Read Ebook: Runoelmia by Kramsu Kaarlo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 348 lines and 8861 words, and 7 pages

Santavuori, surun synk?n mieleeni saa sana tuo! Santavuorell' liikkui kuolo, siell? vuosi hurmevuo. Kaikukohon sielt? nytkin j?lkeen vuosisatojen Taru pieni taistelusta, saatu haudoilt' urhojen.

Taisteltihin lakkaamatta varhain aamust' alkaen, Illan tullen loppui vasta kuolon leikki verinen. Illan tullen talonpoikain toivo vaipui kuolemaan, Vaipui, niinkuin p?iv? kirkas vaipui l?nteen sammumaan.

Raikkahasti raikui silloin riemuhuudot sotilain: Sorrettujen huokaukset hukkui riemuun sortajain. Huudot kuullen, kuoleva nous talonpoika istumaan, Kuolon kalme kasvoissansa, pilkan hymy huulillaan.

"Riemuitkaatte", niin h?n huusi, "rikoksista riemuitkaa: Murrettu on Suomen kansa, sorrettu on Suomenmaa! Riemuitkaatte siit?, ett? p?iv?n peitti musta y?, Riemuitkaatte siksi, kunnes koston hetki vihdoin ly?."

"Toivehemme halla kylm? kyll? kuolettanut on, Urohomme urhe'immat sortuneet on kuolohon; Mut ei talonpojan voima murtunut oo viel?k??n: Vartomaan h?n tottunut on, tottunut on k?rsim??n."

"N?hneeth?n jo usein oomme, kuinka koko vuoden ty?n Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallay?n; Mut ei silti mieli murru eik? murtua se saa: Kes?? uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa."

"Kes? uusi koittaa viel?, vaikka kauan viipyiskin, Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen k?ypi tie; Mutta riemuhuudot teilt? kadoksissa silloin lie."

"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, Nyth?n valta teid?n onpi, nyt te ootte voittajat. Tuhot?ist? riemuitkaatte, teid?n onpi hallay?, Mutta seuraukset senki poistava on kansan ty?."

N?in h?n lausui. Sammuneena silm?ns? jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten p??lle p??ns? kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee t?htivy?, Yli Suomen lep?? synkk? Nuijasodan hallay?.

Tarina.

Nyt taru aioista muinaisista On vilpas, eloisa muistossain: Sen sain kai kansani jutelmista, Tai lienen kuullut sen unissain.

Se haamun nostaapi valoisalle, Jonk' unhe peitti jo vaipallaan. Kenties lie j??nyt sen vaipan alle, M? luulen, parhaimmat Suomenmaan.

Jo her?s Suomi ja ??nt? kuuli, Jot' omat kuusensa huminoi, Ja Nuijataistelun vilpas tuuli Pois sumut Suomesta synk?t loi.

Mut urhoin miekat kun aikaa ?ist? Valaisi hetkeksi hehkullaan, Niin sankareista ja urhot?ist? Nous laulu innokas kaikumaan.

Se lauloi, kuinka nyt aamuhetki Jo koittaa Suomelle suloinen: "Pois poistakaamme nyt viimeisetki Me j?ljet y?llisen orjuuden".

"Kuin koirat herrainsa eest?, ennen Me k?ytiin taistoon ja kuolemaan. Nyt, eest? kansamme kuoloon mennen, Nyt ihmisin? me taistellaan."

"Ne tahrat, joita vuossadat tuotti, Nyt hurmevirroilla huuhdotaan; Maa, jota vapaiden hurme juotti, Ei kanna orjia milloinkaan."

Tuo laulu taistohon miekat nosti Ja kutsui voittoon ja kuolemaan, Ja urhot uljahat sorron kosti Ja kuoli, laulu se huulillaan.

Ken laulun lauloi? Vuossatain hanki Sen hautaan peitti jo veriseen, Ja laulun uljaan ja laulajanki On saanut unhola uhrikseen.

Mut taru kertoo, -- ken siihen luottaa? Tuo laulu kuollut ei viel?k??n: Se aikaa rinnoissa kansan vuottaa, Jolloin taas virkoisi el?m??n.

Ja kerran koittaapi uusi huomen, Ja loppuu velttouden pitk? y?, Ja sykk?? uljaasti syd?n Suomen, Ja suurten toimien hetki ly?.

Ja silloin laulu, jonk' unhe peitti, Syd?nten k?tk?st? kuohahtaa, Kuin virta uljas, mi j??ns? heitti Ja paisuin riehuu ja aaltoaa.

Ja laulu intohon mielet nostaa Ja kutsuu voittoon ja kuolemaan, Ja urhot uljahat sorron kostaa Ja voittaa, laulu se huulillaan.

Jaakkima Berends.

Berends herra hovissansa Mies ol' aimo aikanaan, Kauas kaikui kunniansa Yli suuren Suomenmaan.

Jalo oli herran henki, Suuria se mietti vaan: Rovon rosvos viimeisenki K?yh?lt? h?n miekallaan.

Naapurina Peipon maata Talonpoika omistaa. Koskaan tavata et saata Talonpoikaa parempaa.

Naapurihin Berends kerran Hovistansa ratsastaa. Uljas oli ryhti herran, Uljaast' orhi korskuaa.

Joutuisasti hepo juoksi, Kohta kulunut on tie: Peippolahan, talon luoksi, Ratsu is?nt?ns? vie,

Katsojalle kaunoisasti Viljapellot vihannoi. Talonpoika taitavasti Raataa siell?, mink? voi.

Mutkat halpaa halvemmiksi Herran jalo mieli ties. Asiansa ajoi siksi Suoraan Berends, niinkuin mies.

"Maistasi", h?n ?rjyy, "n?ist? Luovu, minulle ne suo. Tielt? voimakkaamman v?ist?, Tapa viisahan on tuo."

Talonpoika joutuisasti, Herran eess? paljain p?in, Kumartaapi maahan asti, Vastaa herralle nyt n?in:

"Vieroittaa te ette saata Talonpoikaa tavastaan: Ei h?n tahdo toisen maata Eik? luovu omastaan."

Berends herra aikanansa Aina oli aimo mies. Ty?ns? kerran alkamansa My?skin lopettaa h?n ties.

Maaksi Peippolan ens y?n? Tuli tuima tasoittaa. Muu ei is?nn?ll? ty?n?: Vaivojaan vaan valittaa.

"Mut ei h?d?st' itku p??st?", Niin h?n miettii vihdoinkin; "Itse auttaa itsens h?'?st?, Se lie keino viisahin."

Aika riensi. Riemahdellen Piti Berends pitojaan. Vieraista yks ilkkuellen Silloin alkoi kertomaan:

"Hy?ty suuri rovioista Olevan ei n?yt?k??n: Peippola nous raunioista Ehompana entist??n."

Hovistansa viel? kerran Berends herra ratsastaa. Tulta iski silm? herran, Tulta orhi korskuaa.

Joutuisasti hepo juoksi, Kohta kulunut on tie. Ratsu talon uuden luoksi Is?nt?ns? tuiman vie.

Talonpoika pellollansa Ty?ss? on kuin ennenkin, H?lle herra ratsultansa ?rjyy ??nin vihaisin:

"Julkeutt' en viel? moista N?hnyt ole milloinkaan! Kuinka taloa teet toista? Teetk? senkin palamaan?"

Talonpoika joutuisasti, Herran eess? paljain p?in, Kumartaapi maahan asti, Vastaa herralle nyt n?in:

"Se on talonpojan ty?ksi Aina tullut Suomenmaass': Mink? herra maahan sy?ksi, Rakens' talonpoika taas."

Huokaavat kent?t.

Is?inmaani muistorikkaat, murherikkaat tantereet, Joita is?t ennen ovat hurmeellansa kastelleet, Eik? id? hurmekylv?, verilaiho nousekaan? Turhaanko he henkens heitti parhaat miehet Suomenmaan?

Oi, te Suomen sadat kent?t, sadat tappotantereet, Joita verivirrat ennen l?mp?iset on huuhtoneet, Voisko l?mmitt?? ne viel? verta polven nykyisen? Voisko sulattaa ne j??t? tyhj?in, kylm?in syd?nten?

N?in m? usein kysellynn? teilt' oon yli kaiken maan, Mutta vastaukseks aina huokauksen vaan m? saan. Huokaus se povistanne syv?, synkk? kohoaa; Mutta usvat teid?t peitt??, ne sen ??nen haihduttaa.

Is?inmaani muistorikkaat, murherikkaat tantereet, Huokailkaatte siksi, kunnes usvat kaikk' on selvinneet; Huokailkaatte siksi, kunnes Suomen syd?n syk?ht??, Kunnes veri kuohahtaapi, sulaa vuosisatain j??!

Huonontunut aika.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet