Read Ebook: Hovin Inkeri Historiallinen kertomus Pohjois-Karjalasta by Kepplerus Anni

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 282 lines and 9130 words, and 6 pages

-- Onko jo huomenna viimeinen p?iv??

Hein?n korsi oli pist?nyt lapsen jalkaan. H?n istuutui ja pyyhk?isi jalkaansa k?t?sell??n, silm?t viel? t?ynn? kyyneli?.

Harmaap?inen mies tuli ver?j?st?. Tytt? huomasi h?net ja juoksi riemuiten h?nt? vastaan. Kyynelet olivat kuivuneet tuossa tuokiossa.

-- Pentti, Pentti! huusi h?n ja ojensi k?tens? -- kanna minut tupaan.

Pentti totteli. Ylen onnellisena istui tytt?nen Pentin olkap??ll?, ja vaaleat kiharat hulmusivat ukon astua kontatessa.

Tupaan tultuansa asetti Pentti Annaliisan keskelle lattiaa harmaan kissan viereen, joka siin? parhaillaan pesi itse?ns?. Itse istuutui h?n jakkaralle k?tkyen viereen, jossa talon nuorempi lapsi, pikku Heikki, makasi makeata untaan. Rokkapata porisi liedell?. Siit? kohoava ruokainen tuoksu hyv?ili Pentin sieraimia.

Paljon oli Pentti muuttunut n?in? kuutena vuotena. Ik?k? noin oli raukeaksi tehnyt h?nen jyrk?n katseensa ja hopeanvalkoiseksi h?nen mustan tukkansa?

Tuskinpa; sill? muutos oli tapahtunut aivan lyhyess? ajassa, kohta sen j?lkeen, kun Lieksan hovi oli palanut ja Risto kadonnut. Tulen syttymisest? ei oltu saatu selkoa; mutta Pentill? oli siit? asiasta omat ajatuksensa. Tervapytty n?et oli h?vinnyt Pentin pirtist? samana y?n? kuin Ristokin.

Pentti oli sen j?lkeen viikkokausia asuskellut veneess? ja kierrellyt rantoja etsiskellen jotakin. Er??n? kolkkona syysp?iv?n? oli h?n vet?nyt veneens? maalle, ottanut kontin selk??ns? ja l?htenyt sanaakaan virkkamatta.

Seuraavana kev??n? sattui Tuomas kulkemaan sysimiesten pirtin sivutse. H?nen pisti p??h?ns? kurkistaa sis??n. H?n s?ps?hti, kun vuoteella n?ki harmaatukkaisen olennon, joka paremmin oli luurangon kuin ihmisen n?k?inen.

Vasta sitten, kun sairas yksikantaan vastaili h?nen kysymyksiins?, tunsi Tuomas h?net Pentiksi. H?n kiiruhti kotiin ruokaa hakemaan. Ja Pentti s?i, s?i oikein ahmimalla ja tuli v?hitellen entiselleen.

Mutta mieli oli entist? katkerampi. Monilla houkutuksilla saatiin h?n muuttamaan yksin?isest? asunnostaan. Kun sitten pit?j?n entinen rovasti Herkepaeus matkalla ollessaan y?pyi Sormulaan, pyysi Tuomas h?nen puhuttelemaan Pentti?.

Rovasti teki parastaan selitt?en Pentille, ett? Jumala k??nt?? kaikki asiat vihdoin meid?n parhaaksemme.

Lieneek? Pentti kuunnellut rovastin puhetta vai seurannut omia ajatuksiaan. Puheen loputtua sanoi h?n vain:

-- Enh?n tuota l?yt?nyt, en ruumistakaan.

Mutta kun rovasti siihen virkkoi: voit sin? h?net n?hd? viel? el?v?n?kin, jos niin on Jumalan tahto, niin silloinkos Pentin silm?t suuriksi repesiv?t. H?n ei virkkanut sanaakaan, mutta siit? p?iv?st? oli h?n kuin toinen ihminen. H?n, samoin kuin pikku Annaliisa, eli toivossa, ja v?list? kuultiin h?nen jupisevan itsekseen: >>Jos niin on Jumalan tahto>>.

Ei nyt n?kynyt noen j?lke?k??n Pentin puvussa. Ent?s kasvot sitten! Puhtaiksi nekin oli saatu. Ja herttainen ilme, joka ennen aikaan n?kyi vain vilahdukselta, n?ytti nyt tulleen pysyv?iseksi. Myh?hdellen katseli Pentti jakkaralla istuessaan vuoroin nukkuvaa pienokaista, vuoroin kissan kanssa leikkiv?? tytt??.

Porstuasta kuului liikett?. Nuori nainen astui sis??n tuoden ruokaa illalliseksi. Tulija oli Inkeri, Sormulan nykyinen em?nt?. Oli h?nkin muuttunut siit? ajasta, jolloin h?n korskuvan hevosen sel?ss? ratsasti Pielisen j??ll?.

H?n asetti ruuat p?yd?lle, istuutui penkille ja rupesi kertomaan, mit? Pentin niityll? ollessa oli tapahtunut. Annaliisakin kiipesi penkille ja painoi kiharaisen p??ns? ?idin syliin. Siit? k?sin h?n koetti houkutella kissaa luokseen.

-- Mirri, Mirri! Tule t?nne!

Mutta Mirri ei liikahtanut. Se vain ummisteli silmi??n ja kehr?t? hyrr?si mink? enn?tti.

T?rke? uutinen oli Inkerill? kerrottavana. Iivana, Sormulan vanha kauppayst?v?, jota niin kaukaan ei oltu n?hty, oli vihdoinkin tuonut suoloja. Tuomas oli heti l?htenyt soutamaan niit? Tikka-vainaan lapsille.

N?m? olivat hoitajansa, vanhan mummon kanssa n??ntym?ss? suolan puutteeseen. Eih?n niit? riitt?nyt paljon antaa -- jokunen kourallinen, vain; mutta p??siv?th?n lapsi raukat edes suolan makuun.

-- Jo ne on viety kuoppaan, sanoi Inkeri arvaten Pentin ajatukset, kun t?m? levottomana katseli ymp?rilleen.

N?in? rauhattomuuden aikoina olivat ihmiset tottuneet aina olemaan varuillaan. Kalleimmat tavarat -- ja niihin kuuluivat suolat -- pidettiin aina kuopissa k?tk?ss?. Niiss? s?ilytettiin enimm?kseen kaikki ruokatavarat, jopa vaatteetkin. Mit?p? hyv?? siit? olisi ollutkaan, jos olisi saanut henkens? pelastetuksi vihollisen miekalta ja sitten olisi pit?nyt riutua ruuan puutteeseen tai kohmettua kylm?n kouriin?

Monasti sai nauriskuoppa olla ihmisten asuntonakin. Kansa osasi hyvin ovelasti peitell? kuoppien kannet. Niill? kasvatettiin turpeita ja niihin sidottiin risuja, ettei niit? outo maasta erottanut. Ja moni pakolainen oli kyyristyneen? nauriskuopassaan kuullut vihollisen jalan kapseen p??ns? p??lt?, kun t?m? ajoi h?nt? takaa.

Kolmasti oli Sormulasta oltu pakosalla. Vuonna 1714 oli asuttu syd?nmaalla karjom?kill? unikeonp?iv?st? seuraavan vuoden touontekoaikaan asti.

Vihollinen oli silloinkin tullut ?kkiarvaamatta. Tuomas oli vastik??n tullut niitylt? korjaamaan katkennutta viikatetta. H?n oli juuri aikonut l?hte? pajaan, kun naapuritalon el?ttipoika heng?styneen? oli sy?ksynyt tupaan.

-- Paetkaa kiireesti! Ven?l?inen on tulossa, oli h?n huutanut. -- Is?nt? k?ski sanoa, ett? pit?? joutua. Vihollinen on aivan kintereill?.

Ja poika oli l?htenyt yht? kiireesti kuin oli tullutkin.

-- Kuules Antti! oli Tuomas huutanut h?nen j?lkeens?. -- Kierr? meid?n uudisniityn kautta ja k?ske niittyv?en kiiruhtaa Pankaj?rvelle ja sielt? karjom?kille. Toinen vene heitet??n heit? varten.

-- Kyll? min? menen, oli poika huutanut ja l?htenyt juoksemaan niitty? kohti.

Mutta ei h?n saanut sanaa perille viedyksi. Niitty? l?hetess??n h?n oli kuullut sielt? outoa melua. H?n oli kiivennyt korkeaan kuuseen ja n?hnyt vihollisten mellastavan niityll?. Poika oli k?tkeytynyt kuusen tuuheiden oksain suojaan ja j??nyt sill? kertaa vihollisilta huomaamatta; mutta muutamia viikkoja my?hemmin olivat he tavanneet h?net ja vieneet vankina Ven?j?lle.

Yhden Sormulan rengeist? olivat viholliset tappaneet, kun t?m? oli ruvennut puolustautumaan. Toiset palvelijat oli viety vankina vihollisen maahan. Vanhan Siljan, Lieksan hovin entisen em?nt?piian, joka oli seurannut Inkeri? t?m?n uuteen kotiin, olivat heitt?neet yksin hengiss? niitylle. Er?s vihollisista oli rev?issyt h?nelt? hameen ja p??liinan ja huutanut:

-- Mene sin?, vanha taara, kirkkipihaan makoamaan!

Kaikki oli tapahtunut hyvin ?kkipikaa. Silja seisoi typertyneen? s?ik?hdyksest? ja katseli kauhistuneena leip?kumppaninsa verist? ruumista. Silloin k?mpi Antti piilostaan ja kertoi Siljalle Tuomaan k?skyn.

-- Karjom?kille, toisti Silja ja l?ksi paitasillaan saloja samoilemaan. Kolme p?iv?? mets?ss? harhailtuaan h?n vihdoin p??si perille n?lkiintyneen? ja perin uupuneena.

Vihollisen niityll? viiv?ht?ess? oli Tuomas Inkerin ja pikku Annaliisan kanssa ehtinyt pakoon. Matkalla he tapasivat Pentin, joka aituuksesta kuljetti hevosta hein?n vetoon. Sek? h?n ett? ruuna pelastuivat siten. Toinenkin hevonen j?i, se kun varsoineen oli karjom?kill?. Kotimets?ss? olevat hevoset sit?vastoin joutuivat vihollisen saaliiksi. Samoin kotitienoilla olevat lehm?t. Suurin osa karjasta oli kumminkin syd?nmaalla. Samoin lampaatkin.

Suurimman vahingon tekiv?t viholliset sill?, ett? tallasivat ja hevosilleen sy?ttiv?t pellon viljan. Heini? lahmasivat, mik?li saivat niit? k?siins?.

Er?s mets?halme oli j??nyt tuhoojilta l?yt?m?tt?. Siit? saatiin siement? seuraavaksi vuodeksi ja suurusta pet?j?isen sekaan.

P?lkkypuron Leena oli sin? kes?n? ollut syd?nmaalla Sormulan karjan hoitajana. Yksin h?n ei olisi siell? suoriutunut, el?imi? kun oli susien t?hden paimennettava. H?nell? oli sent?hden ollut molemmat lapsensa mukanaan. Entinen tuttavamme Sanna oli silloin jo viisitoistavuotias neitonen ja Paavo oli roteva nuorukainen, joka ei yht? sutta s?ik?ht?nyt.

Viholliset eiv?t sill? kerralla polttaneet taloja Lieksan kyl?ss?. Lienev?tk? ajatelleet itse tarvitsevansa niit? suojakseen. Kyll? niiss? sin? kes?n? ja seuraavana talvena oli majaillutkin ry?st?vi? joukkoja.

Asian n?in ollen pakolaiset tietysti eiv?t uskaltaneet palata koteihinsa. Sormulan karjom?kille kokoontuneiden ihmisten t?ytyi varustautua siell? talvea viett?m??n.

Syd?nmaan lammikot ja notkot kasvoivat viljalta kaislaa ja hein??. Niit? karjom?kin asukkaat ker?iliv?t niin ahkerasti, ett? saivat sievosen karjan talven yli el?tetyksi.

Syksyll? oli t?ytynyt teurastaa muutamia lehmi? ja sitten talven pitk??n viel? muutamia, kun lihan ja maidon turvissa oli el?minen.

Pirtti oli pieni, mutta mahtuihan siihen kumminkin kahdeksan henke? asustamaan. Iso hirsist? rakennettu lato oli tukittu sammalilla l?mmint? pit?v?ksi. Lampaille oli laitettu karsina, hevosille ja lehmille pilttuut. Niin oli navetta valmis.

Tulihan siell? hyvin toimeen se, joka oli kokenut kovempiakin. Miehet tappoivat monta sutta, kaatoivatpa pari karhuakin. Niiden taljoista tuli hyv? pakkasen suoja.

Tuomas ja Paavo k?viv?t v?list? muualla maailmassa tietoja hankkimassa. Tiedot olivat enimm?kseen kertomuksia sodan kauhuista. Niinp? kerrankin kuului, ett? koirankuontolaiset ja kalanmuukkolaiset olivat naapurikyl?ss? teurastaneet ja sy?neet lapsia. Toisen kerran, ett? viholliset olivat sulloneet saunan t?yteen vanhuksia ja lapsia, joita eiv?t huolineet kuljettaa omaan maahansa, panneet oven salpaan ja sytytt?neet saunan palamaan.

Vasta kev?tpuoleen alkoivat kuulumiset parata. Sanottiin ven?l?isen vet?yneen kauas. Kun ei pariin kuukauteen vihollisia kuulunut, muutti Sormulan v?ki taas kotiinsa.

Kovasti saivat nuo muutamat ihmiset ponnistella voimiaan taloa edes v?hink??n kunnossa pit??kseen. Osa pelloista saatiin sent??n touolle valmistetuksi. Kev??ll? tehtiin kauraa ja kylvettiin ohraa, ja syksyll? pantiin ruis.

V?h?n p??lle vuoden oli nyt yht?mittaa eletty verrattain rauhassa. V?list? oli joku partiojoukko tullut taloon ja vaatinut ruokaa. Sit? saatuaan se oli l?htenyt vahinkoa tekem?tt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet