kauhun keskell?. H?nen lempeille kasvoilleen oli j??nyt ilon ilme, jota siin? ei oltu n?hty moneen vuoteen. >>Kyynelet>> olivat >>pyyhityt pois>>....

Tuomas nosti Inkerin lattialta ja alkoi taakkoineen varovasti laskeutua tikapuita my?ten. Alas tultua vietiin py?rtynyt joen rannalle, jossa vilpoinen ilma ja raitis vesi v?hitellen saivat h?net tointumaan.

Tuo aseellinen miesjoukko, joka ?sken kulki valloittamaan Lieksan hovia, sai kokea, ett? on v?h?v?kinen ihmislapsi luonnon voimiin verraten. Syrj?st? sai se katsella, kuinka toinen valloittaja otti kartanon haltuunsa.

Kiireesti kiersi tuli talon sein?t. Ilkamoiden hyppeli se parrelta parrelle. Sohisten sujahti se ulos milloin mist?kin nurkasta. Katon harjalle p??sty??n liekitsi se voittoisasti kohoten korkealle.

Joen toisella rannalla vastap??t? palopaikkaa seisoi kyttyr?selk?inen olento, kaula ojona, tuijottaen tuleen. Kun liekit leimusivat korkealle ja kun katto romahti alas, kirkaisi h?n ja pui nyrkki?, ik??nkuin olisi n?hnyt vihollisen edess??n.

Kun vihdoin tulella ei en?? ollut mit??n sy?t?v?? ja hiilos kyti tuhkal?j?ll?, n?ytti vaivainen her??v?n kuin unesta. H?n katseli arasti ymp?rilleen, k??ntyi hitaasti ja l?ksi kulkemaan it?? kohti.

Ei kukaan ollut n?hnyt majuria eik? h?nen seuralaistaan tuona kauheana y?n?. Otaksuttiin sent?hden, ett? he olivat saaneet surmansa liekeiss?.

Kohta saatiin kumminkin kuulla majurin olevan elossa. Tulipalon synnytt?m?ss? sekasorrossa oli h?nen onnistunut p??st? pakoon. Mutta kansa piti h?nt? noiduttuna, tulenkest?v?n?. Ja kultarahaa h?nen kaulassaan pidettiin noitakaluna, jonka avulla h?n muka k??nsi silm?t, teki itsens? n?kym?tt?m?ksi j. n. e.

J?lest?p?in saatiin tiet??, ett? majurin Lieksalassa ollessaan oli onnistunut suurimmassa salaisuudessa saada sielt? l?hetetyksi kalliimmat tavaransa Nurmekseen Hovila nimiselle tilalleen.

Lieksan hovin raunioilta palasivat miehet koteihinsa. Muutamaan kuukauteen ei kuulunut mit??n rauhattomuuksia. N?ytti silt?, kuin koston tuumat olisivat rauenneet tyhj??n.

Ei kukaan h?tyytt?nyt majuria, kun h?n syksymp?n? matkusti Kajaanin puoleen. Siell?, Sotkamossa, Nuasj?rven rannalla, Turunkorvan talossa asui h?nen perheens?. Pohjanmaalla olevilta tiluksiltaan aikoi h?n talven tultua l?hett?? hevosia ja miehi? kuljettamaan Hovilaan koottuja tavaroitaan Kajaaniin, jossa h?n luuli niiden parhaiten s?ilyv?n sek? ven?l?isilt? ett? vehkeilevilt? talonpojilta.

Mutta majurin l?hdetty? puhkesi kapina uudestaan Karjalassa ja pit?j?n papiston siihen yhdytty? se sai valtiollisen muodon. Kahakoita syntyi. Kapinalliset anastivat Hovilan, ja majuri, matkalla Kajaanista Nurmekseen, oli v?h?ll? joutua heid?n k?siins?. Petoksen avulla h?n kumminkin pelastui ja sai Hovilan takaisin valloitetuksi.

Nurmekseen ei Affleck uskaltanut j??d?, viel? v?hemm?n tohti h?n tulla Pielisj?rvelle. Kapina oli kaikessa hiljaisuudessa levinnyt laajalle. H?n matkusti taas Kajaanin tienoille.

Kaksi vuotta my?hemmin uudistivat Pielisj?rvel?iset sotansa Affleck'ia vastaan. He yhtyiv?t sarkaven?l?isiin ja ottivat osaa heid?n tuhot?ihins? Pohjanmaalla.

Sota ja julma kohtelu oli kansassa kasvattanut julmureita. Se oli siin? her?tt?nyt kostonhimoa. Ja sarkasodan verileikiss? saikin kostonhimo tyydytyst?.

Turunkorvan talo ry?stettiin ja poltettiin. Affleck'in vaimo, seitsem?n lasta ja seitsem?n palvelijaa vietiin vankina Ven?j?lle, josta eiv?t palanneet. -- Kerrotaan, ettei Affleck huolinut maksaa lunnaita heist?. -- Itse h?n nytkin s?ilytti henkens?, kun sattui olemaan matkalla etel?-Suomeen.

Leikattiin vuosiluku 1716. Oli hein?nteon aika. Mutta v?h?n oli Lieksan kyl?ss?kin luokov?ke?, viel? v?hemm?n niittomiehi?. Muuan vanhus, joku keskenkasvuinen tytt? tai poika ker?ili hein?? metsittyneell? niityll?, luoden tuon tuostakin aran silm?yksen ymp?r?iv??n mets??n. Kenties v?ijyi jo viidakossa julma vihollinen tai saaliinhimoinen partiojoukko.

Sormulan pihamaalla oli piennarheini? kuivumassa. Tuoksuavain hein?in keskell? seisoi tytt?nen. H?nen siniset silm?ns? katsoivat pitk??n ver?j?lle ja siit? alkavalle ajotielle p?in. Kotvasen katsottuansa h?n alkoi huutaa hele?ll?, rukoilevalla lapsen ??nell?.

-- Ukko ho-o-oi, tule pois kotiin! Tule kannelta soittamaan! Annaliisa tahtoo kuulla. Ukko ho-o-oi!

Tottapa lapsi lie jo monasti turhaan huutanut ukkoansa, koska nyt k?rsiv?llisyys oli lopussa.

Viimeinen >>ho-o-oi>> kuului jo aivan itkunsekaiselta.

Heikki Sormuinen oli el?nyt vanhaksi, mutta tuota ik?v?ity? >>rauhan sanomaa>> h?n ei sittenk??n saanut kuulla. Menneell? viikolla oli h?net viety viimeiseen leposijaansa. H?nen poikansa tyt?r, nelj?nnell? vuodella oleva Annaliisa se h?nt? huuteli.

Annaliisa oli syntynyt sodan aikana. H?n ei ollut kuin vuoden vanha, kun ensi kerran mentiin syd?nmaalle vihollisia pakoon. Is?ll? ja ?idill? oli ylenm??rin ty?t? jokap?iv?isten elantotarpeiden hankkimisessa. Vanhus hoiti lasta. Siit? kiintyiv?t n?m? kaksi toisiinsa, niin ett? >>ukko>> oli Annaliisalle is?? ja ?iti? rakkaampi. Pienokaista ei saatu ymm?rt?m??n, ettei >>ukko>> tulisi takaisin. Haudasta ei hennottu puhua; kerrottiin vain ukon menneen taivaaseen. Silloin katseli Annaliisa pilvi? ja tiedusteli:

-- Onko sielt? pitk? alam?ki? Onko se hyvin liukas?

Kun sanottiin ukon kuolleen ja her??v?n viimeisen? p?iv?n?, s?v?htiv?t h?nen kasvonsa iloisiksi, ja h?n kys?isi:

-- Onko jo huomenna viimeinen p?iv??

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet