Read Ebook: Kahleeton vanki: Elämäkerrallinen kuvaus by Meril Inen Heikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1037 lines and 38097 words, and 21 pages

Siiri ja Siirin ?itipuoli eiv?t olleet kuulevinaankaan Juken h?k?tyst?. Juoksun hyp?k?ss? vaan menn? hynttyyttiv?t majapaikkaansa.

Majapaikkansa kartanolla hieroi Siiri lumella kasvojaan miten h?nen ?itipuolensa opetti. Ja kun oli kasvop??t saatu sulaksi lumella hieromalla, niin ty?ntyiv?t majahuoneeseensa, jossa ukko Koponen oli kotimiehen?.

Mutta kun ukko Koponen n?ki Siirin h?t?iset ja itkun sekaiset kasvot, niin ukko kauhistuen kiljahti:

>>No mik? kumma? Kaaduitteko vai mit?? Todellakin, mik? on tullut? Ajoiko joku p??lle vai miten?>>

Kauvan ei kuitenkaan kerinnyt ukko h?t?ill?, ennenkuin Jukke puhalti asiaan ja alkoi kertoa:

>>Tuuli niin vihakasti ja tuo minun hevonen... V?h?sen paleli kasvop?it?. Vaan siansappiviina siihen on hyv??. Se parantaa, ettei tule ei rakoakaan. Se siansappiviina, se on hyv??, se on ihan mainiota.>>

Ukko ei malttanut kuunnella Jukkea, vaan k??ntyi niitten h?t?ilev?in Siirin ja Siirin ?itipuolen puoleen saamaan tietoa oikein asiasta.

Sill? aikaa Jukke h?t?isesti kyseli yhdelt? ja toiselta siansappiviinaa tai siansappea, johon sai vastaukseksi: Kysele sialta. Sill?h?n sit? on. Tai ett? sika tarvitsee itse sappensa pakkasella ja viina pannaan luus?kkiin, ja mik? mitenkin vastasi. Sit? etsitt?v?? l??kett?, sit? ei vaan tullut tietoon.

Mutta sill? aikana sai kuitenkin ukko Koponen talon em?nn?lt? tilkan viinaa, pani sit? pahkakuppiin. Kupin pani hattuunsa vasemmalle polvelleen, tulirautansa otti tuluksistaan, sill? h?mmenteli sit? viinaa, puhalteli siihen ja p??t??n kallistellen silm?t suurina ja kasvot totisina luki pakkasen synnyn kolmeen kertaan. T?t? paitsi ukolla oli tiaisen sulka tuluksissa. Sill? sulalla veteli ensin kolmesta kohti ristiin paleltuneita kohtia Siirin kasvoissa. Sitten kasteli sulan viinassa ja siveli kasvoja, ett? tulivat m?r?ksi viinasta. Ja sivelless??n luki kipujen poistosanat.

T?h?n kerkesi Jukkekin sielt? siansapen tiedustelusta.

>>No, se oli oikein. No, sep? sattui, ett? teill? oli niit? kojeita. Nyt ei ole h?t??. Nyt on h?t? kaukana. Neuvona se on vanha veneess?, sanotaan, mink? tuo ukko. Ja satuittekin t?nne. No, jopa se nyt k?vi k?teen. No on sit? onneakin, jos pahojakin p?ivi?>>, laverteli Jukke ihastuksissaan.

Vaikka ukko kokosi kaikki syntysanansa ja vaikka h?n yh? voiteli Siirin kasvoja viinalla, johon oli luettu pakkasen synty, ja siveli ristiin tiaisen sulalla, niin mit? enemm?n ukko voiteli, siveli ja luki kipusanojaan, sit? suuremmaksi tuska yltyi Siirin kasvoissa. Ne paloivat kuin tulessa, ihan koko kasvojen luuli lohkiavan pois.

Siiri ei voinut kuin huutaa voivotella ja py?ri? kuin tulisten hiilten p??ll? ja kasvop??t k?viv?t mustan puhuviksi ja hohtaviksi, mutta siit? rupesivat muuttumaan ?lj?k?iksi, paremmin kuolleen veren n?k?isiksi ja kiiltelev?ksi k?vi pinta.

Ukko Koponen k?vi ulkoa hevosen kaviosta leikkaamassa kolme vuolua ja lunta ja sitten paineli niill?kin Siirin kasvoja, mutta ei siit?k??n ollut mit??n etua. Tuska tuntui vaan yltyv?n.

Nyt oli ukko tehnyt mit? oli voinut pakkasen vihoja vastaan, niin l?hti majataloonsa hevostaan hoitamaan ja muorinsa kanssa tuumailemaan markkina-asioista.

Mutta Jukke n?ki, ett? Siirin kasvate?iti oli kylm?ll? tuulella h?nelle, niin h?nkin l?hti ukon matkaan. Ja ep?toivosta vapisten ja h?t?isin silmin seurasi ukkoa ja kyseli mit? nyt on teht?v?. Mutta ukko ei nyt ensi aluksi tiennyt muuta kuin ett? l?hdet??n t?ss? illan pimetty? sinne Siirin majataloon puhumaan asiasta Siirin kasvate?idin kanssa.

Sen h?n kyll? vakuutti, ett? kihlauksesta t?n? iltana ei tule mit??n.

>>Eik? sitten my?hemm?ll?k??n?>> kysyi Jukke hieman vapisten.

>>Ei t?n? iltana>>, vakuutti ukko tosissaan.

Jukke ei t?t? kuitenkaan voinut uskoa todeksi.

>>Eih?n siihen nyt kovin tervett? tarvitse, joka tuommoiset kuninkaalliset kihlat saattaa ottaa>>, ajatteli Jukke. >>Ja siihenh?n se kerki?? paratakin hyv?ksikin, vaikka se nyt ensinn? v?h?n kihelmoipi, kuten aina sormen neni?kin, jos palelee kovin, ja sitten kuin tulee l?mpim??n, niin niit?kin kynn?r?ipi, ett? pois luulee katkeavan. Vaan se ei kest? kauvan, ennenkun on paremmat entist?. Sama se on Siirin kasvoissa. Varsinkin nyt kun pakkasen j?lki katsottiin, niin se on yksi kaksi terve ja Siiri makeasti muistelee komeata kyyti? ja ett? sai olla minun reess?ni. Ja kun h?n sen muistaa, ettei saisi en?? koskaan olla siin? kyydiss? semmoimoisessa reess? ja min? ajajana, jos ei ottaisi kihloja minulta, niin mielell??n taipuu tytt?. Siihenh?n se ihastui ja hurmautui siihen komeuteen, kun nekin tupsut ohjaksissa ruunikon kupeilla tutisivat ja pelmusivat ruunikon juosta kahnastessa. Niin, niit?h?n se katsoi eik? malttanut suojella kasvojaan... Maltoinpahan min?, vaan ne nuo naiset hupsut. Niille ei paljoa tarvitse kummaa... Eik? niille paljoa tarvitse kipujakaan, ennenkun ne volinan p??st?v?t, mink? tuo Siiri nyt noitten kasvoinsa kanssa. Kerranko sit? nyt vihavoipi kasvojakin, vaan ei tuota toki viitsi tuonlaista volinaa pit?? kotonakaan, sit? v?hemm?n kyl?ss?>>, hyvitteli Jukke itse??n, vaikka mieless? oli syv? ep?toivo.

Jukke ja Kopolan ukko menev?t kapakkaan.

Ilta oli jo pimeimm?ll??n, kun Jukke pyysi taas ukkoa l?htem??n Siirin pakinoille. Sit? l?hdettiinkin. Mutta ennen tahtoi Jukke k?ytt?? ukkoa kapakassa saattamassa oikealle puhetuulelle, ja kutsui ukolle puhemiehen ryypyiksi parasta mit? talosta l?ytyy ja kehui rahalla maksavansa.

>>Se ei suureen kuulu tuhannen markan laidassa, jos t?mm?isiss? asioissa ottaakin jonkun pullon, joka tuntuu tukan juuressa.>>

Pullon ??ress? istuessaan kapakan p?yd?n takana humisevan rahvaan vaiheella, Jukke terotteli ukon p??h?n kaikkia niit? hyvi? puolia mit? h?ness? ja h?nell? on aviosiippaa kohtaan, jos tuota niinkuin puhemiehen tarvitsisi tehd? niist? selkoa. Mutta ensin oli saatava se kannemieli hyvitetyksi, mik? tuli siell? ajoretkell? k?ydess?.

N?in karastuina l?hdettiin nyt Siirin pakinoille ja verraton muuri tuntui Jukella olevan ukko Koposessa. Nyt ei ollut h?nell? kuin katsoa valmista ja tarkata vaan ukon viittauksia ja tehd? sen j?lkeen.

Siirin kasvot olivat tuskassa, kuten ?skenkin, vaikka l??k?rilt?kin oli k?yty neuvoa kysym?ss?. Siiri oli ihan vuoteen omana, johon kasvate?itins? h?nt? kylmien k??reitten kanssa hoiti miten l??k?ri oli k?skenyt.

Siirin kasvate?iti ja Siirikin olivat tyytyv?iset kohtaloonsa ja iloitsivat hengess??n siit?kin tapauksesta.

He tiesiv?t, ettei mit??n tapahdu ilman Jumalan sallimatta ja nyt n?kiv?t he hengess??n, ett? Jumala esti siten t?n? iltana Siirin kihlauksen.

Nyt oli aivan n?ht?v?, ettei kihlauksesta ole t?n? iltana puhumista. Mutta se oli sangen tarpeellista tiet??, mit? kasvate?iti nyt ajattelee asiasta. Ja kasvate?iti pyydettiin nyt ukko Koposen huoneeseen, jossa viinipullon ymp?rill? rauhallisesti saataisiin puhella asiasta. Siihen kasvate?iti suostuikin ja j?tti sairaansa itsekseen v?h?ksi aikaa.

Mutta Siirin kihlauksesta, vaikka ei ollut puhuttu, ei hiirelle eik? hein?lle, sen kuitenkin tiesi puolet markkinamiehist? ja tiesiv?t senkin, ett? sulhanen on palelluttanut morsiamensa, ett? se makaa vuoteen omana eik? kihlauksesta kuulu tulevan mit??n.

Sill? aikaa kuin Jukke ja ukko Koponen olivat omilla asioillaan, oli er?s Juken naapureista k?ynyt Siirin ja Siirin kasvate?idin puheilla. T?lt? oli kasvate?iti kysellyt kaikkia, Juken kotia, kotisuhteita, Jukkea miehen?, sen sukulaisia, kotilaisia, peltoja ja niittyj?.

Ja nyt Siirin kasvate?idill? oli Juken syntiluettelo aivan valmis. Niin pian kun siis asiasta ruvettiin puhumaan, otti se sen heti k?sille ja kertoi Jukelle itselleen ihan juurten jaksain. Pahimpia osia siin? olivat ne, ett? Juken kanssa yhten? talona asui Tannilan Antti, joka on tukkilainen. Ja sit? paitsi semmoinen suruton maailman mies, ett? harrastaa kansakoulujakin, joissa kuulutaan vaan opetettavan lapsia tanssimaan ja laulamaan maailmallisia lauluja sek? harjoittamaan kaikkia ilkeytt?. Ja Jukke itsekin on aivan uskoton maailman mies?>>

>>Min?k? uskoton maailman mies>>, kivahti Jukke ja keskeytti kasvate?idin puheen. Pani p??ns? kallelleen ja syd?mmellisesti jatkoi: >>Minulle on uskonto kallis oman kuolemattoman sieluni pelastukseksi. Se on ollut kallis sit? my?ten kuin rippikoulusta p??st?iss? rovasti vainaa -- siell? maan mustassa mullassa lep?? sekin hurskas mies -- sanoi, ett? nyt teill? oma niska paljastuu eteen. Nyt ei en?? ole is? eik? ?iti, ei kummit eik? holhojat takuussa. Vaan aivan yp?yksin t?ytyi seista tuomiolla. Ja kun viel? omalla puhtaalla suullani tunnustin ja vannoin ja sitouduin luopumaan pois pahasta ja pahan kielastuksista, niin sitte my?ten minulle on uskonto ollut suuresti kiitett?v?.

>>Rippikouluun asti min? kyll? olin huoleton siit? asiasta, kun oli muut vastaamassa. Olin kuin nokipoika, en perustanut sit?, en tuota, en t?t?, vaan nyt. Nyt se ei jouda rikkoihin. Ei p?iv??n? saa olla ajatelematta siit?... Ja tuossa sanon, ett? jos se uskonnon asia ei olisi ensi sijassa ja minun ensimm?iseni ja viimmeiseni, niin en olisi ajatellutkaan Siiri?. Vaan olen kuullut, ett? Siirill? on se asia aivan samalla sijalla kuin minullakin, nimitt?in ihan syd?mmell?, juuri ihan syd?mmell?>>.

Nyt kasvate?iti ei tiennyt mit? sanoa. Mutta ukko Koponen jatkoi Juken puhetta ja viittasi siihen, ett? nuo ?sk?iset Juken panettelijat ovat olleet niit? ainaisia pirulta riivattuja ihmisi?, jotka aina rient?v?t kahden rakastajan v?liin kylmi? kivi? kantamaan. Mutta ne eiv?t ole kahta totista rakastajaa saaneet erotetuksi eiv?tk? ne saa nytk??n.

Sitten ukko muistutteli vanhain miesten kokemuksia. Miten Mooses vei joukkonsa yli Punaisesta merest?, vaikka sit? maailman mahtavin sotajoukko ahdisti. Muistutteli Iisakin kosimista, miten se uskoi palveliansa hakemaan morsiamekseen tytt??, ihan tuntematonta, tiet?m?t?nt? huntaletta. Mutta hyvin k?vi. Ja miten nuori Topias tarvitsi taikakaluja -- kalan maksaa, syd?nt? ja sappea kosintaretkell?, kuten mekin nyt tuluksia ja tulirautaa>>.

>>Ja siansappea>>, keskeytti Jukke.

Tuota Juken muistutusta ei ollut ukko kuulevinaan, vaan jatkoi muistelustaan, miten Simson tuli vahvaksi Jumalan voimalla, miten ketutkin antautuivat kiini ja antoivat sitoa kek?leit? h?ntiins? ja polttivat kyk?it? kuin hurjat.

N?it? muinaisia ihmeit? h?n vertauskuvina sovitteli nykyisiin asioihin ja syv?sti huokasten h?n lopuksi lausui:

>>Ne ovat ihmeit? ne. Ja ihmeitten aika ei ole viel? kaikki... Se ei ole viel? kaikki.>>

>>Ne minustakin ovat ihmeit? ne. Ne minustakin ovat kalliita paikkoja raamatussa ne>>, jakoi Jukke loistavin silmin.

Ukko Koposen raamatun selitys tuntui Jokelan em?nn?n mielest? pintapuoliselta ja ajatteli siit? hieman muistuttaa, mutta aikaa kului niin paljon ett? t?ytyi kiirehti? kipe?n Siirin luokse, ryypp?si lasinsa pohjaan, kiitteli seurasta ja l?hti.

Juken ihastuneet silm?t seurasivat em?nt?? siksi, kunnes se astua l?p?steli oven suuhun ja siirtyi toisiin huoneisiin ja askeletkin sekautuivat muitten liikkujain k?velyyn. Sitten k??ntyi ukkoon ja turvallisella mielell? alkoi:

>>Niin se on, voidellen nahka lauhtuu. Vihamiehet pahuukset ne vihallaan koettavat kaikkea. Miten nyt ovat tuolle em?nn?lle valhetelleet ja saattaneet uskomaankin. Vaan nyt kun saatiin puhua totuuden sanoja ja tuo viinilasi se teki kanssa luultavasti paljon, niin nyt se on entisell??n. Voidellen nahka lauhtuu, sanotaan ja tosi se onkin>>.

Ukko kaatoi pikarinsa viini? t?yteen, t?ytti Jukenkin lasin, kalistettiin niit? ja maistettiin. Puheltiin Siirist?, kihlauksesta, Siirin perinn?st?.

Huomeniltana p??tettiin laittaa oikein kihlajaiset. Ja jos viel? tulisi puhetta Juken uskottomuudesta ja muista sellaisista niinkuin esteist?, niin oli huomautettava siit?, miten Juken vanhukset olivat her?nneit? ihmisi?. Miten ukko-vainaakin ihan viimmeiseen hengenvetoon rakasti k?rttir?ijy? ja piti p??ll??n sit? milloin vaan sill? tarkeni ja ?idill?, vaikka on jo vanha ja voimaton, on viel? k?rttir?ijy t?n?kin p?iv?n?, semmoinen m?rkkipohjainen, tummaruutunen pumpulir?ijy. Ja milloin vaan kyl??n tulee Korhosen Kusti seuroja pit?m??n, niin silloin n?hd??n ?mm? k?rttir?ijy p??ll? menev?n seuroihin. Ja kun sielt? on tullut, niin riisuu h?n heti, k??rii sen hyv?sti myttyyn ja pist?? pussiin talteen. Niin siit?kin n?kyy, miten her?nnyt h?n on. Ja semmoisen ?idin lasten on mahdoton olla uskottomia.

Kalistettiin taas lasia ja maistettiin, lis?ttiin pullosta ja kalistettiin ja maistettiin. Eik? unhotettu Kopolan muoriakaan, joka istui joukossa p?yd?n luona, kuunnellen muitten tarinoita ja hymyillen yst?v?llisesti.

Mutta viini alkoi tuntua tuimalta ja niin pieni seura yksitoikkoiselta markkinael?m?ksi. Ukko Koponen ja Jukke p??ttiv?t siis pist?yty? kapakassa ottamassa iltasen alle karkeammat naukut. Ja siell?h?n muutenkin sai n?hd? markinameininki?.

Kapakka kiehui t?ynn? v?ke? kuni muurahaiskeko. Oli siell? monta Juken tuttuakin, mik? oli tullut kellon vaihantaan, mik? saadakseen osan tuttavien harjakkaista, mik? itse ottamaan kapakan ryypyn, mik? lystikseen katsomaan sit? kapakan iloista meininki?.

Tuttavat kun vaan n?kiv?t Juken, niin huusivat: >>Onnea kihlaukselle>> ja samassa manasivat kihlajaisia. Jukke ja ukko eiv?t olleet sit? kuulevinaan, tungettelivat vaan l?pi nuojuvain v?kijoukkojen, mist? l?yt?isiv?t tyhj?n p?yd?n, johon saisivat kutsua jonkun omituisen pullon.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet