Read Ebook: Kahleeton vanki: Elämäkerrallinen kuvaus by Meril Inen Heikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1037 lines and 38097 words, and 21 pages

on mutta.>> Sen pitemp??n ei Jukke siin? suhteessa ilmaissut mielt??n, eik? sit? mit? se >>mutta>> merkitsi.

Hanna uudisti tuon uhkauksensa, vaan siihen sai Jukelta vaan sen lis?yksen ett?:

>>T?st? kammarista saat perheinesi kyll? siirty? pois. Tukkilaisen perhe kyll? tulee aikaan perheen pirtiss?. Muusta muuttamisesta ei ole puhetta mit??n. T??ll? tiet??n, t??ll? on is?nt?.>>

Tuo pisti Hannan sieramille. >>T?st? kammarista pois!>> virkkoi h?n kiuhkeasti. >>Se olikin sanan paukonen. Niit? ei mene monta kymmeneen. T?st? kammarista perheineni pois... Puhu toki koirille sellaista ja muista, ett? min? en ole sinun ruotilaisesi, ett? sin? ty?nn?t mihin soppeen tahdot. T?st? kammarista pois! Suuret sanat eiv?t suuta halkaise... En l?hde kuin polttamalla t?st? kammarista, koska se niiksi tulee, ett? sin? k?skem?ll? aiot pakottaa siirtym??n, sen saat uskoa t?ll? sanalla.>>

>>Kyll? min? n?yt?n>>, mutisi Jukke ja meni pois.

Mutta Hanna huusi j?lkeen: >>N?yt? vaikka tulta ja rakeita, tule vaikka tulen v?ken?, niin en hievahda askeltakaan...>>

T?m? oli ensimm?inen kinastus yhten? talona ollessa.

Eik? t?m? suuri riitakaan ollut. Tuommoisiahan toki lienee sisarella ja veljell? ollut jos kuin paljon jo el?m?ss?. Kinastelevathan lapset jo usein kesken??n ja ne kun j??v?t j?lelle, sulavat heti kuni ampiaisen purema, vaikkapa se ensin kokoaakin v?h?n pahkalle ja kihelm?ipi haavaa. Mutta t?m? ei sittenk??n sulanut. T?m? pistos oli myrkyllisempi kuin ampiaisen purema. T?m? vaikutti syd?mmeen, t?m? vaikutti sielun hermostoon.

Tuo hyv?in toiveitten pettyminen, Antin onneton kohtalo ja lapsien tuleva orjuus koski nyt Hannan syd?mmeen, niin ett? monta p?iv?? makasi kipe?n?. Mutta s?ngyss? oli hyv? tilaisuus itke? ilman lasten tiet?m?tt?.

Ett? Jukke ei vienyt Antilta saatuja rahoja Rommakon velkaan, vaan tuhlasi noihin ylellisyyslaitoksiin, oli paha asia. Mutta suurien lamppujen valaisemat huoneet joulukuun pitkin? iltapuhteina n?yttiv?t niin tavattoman hauskoilta, ettei sit? tiennyt aavistaakaan. Sekin kohta vertyi melkein hyv?ksi ja tunnusti Hanna mieless??n, ett? asiassahan nuo viel? ovat nekin rahat.

Mutta se haava, mit? h?n itkien sairasti, ei koskaan parantunut terveeksi. Pieninkin viittaus siihen suuntaan, ett? h?n on orja ja lapset orjan lapsia ja n?keminen, ettei h?n ole oma herransa, vaikutti haavaan ?rsytt?v?sti ja esti sen paranemista. Eik? veli koskaan tuntunut veljelle. Mutta sit? hartaampi kiitos kohosi syd?mmest? Jumalan puoleen siit?, ett? H?n oli siunannut h?nelle lapsia, jotka h?nt? rakastivat ja joita h?n sai rakastaa, ettei rakkaus ollut vaan kuollut sana, vaan sai pit?? ja n?hd? sit? k?yt?nn?ss?kin.

Jukke ajelee Siirin kanssa.

Suvannon kaupungin markkinat olivat k?siss?.

Jukke l?hti yksin??n ruunikolla markkinoille ja meni se sinne jo markkinain aaton aattona.

Uusi reki oli nyt valmis ja ihan samanlainen kuin se oli tilattukin. Samoin ajokalut olivat aivan semmoiset kuin oli tilattukin, ja viel?p? oli ohjasper?in neniss?, jotka liitettiin ratastimeen, punasen ja valkean kirjavat suuret tupsut liikaa mit? puheessa oli ollut. Mutta sill? ne eiv?t olleet pilassa, p?invastoin oli satulan tekij? arvannut asian paremmin kuin oikein. Sill? ilman niitt? olisi hevonen ollut kuin alaston.

Kihlakalut olivat nyt ostettavat. Mutta ne olivat paremmat ostaa ukko Koposen kanssa yhdess?. Se tiet??, mink?laiset ne pit?? olla ja mit? kaikkea sit? tarvitaan oikein kuninkaallisiin kihloihin.

Landerissa se Kopolan ukko oli aina majalla ja siihen se aikoi nytkin tulla markkinain aattop?iv?n?, Landerissa Jukke odotteli nyt Kopolaista tulevaksi.

Ei alkanut sit? heti p?iv?n valjettua n?ky?, niin ik?v? istuissa tuli Jukellekin. H?n meni aina portille katsomaan, katsoi pitk?t ajat vilisev??, sinne t?nne kiirehtiv?? joukkoa, mutta ei yhdest?k??n v?list? ilmestynyt esiin Kopolan ukon laukkip??t? ruunaa ja sit? v?hemm?n ukkoa. Ja kun kylm? pakkaisvinkka puhalti vasten porttia, niin t?ytyi palata aina l?mpimiin ja juoda talon em?nn?lt? toppakahvit, ett? p??si l?mpi?m??n ja saattoi l?hte? taas portille katsomaan, milloin tulisi. Ja tulihan se kuin tulikin.

Koirankaulusturkkineen, koirakintaat k?siss?, h?n muorineen ajaa korotti laukkiruunallaan valtakatua pitkin ja kun p??si Landerin portin kohdalle, niin py?r?ytti ruunan porttia kohti. Ja melkeinp? ruuna n?kyi itsest??nkin osaavan, jo kaukana alkoi pit?yty? sille puolen katua ja p?lyi porttiin, etteih?n tuosta vaan sivu ment?ne. Ja heti kun sai luvan k??nty? porttiin, niin korvat nousivat pystyyn ja ihastuneen n?k?isen? l?hti juoksun hyp?k?ss? rient?m??n kartanoon.

>>No, jopahan tulette ja ihan niinkuin oli puhekin>>, kiljasi Jukke ja ojennetuin k?sin ja loistavin silmin riensi tervehtim??n ukkoa.

>>Ei sit? toki sanaansa saa sy?d?. Ennen se pit?? maansa my?d?, ennenkuin saa sanansa sy?d?>>, virkkoi ukko vastaan tervehtiess??n Jukkea ja hauska yst?vyyden hymy levisi ukon pakkasessa kangistuneisiin kasvoihin.

Hevonen oli riisuttu, pantu talliin, korjattu kapineet pois reest? ja juotu l?mpim?ss? Juken tilaamat toppakahvit ja ukon kuppiin talon em?nn?n pullosta tipautettu v?h?n karvaampaakin. Niin Jukke vet?si ukkoa kyyn?sp??st? v?h?n syrjemp??n. Ukko hyvin osaa ottavan n?k?isen? odotti, mit? se Jukke sanoisi, siksi kunnes Jukke muutamia kertoja ny?k?ytteli p??t??n tuota niinkuin vakuudeksi ja hieman h?t?isesti punastunein kasvoin virkkoi:

>>Tuota min? en ole osannut niit? kihlakaluja laittaa. J?tin tuota ne, ett? yhdess? ostettaisiin tuota ja...>>

Jukke ei kerinnyt sen enemp?? kertoa, ukko kun kuuli mist? on kysymys, niin katkasi heti.

>>Seh?n oli paras. Kyll? ne osataan ottaa mink?laiset vaan itse haluat.>>

>>Ne tuota otetaan hyv?t, ihan kuninkaalliset>>, vakuutti Jukke.

>>Sen parempihan se on antaa parempia, hyv?h?n se, ei h?vet?. Otetaan vaan hyv?t, otetaan vaan ihan kuninkaalliset>>, mukautteli ukko.

>>Niin kuninkaalliset me otamme. Min? olen is?nt?, kuninkaalliset, ne otetaan. Meill? on rahaa, min? olen is?nt?>>, toisteli Jukke ja palavin silmin paimenti ukkoa, kun se l?hti ottamaan turkkia p??lleen.

Kihlakalut oli ostettu ja p??tettiin ne antaa iltapuhteella sit? varten laitetussa rauhallisessa paikassa, jossa muutamien yst?vien kesken pidet??n pienet kekkerit. Mutta nyt poikettiin Siirin majapaikkaan tervehtim??n Siiri?.

Jukella paloi mieli p??st? Siirin kanssa ajelemaan p?iv?n aikana, ett? Siiri saisi n?hd? h?nen tamineitaan, ennen kun ruvetaan suurempiin asioihin. Ja muutenkin oli tilaisuutta ajeluretkell? tutustua toisiinsa.

Siiri ei tahtonut mitenk??n l?hte?, kun oli niin pakkanenkin ja viima k?vi id?st? semmoinen vonkka, ett? tuleen luuli syttyv?n koko maailman. Vaan kun ukko Koponenkin kehotti ja Siirin kasvate?iti -- joka oli l?htenyt markkinoille juuri Siirin tueksi -- l?hti mukaan, niin l?hti Siirikin. Ja k?vellen joukollaan -- ettei kukaan huomaisi mit??n -- mentiin Juken majataloon, jossa Jukke valjasti ruunikon ensi kerran sen uuden kiilt?v?n reen eteen ensikertaisilla tupsukkailla ajokaluilla. Eik? kenenk??n mieli niist? tuhansista markkinamiehist?, jotka kiehuivat kaduilla, ollut paremmalla sijalla kuin nyt Juken. Eik? kenenk??n el?m?n p?iv? valkene lupaavampana kuin nyt Juken. Jukke se istui ajotuolille ja Siiri ja Siirin kasvate-?iti rekiper??n.

Kuoston j?rvest? pist?? moniaita virstoja pitk? lahti Suvannon kaupunkia kohti, jonka pisimp??n sopukkaan Muken koski pudottaa kaupungin kohdalla vetens?. T?m?n Muken kosken alla niin kutsutulla Tihisen lahdella oli v?h?lumista ja kyllin kantavaa j??t? ja rauhallinen ajella. Sinnep? laskeutuivatkin nyt Jukke n?ytt?m??n ruunikon kulkua. Viima ja pakkanen ei johtunut mieleenk??n, ett? senlaista elementti? olisi olemassakaan.

Ruunikko oli hatarassa tallissa, josta ihan tuiskutti, l?pi vilustunut ja tuntui nyt juokseminen oikein mieluiselta. Ja kun lahdelle tultua Jukke vaan oikasi pitkin lahtea ja kiinnitti suitsia, niin silloin l?hti reki kuin lentoon. Ennenkuin kukaan niiss? monenlaisissa ajatuksissa kerkesi huomatakaan, oltiin jo virstojen p??ss? eik? pakkasesta tietty mit??n, kun oli my?t?tuuli. Lystille se vaan tuntui.

Mutta viimein alkoi Siiri ja Siirin kasvate?iti tahtoa k??ntym??n takaisin, vaan Jukke ei siihen taipunut, kehotti vaan katsomaan miten se ruunikko, h?nen kotikasvattinsa, ihan h?nen pienest? l?htien hoitamansa hevonen juoksee ja miten silt? nyt vasta alkaa l?hte?kin askeleet, kun se hiostuu.

Siiri ja Siirin kasvate?iti k?viv?t kyll?styneeksi, jopa tuskaiseksikin ja Siirin kasvate?iti nyk?si Jukkea olkap??st? ja oikein p??tt?v?sti sanoi:

>>Nyt pit??, ihan nyt pit?? k??nty? pois, me menemme ihan i?tt?miin t?ll? kyydill?.>>

Jukke katsahti py?rein silmin, ajotuolilla istuessaan, ja kehotteli:

>>Mutta katsokaahan, oletteko n?hneet t?mm?ist?? Siin? on semmoinen hevonen. Nyt sill? vasta askeleet ovat. Oletteko n?hneet tuommoista. T?m? on minullakin ensimm?inen, vaikka min? olen tuhansia, no ei juuri tuhansia, vaan paljo min? olen kasvattanut varsoja, vaan t?m? on ensimm?inen minun hoitamistani t?mm?inen. Katsokaahan.>>

Siirin kasvate?idilt? p??si tuskainen huuto ja h?t?illen alkoi:

>>Herra Jumala siunakkoon, k??nn? nyt pois... No, oletko sin? hullu. Hyv? ihminen, k??nn? nyt pois.>>

T?m?n ymm?rsi Jukke ja py?r?ytti h?yry?v?n oriin kotiin p?in. Mutta samassa silm?nr?p?yksess? puhalti vihanen viima vastaan. Ja samassa tuokiossa kylm? hurmasi kasvoissa j??ksi sen m?rkyyden, mik? oli reen j?lest? kiehtautuvasta lumesta suihkunnut kasvoihin ja sulanut siihen ja siten turtinttanut kasvot.

Siirin kasvop?it? vihlasi kuni kuumalla raudalla ja tunsi rupeavan palelemaan, niin kyyristi p??ns? kumaraan ja k?sineill??n suojeli kasvojaan. Ja kun niit? ei en?? palellut, niin luuli, ettei ole mit??n h?t??, toivoi vaan p??sev?ns? pois mit? pikemmin. Eik? Jukkekaan kyennyt kehumaan oriin askelia, kiitti kun turkkinsa kauluksen sis??n painaen s?ilytti kasvojaan. Turkkinsa kauluksen jamasta tirkisti siksi, ett? n?ki hevosen jaloista vasten silmi? p?lisev?lt? lumelta matkan suuntaa.

Juken majatalon kartanolle tulla kurahdettiin. Reest? hypp?si Siiri ?itipuolensa kanssa kartanolle ja puistelivat itsest??n vaatteihinsa kiehtoutunutta lunta.

Mutta yht'?kki? h?t?isesti huudahti Siirin kasvate?iti:

>>Ai, ai. No nyt sinun v?ltt??, kun kasvosi on paleltuneet. Ihan kasvop??t valkeana kuin nauris. Voi tokiisa. No kaikkia h?nt?.>>

Siiri ei s?ik?ht?nyt, sanoi vaan: >>Eih?n toki.>> Min? lapasillani painoin koko matkan suojellakseni pakkaselta, niin niist? on veri paennut, niin sent?hden kylm?ss? n?ytt?? valkealta. Otti lapasen pois k?dest??n ja paljaalla k?dell??n koetteli kasvop?it??n. Mutta kun sormet kapsahtivat kasvop?ihin kuin j??palaseen ja koko kasvop??t liikkuivat yhten? harkkona, niin silloin Siirin silm?t vet?ytyiv?t h?t?isiksi ja kauhistuneena itkusissaan huudahti:

>>Voi, voi. Hyv? Jumala sent??n. Voi voi minua onnetonta, voi, voi...>>

L?htiv?t Siiri ja h?nen ?itipuolensa h?t?isin? rient?m??n majapaikaansa, ehk? siell? on joku hyv? keino asian eduksi. Mutta Jukke riipasi hevosen valjaista irti, ty?nti sen kaikkine ajokaluineen talliin, pisti oven kiini ja jouduttautui Siirin j?lkeen. Ja paikalla h?n jo portin ulkopuolella tapasikin.

Silm?t py?rein? ja suurina ett? valkeaiset n?kyiv?t ymp?ri silmist?, k?vell? h?kelti Siirin rinnalla ja lohdutteli:

>>Ei ole h?t??, el?h?n h?t?ile, siansappiviinaa kun olisi ja on sit? jollakin. Ei ole h?t??, siansappiviina siihen on hyv??. El?h?n h?t?ile, siansappiviinaa tai paljasta siansappea. Ei ole h?t??, el?h?n h?t?ile. Siihen ei tule, ei, hikirupea v?h?n kihelmoipi. Siansappiviina se on hyv??. Minulta on monasti paleltunut, niin ?idill? kun on siansappiviinaa ja sill? on aina sit?, se on palon j?lkeenkin hyv?. Meill? on kaikkea sit? semmoista rohtoainetta. El?h?n h?t?ile, siansappiviinaa kun saadaan, niin saat n?hd?, ett? hyv? kaunis. Se siansappiviina, se on moneen hyv??. El?h?n h?t?ile.>>

Siiri ja Siirin ?itipuoli eiv?t olleet kuulevinaankaan Juken h?k?tyst?. Juoksun hyp?k?ss? vaan menn? hynttyyttiv?t majapaikkaansa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet