Read Ebook: Lukemisia lapsille 2 by Topelius Zacharias

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 541 lines and 22533 words, and 11 pages

i Sylvia. "Ketk?h?n ne ovat? En ole koskaan ennen kuullut niin kummallisia nimi?."

"En min?k??n", sanoi Sylvesteri.

Samassa k?vi tuima talvituuli kahteen korkeaan aivan l?hell? olevaan honkaan, ja niiden pimeiss? latvoissa syntyi kova kohina, ja lapset kuulivat kohinassa kummallisia sanoja.

"Seisotko viel?, Rutimo veikkoni?" sanoi toinen hongista.

"Seisonpa niinkin", sanoi toinen; "mutta miten on sinun laitas, veikko Pilviparta?"

"Rupeen vanhaksi k?ym??n", vastasi Pilviparta. "Tuuli taittoi oksan latvastani."

"Olethan lapsi vain minun rinnallani", sanoi Rutimo honka. "Vain kolmensadan viidenkymmenen vuoden vanha, ja min? jo olen t?ytt?nyt kolmesataa kahdeksanyhdeks?tt?. Lapsi vain! Lapsi vain!"

"Nyt palajaa myrsky takaisin", sanoi Pilviparta honka. "Paras on, ett? laulamme pikkusen, niin on oksillani jotain miettimist?."

Ja niin rupesivat he laulamaan myrskyss?:

Syv??n maan Sisustaan, Kauas aikain h?m?r??n Juuret k?y, Niit' ei n?y Myrskyt saavan j?rkkym??n. Talvi ent??, Kes? kanssa, Vuodet lent?? Lentoansa, Ihminen Alkuns' saapi, Katoaapi, Mep? sent??n Seisomme. Ihmis-lapsi, Tukevaksi, Kuin me, suureks Kasva vain, Perustain Vuoriin juures. Kasva n?in Rohkeasti Pilviin p?in, T?htiin asti; Nosta p??si korkeellen, Ninkuin mekin, taivaasen.

"Haastelkaammepa nyt ihmislasten kanssa", m?r?hti Rutimo honka.

"Mit?h?n ne nyt mieliv?t sanoa", sanoi Sylvesteri.

"Ei, menn??n kotia", sanoi Sylvia. "Min? pelk??n niin noita pitki? puita kummallisine lauluineen."

"?l?s viel?, tuolla n?en is?n tulevan kirves olalla", sanoi Sylvesteri. Ja samassa tulikin m?kkil?inen.

"Kah, tuossapa seisookin juuri kaksi semmoista puuta, kuin tarvitsen," sanoi h?n, ja niin kohotti h?n kirvest?ns? hakkaamaan maahan Rutimoa.

Mutta lapset rupesivat itkem??n. "?l?, is? kulta, kaada Rutimoa ja Pilvipartaa", sanoi Sylvesteri.

"Hyv?, rakas is?, ?l? kaada niit?", rukoili Sylvia. "Ne ovat niin vanhat ja ovat laulaneet meille laulun."

"Mit? lapsellisuutta se on!" sanoi m?kkil?inen. "Juuri kuin vanhat puut voisivat laulaa! Mutta yht?kaikkipa tuo on; koska rukoilette niiden edest?, voin maa etsi? itselleni pari muuta puuta."

Ja niin h?n l?ksi et??mm?lle mets??n, mutta lapset j?iv?t uteliaina paikoilleen, kuuntelemaan, mit? Rutimo ja Pilviparta nyt sanoisivat heille.

Eik? aikaakaan, niin jo tuli tuuli takaisin myllylt?, joka oli jauhanut niin rajusti, ett? kivet kipin?itsiv?t, ja taasen se alkoi suhista honkain latvoissa. Nyt kuulivat lapset aivan selv?sti, ett? puut j?lleen rupesivat puhumaan.

"Te olette pelastaneet henkemme," sanoivat he, "ja se oli rehellisesti tehty teilt?. Nyt saatte pyyt?? lahjan kummallekin, ja mit? hyv?ns? tahdotte, sen teille annamme."

Lapset tulivat hyvin iloisiksi, mutta joutuivat samalla hyvin ymm?lle. Ei heill? mielest?ns? ollut juuri mit??n toivottavaa t?ss? maailmassa. Mutta lopuksi sanoi Sylvesteri: "Tahtoisin kernaasti, ett? tulisi v?h?n p?iv?paistetta, niin paremmin n?kisimme riekkojen j?lki? lumesta."

"Niin", sanoi Sylvia, "ja min? tahtoisin mielell?ni, ett? kohta tulisi kev?t ja lumi alkaisi sulaa, niin linnut taas rupeaisivat laulamaan mets?ss?."

"Hullut lapset," sanoivat puut, "olisitte voineet pyyt?? kaikkia kaunista maailmassa, ja sen sijaan pyyd?tte mit? kuitenkin tulee tapahtumaan ilman teid?n tahdottanne. Mutta, te olette pelastaneet henkemme, ja sent?hden p??sette toivonne perille paremmalla ja kauniimmalla tavalla. Sin?, Sylvesteri, saat sen lahjan, ett? miss? sin? kuljet ja mihin katsot, siell? paistaa p?iv? sinun ymp?rill?si. Ja sin? Sylvia, saat sen lahjan, ett? miss? kuljet ja miss? avaat pient? suutasi, siell? on kev?t ymp?rill?si, ja lumi sulaa. Onko hyv? niin?" sanoivat hongat.

"On, on", huusivat lapset suurella ilolla, "siin?h?n on enempi, kuin olemme pyyt?neet, ja kiitoksia, rakkaat puut, hyvist? lahjoistanne."

"Hyv?sti nyt, hyv?t lapset", sanoivat puut. "Onnea matkalle!"

"Hyv?sti, hyv?sti", sanoivat lapset ja rupesivat kulkemaan kotiin p?in. Kulkiessansa katseli Sylvesteri ymp?rillens?, niinkuin h?nen tapansa oli, oliko riekkoja puissa, ja katso, vallan ihmeellist?! mihin h?n katseli, siell? lensi ik??nkuin auringon s?de h?nen edess?ns? ja loisti kirkkaasti ja kimaltaen kuin kulta puiden oksilla. Yht? suuri oli Sylvian kummastus, kuin h?n huomasi, ett? lumi alkoi sulaa kummallakin puolella polkua, jota he astuivat. "N?etk?s, n?etk?s", huusi h?n veljellens?, ja tuskin oli h?n avannut suutansa, ennenkuin ruoho alkoi nousta h?nen jalkainsa juuresta ja puiden lehdet alkoivat puhjeta, ja ensimm?isen leivosen kuultiin livertelev?n korkealla sinisell? taivaalla.

"T?m?p? on hauskaa!" huusivat lapset ja tulivat ihastuksesta hyppien kotiin ?itins? luo. "Min? voin n?hd? p?iv?paistetta!" huusi Sylvester. "Min? voin sulattaa lunta!" huusi Sylvia.

"No, voihan tuota kuka hyv?ns?", sanoi ?iti nauraen. Mutta ei aikaakaan, niin sai ?iti suuret silm?t. Vaikka ilta alkoi pimet?, ei tullut pime? tuvassa, vaan siell? oli kirkas p?iv?paiste, kunnes Sylvesteri? rupesi nukuttamaan ja h?nen silm?ns? v?hitellen painuivat umpeen. Ja vaikka talvi oli alussa, levisi tuvassa niin kev?inen ilma, ett? luutakin rupesi ty?nt?m??n lehti? varrestansa nurkassa, ja kukko joutui aivan h?millens? ja alkoi laulaa iltapuhteella. Ja t?t? kesti aina siihen asti, kuin Sylvia nukkui.

"Kuules, is?", sanoi akka, kuin torppari tuli kotiin. "Lasten laita ei suinkaan ole oikein; min? pelk??n, ett? ovat mets?ss? joutuneet jonkun haltian valtaan."

"Sin? hourailet vaan, akkaseni", sanoi torppari. "Min? tahdon kertoa sulle jotain uutta. Osaatko arvata? Kuningas ja kuningatar matkustavat l?pi maan ja tulevat huomenna kulkemaan kirkkomme ohitse. Mit?s arvelet, jos ottaisimme lapset kerallamme ja l?htisimme sinne niit? katselemaan." "Se minulle mieleenp?", sanoi akka. "Kuningasta ja kuningatarta ei saa n?hd? joka p?iv?."

Seuraavana aamuna olivat torpanv?ki ja lapset hyviss? ajoin matkalla kirkolle ja olivat niin iloissansa siit?, mit? nyt saisivat n?hd?, ett'ei kukaan niist? ajatellut, mit? eilen oli tapahtunut. Eiv?tk? he huomanneet, kuinka p?iv?paiste lensi heid?n rekens? edess? ja kuinka koivujen lehdet puhkesivat heid?n ymp?rill?ns? tien vieress?.

Kuin he tulivat kirkolle, oli siell? paljo v?ke? koossa, mutta kaikki olivat he pelj?stynein? ja tuskissansa. Kuningas oli hyvin pahoillansa, sanoivat he, siit? ett? maa oli niin autio ja viljelem?t?n, ja kun h?n oli hyvin ankara mies, niin syytti h?n siit? kansaa ja oli varmaankin kovasti t?t? rankaiseva. Kuningattaresta tiedettiin, ett? h?nt? paleli t??ll? Suomessa ja ett? h?n oli sangen surullinen ja suuttunut koko matkaan.

T?t? nyt tiesiv?t kaikki edelt?p?in, ja sent?hden vapisivat kaikki, kuin kuninkaalliset reet ajaa hajottaen tulivat tiet? my?den. Kuningas n?ytti ankaralta ja kuningatar itki, mutta kuitenkin viipyiv?t he kirkolla niin kauan, kuin muutettiin hevoisia, ja sill'aikaa katselivat he ymp?rillens?, sill? rekien hopealla silatut kuomit olivat lasketut alas.

"Kas kuinka kaunista p?iv?paistetta ?kki? olemme saaneet", sanoi kuningas ja nauroi hyvin armollisesti niinkuin muidenkin ihmisten on tapa. "Min? en voi k?sitt??, miksi nyt yht'?kki? tulin niin iloiseksi", sanoi h?n.

"Se tulee kai siit?, ett? teid?n majesteettinne olette sy?nyt hyv?n suuruksen", sanoi kuningatar. "Niin on minunkin laitani. Minusta on, kuin olisi syd?mmeni ?kki? l?mminnyt."

"Se tulee siit?, ett? teid?n majesteettinne nukuitte hyvin viime y?n?", sanoi kuningas. "Mutta katsos vain, kuinka kaunis se kuitenkin on, t?m? kolkko Suomi. Katsos kuinka aurinko loistaa noihin kahteen korkeaan honkaan tuolla mets?ss?. T?h?n pit?isi meid?n rakentaa kuninkaan kartano itsellemme."

"Niin, tehk??mme niin, herra ja kuningas", sanoi kuningatar. "N?ill? paikoin mahtanee olla suopea ilmanala. Katsos vain, kuinka viheri?t lehdet puhkeavat puista keskell? talvea."

Samalla huomasivat he Sylvesterin ja Sylvian, jotka olivat kavunneet aidalle, voidaksensa oikein tarkkaan n?hd? kuninkaallisen perheen, ja Sylvia laverteli iloissansa niin, ett? kuivettunut aita ty?nsi suuria viheri?it? lehti? h?nen ymp?rillens?. "Kas tuolla seisoo kaksi siev?? lasta", sanoi kuningatar. "Tulkoot t?nne reen luo."

Lapset tulivat. "Kuulkaa", sanoi kuningas, "min? pid?n teist?, min? tulen vallan iloiseksi, kuin n?en teit?, tulkaa luokseni rekeen, niin saatte ajaa meid?n kuninkaalliseen hoviimme ja saatte kulta vaatteita ja tulette tekem??n kaikki ihmiset iloisiksi."

"Ei, kiitoksia, herra kuningas", vastasivat Sylvesteri ja Sylvia. "Meist? on parempi ilahuttaa is?? ja ?iti?. Ja hovissa tulisi meid?n ik?v? Rutimoa ja Pilvipartaa."

"Eik? k?y laatuun, ett? is? ja ?iti ja Rutimo ja Pilviparta tulevat kanssanne?" kysyi kuningatar, sill? h?nen syd?mmens? oli nyt niin sanomattoman l?mmin.

"Ei, kiitoksia, rouva kuningatar", sanoivat lapset uudestaan; "se ei k?y laatuun, ne kasvavat mets?ss?."

"Mit? lasten p??h?n voi juolahtaa", sanoivat kuningas ja kuningatar ja nauroivat niin, ett? kuninkaallinen reki hyppi; sitte antoivat he k?skyn rakentaa t?h?n paikkaan kuninkaan kartanon ja olivat niin iloiset ja armolliset, ett? kaikki ihmetteliv?t. Kaikki k?yh?t saivat kukin kultarahansa, ja Sylvesteri ja Sylvia saivat paitsi sit? sen kuninkaallisen rinkelin, jonka hovileipuri oli matkaa varten leiponut, ja joka oli niin iso, ett? se oli nelj?ll? hevosella kuljetettava. Ja lapset jakelivat rinkelist?ns? kyl?n kaikille lapsille ja kuitenkin oli heill? niin paljo j?ljell?, ett? torpparin hevonen tuskin jaksoi vet?? kotiin kaikkia rinkelinpalasia.

Kotimatkalla kuiskasi torpan akka miehens? korvaan: "tied?tk?, miksi kuningas ja kuningatar olivat niin iloiset?" "En tied?", sanoi ukko. -- "Se oli sent?hden, ett? Sylvesteri ja Sylvia katselivat heit?. Muistatko, mit? min? sanoin eilen?" -- "Vaiti", sanoi ukko, "?l? puhu sit? lapsille; on parempi, ett'eiv?t tied? niin ihmeellisist? lahjoista."

Mutta Sylvester ja Sylvia iloissansa tuosta isosta kuninkaallisesta rinkelist? unohtivat tykk?n??n, ett? he osasivat luoda p?iv?paistetta ja sulattaa lunta. Eiv?t he itse tiet?neet, kuinka syd?mmellisen iloisiksi ja l?mpimiksi kaikki ihmiset tulivat, kuin heit? n?kiv?t; ja koska he olivat sangen hyv?t ja yst?v?lliset lapset, niin luulivat kaikki, ett? se vain oli sent?hden. Varmaa on, ett? heid?n vanhemmillansa oli suuri ilo heist? ja ett? koko iso er?maa torpan ymp?rill? v?hitellen muuttui kauniiksi peltomaaksi ja viheri?ksi laitumeksi, jossa kev??n linnut lauloivat talvikaudet, niin ett'ei heid?n vertaisiansa koskaan oltu n?hty. Lopuksi tuli Sylvesteri linnunpyyt?j?ksi uudessa kuninkaan kartanossa ja Sylvia sai tekemist? isossa puutarhassa, sill? niin kummallista oli, ett? mihin ik?n?ns? n?m? lapset katselivat ymp?rillens?, siell? menestyi kaikki, niin ett? oli oikein hauskaa n?hd?.

Er??n? p?iv?n? tulivat Sylvesteri ja Sylvia katselemaan vanhoja yst?vi?ns? Rutimoa ja Pilvipartaa. Silloin raivosi par'aikaa hirve? talvimyrsky; honkien latvat suhisivat ja kohisivat, ja ne lauloivat taasen er?st? vanhaa laulua:

Hohoo, hohoo! Olemme jo vanhat ja harmajat, Mut myrskyt me kest?mme ankarat, Syys-satehet Ja kev?iset, Ja talven vilut, Ja kes?n ilot, Ja lumis??t, Ja tuulisp??t, Ja y?t ja sumut, Ja p?iv?n humut; Hohoo, hohoo, Olemme jo vanhat ja harmajat Mut myrskyt me kest?mme....

ja juuri kuin olivat ehtineet t?h?n saakka laulussa, kuului rytin?? ja r?tin??, ja samassa makasivat Rutimo ja Pilviparta pitk?n??n maassa. Rutimo oli siihen aikaan 393 ja Pilviparta 355 vuoden vanha. He eiv?t olleet itse huomanneet kuinka heid?n juurensa v?hitellen olivat kuihtuneet ja m?d?ntyneet, niin ett? taivaan tuulet saivat heist? voiton.

Mutta Sylvesteri ja Sylvia taputtelivat yst?v?llisesti kuolleitten honkien sammaltaneita runkoja ja puhuivat heille niin suloisia sanoja, ett? lumi suli pois kaikki ymp?rilt?, ja vaaleanpunaiset kanervat kasvoivat yh? korkeammalle kaatuneiden puiden yli, ja niin saivat Rutimo ja Pilviparta hautansa kukkien alle.

Paljon on siit? kulunut, kuin olen kuullut jotain Sylvesterist? ja Sylviasta, ja ep?ilem?tt? ovat he jo aikoja sitte tulleet suuriksi, koska monta vuotta on kulunut siit? ajasta, jolloin joku kuningas ja kuningatar matkusti Suomessa. Mutta joka kerta, kuin n?en kaksi iloista ja hyv?? lasta, joista kaikki ihmiset syd?mmellisesti pit?v?t, niin luulen heit? Sylvesteriksi ja Sylviaksi ja ajattelen, ett? he ovat saaneet iloiset silm?ns? Rutimolta ja Pilviparralta. ?skett?in n?in kaksi semmoista lasta, ja ihmeellist? oli, ett? mihin hyv?n?ns? he katselivat ymp?rillens?, siell? lensi auringons?de heid?n edess?ns? ja loisti pilvisen taivaan yli ja ihmisten suruisten tai huolettomain kasvojen yli. Sit? eiv?t lapset itse tienneet, mutta heit? oli mahdoton katsoa, tulematta niin kovin iloiseksi, kuin tulee n?hdess?ns? viattomuutta, iloa ja hyvyytt? maailmassa. Silloin sulaa j?? ikkunan ruudusta ja lumi kinoksista ja pakkanen ihmisten kylmettyneist? syd?mmist?, ja tulee kev?t ja vihanta keskell? talvea, niin ett? itse luutakin romunurkassa alkaa viheri?id? ja leivoset rupeevat laulamaan taivaan korkean katon alla. Kaikesta siit? tulee meid?n kiitt?? Rutimoa ja Pilvipartaa; -- tahi oikeammin, kaikesta siit? tulee meid?n kiitt?? hyv?? Jumalaa, joka viel? antaa kev??n ja ilon viheri?id? maan p??ll?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet