Read Ebook: Moll Flanders by Defoe Daniel Schwob Marcel Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1951 lines and 108839 words, and 40 pages

Translator: Helmi Set?l?

Produced by: Tuula Temonen and Tapio Riikonen

IHANTEEN KAIPUU

Kirj.

Hilda Pylkk?nen

Ranskankielest? suomentanut

Helmi Set?l?

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1912.

Muutamien romaanien laita on sama kuin joidenkuiden taulujenkin. Vaikuttaaksensa ne tarvitsevat sopivan kehyksen. >>Ihanteen kaipuu>> on kirjoitettu yksinomaan siin? tarkoituksessa, ett? ranskalaiset saisivat jonkinmoisen yleiskatsauksen Suomesta. >>Se kuvaa suomalaista henke?>>, sanoo >>La Fran?aise>> t?ydell? syyll? siit?. Kaikki se, mik? t?ss? teoksessa on uutta ja huvittavaa ranskalaisille, joille Suomi on aivan tuntematon maa, on vanhaa ja tuttua suomalaisille.

Tuskinpa mik??n muu romaanissani voi her?tt?? suomalaisen yleis?n mielenkiintoa kuin se seikka, ett? se on ensim?inen suorastaan ranskankielell? kirjoitettu romaani, jonka tapahtumat liikkuvat Suomessa.

H. P.

Oli varsin kylm?, kolmenkymmenen asteen pakkanen. Metrin paksuinen lumi peitti maata puhtaalla valkoisella vaipallaan. Ei v?hint?k??n tuulen henke?. Ilma oli aivan tyyntynyt kovan pakkasen k?siss?, joka sai talojen nurkatkin paukkumaan. Nuo punaisiksi maalatut pienet talot punoittivat keskell? valkeaa ja harmahtavaa maisemaa kuin suuret verit?pl?t.

Autioilla teill? ei ollut ainoatakaan olentoa. Linnutkin olivat vaienneet. Silloin-t?ll?in kuului vain siipien suhinaa mets?n syvyydest?, miss? synk?n vihre?t hongat taipuivat raskaan lumipainonsa alla. Yksin?inen metso etsi siell? vain lepopaikkaa.

Korkealla, mets?isell? kunnaalla, halliten koko seutua ja katse merelle p?in k??nnettyn? seisoi kaunis valkoinen herraskartano. Tornineen ja holvineen se kohosi kuin lumottu linna keskell? laajaa puistoa, jossa koivut ja tammet olivat valkoisen hienon huurteen peitossa.

Jollei uuninpiipuista savu olisi kiehkuroina kohonnut vaaleansinist? taivasta kohti ja jollei kartanon vasemmanpuoleisen siiven piharakennuksen ikkunoista olisi vilkkunut heikkoa valoa, niin olisi voinut luulla sit? asumattomaksi.

Saimi af Ek, nuori kartanon rouva, lauloi huoneessaan suomalaisia kansanlauluja s?est?en itse??n pianolla. H?nen kirkas ??nens? v?reili suuressa, puolipime?ss? huoneessa. Oli h?m?r?n hetki, tuo suomalaisen p?iv?n alakuloisin aika, jolloin valon viimeinen s?de ik??nkuin itkee h?ipyv?? p?iv??. Takkavalkean tuli, joka iloisesti loimuili suuressa uunissa, valaisi vain punertavalla valollaan nuorta naista.

Raskaat vaaleat palmikot ymp?r?iv?t kruununa h?nen p??t??n. Hopeanharmaa, ruumiinmukainen puku kohotti h?nen tavattoman notkean vartalonsa muotoja. Heti ensi silm?yksell? saattoi huomata, ett? h?n oli innokas urheilija, joka osasi sulavaliikkeisesti luistella.

Ulkomuodoltaan h?n oli aitosuomalaista tyyppi?, kasvonpiirteet eiv?t olleet hienot eiv?tk? s??nn?lliset, mutta sen sijaan niin ilmekk??t ja el?v?t, ett? niiss? kuvastui kaikki h?nen sielunsa eri tunnelmat. Mutta viel?kin h?mm?stytt?v?mp?? h?ness? oli tuo tuoreus ja hipi?n valkeus, joka on niin kuvaavaa suomalaisille naisille. Koko h?nen pieness? hennossa olennossaan oli jotakin kirkasta ja puhdasta. Vain suuret, ter?ksenharmaat silm?t olivat ik??nkuin alakuloisuuden verhoamat.

Tuo alakuloisuus asuu jokaisen suomalaisen naisen sielun pohjalla.

Ehk?p? se on itsetiedotonta valon ja auringon kaipuuta, tuo alakuloisuus, joka painostaa t?t? aikojen h?m?r?ss? Aasiasta vaeltanutta, y?n ja lumen maahan asettunutta kansaa...

Tai ehk?p? se johtuu siit?, ett? sorretun kansan toiveet, sen itsen?isyysunelmat alituisesti pettyv?t, ken tiet??? Joka tapauksessa n?enn?isesti iloisen kuoren alla piilee jokaisen suomalaisen syd?mess? syv?? alakuloisuutta.

Suomalainen sielu on sukua suomalaiselle luonnolle.

Nuo ??rett?m?t mets?t, joissa ei kuulu muuta ??nt? kuin petoel?inten kaamottavaa ulvontaa, ovat tehneet suomalaisen luonteeltaan suljetuksi ja yksin?iseksi; r?meiset maat, joilla ei kasva muuta kuin kanervia ja vaivaiskoivuja, h?rm?n peitt?m?t mets?t ja laajat asumattomat aavikot ovat yht? alakuloisia ja haikeita kuin suomalaisen talonpojankin el?m?.

Mutta j?rvet, nuo auringossa kimmelt?v?t, siniset, kirkkaat j?rvet, ne ovat suomalaiselle antaneet kaiken sen, mik? ihmissielussa voi olla pehmeint? ja kauneinta... Eiv?tk? miss??n maailmassa kansanlaulut, kansan sielun suoranaiset ilmaisumuodot, tunkeudu sen v?litt?m?mmin syd?miin, ilmaise sen enemm?n ihanteellisuutta kuin Suomessa.

Nuori nainen, tuskin kahdenkymmenen vuoden vanha, odotti t?n? iltana miest??n palaavaksi kotiin Helsingist?.

Yksin?isyyden ja musiikin valtaamana h?n v?hitellen vaipuu yh? enemm?n unelmiinsa... Ja huulien lausuessa kansanlaulun kohtaloonalistuvia sanoja h?nen ajatuksensa alkavat yh? levottomammin liidell?...

Kuinka yksin h?n on t?ll? ruotsalaisella paikkakunnalla, josta h?nen miehens? on kotoisin!

Ruotsalainen kansanaines t??ll? h?nen ymp?rill??n on paljoa oppineempi, kohteliaampi ja sivistyneempi kuin suomalainen. Maakin on paljoa hedelm?llisempi ja viljellympi. Kaikki t??ll? on erinomaisessa j?rjestyksess?. Ja kuitenkin, kuinka suuresti h?n kaipaakaan noita huonokasvuisia ruispeltoja kaukana Savossa, synkki? metsi?, koskia ja sinisi? j?rvi?!

T??ll? kaikki tiet ovat suoria ja hyvin hoidettuja. Siell? ei ole kuin mutkikkaita polkuja, jotka johtavat lumoaville seuduille.

Koko sielultaan h?n on oman seutunsa lapsi, eroittamattomasti kiinnitetty syntym?seutuunsa. T??ll? h?n pysyy aina vieraana, sen h?n tiet??.

Ja suuret kyyneleet vieriv?t hitaasti pitkin h?nen poskiaan. H?nen ??nens? v?r?j??. Harmistuneena omaan heikkouteensa, kun h?n ei sen paremmin kykene hillitsem??n itse??n, h?n lakkaa ?kki? laulamasta. Kovalla paukkeella h?n sulkee pianon, sitten h?n astuu p??tt?v?sti huoneensa lattian yli. Komea, lattialle levitetty valkea karhuntalja vaimentaa h?nen pienten jalkojensa ??nen.

Takkavalkean iloinen loimu saa h?net pys?htym??n, ja silm?ilty??n hajamielisesti kelloon, joka n?ytt?? jo puolta kuutta, h?n heitt?ytyy mukavaan, matalaan nojatuoliin.

Ja j?lleen h?nen ajatuksensa alkavat liidell?, ja pieni katkera ilme karehtii h?nen kaarevahuulisen suunsa pieliss?.

Oi! t?ytyih?n h?nen my?nt??, ett? h?nen avioliittonsa Nils af Ekin kanssa, joka kuitenkin oli solmittu vain molemminpuolisesta rakkaudesta, oli tuottanut h?nelle suurta pettymyst?. Monet pienet, selitt?m?tt?m?t, h?m?r?t seikat eroittivat heid?t nyt toisistaan! Kaksi eri rotua heiss? taisteli ja kiisteli kesken?ns?.

Saimin is? oli supisuomalainen, itseoppinut ja jalosyd?minen mies, h?nen ?itins? oli kuollut tytt?ren syntyess?.

Jouduttuaan n?in varhain orvoksi oli h?net kasvatettu Saarilassa, vanhassa kartanossa Savossa, Saimaan rannalla, jonka mukaan h?n oli nimens?kin saanut.

Saarila oli h?nen t?tins?, vanhan romantillisen ja runollisen naimattoman neiden oma.

T?ti, joka oli sive? ja puhdas mielelt??n, oli jo varhain opettanut h?nt? rakastamaan luontoa ja ihailemaan kaikkea kaunista ja sopusointuista. Uskonnon asemesta oli h?n istuttanut h?neen moraalisen ja henkisen ihanteen kaipuun.

Siten h?nen valoisa nuoruutensa oli kulunut kuin ihanin satu unelmissa, vakavissa opinnoissa ja urheilussa, ja p?iv? p?iv?lt? h?n oli tarkasti seurannut oman sielunsa kehityst?.

Kuinka ihanalta ja hurmaavalta el?m? h?nen mielest??n oli n?ytt?nyt, tuo kaunis kuvakirja, jonka lehti? h?n innostunein mielin oli selaillut!

Yhdeks?ntoista-vuotiaana, astuttuaan maailmaan, h?nen kohtalonsa oli tullut ratkaistuksi.

Viett?ess??n talvea Helsingiss? kumminsa luona, joka oli komea ja turhamainen nainen ja kuljetti h?nt?, rikasta perij?t?rt?, mukanaan suuren maailman pitoihin ja huveihin, oli h?n tutustunut tulevaan mieheens?.

T?m? kaunis, sinisilm?inen ja vaaleaviiksinen nuorukainen oli voittanut h?net hienolla ja sulavalla k?yt?ksell??n, jota yleens? tapaa ruotsalaisissa seurapiireiss?, mutta mik? on aivan vierasta suomalaisten j?yk?lle ja juhlalliselle olennolle.

Nils af Ekin esi-is? oli ollut ruotsalainen upseeri, joka oli muuttanut Suomeen v. 1809 heti maan jouduttua Ven?j?n vallan alle, ja siit? saakka h?nen perheens? oli asunut Suomessa, Viikin kartanossa, Uudellamaalla.

Avioliittojen kautta oli af Ekin perhe joutunut sukulaisuussuhteisiin useiden maan vanhojen sukujen kanssa, jotka eliv?t vain omassa piiriss?ns?. Nils af Ek ja h?nen ?itins? olivat ainoat t?m?n nimen edustajat. Kaikki nuoret tyt?t toivoivat voittavansa h?net, sill? sit? pidettiin eritt?in edullisena naimakauppana, vaikka Nils olikin tunnettu huikentelevaksi Don Juaniksi, joka oli mielistellyt kaikkia oman piirins? naisia.

Mutta koko seurapiirin ja Saimin itsens?kin suureksi h?mm?stykseksi pieni suomalaistytt?, Saimi, voittikin t?m?n hienon herrasmiehen omakseen.

Kun Nils kiihke?n? ja v?r?j?v?n? oli tunnustanut h?nelle rakkautensa, oli Saimi kuunnellut h?nen sanojansa onnesta hurmaantuneena, ja rajattoman riemun vallassa oli h?n luvannut tulla h?nen vaimokseen. Kokematon Saimi oli n?kevin??n h?ness? t?ydellisen ihannemiehen, ja melkein vihoissaan h?n ty?nsi luotaan t?tins? aran neuvon, joka pyysi h?nt? viel? punnitsemaan asiaa ja lykk??m??n h??t tuonnemmaksi, jotta he kumpikin tutustuisivat l?hemmin toisiinsa. Mutta miksik? odottaa?

Nils oli rikas. Saimi samoin. H??t vietettiin Saarilassa pari viikkoa kihlauksen j?lkeen. Nuoren parin l?htiess? matkalle oli Saimin vanha t?ti vuodattanut katkeria kyyneleit?, sill? h?n ei uskonut sisarentytt?rens? onneen. H?n aavisti kaikenlaisia vaikeuksia, varsinkin kun rouva af Ek, Nilsin ?iti, ei n?ytt?nyt olevan tyytyv?inen poikansa valitsemaan >>suomalaiseen>> tytt??n. H?n olisi suonut h?nen naineen jonkun kaunottaren heid?n omasta ruotsalaisesta seurapiirist?ns?. Mutta huomatessaan, kuinka vakavaa laatua Nilsin rakkaus oli, oli h?n lopulta alistunut. Saimin varallisuus oli my?skin puolestaan vaikuttanut edullisesti t?m?n avioliiton solmimiseen.

Lyhyen h??matkan j?lkeen, jolloin nuori pari k?v?isi Ruotsissa, olivat he asettuneet Viikin kartanoon. Siit? oli nyt kulunut l?hes vuosi.

Kuherruskuukausi oli kulunut onnen huumeessa. Saimi oli antautunut tahdottomasti uuden el?m?ns? ja Nilsin intohimoisen rakkauden valtaan: koko ruumiillaan ja sielullaan h?n upposi siihen intohimon ja rakkauden virtaan, joka ymp?r?i h?nt?. Jonkun ajan kuluttua tuo ylenm??r?inen ihailu alkoi h?nt? kuitenkin tymp?ist?, h?n olisi tahtonut saada jotakin enemp?? ja parempaa el?m?lt?. H?n olisi mielell??n tahtonut ottaa osaa taloudenhoitoon. Mutta t?m? toive, vaikka se olikin niin luonnollinen, ei ollut miellytt?nyt Nilsi?, ja h?n oli selitt?nyt, ettei h?nen vaimonsa saanut olla min??n em?nn?itsij?n?.

Siit? oli syntynyt heid?n ensim?inen erimielisyytens?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet