Read Ebook: Tuomo sedän tupa by Stowe Harriet Beecher Friberg Maikki Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 606 lines and 19817 words, and 13 pages

"Niin, t?m? on tosiaankin Jumalan rangaistus. H?n tahtoo n?ytt?? meille orjuuden kirouksen; h?n tahtoo osoittaa, kuinka se t?rvelee sek? orjan ett? is?nn?n. Sill? min? tied?n ett? orjien pit?minen on synti; jo nuorena tytt?n? sit? paheksin ja viel? selvemm?ksi asia on k?ynyt minulle nyt. Yst?v?llisyydell?, huolenpidolla ja hellyydell? olen luullut voivani auttaa orjiani ja huojentaa heid?n kuormaansa..."

"Pelkk?? pettymyst?! Mit?p? min? voisin niinkauvan, kuin ei lakimme ota heit? turviinsa, vaan k?sittelee heit? kuin kauppatavaraa. Parhaankin is?nn?n kuollessa tahi k?yhtyess? heit? myyd??n niinkuin muutakin irtaimistoa." Rouva Shelbyn ??ni v?risi mielenliikutuksesta ja katkerat kyyneleet vieriv?t h?nen poskillensa.

"Sinun surusi kaivelee minua suuresti, rakas vaimoni", sanoi vihdoin herra Shelby, "mutta jos sin? tuntisit Haleyn, niinkuin min?, ymm?rt?isit, ett'en v?hemm?ll? voinut p??st? h?nen kouristaan. H?ness? ei ole rahtuakaan s??li?; h?n olisi valmis myym??n oman ?itins?, jos vaan sen kautta luulisi hy?tyv?ns?. Huomen aamuna h?n jo tahtoo vied? omaisuutensa t??lt? ja siksi aion ratsastaa pois koko p?iv?ksi, sill? en kest? n?hd? Tuomon kasvoja ja surullisia silm?yksi?. Saman neuvon antaisin sinulle. Mene sin?kin jonnekin ja ota Elisa mukaasi."

"En, sit? en tee milloinkaan", sanoi rouva Shelby kiivaasti, "siten osottaisin hyv?ksyv?ni t?t? julmaa kauppaa ja olisin avulias sen toimeen panossa. Min? tahdon menn? Tuomon luo, puhua h?nen kanssansa ja lohduttaa h?nt?. H?nen pit?? tuntea em?nt?ns? mielenlaadun. Mit? Elisaan tulee, en uskalla ajatellakkaan h?nen suruansa."

Herra ja rouva Shelby eiv?t aavistaneetkaan, ett? er?s henkil? oli kuullut koko heid?n keskustelunsa.

Orjakauppiaan k?ynti talossa oli her?tt?nyt Elisassa levottomuutta. H?n oli kulkiessaan is?nt?ns? avonaisen oven ohi aamupuolella mielest??n kuullut Haleyn puhuvan h?nen pikku pojastaan.

Koko p?iv?n oli tuo ajatus vaivannut h?nt? ja kalvanut h?nen mielt??n. Olisiko todella sellaiset kauheat asiat tekeill? ja mill? tavalla h?n saisi varmuutta. Hajamielisesti ja takaperin h?n oli suorittanut teht?v?ns? pitkin p?iv?? tuumiessaan n?it? kysymyksi? edestakaisin.

Kiihke?ss? mielentilassaan ei h?n iltasellakaan voinut menn? levolle, vaan pist?ysi pieneen k?yt?v??n, joka eroitti h?nen huoneensa is?nt?v?en makuukamarista. Siell? h?n seisoi vavisten korva ohutta sein?? vasten ja kuuli jok'ikisen sanan, jonka is?nt? ja em?nt? illan kuluessa olivat vaihtaneet.

Posket kalpenivat, koko ruumis j?hmettyi ja herttaisille kasvoille ilmestyi kova piirre. H?n oli tehnyt p??t?ksens? ja hiipi nyt hiljaa pieneen kammioonsa, miss? oli niin monta rauhallista ja onnellista hetke? viett?nyt. Tuolla oli ikkuna, jonka ??ress? h?n oli istunut ompelunsa kanssa tyytyv?isesti hyr?illen, tuolla pieni hylly t?ynn? em?nn?n antamia kirjoja ja muita pikku kaluja, joita oli saanut jouluiksi. Niin, t?m? oli t?h?n asti ollut h?nen turvapaikkansa ja pieni maailmansa.

Mutta nurkassa pienell? vuoteella nukkui h?nen Harryns? viattomuuden unta, suu puoli avoinna, kiharat hajallaan ja k?t?set hervottomina peitteen p??ll?. ?iti kumartui vuoteen yli ja kuiskasi:

"Oma armahin lapseni, he ovat myyneet sinut, mutta ?itisi on sinut pelastava."

Ei ainoakaan kyynel valunut h?nen poskelleen, sill? t?llaisen surun kohdatessa silm? ei itke, syd?n vaan vuotaa n?kym?tt?mi? veripisaroita.

Elisa otti lyijykyn?n ja kirjoitti kiireesti: "Oi rakkahin em?nt?ni, ?lk?? ajatelko pahaa minusta, ?lk?? liioin kutsuko minua kiitt?m?tt?m?ksi! Olen kuullut koko teid?n illallisen keskustelunne ja koetan nyt pelastaa poikani. Etteh?n moiti minua siit?? Jumala teit? siunatkoon ja palkitkoon teid?n hyvyytenne!"

K??nnetty??n t?m?n paperilipun kokoon meni h?n piironkinsa laatikosta ottamaan vaatteita pikku pojalleen ja niin hell? on ?idin syd?n, ett'ei se edes t?llaisenakaan kauhun hetken? unohda ottaa v?h?n lelujakin armahansa huviksi. Kaikki n?m?t tavarat h?n sitten k??ri niistimeens? ja kiinnitti sen vy?t?rilleen. Nyt tuli pienokaista her?tt??. Kun t?m? viimeinkin avasi silm?ns? ja n?ki ?itins? matkapuvussa, kysyi h?n h?nt? vakavasti katsellen:

"Minne menet, ?iti?"

?iti nojautui h?nen ylitsens? ja sanoi matalalla ??nell?: "Hiljaa, Harryseni, et saa puhua ??neen. Paha mies aikoo ottaa Harryn ja kantaa h?net pois pime?ss?, mutta ?iti ei salli sit?. ?iti aikoo pukea syd?nk?pyns? p??lle lakin ja takin ja juosta kauvas pois h?nen kanssaan, ett'ei paha mies saa kiinni."

Lapsi ymm?rsi, ett? oli jotakin vakavaa tekeill? ja pysyi aivan ??net?nn? ?idin valmistellessa matkaa varten. Kun pienet varustukset oli tehty, nosti h?n pojan k?sivarrelleen ja hiipi hiljaa kuin varjo ulos pime??n y?h?n. Ilma oli kylm?, taivas t?hdiss?, ja ?iti kietoi pienokaisensa huiviin puristaen h?nt? lujasti rintaansa vasten.

Tie oli tuttu ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat Tuomo sed?n tuvalle. T??ll? Elisa pys?htyi ja naputti hiljaa ikkunaruudulle.

Mutta ennenkuin seuraamme h?nt? sis??n, voimme ensin tutustua tuvan asukkaisiin ja heid?n jokap?iv?iseen el?m??ns?.

Tuomon eli Tuomo sed?n, joksi h?nt? tavallisesti nimitettiin, tupa oli pieni puurakennus herraskartanon l?heisyydess?. Tuvan edustalla oli v?h?nen puutarha, jossa aina kes?isin rehotti kukkia, hy?tymansikoita, vattuja ja vihanneksia. Toimelias k?si oli paitsi sit? tuvan etupuolelle istuttanut k?ynn?skasvia, jotka kiipesiv?t pitkin huoneen sein?? ja milt'eiv?t peitt?neet sit? tykk?n??n.

Aikaisemmin samana p?iv?n?, jota edellisess? on kuvattu, istuivat kaikki tuvan asukkaat koossa: Tuomo set?, h?nen vaimonsa Chloe t?ti ja kolme villap?ist? lasta, joista nuorin juuri parhaallaan harjoitteli k?velytaitoa. V?h? v?li? h?n nousi jaloilleen ja kompastui j?lleen veljiens? suureksi huviksi.

Chloe t?ti, joka oli herraskartanon paras keitt?j?, oli juuri hiljattain p??ssyt illallistoimistaan sielt? ja kiirehti nyt valmistamaan omalle rakkaalle ukolleen ehtoollisruokaa. H?n seisoi toimeliaana lieden ??ress? paistaen jotakin paistinpannussa ja raotti v?h? v?li? kattilan kantta, jossa varmaankin hajusta p??tt?en kiehui jotakin oikein maukasta.

Chloe t?ti tiesi olevansa taitavin keitt?j? koko l?hiseudulla ja t?m? pani h?nen tummat kasvonsa ilosta ja tyytyv?isyydest? hohtamaan. Ei kukaan osannut valmistaa sellaisia maissikakkuja tahi panna toimeen niin komeita puolip?ivi?, kuin h?n. Vieraiden tulo kartanoon olikin h?nest? oikea riemuhetki, sill? nyt h?n taas sai ponnistaa voimiaan ja n?ytt?? keittotaitonsa tuloksia. Ja kun vieraat sitten kiitteliv?t putinkia, kysyiv?t sen tekij?? ja ottivat sit? kahdesti jopa kolmastikin, ei Chloe t?ti pyyt?nyt parempaa palkintoa. H?nen syd?mmens? sykki riemusta sit? ovenraosta kuullessaan.

Pienen p?yd?n ??ress?, joka jo illallista varten oli peitetty valkealla liinalla, istui perheen is?nt?, Tuomo set?, herra Shelbyn paras ty?mies. Koska h?n on koko kertomuksen p??henkil?, on syyt? katsella h?nt? v?h?n tarkemmin. H?n on isokasvuinen ja harteva mies. Kasvot ovat Afrikan neekerin, v?ri tumma ja tukka villainen, mutta n?iss? mustissa kasvoissa kuvastuu niin paljon viisautta ja jaloutta, arvokkaisuutta ja n?yryytt?, ett'ei niit? kerran n?hty??n unhota.

H?n istui t?n? iltahetken? rihvelitaulu edess??n ja muodosteli suurella, kirjoitukseen tottumattomalla k?dell??n hitaasti kirjaimia. H?nen is?nt?ns? kolmetoista-vuotias vilkas poika, nimelt? Yrj?, toimitti opettajanvirkaa ja teki tuon tuostakin pieni? muistutuksia.

"Ei niin, set? Tuomo", sanoi h?n innokkaasti, "nyt tulee h, vaikka pitikin tulla k." Ja asian selvitykseksi h?n kirjoitti taululle koko rivin k ja h kirjaimia.

"Kah kummaa", sanoi Tuomo set? ja silm?ili nuorta opettajaansa ihmetellen ja kunnioittaen. Sitten h?n tarttui rihveliin uudestaan ja k?vi taas uutterasti harjoittelemaan.

Sill? aikaa oli illallinen valmistunut ja Chloe t?ti kutsui suosikkinsa nuoren Yrj? herran jakamaan heid?n ateriaansa.

H?n ei suinkaan kursaillut, sill? h?n tunsi Chloe t?din piirakat ja kakut ja oli heti valmis ottamaan eteens? suuren kappaleen maissikakkua.

Illallinen sy?tiin hilpe?sti keskustellen ja pakinoiden. Chloe t?ti piti nuorinta polvellaan ja varoitteli silloin t?ll?in vanhempia lapsiaan olemaan hiljaa, sill? kuuma afrikalainen veri ei sallinut heid?n istua maltillisesti p?yd?n ??ress?. V?list? he kieriskeliv?t keskell? lattiaa, v?list? taas konttasivat p?yd?n alle ja vetiv?t pikku siskoa jaloista.

Sy?ty?ns? leikki Tuomo set? pikku tytt?ns? kanssa, jotta Chloe t?ti rauhassa saisi ruveta siivoamaan huonetta ja tehd? pieni? valmistuksia hartaushetke? varten, joka illempana oli pidett?v? heid?n tuvassaan. Tuoleista ja istumasijoista oli tosin puute, mutta Chloe t?ti ei ollut neuvoton. Tyhji? tynnyri? vieritettiin tupaan ja niiden yli asetettiin laudanp?tki?, sankoja ja saavia k??nnettiin yl?alasin ja n?in saatiin kyllin istunpaikkoja.

Hetken p??st? ker?ytyi tupaan kirjava joukko. Siell? oli sek? vanhoja harmaap?it? ett? nuoria vilkkusilmi?. Toiset olivat oman kartanon v?ke?, toiset taas olivat tulleet naapuritaloista kuullaksensa Tuomo sed?n puhuvan Jumalan sanaa ja selitt?v?n raamattua. H?nen sanansa olivat niin l?mpim?t, yksinkertaiset ja syd?mmelliset, ett? tekiv?t paljoa syvemm?n vaikutuksen, kuin monen oppineen saarna. Varsinkin oli Tuomo set? vahva rukouksessa. Sanat vuotivat ihan virtana h?nen huuliltaan ja tuntuivat tulevan suoraap??t? syd?mmen syvyydest?. Er?s vanha neekeri lausuikin kerran, ett? Tuomo sed?n rukous varmaankin kohosi suoraan taivaaseen.

Puheiden v?lill? laulettiin joko virsi? tahi muita hengellisi? lauluja. Siin? oli eloisuutta ja innostusta. Neekerit n?kyiv?t eritt?in rakastavan sellaisia lauluja, jotka v?ririkkaissa kuvissa puhuivat uudesta Jerusalemista, Kaanaasta ja Jordanin rannoista. Niiden loppus?keet toistettiin aina voimalla ja vakuutuksella.

My?skin Yrj? herra oli ollut kokouksessa mukana ja luki viimeiseksi yleis?n kehoituksesta kappaleita Ilmestysraamatusta liitt?en lukuunsa lyhyit? selityksi?, joita oli oppinut hurskaalta ?idilt??n.

Jotenkin my?h??n erosi seurue Tuomo sed?n luota, mutta t?m? ei sittenk??n heti mennyt levolle, vaan luki ja lauleskeli viel? kauvan aikaa sen j?lkeen itsekseen. Seuraus siit? oli, ett? sek? h?n ett? Chloe t?ti heti kuulivat Elisan naputuksen ja l?heniv?t kummastuneina ikkunaa.

"Mit?h?n ihmeit? nyt on tapahtunut", huusi Chloe havaitessaan Elisan ikkunan takana. "Laske h?net sis??n, ukkoseni", lis?si h?n, mutta samassa jo pakolainen astuikin tupaan.

"Taivas varjelkoon! Mik? Teit? vaivaa, oletteko sairas", p?ivitteli Chloe n?hdess??n Elisan kalpeat kasvot ja palavat silm?t. "Ihan Te s?ik?yt?tte minut pahan p?iv?sesti." Ja Chloen mustat silm?t py?riv?t h?mm?styksest?.

Elisa kertoi lyhyesti ja kiireesti kaikki, mit? oli sin? iltana kuullut, is?nt?ns? p??t?ksen, em?nt?ns? rukoukset palvelijansa puolesta, herra Haleyn tulon seuraavana p?iv?n?.

Kuuntelijat olivat tuskin k?sitt?? ja uskoa n?in h?mm?stytt?vi? uutisia.

Tuomo set? seisoi siin? ojennetuin k?sin ja tuijottavin silmin, kunnes vihdoin aivan kuin hervottomana vajosi tuoliin ja painoi p??t??n polviaan vasten.

"Jumala armahtakoon meit?", huokasi Chloe. "Mit? ukkoni sitten on tehnyt, koska is?nt? voi kohdella h?nt? t?ll? tavalla?"

"Ei mit??n, ei kerrassaan mit??n", vakuutti Elisa, "mutta is?nt? sanoi olevansa sellaisessa rahanpulassa, ett? joko Tuomo ja minun Harryni olivat myyt?v?t, tahi koko kartano ja kaikki muut... Mutta min? en voi ajatella lastani tuon miehen k?siss? ja siksi pakenen. Jos erehdyn t?ss?, on Jumala sen minulle anteeksi antava, mutta en voi toisin tehd?."

"Sinun pit?? menn? mukaan, ukko", sanoi nyt Chloe kiihke?sti. "Aiotko todella odottaa siksi, ett? viev?t sinut alas virtaa my?ten sinne, miss? orjia tapetaan joukottain n?lk??n ja ylen raskaaseen ty?h?n. Viel? on aikaa. Rienn? nyt! Min? panen kalusi kokoon."

Tuomo set? kohotti p??t??n hitaasti ja sanoi tyynesti, vaikka samassa surullisesti: "En min? aio l?hte?. Elisan paon pid?n luonnollisena; sit? en mill??n ehdolla tahdo est??. Mutta kuulithan sin?, mit? ?sken kerrottiin, ett? joko min? tahi kaikki muut kartanossa ovat myyt?v?t. Miksi en silloin uhraisi itse?ni. Is?nt?ni on aina tarvitessa l?yt?nyt minut paikaltani; en ole viel? koskaan h?nen luottamustansa pett?nyt, enk? aio sit? vast'edesk??n tehd?. Is?nt?? ei saa moittia, kyll? h?n pit?? huolta sinusta ja noista pikku-raukoista."

H?n k??ntyi vuodetta kohti, miss? pienet villap??t rauhaisasti nukkuivat. Mutta t?m? n?ky teki lopun h?nen tehdyst? tyyneydest??n. H?n k?tki p??ns? suuriin k?siins? ja nyyhkytykset, jotka panivat koko ruumiin v?r?j?m??n, t?yttiv?t tuvan.

Viimein sanoi Elisa matalalla ??nell?: "Aika rient??, minun on l?hteminen. Koettakaa saada sanaa miehelleni ja tervehtik?? h?nt?. Kertokaa h?nelle paostani ja ett? koetan p??st? Kanadaan. Kun h?net viimeiseksi tapasin, en voinut aavistaakkaan t?llaisia... Ja sanokaa my?skin h?nelle, ett? jos emme en?? t?ss? el?m?ss? tapaisi toisiamme" ..... ??ni petti, eik? h?n voinut jatkaa. H?n k??ntyi oveen p?in ja sai viimein itkusta tukahdetulla ??nell? kuiskatuksi: "sanokaa, ett? h?n aina el??, niin ett? kohtaamme toisemme taivaassa."

Sitten h?n katosi pime??n y?h?n.

Ei voi kuvitella onnettomampaa ja s??litt?v?mp?? henkil??, kuin Elisa, kun h?n kulki kylm?n? talviy?n? outoa tulevaisuutta kohti kalvava tunne rinnassaan. Kaikki h?nen ajatuksensa olivat sekaisin. H?n n?ki kuin unissa tutut paikat, puut, laaksot, niityt ja pellot kiit?v?n ohitsensa. Yksi ainoa asia oli h?nell? selvill?: ??ret?n vaara, joka uhkasi h?nen lastansa. Ahdistus ja ?idin rakkaus ajoivat h?nt? lakkaamatta eteenp?in. Tavallisissa oloissa olisi poikanen saattanut itse k?vell? ja ?iti olisi vaan h?nt? taluttanut, mutta nyt h?n ei hetkeksik??n tahtonut laskea lastansa alas. Pelko oli j?nnitt?nyt joka j?ntereen h?nen ruumiissaan ja antanut h?nelle yl?nluonnolliset voimat, ett'ei h?n tuntenut taakkansa painavankaan. H?n riensi kuin kiljuvien petojen takaa-ajama, kuiskaten vaan v?list? v?risevin huulin: "Herra, auta minua! Herra, pelasta minut."

Harry oli alussa valveella. Kaikki tuo uusi ja kummallinen oli vienyt unen h?nen silmist??n. Mutta kun ?iti aina vakuutti, ett? h?n kyll? pelastuisi, jos vaan pysyisi hiljaa ja ??neti, kietoi h?n pienet k?sivartensa ?idin kaulan ymp?ri ja kysyi:

"Pit??k? minun pysy? hereill?, ?iti?"

"Ei yht??n armahani, nuku sin? vaan."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet