Read Ebook: Elämästä Pienempiä kertomuksia by Leino Kasimir

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 451 lines and 16610 words, and 10 pages

oin niskasta ja milloin leuan alta.

Eik? huomannutkaan ?iti, ett? Janne ja Antti sill? aikaa akkunasta alas livahtivat ja Esterin ihan yksin??n j?ttiv?t heid?n per??ns? kuikistelemaan. Iloisesti h?n vain jatkoi leikittely??n pikku Liisun kanssa, jonka hele? nauru h?nt? niin n?ytti miellytt?v?n.

"Vai oli till? kontti, ukolla ... tuuli kontti, mutta jot annetaan lenki Matin tehd? temmonen pieni, tiev? kontti Liitulle, johon taapi maljoja poimia ... puolukoita titte tyktyll? Ettelin kanta... Niin ent?t titte, ent?t titte..." ja yh? kutkutteli ?iti Liisuansa, niin ett? Liisu parka ihan oikosenaan ?itin k?sivarrella nauroi ja l?k?hty? oli.

"Otappa kiini, Jussi, otappa hiiri h?nn?st? kiini!" kuului samassa ulkoa kime? huuto.

"Kyll? min? opetan teid?t keleet mun konttiani kopeloimaan..." r?nk?si ?re? ja vihainen ??ni heti j?lkeen.

"No ly?pp?s vain ... koetappas ... aha, kutti, aha, kutti!... Otappa kiini ... n?yt?pp? lantit lakkaristasi. Junnu, n?yt?pp?! Noo, koetappa l?yd? ... ly?pi kehno..."

Samassa oli pruustinnakin avonaisessa akkunassa, sill? nyt h?n vasta oli huomannut, ett? pojat olivatkin lipetiss?.

"Jussi sin?, ly?pp?s vain ... hyi h?pe?, kun vanha mies viitsii poikasia ahdistella ... hyi, ja tuommoisella kepakolla, jolla luut saattaisi poikki ly?d?... Mitenk? se, Jussi, noin voipi tyhj?st? suuttua?..." ?yv?si pruustinna avonaisesta akkunasta kartanolle.

Siell? oltiin jo parhaassa kahussa: Janne ja Antti juoksivat ymp?ri kartanoa, mink? k?p?list? l?hti, ja per?ss? potalsi Pehkos-Jussi sauvakko ojona oikeassa k?dess?. Ruustinnan ??nest? jahti kuitenkin taukosi ja Pehkos-Jussi k??ntyi l??p?styneen? ja h?mill??n akkunaan p?in; hiki tihkusi miesparan kasvoilta, turkkireuhka kun n?et oli p??ll? ja kes?kuumassa oli juosta pit?nyt.

"Tyhj?st?, sanoo ruustinna, kun ne eiv?t koskaan saata antaa mun kontilleni rauhaa ... mit? heill' on sen kanssa tekemist?", puolteli Jussi itse??n ja karvalakin p??st??n otti osaksi tervehti?kseen osaksi hike? pyhki?kseen.

"Vai jo ne taas olivat kontissa k?sin?, vaikka min? lupasin luudanvarvusta sille, joka ei anna Jussin kontin olla rauhassa... Vai niin, elk??p? menk?, pojat ... vai te pakoon kapasette, kun kysymys tulee..."

Mutta pirtin solasta olivat pojatkin jo k?p?l?m?keen livahtaneet. Eip? sill?, ett? he mamman uhkauksia paljo pelk?siv?t, mutta arvelivatpahan muuten, ett? joutaahan asia v?h?n vanheta.

"Siin? sen ruustinna nyt n?kee ... ei suinkaan se pakoon l?hde, joka oikeassa lie ... eip?h?n Jussi l?hde ... eip?h?n Jussi l?hde", ylv?steli ukko vanha ja ik??nkuin iskeytyen kiini tuohon ajatukseensa toisteli viel? pari kertaa, "ett'eip?h?n Jussi l?hde..."

"Niin tahtoohan ne olla v?h?n vallattomia, mutta mink?s niille taitaa vaimoinen ihminen ... eik? ole rovastikaan kotona, ett? kurittaisi... Mist? p?in se Jussi muuten nyt kuleksii ... kotikyl?lt?k? vai?..."

"Enp?h?n kuin tuolta kaupungista ... pormestari se siell? antoi mulle t?m?n takin..." tuumaili Jussi katsellen mielihyvill??n reunallaan olevaa turkin kutaletta, kuten n?ytti.

"Mink??... tuonko turkin antoi?..." kys?si ruustinna nauraen.

"Eik?, kuin t?m?n alimmaisen..."

Nyt koki Junnu repi? turkkireuhkaansa avonaisemmaksi ja saikin vihdoin vanhan ruskean haaratakin h?nnykset k?siins?. "T?m?nh?n se antoi, pormestari ... jopa t?m?n..."

"Hyv? miesh?n se taitaa olla pormestari ... kiitt?v?t sit? muutkin..."

"Hyv? kait mulle on ollut ... antoi t?ss? tuonottainkin tupakin peri? rakkokukkaron t?yteen ... ja lantilla k?ski viel? ryypytkin k?yd? ottamassa..."

"Katsohan vain!... Mit? se Jussikin ryypyill? ... ei toki pilaisi noin vanhan miehen..."

"Hyv??p? tuo on vanhallekin ... s?rpimest? se k?yh?lle k?ypi... Ja sanoi olevan h?nen nimip?iv?ns? silloin..."

"Ohoo, no sittenh?n tuo... Onkos se Jussi sy?nyt einett??nk??n ... tuonko min? kalaa ja leip?? ja piim?n sintua..." kysyi ruustinna yst?v?llisesti.

"Antoihan ne mulle vallesmannissa v?h?n ... mutta eih?n se lis? pahaa -- -- --"

"Muualle kuin selk??n", kiljasi Janne samassa ukon sel?n takana ja s?k?si raparperin putkella housujen taustalle, ennenkuin ky?kkirappusille livahti turvapaikkaan.

"No lemps -- --! Nuo ne ovat joka paikassa ... tuossahan sen nyt ruustinna omin silmin n?kee", tiuskasi Junnu katsoen karsaasti Anttiin, joka my?skin nurkkajuuresta pujahti ja portaille potalsi. "Tuossahan sen nyt ruustinna itse n?kee..."

Mutta ei sit? ruustinna n?hnytk??n, h?n oli n?et jo ehtinyt menn? hakemaan lupaamiansa ruoka-aineksia ukolle, joten koko tepponen k?vi iltikseen. Pian oli ruustinna kuitenkin rappusilla sintutoopi toisessa ja silakoita leip?puoliskon p??ll? toisessa k?dess?.

"T??ll? olisi Jussille v?h?n ruuan tapaista ... tulkaapahan ottamaan", sanoi h?n huomaamatta poikia toisella puolen ovea.

Jussi astua t?p?steli rappusten eteen ja hommausi juuri ottamaan vastaan antimia kun Janne piilostansa pistihe esiin.

"Mamma, pyyt?k?? te Jussia ensin tanssimaan mustilaista ... pyyt?k?? mamma!... tanssikaahan, Jussi, ensin mustilaista, niin sitte saatte..." toimitti h?n.

"Ole vaiti sin?, karkulainen, vai t?nne sin? olet jo piilottunut..."

"Muttilaitta, mamma, muttilaitta..." pyyteli pikku Liisukin nykkien mammaansa hameen kupeesta.

"Vai muttilaitta te tin?kin tahdot, no jos Jussi tahtoo tehd? t?lle pikku Liisulle mieliksi ja tanssii mustilaista, niin k?yn min? lantinkin noutamassa ... eli k?ypp?sh?n sin? Liisu siit? mamman kirjoitusp?yd?lt? kymmenen penni?, niin olet hyv? lapsi."

Pikku Liisu jo menn? haiveloi ?idin asialle, kynnykset ne kyll? yritteliv?t aina vastukseksi heitt?yty?, vaan niist? kun p??si, niin sitten se paremminkin sujui. Kaukaista ei viipynytk??n ennenkuin jo tulla kupitti lantti kourassa ja viimeisen kynnyksen p?rj?tty??n huusi: "mamma, t?tt? te on!"

"Kiitoksia, hyv? lapsi, kiitoksia! No jos Jussi nyt tanssii, niin Liisu antaa lantin..."

Jussi katsasteli v?h?n ep?ilev?isesti Janneen ja Anttiin, joihin kumpaiseenkin h?nell? oli kehnonlainen silm?. Sitten h?n kohautti housujaan v?h?n ylemm?ksi ja alkoi laulaa jonkunlaista kuivaa nuottia, johon muka oli mustilaiskieliset sanatkin: "Apas peiliposki tukka kieroo, Entos sarna sokka vieroo j.n.e."

Ja sit? laulaessaan h?n uneliaasti ja veltosti ruumistaan hetkutteli ja vanhoja kenk?rajojaan nakkeli ja yhteen kopsautteli. Eiv?t malttaneet pojat totisina tuota kauan katsoa. Pian purskahti Janne hillitsem?tt?m??n nauruun ja Antti j?lkeen. Ja pikku Liisu se oikein hyppi ilosta mamman ymp?rill? ja k?tt??n huiskuttaen huusi: "muttilaitta! muttilaitta!"

"No jo nyt piisaa, Jussi, tuoss' on ruokasi portailla ja sin?, Liisu, annappashan se lantti ukolle!" puheli ruustinna, joka v?kisell? oli koettanut nauruansa pid?tt??.

Pikku Liisu astui muutaman portaan alemmaksi, mutta suuremmaksi vakuudeksi kuitenkin mamman hameesta toisella k?dell??n piti, kun toisella lanttia Pehkos-Jussille ojensi.

"T?tt? tulle!"

"Hyv? r??kin?, kaunis r??kin?, nalli r??kin?, suuri kiitos, paljo kiitoksia", kiitteli ja kosteli Jussi tavoitellen lanttia ja pist?en sen housuntaskuunsa, jonne pudotessa se kilahti muihin koviin esineihin.

"Onpahan sill? Jussilla lakkarit rahoja t?ynn?, kuulihan mammakin, kun kilahti, kuulittehan", kyseli kiivaasti ?idilt??n Janne.

"Eih?n se Jussi todella taida ollakkaan niin k?yh? ... ne hokevat Jussin s??stelev?n kontin pohjalle", nauroi ruustinnakin.

"Minunko?... Konttiniko pohjalle?... Elk?? ruustinna uskoko juoruja ... ilman maailman juoruja ... ilman juoruja..."

"Lienev?tk? nuo niin aivan juorujakaan ... sanotaanhan, ett'ei savua tuletta tule..."

"Niin, ja n?yt?pp? lakkarisi, Jussi, eip?h?n uskalla n?ytt?? lakkareitaan", ivaili Janne.

"No hennon kait min? n?m? juuri n?ytt??kin", tiuskasi Jussi viimein, sill? tuota syyt?st? h?n ei koskaan ennenk??n ollut siet?nyt muiltakaan saati sitten itselt??n ruustinnalta. Eiv?th?n ne en?? antaisi mit??n, jos siihen luuloon p??sisiv?t, ett? h?nell? rahoja tallessa oli, tuumi Jussi ty?nt?en k?tens? housuntaskuihin ja alkaen niit? nurin v??nt??.

Mutta nytk?s pojille lysti tuli! Ennest??n he jo korvakuulolta tunsivat t?m?n historian ja vastahan se oli Mattilan Ranssu heille kertonut, kuinka Jussi heill? lakkarinsa tyhjensi ja niist? s?killisen tavaroita kaivoi. Se se nyt poikia miellytti, kun itse saivat omin silmin sen n?hd? ja kuta etemm?ksi Jussi tyhjennysty?ss??n edistyi, sit? enemm?n heit? nauratti.

Ja olikin siin? moskaa! Porsliinin palasia, nahkatilkkuja, nappeja, nuoran s?ikeit?, leip?kyrsi?, vaateriepuja, joku mustaksi pinttynyt sokerimurunen, pari silakan p??t? y.m. sek? lopuksi pari kolme viisipennist?. Kaiken t?m?n rikkautensa tyhjensi ukko portaille naurusta pakahtumaisillaan olevien poikasten eteen ja t?ytyip? ruustinnankin v?h?isen nauraa pihauttaa, kun silakan p??t sielt? pudota tupsahtivat.

"No uskotaan jo, ei kiusata en??, korjatkaa omanne takaisin, Jussi, mutta mit? te silakan p?ill?kin teette?" nauroi ruustinna.

"Kuka sen tiet??, milloin hiukamaan sattuisi eik? satu suolaista olemaankaan ... ei ne ole k?yh?ll? kaikki niin ??rest? otettavissa..." Ukko tukki jo aika kyyti? tavaroitaan takaisin taskuihinsa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet