Read Ebook: Runoelmia by Kramsu Kaarlo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 348 lines and 8861 words, and 7 pages

ljet veljien Sylihin surevitten. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan.

Heit' usko, tavat vieroita Ei en?? toisistansa! Oi, miks' ei sulo kannelta Jo kuule Suomen kansa? Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan.

Ei l?ytynyt lie soittajaa; Se syyn? olla voisko? Vai turhaa utu-unelmaa T?? tarina vaan oisko? Ei sittemmin oo ainakaan Tuo kannel soinut milloinkaan.

Ilkka.

Viel' el?? Ilkan ty?t, kenties Kauanki, kansan suussa. H?n eli niinkuin Suomen mies Ja kuoli -- hirsipuussa.

Ol' Ilkka talonpoika vaan, Siis suur' ei suvultansa; Mut jaloin poika Suomenmaan H?n oli aikanansa.

H?nt' ajan hurjan myrskyihin Vei oikku onnetarten; H?n sopi niihin kuitenkin Kuin tehty niit? varten.

Se aik' ol' ajoist' ankarin Ja itkun aika varmaan, Kun k?siss? Klaus Flemingin Ol' ohjat maamme armaan.

Kyll' itki moni huokaillen, Ett' oikeus on pilkka; Mut itkiess? toisien, Niin itkenyt ei Ilkka.

Vaan koska kansa valittaa, H?n neuvon sille antaa: "Niin kauan huolta n?hd? saa, Kun tahtoo sit? kantaa."

"Ken vaivojansa vaikertaa, On vaivojensa vanki, Ei oikeutta maassa saa Ken itse sit' ei hanki."

"Siis vapauteen taistellen Ken miehen mielt? kantaa: Tie suorin kulkee onnehen L?hell? kuolon rantaa!"

Ja vasamata nopsempaan, Jonk' ilmaan viskas jousi, N?? sanat lensi halki maan. Ja Suomen kansa nousi.

Nyt liekki sodan verisen Levisi pitkin maata: Ei Suomi sotaa Ilkkaisen Unohtaa koskaan saata.

Jo kohtas kosto sortajat K?dell? ankaralla, Siks kunnes juonet kavalat L?i Ilkan Nokialla.

Tuo teot suuret kunniaa: Tok' vied? voivat muuhun, Ja Ilkan tiet? suorimpaa Ne veiv?t hirsipuuhun.

Mut varmaan Ilkan neuvo t?? Viel' el?? kansan suussa: Kauniimpi orjan el?m?? On kuolo hirsipuussa.

Hannu Krankka.

L?ks joukko reipas, nuori Lakeilta Limingan, Sotahan itsens suori Uhaksi sortajan.

K?y Hannu Krankka heit?, Mies uljas, johtamaan; Vienassa surman teit? Jo oppi astumaan.

Levinnyt kaikkialla On tieto kamalin: "On ly?ty Nokialla Jo joukko Ilkankin."

Mut suremaan ken jouti, Kun tullut tieto on, Ett' tulossa on vouti Jo Abram Melchersson!

H?n luulee voivans, houkko, Lannistaa Pohjanmaan, Ja sotilaita joukko H?ll' onpi seurassaan.

Mut Krankka t?m?n kuullen N?in mietti mieless??n: Sit' ennen, niin m? luulen, Viel' leikki leikit??n.

Vaan l?hteiss?ns? viel? K?y luo h?n tiet?j?n: "Kuink', ukko, sodan tiell? S? n??t mun kest?v?n?"

Ja vanhus kohoaapi Ja h?neen katsahtaa: "Veriss?ns valittaapi Koht' armas Suomenmaa."

"Ja vainon valta vankka Se maassa vallitsee; Mut sua, Hannu Krankka, Ain' onnes suojelee."

"Vaan mieleesi s? paina T?? neuvo totinen: S? karhu tapa aina, Ennenkuin nyljet sen."

Ja joukko reipas l?hti Lakeilta Limingan, Ja joutuisasti ehti Se luoksi Kokkolan.

Nyt siell? Hannu Krankka Tarkastaa joukkoaan: Iin v?ki tuima, vankka Ei v?isty milloinkaan.

Ja Kemin kookas kansa, Nuo urhot rotevat, Ylpeillen voimistansa, Ain' itseens luottavat.

Mut miehet reippaat, sorjat Ja liukkaat Limingan, On taistelussa norjat Ja uljaat ainian.

Vaan odotus ei ty?n? Heill' ole kauankaan. Jo vouti talviy?n? My?s rient?? Kokkolaan.

Ja Krankan joukkokunta Nyt verileikin saa, Ja hurmevirrat lunta L?mp?iset sulattaa.

Ei Nuijajoukko taivu, Saa vouti tappion: Ken verihins ei vaivu, H?n pyrkii pakohon.

Pakohon hevosensa My?s vouti k??nn?tt??, Kun h?nen rinnallensa Jo Krankka enn?tt??.

Ei vastustus nyt auta, H?n Krankan vanki on: "Nyt ilkit?ist?s hauta Sun perii kunnoton."

"Mut ennen kuin m? sulle Kaikk' kostan konnanty?s, S? turkkis anna mulle, Se hyv' on talviy?ss'."

H?n turkin h?lt? riisti Ja yllens puki sen. Se oli pulska, siisti, Mut turmiollinen.

Sill' urhot innossansa Jo vainoo uhriaan: "Tuoll' on h?n, turkistansa H?n kyll? tunnetaan."

Ja k?sivarret tuimat Aseita heiluttaa, Ja sivallukset huimat Miest' uhkaa uhkeaa.

Rajusti Krankka torjui Nuo iskut p??lt?h?n, Ja Nuijajoukko horjui, Kun j?lleen iski h?n.

Ei iskut h?nt? yll?, Ja miehet huutamaan: "H?n Krankka on, h?n kyll? K?dest? tunnetaan."

Ja melske huima herkes, Ja kukin ?'iss??n, Niin nopeaan kuin kerkes. Taas voudin etsint??n.

Mut h?nt' ei l?ytynynn?, On turhaa kaikki ty?: On vouti lymynnynn?, Ja suojanans on y?.

Ja Krankka hymyhuulin N?in lausui huo'aten: "M? neuvon viisaan kuulin, Mut ymm?rt?nyt en."

"Jos muistanut m? oisin Tuon neuvon mielev?n, Niin n?hnyt oisin toisin T??n leikin p??ttyv?n."

"Ei voitto loistossansa Niin uljas, verinen, Ois ollut lopussansa Niin hullunkurinen."

"Siis sanaa taidokasta Kaikk' urhot muistakoot: "S? karhu nylje vasta, Kun tappanut sen oot."

Santavuoren tappelu.

Santavuori, surun synk?n mieleeni saa sana tuo! Santavuorell' liikkui kuolo, siell? vuosi hurmevuo. Kaikukohon sielt? nytkin j?lkeen vuosisatojen Taru pieni taistelusta, saatu haudoilt' urhojen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet