Read Ebook: Kommunistinen yhteiskunta vuonna 2000 Jatkoa ja vastaus Edward Bellamyn romaaniin Vuonna 2000 by Michaelis Richard

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 226 lines and 14337 words, and 5 pages

kunnostautuivat taistelussa, jotka innostuksella ajoivat nykyisten puoluejohtajain valitsemista, koska he n?ilt? odottivat julkisen el?m?mme puhdistusta ja kaikkien varjopuolien poistamista -- juuri n?m? henkil?t ovat nyt heitt?neet kaiken toivon siit?, ett? kommunismin vallitessa voisi yleens? olla olemassakaan oikeudentuntoista ja rehellist? hallitusta. Tuo vaalivoitto on siis, juuri siksi ett? se supistui vaan henkil?iden vaihdokseen, h?vitt?nyt kansan luottamuksen olojen parantumiseen nykyisen j?rjestelm?n aikana. Niinmuodoin on voitto enemm?n vahingoittanut kuin hy?dytt?nyt. Talonpoikamme olisivat vahvin ja luotettavin osa v?est??mme taistelussa j?rkevien hallitusperiaatteiden puolesta; mutta huolimatta suuresta luvustaan he muodostavat ainoastaan yhden ammattikunnan. Heill? on ainoastaan yksi kenraali ja yksi osastonp??llikk? aina v?hemmist?ss?. Ja koska he ovat nykyisen hallituksen vastustajia, ei heit? kohdella niin hyvin kuin muiden ammattikuntien j?seni?."

"Eiv?tk? talonpojat saa yht?l?isi? luottokortteja kuin muutkin kansalaiset?"

"Saavat tietenkin; mutta he valittavat, ett? he saavat huonoimmat tavarat eik? t?ytt? osuutta julkisiin laitoksiin tai parannuksiin. He v?itt?v?t, ett? heid?t aina syrj?ytet??n. -- Talonpojat olisivat luotettavimmat radikaalien vastustajat; mutta kohtelu, joka heid?n osakseen tulee hallituksen puolelta, on tehnyt heid?t niin tyytym?tt?miksi, ett? taistelussa nykyisen hallituksen tai edes vaan nykyisen j?rjestelm?n pystyss? pit?miseksi heihin ei voida luottaa. Erikoisesti valittavat talonpojat sit?, ett? kaupunkilaiset teattereihin, konserttisaleihin ja muihin huvittelu- ja virkistyspaikkoihin n?hden ovat ehdottomasti etuoikeutetussa asemassa. On tietysti mahdotonta rakentaa teatteria tai konserttihuonetta okaiseen tienristeykseen; mutta jos otetaan huomioon asukasluku kaupungeissa ja maaseudulla, niin on my?nnett?v?, ett? talonpojista, heid?n lukuunsa katsoen, pidet??n sangen viheli?isesti huolta. Hallitus nojaa kaupunkilaisten ja p??asiallisesti kaupunkilaisista muodostettujen ammattikuntien kannatukseen; senvuoksi kaupunkilaisia suositaan maalaisten kustannuksella. Toiseksi talonpojat valittavat, ett? heille tehd??n v??ryytt? tavaroiden jaossa. Muodin vaihtelun, ilman muutosten tai muiden syiden t?hden j?? varastoihin usein joukko j??nn?ksi?, jotka t?ytyy myyd? alle valmistuskustannustenkin. N?m? tavarat hallitus voi myyd?, milloin se tahtoo, s. o. kun se arvelee saavansa niist? paraan hinnan. Mutta hallitus voi my?s yksin??n m??r?t?, mitk? tavarat on myyt?v? alennettuihin hintoihin. Nyt v?itt?v?t talonpojat, ett? maalaisille tyrkytet??n vanhentunutta, muodista joutunutta ja huonoa tavaraa uutena, samalla kun suositut saavat aivan uusia ja virheett?mi? tavaroita alennettuun hintaan. -- Min? en suinkaan tahdo v?itt??, ett? kaikki talonpoikien valitukset olisivat perustellut. Osittain asian laita ei niin liene. Mutta valitukset itsess??n todistavat tyytym?tt?myytt? ja ne ovat mahdollisia ainoastaan siksi, ett? meid?n hallituksellamme on niin t?ydellinen valta, ett? moista ei ihmiskunnan historia tunne. Se on j?rjestelm?, joka on kaikkiin ep?kohtiin syyp??."

S. 151.

"Onko paitsi radikaaleja ja hallituspuoluetta olemassa viel? muitakin j?rjest?j?, jotka pyrkiv?t hallitusasioiden johtoon?"

"Meill? on maltillinen puolue, joka toimii vire?sti ja on hyvin j?rjestetty; mutta se pyrkii valtaan vaan hallituspuolueen keskuudessa ja sen kautta. Hallitus ei osota mit??n vihamielisyytt? t?m?n ryhm?n j?seni? vastaan, vaan antaa heid?n olla olojaan. T?h?n asti he eiv?t ole saavuttaneet suurtakaan menestyst?."

"Min? n?en hyvin, ettette anna nykyiselle yhteiskuntaj?rjestykselle paljoakaan tunnustusta mist??n, mit? sen vallitessa on tapahtunut. Mutta ettek? usko, ett? k?yhyyden poistaminen, kaikkien ihmisten nostaminen l?himain samalle yhdenvertaisuuden asteelle ovat suuria ja arvaamattomia voittoja ihmiskunnalle? Min? muistan liiankin hyvin, kuinka sanomattomasti k?yh?t minun aikanani saivat k?rsi?. Min? en tunne tarpeeksi nykyist? asiain j?rjestyst?, voidakseni hyv?ksy? kaikki selostuksenne ja mielipiteenne tai niit? vastustaa. Mutta min? katson k?yhyyden t?ydellist? poistamista niin suuremmoiseksi saavutukseksi, ett? min?, huolimatta siit? ett? tuomitsette nykyisen j?rjestelm?n, en voi luopua toivosta, ett? nykyisen yhteiskunnan onnistuu voittaa vaikeudet ja puutteet, joista kaikki inhimilliset yritykset ja laitokset k?rsiv?t."

Vor dem Sklaven, wenn er die Ketten zerbricht; Vor dem freien Manne erzittere nicht.

Rauhan ja ilon taivaasta, vain hyvien ihmisten asumasta ihannevaltiosta oli Forest sy?ssyt minut ep?ilyksen ja alakuloisuuden syv??n, synkk??n mereen.

Tri Leetelt? ja h?nen perheelt?ns? ei luonnollisesti murheellinen, h?mmentynyt olentoni j??nyt huomaamatta, ja samalla kun tohtori n?ht?v?sti odotti, ett? taas ryhtyisin h?nen kanssaan keskusteluihin yhteiskunnallisista kysymyksist?, koetti Edith minua lohduttaa. H?n n?ytti olevan siin? uskossa, ett? vieras ymp?rist? ja outo asemani vaikuttivat painostavasti sielulliseen tilaani.

Min? kuitenkin v?ltin selityksen antamista. Olin p??tt?nyt jatkaa keskustelujani Forestin kanssa, mutta samalla luoda itselleni oman, selv?n mielipiteen oloja itse tutkimalla. Sill? ainoastaan omien kokemusten kautta saatoin p??st? itsen?iseen, varmaan tietoon siit?, miss? m??rin tri Leeten ja toiselta puolen Forestin kuvaukset pitiv?t paikkansa.

Sent?hden kuljeskelin yliopistoon menness?ni ja sielt? tullessani katuja pitkin ja puhelin kaikkien kanssa, joihin tutustuin. Minusta n?ytti kovin oudolta, ett? kaikki tulivat hyvin varovaisiksi, viel?p? n?yttiv?t pelokkailta ja ep?luuloisilta, heti kun tein heille kysymyksi? yleisten asiain hoidosta, periaatteista, joille valtio oli rakennettu, upseerien k?yt?ksest?, varastojen hoidosta ja tunsiko kansa itsens? onnelliseksi vai eik?.

Harvoin sain suoran vastauksen, josta voin huomata iloista tyytyv?isyytt? tai ?ke?? tyytym?tt?myytt?. Vain muutamat radikaalit s?ttiv?t mit? kiivaimpia voimasanoja k?ytt?en nykyist? asiain tilaa ja maan korkeimpia virkamiehi?, ja muutamat naiset olivat siksi avomielisi?, ett? selittiv?t, etteiv?t lainkaan pit?neet ty?skentelyst? tehtaissa.

Mutta vaikka ihmiset yleens? olivat hyvin varovaisia mielens? ja ajatustensa ilmoittamisessa, tulin kuitenkin selville siit?, ett? tyytyv?isyys oli kommunismin kukkaistarhassa yht? harvinainen kasvi, kuin 113 vuotta sitte Yhdysvalloissa. Radikaalien raa'at haukkumiset maan korkeimpia virkamiehi? vastaan eiv?t luonnollisesti voineet saada minua vakuutetuksi siit?, ett? tehdyill? syyt?ksill? oli perusteita. Mutta huomiota n?ytti minusta ansaitsevan se seikka ett? ty?armeijan miehet ja naiset, joiden kanssa keskustelin noista syyt?ksist?, eiv?t antautuneet syytettyj? puolustamaan. He n?yttiv?t karttavan joutumasta pahoihin v?leihin kummankaan puolen kanssa, niin kauan kun heid?n esimiehens? eiv?t heit? vaatineet hallitusta puoltamaan.

Niin minussa v?hitellen p??si valtaan vakaumus, ettei omaisuuden yhteysk??n ollut kyennyt luomaan yleist? onnellisuutta ja tyytyv?isyytt?, jonka tri Leeten kuvausten mukaan olin odottanut tapaavani. Mutta olin kuitenkin taipuvainen otaksumaan, ett? ihmiset yleens? eliv?t koko mukavasti, ilman suuria suruja, eiv?t juuri tyytyv?isin? kohtaloonsa, mutta eiv?t my?sk??n haluten muuttaa asiain tilaa. Edelleen minusta n?ytti kansan suuri enemmist? olevan henkisesti hidasta ja raskasmietteist?, ik??nkuin ainoastaan harvat olisivat ottaneet toimeliasta osaa asioiden kulkuun.

Er??n? p?iv?n?, kun palasin k?velyretkelt?ni pitkin Bostonin katuja tri Leeten taloon, kuulin er??st? viereisest? huoneesta, jonka ovi oli auki, sangen kova??nist? keskustelua. Jo ensim?iset sanat kiinnittiv?t tahtomattani huomiotani. Ne lausuttiin syv?ll?, liikutuksesta vapisevalla ??nell? ja kuuluivat:

"Neiti Edith on rohkaissut minua jatkamaan k?yntej?ni."

"Me n?emme aina kernaasti teit? luonamme, herra Fest", vastasi tri Leete. "Me kaikki olemme kutsuneet teit? edelleen k?ym??n luonamme."

"Olette kyll?kin niin tehneet; mutta ymm?rr?tteh?n kai, mit? tarkoitan", jatkoi ??ni. "Min? olen niin usein k?ynyt talossanne ja olen t?n??n kysynyt neiti Edithilt?, tahtooko h?n tulla vaimokseni, koska tytt?renne on rohkaissut toiveitani voittaa h?nen rakkautensa. Mutta nyt minulle kylm?sti ilmoitetaan, ett? olen antautunut v??rien toiveiden valtaan, ja huomaan oikeaksi ep?luuloni, ett? yhdeks?nnentoista vuosisadan bostonilainen, jonka olette puutarhassanne olevasta kellarista kaivattaneet esiin, on se mies, jolle neiti Edith antaa etusijan kaikkien muiden edell? -- senkin, jolle h?n viel? muutama p?iv? sitte antoi toiveita."

"Herra Fest, toivon, ett? edustatte kahdennenkymmenennen vuosisadan sivistyst? ja k?yt?stapaa suuremmalla siivoudella, kun puhutte tytt?rest?ni ja vieraastani", sanoi tri Leete hiukan kiihtyneen?.

"Kuinka voittekaan puhua tuollaisia loukkauksia ja valheita!" huudahti Edith vihansa vallassa. "En ole koskaan kymmenvuotisen yst?vyytemme aikana tullut ajatelleeksikaan, ett? teiss? olisi muita tunteita minua kohtaan kuin veljen."

"On jo aika lopettaa t?m? keskustelu", selitti nyt tri Leete. "T?llaisten selitysten j?lkeen ep?ilem?tt? herra Festille h?nen tunteensakin sanoo, ett? t?h?nastisia v?lej? ei en?? voida jatkaa."

"Luonnollisesti eiv?t v?limme en?? voi jatkua", huusi Fest vihanvimmassa. "Min? j?t?n teid?t nyt ja selit?n t?ten, etten en?? astu taloonne yst?v?llisess? tarkoituksessa. Jos joskus palaan, palaan vihollisena etsim??n kostoa onneni ja syd?nrauhani h?vitt?misest?. Varokaa sit? p?iv??!"

Sanat, joita t?m? ihminen k?ytti Edithi? ja h?nen is??ns? vastaan, suututtivat minua, ja huoneeseen astuen sanoin: "Pyyd?n, ett? s??st?isitte korskeat sananne, kunnes ehk? joskus jossain taiteenharrastajain teatterissa n?yttelette konnan osaa, ja j?tt?k?? heti t?m? huone."

Edess?ni oleva mies oli kuusi jalkaa ja kolme tuumaa pitk?, h?nell? oli leve?t hartiat ja mahtavat nyrkit. H?n katsahti pilkallisesti alas minuun ja sanoi: "Kas vaan! Esiinkaivettu vanhus! T?ll? kertaa min? tahdon viel? teit? s??st??, ukkoseni; mutta jos viel? kerran h?vytt?min puhein astutte tielleni, niin pist?n teid?t s?kkiin ja viskaan teid?t Massachusetts-lahteen."

Ennenkuin ehdin vastata t?h?n uhkaukseen, oli Fest j?tt?nyt huoneen ja talon.

"Kuka oli tuo mies?" kysyin tri Leeteen k??ntyen, koettamatta peitt?? n?rk?styst?ni.

"H?n on koneenrakentaja, sangen kelvollinen mies ammatissaan ja ty?armeijan kapteeni, selitti tohtori. "H?nen vanhempansa asuivat naapuritalossa ja poikana ollessaan h?nell? oli tapana leikki? Edithin kanssa."

"Jos tahtoisin arvostella ty?armeijan upseerien sivistyst? ja seurustelutapoja t?m?n hetken kokemusten mukaan, t?ytyisi minun sanoa, ett? siivous on pikemmin mennyt taakse- kuin eteenp?in."

"T?m? on harvinainen tapaus atavismia", selitti tri Leete. "Tuollainen tuittup?isyys on meid?n aikanamme sangen harvinainen ja ainoastaan perinn?llisyyden avulla selitett?viss?."

En voinut jatkaa t?t? keskustelua, joka olisi voinut saada hyvinkin ik?v?n lopun. En voinut kuitenkaan olla huomauttamatta ett? tavat ja seurustelumuodot 113 vuotta sitte vetiv?t kummankin sukupuolen v?liin rajan, joka tosin oli n?kym?t?n, mutta jonka tunnusti jokainen, jolla oli jotain aavistusta sopivaisuudesta, ja ett? minun aikanani tuskin yksik??n mies olisi tullut siihen luuloon, ett? tytt? olisi h?nt? rohkaissut, jos asian laita todellisuudessa ei ollut niin. En v?hint?k??n ep?illyt, ett? Edith oli t?ss? asiassa k?ytt?ytynyt niinkuin paras tytt? h?nen aikakaudellaan. T?m? kiusallinen kohtauskin oli yhdenvertaisuuskiihkon seurauksia, joka oli kaikkialla huomattavissa ja joka n?ht?v?sti joihinkin m??rin oli h?vitt?nyt tuon hienon rajaviivan, joka 113 vuotta sitte erotti kummankin sukupuolen siveellisen kasvatuksen saaneet j?senet. Mieleeni johtui kysymys, jonka kerran olin tehnyt tri Leetelle:

"Ja siis tunnustavat 20:nnen vuosisadan tyt?t rakkautensa?" johon tri Leete vastasi:

"Jos se huvittaa heit?. Heill? ei ole suurempaa syyt? kuin rakastuneilla miehill? salata tunteitaan."

S. 218.

Niin tosiaankin! Jos tyt?t tunnustavat rakkautensa samoin kuin miehet sen tekev?t, silloin on hieno rajaviiva molempien sukupuolien v?lill? tosiaan poistettava.

Minut valtasi levottomuuden, niin, vastenmielisyyden tunne.

"Ehk? olisi sent??n tarkoituksenmukaista asettaa herra Fest ainakin muutamaksi kuukaudeksi l??k?rin hoidon alaiseksi", sanoi tri Leete miettiv?isen?. "H?n on n?ht?v?sti eritt?in voimakkaassa kiihotustilassa eik? ole mahdotonta, ett? h?n tekee jonkin ajattelemattoman teon, jota h?n my?hemmin saisi katua."

"Satakolmetoista vuotta sitte olisimme asettaneet tuollaisen miehen rauhantakauksen alaiseksi", sanoin, koska minussa her?tti kauhua ajatus, ett? mies voitaisiin sulkea houruinhuoneeseen vaan siit? syyst?, ett? h?n vihap?iss??n oli lausunut muutamia uhkauksia.

"Mutta mit? te teitte miehelle, joka huolimatta takauksesta rikkoi rauhan?" kysyi tohtori.

"Me rankaisimme h?nt? tapaukseen soveltuvien lakien mukaan: rahasakolla, vankeudella tai, jos murha oli kysymyksess?, kuolemalla."

"Me toimitamme miehen, jossa perinn?llisyys puhkeaa esiin, sairaalaan, jossa h?n on etev?in l??k?rien hoidettavana, kunnes n?m? katsovat h?net kyllin parantuneeksi ja p??st?v?t h?net vapaaksi", sanoi tri Leete suurella itsetyytyv?isyydell? ja lempeydell?, sytytt?en samalla uuden havannasikarin.

"Min? en usko, ett? uskallat liikaa", sanoi Edith, "jos sallit miehen jatkaa tointaan. H?n kuohahtaa nopeasti; mutta pian h?n taas rauhoittuu."

"Siit? en ole niink??n varma", vastasi tri Leete miettiv?isen?. "Mik?li h?nt? tunnen, ovat h?nen tunteensa, kun ne kerran liikkeelle joutuvat, syv?t ja pysyv?t. Mahdollista on, ett? h?n rauhoittuu, mahdollista, ettei. Kaikissa tapauksissa on vaarallista olla tuollaisen ihmisen mielialoille alttiina."

Ristiriitaiset tunteet ja ajatukset t?yttiv?t syd?meni ja p??ni. Olin vakuutettu siit?, ett? keskustelun jatkaminen johtaisi vakavaan riitaan tri Leeten kanssa, enk? ollut sill? tuulella, ett? olisin voinut pitemm?lt? puhella h?nen kanssaan. Syytin senvuoksi ankaraa p??nkipua ja l?ksin ulos k?velem??n.

Kun min? seuraavan luentoni j?lkeen tapasin herra Forestin, kysyin h?nelt?: "Jos olen saanut oikeat tiedot, ovat monet 20:nnen vuosisadan tyt?ist? kehittyneet siksi, mit? me nimitimme emansipeeratuiksi naisiksi?"

Forest heitti nopean, tutkivan silm?yksen kalpeihin kasvoihini, jotka todistivat unetonta y?t?, ja vastasi sitte: "Typer? yritys poistaa luonnon m??r??m?t erilaisuudet keinotekoisella yhdenvertaisuudella ei ole s??st?nyt naisten ja miesten v?lisi? suhteita. Kumpikin sukupuoli kuuluu ty?armeijaan, kummallakin on upseerinsa ja tuomarinsa, kumpikin saa saman palkan.

"Teid?n vanhojen kotienne kuningatar on sy?sty valtaistuimeltaan. Me nautimme ruoka-ateriamme suuremmoisissa h?yrykeittolaitoksissa ja jos meid?n radikaalimme joskus voittaisivat, silloin saisimme asua suurissa kasarmeissa, joihin mahtuu tuhansia ihmisi?. Avioliitto ja perhe-el?m? poistetaan, samoinkuin uskonto ja henkil?kohtainen omaisuus; vapaa rakkaus on oleva tunnussana ja me tulemme el?m??n kuin kaniinilauma. -- Luonnollinen sopivaisuudentunne, joka on hennomman sukupuolen p??ominaisuuksia, on onneksi est?nyt useimpia vaimoistamme ja tyt?ist?mme joutumasta kommunismin alhaisten ja alentavien oppien uhriksi. Mutta oikea tytt? meid?n aikanamme on sangen merkillinen, joskaan ei juuri miellytt?v? otus. Oletteko jo oppineet tuntemaan neiti Cora Delong'in, neiti Leeten orpanan?"

"Viel? ei minulla ole ollut sit? huvia."

"Te ette voi h?nt? v?ltt??", ennusti Forest iloisesti nauraen. "Neiti Cora on miehen ja naisen ehdottoman tasa-arvoisuuden innokas puolustaja. Ja kun monet nuoret miehet mielistelev?t tuttaviansa nuoria tytt?j?, katsoo neiti Cora oikeaksi ja kohtuulliseksi itse puolestaan "hakkailla" nuoria miehi?. H?n ei pid? lainkaan sopimattomana sanoa heille, ett? h?n ihailee heid?n kauneuttaan, ett? h?n heit? rakastaa, viel?p? jumaloi; h?n koettaa heilt? ry?st?? suukkosia ja kutsuu heit? ryypylle, aivan kuin teid?n aikananne nuoret miehet kutsuivat tuttaviaan naisia nauttimaan annoksen j??tel??. H?n polttaa sikaria ja pelaa nuorten yst?viens? kanssa biljardia, sanalla sanoen: h?n tekee mit? vaan, poistaakseen sukujen v?lisen erotuksen. Ja katkerasti valittavat Cora Delong ja h?nen kaltaisensa tyt?t, ett? he eiv?t voi h?vitt?? kaikkia miehen ja naisen v?lill? olevia eroavaisuuksia."

"Minulla ei suinkaan ole palavaa halua tutustua neiti Delong'iin", my?nsin min?. "Ja persoonallisen kokemuksen perustalla t?ytyy minun sanoa, ett? minusta entinen tapa hoitaa taloutta n?ytt?? miellytt?v?mm?lt?. Mutta eiv?tk? 20:nnen vuosisadan naiset el? paljoa mukavammin kuin rikkaimmatkaan naiset minun aikanani. Ja ettek? te saa naisianne tekem??n enemm?n ty?t? kuin me? Tri Leete kertoi niin minulle."

S. 210.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet