Read Ebook: Kihlajaiskemut Näytelmä 4:ssä näytöksessä by Kiljander Robert

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 470 lines and 13532 words, and 10 pages

s? hattuni? Kas t?ss?.

HAMARI . Jos minua tarkoitat, niin kyll? min? viel? olen t??ll?. Ja koska nyt kerran sattumalta olen tilaisuudessa puhua kahdenkesken kanssasi, niin k?yt?nn?llisen? miehen? sen k?yt?n ja puhun suoraan kuin tapani on. -- Niinkuin ehk? olet huomannut, niin suhde v?lill?mme on jo kauvan ollut jokseenkin kylm? ja yh? kylmentynyt, ett? se nyt jo voi olla noin 40 asteen paikoilla. Kahvikuppeja emme viel? ole heitt?neet toistemme silmille, mutta riita ja kina on usein k?ynyt fortissimossa. Sinua en siit? syyt?. Meill? on kumpaisellakin vikamme ja ominaisuutemme. Ty?ni p??tetty? min? pid?n rauhallisesta kotiel?m?st?, se on minun omituisuuteni. Sin? taas ulkomaailman loistosta ja huumauksista, se on sinun omituisuutesi. Me siis n?ht?v?sti emme oikein sovi toisillemme, me menemme eri teit?. Ja luuletko sin? ett? nuo tiet milloinkaan yhtyv?t? Sanoppas lystin vuoksi.

BERTHA . Eip? se silt? n?yt?.

BERTHA. Tarkoitatko eroa?

BERTHA. Saanko luvan kysy?, eik? siihen ole mit??n muuta syyt? kuin se ettemme sovi toisillemme, niinkuin sanoit?

BERTHA. Eip? taida ollakaan. Uskallankohan sanoa sen oikean syyn?

BERTHA. Oh, el? tuossa ole olevinasi. Sin? olet mustasukkainen, siin? kaikki.

BERTHA. H?vyt?nt?!

BERTHA . En, en, tuhatkertaa en.

BERTHA. Ettet h?pe?! Maksaa minulle kuin mille tahansa rakastajattarelle, josta ei en?? huoli.

BERTHA. En -- en suostu.

BERTHA. Tahdon, tahdon kyll?, mutta -- --

BERTHA. Mit? sin? sill? tarkoitat?

BERTHA. Kuinka sin? uskallat -- --!

BERTHA. Min? halveksin sinua.

HAMARI . P??t? ensin.

BERTHA. Ai, ai, aijotko sin? minua tappaa!

HAMARI . No syyt? itse?si sitten!

BERTHA. Kyll? se nyt on viimeinen kerta kuin min? t?mm?ist? -- --!

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

VILANDER . Hyv?! Tulen heti. Pyyd? h?nt? sis??n.

MIILI . Voi voi, kuinka heid?n ep?sopunsa on ik?v? ja kuinkahan se viimein loppuukaan.

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

VILANDER sitten HENTUNEN.

VILANDER . Lainata rahaa omalta vahtimestarilta, onhan tuo nyt v?h?n n?yrytt?v??, mutta eih?n siit? kukaan saa tiet??. Kun nyt ukko vaan suostuisi minun ehdotukseeni, se vanha kettu. Jos ei, niin on siihen viimeiseen keinoon turvauduttava, vaikka se minua v?h?n peloittaa. Mutta ei auta, rahaa minun pit?? saada, muuten olen hukassa.

HENTUNEN . T??ll? min? nyt olen, herra asessori.

VILANDER. Jassoo, Hentunen. No, astukaa sis??n, astukaa sis??n. Frisches Wetter, niinkuin saksalainen sanoo. Raitis ilma t?n??n.

HENTUNEN. Niin, k?yh?n siell? semmoinen kylm? viima.

VILANDER. Mutta Hentunen tulee nyt istumaan. Olkaa niin hyv?, kas t?ss? tuoli.

HENTUNEN. Kiitoksia n?yrimm?sti, kyll? min? seisonkin.

VILANDER . No, onko Hentunen jo ajatellut sit? meid?n asiaa?

HENTUNEN. Niin, kyll?h?n min?, mutta -- --

VILANDER. Mutta?

HENTUNEN. Niin, tuota, katsokaapas nyt. Assessorin ei pid? pahaksua -- mutta mit? hy?ty? minulla oikeastaan olisi tuosta henkivakuutuskirjasta?

VILANDER. Sep? kysymys! Jos min? sill'aikaa kuolen, niin saattehan nostaa tuon summan. Kaikissa tapauksissahan min? kolmen kuukauden kuluttua maksan teille takaisin nuo 2,000.

HENTUNEN. Hm, minun t?ytyy sanoa, min? en t?t? asiata oikein ymm?rr?. Olen vanha mies ja n?m? henkivakuutukset ovat semmoisia uuden ajan keksint?j?, joista ei minun nuoruudessani tietty. Luulen sit? paitsi ett? tekisin synti? jos ottaisin vastaan tuon vakuutuskirjan.

VILANDER. Synti?! Mist? syyst??

HENTUNEN. Olen k?yh? mies, vallan k?yh?, senh?n kaikki tiet?v?t, ja jos nyt pienist? s??st?ist?ni lainaan asessorille t?m?n summan, niin sen teen ainoastaan sen hyv?n ja yst?v?llisen kohtelun vuoksi, jota assessori aina on minulle osoittanut.

VILANDER . Noo noo.

HENTUNEN . Mutta n?m?t 2,000 ovat minun oloissani paljon rahaa, hyvin paljon rahaa, herra assessori, ja min? pelk??n, ett? min? haudan partaalla oleva vanhus suuressa heikkoudessani ja levottomuudessani, kun t?m? pantti on t?mm?ist? laatua, rupeisin taivaasta rukoilemaan toisen ihmisen kuolemata -- teid?n kuolemaanne! herra assessori, josta Jumala varjelkoon. Eik? se olisi kauheata! Ja sen vuoksi min? en -- --

VILANDER. Hahaha, kyll?p? te otatte t?m?n vakavalta kannalta, Hentunen, enk? tietysti voi luvata kuolla t?ll? ajalla, hahaha! Mutta jos ette luota minuun, niin -- --

HENTUNEN. luotanhan min?, luotanhan min? -- eih?n muuta voi tulla kysymykseenk??n. Mutta t?m? tapa vaan tuntuu minusta niin vastenmieliselt?. -- Puhuihan herra assessori er??st? toisestakin pantista, jos oikein muistan.

VILANDER . Niin, siit? toisesta. Te ette siis pid? tuota vakuutuskirjaa vastaavana panttina?

HENTUNEN. Kyll? kyll?h?n -- miks'ei. Mutta kuten jo sanoin, niin -- -- herra assessorin ei pid? tyk?t? pahaa, mutta -- --

VILANDER. No, olkoon menneeksi sitten, vaikka t?m? on naurettavaa, varsinkin kun ajattelee minun yhteiskunnallista asemaani. Mutta rauhoittaakseni teit?, niin olkoon menneeksi vaan. Mutta muistakaa: suurimmassa salaisuudessa ainoastaan, muistakaa se. Muutenhan voisin joutua koko kaupungin pilkaksi, hahaha!

HENTUNEN. Ei se minun kauttani ilmi tule.

VILANDER. Onko teill? ehk? rahat mukananne, Hentunen?

HENTUNEN. Pistinh?n ne t?nne lompakkooni, jos niin ett? -- --

VILANDER. No, antakaa t?nne. Min? kirjoitan teille pienen todistuksen, niin asia on p??tetty.

HENTUNEN. Niin, kyll? min? semmoista pyyt?isin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet