Read Ebook: Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla eli Natty Bumpon elämänvaiheet by Cooper James Fenimore Sonck K E Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 742 lines and 37790 words, and 15 pages

kuitenkaan ei h?n ole jostain syyst? varuillaan p??st?ess??n Mingo paholaisen niin l?helle itse??n selviss? verenvuodatuksen aikeissa."

"Katso!" keskeytti Jasper, -- tuolla on Delavaren ampuman indianin ruumis! Se on ajautunut kalliolle, ja virta on pakottanut p??n ja kasvot veden yl?puolelle."

"Hyvin mahdollista, poika, hyvin mahdollista. Ihmisen luonto ei ole paljoa parempi ajopuun runkoa, kun sen sieraimiin puhallettu henki on l?htenyt. Tuo Irokesi ei en?? tee pahaa kenellek??n, mutta t?m? v?ijyv? villi on aikeissa ottaa parhaan ja koetelluimman yst?v?ni skalpin."

Opas keskeytti yht'?kki? itsens? ja kohotti kiv??rins?, harvinaisen pitk?n aseen, t?ht?si ihailtavan tarkasti ja laukaisi nopeasti. Irokesi vastaisella rannalla oli juuri t?ht??m?ss?, kun Hirvensurman kuolettava viesti saapui. H?nen kiv??rins? tosin laukesi, mutta piippu oli silloin taivasta kohti, kun taas mies itse sy?ksyi pusikkoon aivan selv?sti haavoittuneena, ehk? kuolettavastikin.

"Vaaniva paholainen aiheutti tuon itse", mutisi Opas ankarasti, samalla kun, pudottaen kiv??rin tukin maahan, h?n alkoi ladata uudelleen. "Chingachgook ja min? olemme olleet kavereita siit? asti, kun olimme poikasia, ja olemme taistelleet yhdess? useissa verisiss? kahakoissa ranskalaisia vastaan. Ei kai tuo typer? viholainen kuvitellut, ett? seisoisin vieress? toimettomana ja katselisin p??lt?, miten paras yst?v?ni tuhottaisiin v?ijytyksess??"

"Olemme olleet K??rmeelle yht? suureksi hy?dyksi kuin h?n oli meille. Nuo kelmit ovat huolissaan, Opas, ja vet?ytyv?t suojapaikkoihinsa havaittuaan, ett? p??semme heihin k?siksi viel? joen ylikin."

"Tuo laukaus ei paljon merkitse, Jasper, ei paljonkaan. Kysy kelt? vain 60. rykmentist? ja he voivat kertoa sinulle, mit? Hirvensurma pystyy tekem??n ja on tehnyt, kaiken lis?ksi viel? silloin, kun luodit lenteliv?t p??mme ymp?rill? kuin rakeet myrskys??ll?. Ei, ei! t?m? ei paljon merkkaa, ja ajattelematon v?ijyj? aiheutti kaiken itse."

"Onko tuo koira vai hirvi, joka ui t?t? rantaa kohti?" Opas h?tk?hti, sill? todellakin jokin hahmo oli ylitt?m?ss? jokea yl?puolelta kosken juovaa, jota kohti se kuitenkin hiljakseen siirtyi virtauksen voiman pakottamana. Uudistettu tarkastelu vakuutti molemmat katselijat, ett? kyseess? oli mies, viel?p? indiani, vaikka niin naamioitunut, ett'ei siit? voinut aluksi olla varma. Pel?ttiin jotain sotajuonta, mink? vuoksi muukalaisen liikkeit? tarkkailtiin mit? huolellisimmin.

"H?n ty?nt?? jotain edess??n uidessaan, ja h?nen p??ns? muistuttaa ajelehtivia lehtioksia", sanoi Jasper.

"Tuo on indianein konsteja, poika, mutta kristillinen rehellisyys paljastaa heid?n juonensa."

Kun mies l?hestyi hitaasti, alkoivat tarkkailijat ep?ill? ensivaikutelmiensa tarkkuutta, ja vasta kun kaksi kolmannesta virran leveydest? oli ylitetty, alkoi totuus heille selvit?.

"Suuri K??rme, kautta partani!" huudahti Opas, vilkaisten kumppaniinsa ja nauraen niin, ett? kyyneleet tulivat h?nen silmiins? pelk?st? ihastuksesta siit?, ett? sotajuoni oli onnistunut. "H?n on sitonut lehtipuun oksia p??h?ns? naamioksi, pannut ruutisarven niitten p??lle, sitonut kiv??rin tuohon tukkipalaseen, jota h?n ty?nt?? edell??n, ja on uinut joen yli yst?viens? luokse. Hyv?nen aika! Kuinka monta kertaa olemmekaan tehneet saman tempun verenhimoisten Mingojen nen?n edess? Ty-joen kulkuv?ylill?!"

"Ehk'ei se sittenk??n ole K??rme, Opas, en voi n?hd? mit??n tuttuja piirteit?."

"Piirteit?! Kuka etsii piirteit? indianista? Ei, ei, poika, maalaushan se ratkaisee, eik? kell??n muulla kuin Delavarella ole tuollaista maalausta; nuo ovat h?nen v?rins?, Jasper, samoinkuin veneesi j?rvell? kantaa Pyh?n Yrj?n risti? ja kuin ranskalaiset ripustavat p?yt?liinansa lepattamaan tuuleen kaikki kalanruotojen ja hirvipaistin tahrat n?kyviss?. Nyt n?et silm?n, poikaseni, ja se on p??llik?n silm?. Mutta, Eau-douce, niin hurja kuin se on taistelussa ja niin lasiselta kuin se n?ytt?? lehtien joukossa" -- t?ss? Opas painoi sormensa kevyesti mutta vaikuttavasti kumppalinsa k?sivarrelle -- "olen n?hnyt sen vuodattavan kyyneleit? kuin sadetta. Tuon punanahan alla on sielu ja syd?n, sen voit uskoa; tosin ne ovat sielu ja syd?n varustettuna erilaisilla lahjoilla kuin meid?n."

"Ei kukaan, joka on tuntenut p??llik?n, voi sit? ep?ill?."

K??rme nousi nyt rannalle suoraan kahden kumppalinsa edess?, mink? t?sm?llisen paikan h?n lienee tuntenut ennenkuin j?tti it?rannan. Nousten vedest?, puisti h?n itse??n kuin koira ja p??sti huuliltaan tuon yst?v?llisen ??nen "hugh!"

"Oliko viisaasti tehty, Chingachgook," sanoi Opas nuhdellen, "oliko viisasta yksin??n menn? vakoilemaan tusinoita Mingoja? Tosi on ett'ei Hirvensurma pet? milloinkaan, mutta Oswego on leve?, ja tuo mets?l?inen nosti tuskin muuta kuin p??n ja olkap??t pensaita korkeammalle; harjaantumaton k?si ja tottumaton silm? olisi helposti voinut ampua sivu. Teid?n olisi pit?nyt ajatella t?t? asiaa, p??llikk?, teid?n olisi pit?nyt se tehd?."

"Suuri K??rme on mohikanilainen soturi -- h?n n?kee ainoastaan vihollisensa, kun h?n on sotaretkell?, ja h?nen esi-is?ns? ovat ly?neet Mingot takaap?in, aina siit? saakka kuin vedet alkoivat juosta."

"Min? tunnen lahjanne ja kunnioitan niit? my?s. Ei kukaan koskaan ole kuuleva minun valittavan sit?, ett? punanahka seuraa punanahan luonnetta, mutta varovaisuus sopii sotilaalle yht? hyvin kuin urhoollisuuskin. Menk?? mr. Capin luo ja k?skek?? h?nen tulla t?nne. Meill? on aivan v?h?n keskustelemisen aikaa, ja kuitenkin ovat tuumamme pian toimeenpantavat, sill? kauan ei viivy, ennenkuin nuo Mingot taas yritt?v?t meille turmiota viritt??." Nuorukainen totteli, ja muutaman minuutin kuluttua olivat kaikki nelj? kokoontuneet er??lle vihollisilta t?ydellisesti piilossa olevalle paikalle, jossa he, tarkasti pit?en silm?ll? niiden liikkeit?, keskustelivat siit? mit? nyt oli teht?v?.

P?iv? oli jo p??ttym?isill??n, niin ett? ainoastaan muutamia minuutia tarvitsi kulua, kunnes p?iv?nvalo sammuisi ja tavallista synkempi pimeys n?ytti astuvan sijaan. Aurinko oli jo laskenut, ja h?m?r? t?m?n leveysasteen vaiheilla oli pian muuttuva synk?ksi y?n pimeydeksi. Matkalaisten toiveet perustuivat nyt p??-asiallisesti t?h?n etuisaan seikkaan, vaikka se tuotti vaaroja, koska juuri sama pimeys, joka edist?isi heid?n pakenemistaan, samalla yht?hyvin tulisi salaamaan heid?n viekkaiden vihollistensa liikkeit?.

"Se hetki on tullut", sanoi Opas, "jolloin meid?n tuumamme ovat tyynesti teht?v?t, jotta voisimme toimia yksimielisesti ja t?ydell? k?sityksell? teht?v?st?mme ja lahjoistamme. Tunnin kuluttua ovat n?m? mets?t niin pime?t kuin pikimustin y?, ja jos milloinkaan tahdomme saapua linnaseen, niin t?ytyy meid?n k?ytt?? hyv?ksemme t?t? etuisaa tilaisuutta. Mit? sanotte te, mr. Cap, sill? vaikka teill? ei ole juuri paljon kokemusta mets?taisteluista ja per?ytymis-retkist?, niin oikeuttavat ik?vuotenne teid?t keskustelussa ensimm?isen? puhumaan, kun asiain laita on semmoinen kuin nyt."

"Kaikki mik? meid?n on teht?v? on minun ajatukseni mukaan se, ett? astumme ruuheen, heti kuin tulee niin pime?, ett'eiv?t vihollisten vakoojat voi meit? n?hd?, ja sitten kiiruhdamme satamaan, niin joutuin kuin tuuli ja virran vienti my?nt?v?t."

"Se on helposti sanottu, vaan ei niin helposti tehty," vastasi Opas. "Me tulemme enemm?n alttiiksi vaaralle joella kuin jos kuljemme mets?tiet? my?ten; sit? paitsi on tuolla alhaalla putous, enk? ole laisinkaan vakuutettu, voiko itse Jasperkaan pilkko pime?ss? kulettaa veneen ehe?n? siit? alas. Mit? sanotte, poika, omasta taitavuudestanne ja kyvyst?nne."

"Minun mielipiteeni on sama kuin mr. Capin mit? ruuhen k?ytt?miseen tulee; Mabel on liian hento kulkemaan r?metten ja puunjuurien yli semmoisena y?n?, kuin nyt n?kyy olevan tulossa, ja muutenkin tunnen itseni rohkeammaksi ja varmemmaksi vesill? kuin maalla."

"Rohkea olette aina, poikani, ja jotenkin tarkka silm? on teill? luullakseni my?skin, katsoen siihen ett? olette oleskellut niin paljon kirkkaassa auringonpaisteessa ja niin v?h?n metsiss?. Vesi ei j?t? mit??n j?lke?; ruuhi on sek? nopsa ett? kepe? kulkiessaan my?t? virtaa, eik? kersantin tytt?ren hennot j?senet tule k?rsim??n sen liikkeist?. Mutta toiselta puolen ei joella ole mit??n muuta suojaa kuin taivaan pilvet; vaarallista on antautua koskeen selv?ll? p?iv?ll?kin ja meill? on hyv? peninkulma vesitiet? t?st? majoitukselle. Maalla olevasta j?lest? ei my?sk??n ole niin huokea saada selkoa y?n pimeydess?. Ep?ilen itsekin, Jasper, mit? tiet? meid?n on p??tt?minen kulkea."

"Jos K??rme ja min? voisimme uida koskessa olevan toisen ruuhemme luokse ja tuoda sen takaisin, niin katsoisin vesitiet? meille varmimmaksi."

"Niin, jos se olisi mahdollista; ja kuitenkin olisi se helposti tehty, niin pian kuin tulee v?h?n pime?mpi. No niin, kun ajattelen kersantin tyt?rt? ja h?nen lahjojansa, niin luulenpa kuitenkin t?t? melkein paraaksi. Jos olisimme ainoastaan miehenpuolia, niin olisi hauska saada olla piilosilla tuolla toisella puolen jokea olevien mets?l?isten kanssa. Tahdotteko koettaa hankkia ruuhi t?nne, Jasper?"

"Opas, min? tahdon koettaa kaikki, mik? voi edist?? Mabelin pelastusta."

"Se on jalo tunne, ja min? arvaan sen olevan luonnossa. K??rme voi auttaa teit?; te riist?tte noilta konnilta ainakin yhden keinon, jolla voisivat pahennusta aikaansaada."

YHDEKS?S LUKU.

Kohtaus koskessa. -- Chingachgook vihollisten joukossa. -- Pelastus.

Ratkaistuaan t?m?n t?rke?n kysymyksen, valmistautuivat seurueen eri j?senet tuumaa toimeenpanemaan. Illan varjot laskeusivat nopeasti mets?n p??lle, ja kun kaikki oli valmiina yritykseen, huomattiin olevan mahdoton eroittaa esineit? toisella rannalla. Aika kiiruhti, sill? voihan indianien viekkaus keksi? senkin seitsem?n keinoa n?in kapean virran poikki kulkemiseen, jonkat?hden Opas rauhattomana odotti saavansa j?tt?? paikan. Samassa kuin Jasper ja h?nen seuralaisensa, varustettuina ainoastaan puukoilla ja Delavarin tomahavkilla, astuivat jokeen ja kokivat suurimmalla varovaisuudella salata liikkeit??n, toi Opas Mabelin piilopaikasta, ja k?skien h?nen ja Capin kulkea rantaa pitkin kosken alapuolelle, astui h?n itse ruuheen, kulkeakseen samalle paikalle.

T?m? oli helposti tehty. Ruuhi asetettiin rantaa vasten. Mabel ja h?nen set?ns? astuivat siihen ja asettuivat tavallisille paikolleen; Opas seisoi per?ss? ja piti pensaasta kiinni est??kseen virtaa heit? poisviem?st?. T?m?n tehty? seurasi muutamia minuutia kest?v? ??net?n, j?nnitt?v? odotusaika, kun varrottiin toisten rohkean yrityksen p??ttymist?.

Kun molemmat ruuhen noutoon l?hteneet uimalla olivat saapuneet matalampaan paikkaan, alkoivat he, k?sitysten k?vellen, varovasti kahlata sinnep?in, miss? arvelivat ruuhen olevan. Mutta nyt oli jo niin pime?, ett? pian huomasivat n??n heit? aivan v?h?n auttavan, ja sent?hden t?ytyi heid?n antautua sen vainun johdettaviksi, joka tekee mets?st?j?lle mahdolliseksi l?yt?? tiens? mets?ss?, kun aurinko on laskenut, kun ei mit??n t?hte? ole n?kyviss? ja kaikki tuntuu sekasorrolta sille, joka on v?hemm?n tottunut mets?n mutkateihin. Asiain n?in ollen antautui Jasper Delavarin ohjattavaksi, joka el?m?n-laatuunsa n?hden eritt?in hyvin sopi oppaaksi. Helppo ei suinkaan ollut t?ll? aikaa p?iv?st? kahlata vaahtoavassa elementiss? ja sit? paitsi t?ydellisesi pit?? silm?ll? kaikkia vaarallisia paikkoja, joita oli v?ist?minen. Pari kertaa muuttivat kuleksijat suuntaa ?kkiarvaamatta tavattuansa syv?? vett?, sill? he tiesiv?t hyvin, ett? vene oli tarttunut kosken matalimpaan paikkaan. T?m? tieto ainoana opastajana olivat he kahlailleet joessa nelj?nnes tunnin, kuten luulivat, saapumatta hakemaansa esinett? sen l?hemm?ksi, kuin kahlaamisen alussa olivat olleet. Juuri kuin Delavari oli pys?htym?isill??n ilmoittaaksensa seuralaiselleen, ett? olisi paras k??nty? takaisin rantaan ja valita uusi l?ht?paikka, n?ki h?n ihmisolennon liikkuvan vedess? k?sivarren pituuden p??ss? h?nest?. H?n k?sitti paikalla ett? Irokesi oli liikkeess? samaa asiata varten kuin h?n itsekin.

"Mingo", kuiskasi h?n vieress??n seisovan Jasperin korvaan. "K??rme tahtoo n?ytt?? veljelleen, miten on oltava viekkaana".

Nuori merimies huomasi samassa vihollisen hahmon, ja t?m? kammottava totuus s?ps?hytti h?nt?. K?sitt?en v?ltt?m?tt?m?ksi kaikessa luottaa Delavarip??llikk??n, seisahtui h?n yst?v?ns? varovasti menness? sille suunnalle, johon Irokesi oli kadonnut. Seuraavassa tuokiossa tuli t?m? kuitenkin uudelleen heit? vastaan. Vesi pauhasi niin kovasti, ett'ei tarvinnut pelj?t? kuulemista, ja k??ntyen taaksep?in, sanoi Chingachgook:

"J?t? asia K??rmeen ?lyn nojaan!"

"Uj", huudahti mets?l?inen, kun tuli likemm?ksi, "ruuhi on l?ytynyt, mutta minulla ei ollut ket??n joka olisi auttanut minua. Tulkaa ottakaamme se luodolta irti".

"Mielell?mme", vastasi K??rme, k?ytt?en samaa murretta kuin puhujakin, "mene edell?; me seuraamme per?st?."

Mets?l?inen, joka ei voinut eroittaa ??nt? ja lausetapaa keskell? kohisevaa koskea, kulki edell?, toiset seurasivat l?hell? h?nen per?ss??n ja kaikki kolme saapuivat pian ruuhen luo. Irokesi tarttui sen toiseen p??h?n, Chingachgook keskeen ja Jasper toiseen, koska oli t?rke?t? ett'ei vieras keksisi keltanaaman l?sn?oloa joka helposti olisi voinut tapahtua, jos h?n olisi n?hnyt sen v?h?n vaatteuksen, joka viel? oli nuorukaisen yll?, tahi vaan h?nen p??nmuotonsa ylip??ns?.

"Nosta", sanoi Irokesi kansansa lyhyell?, p??tt?v?ll? lausuntotavalla. V?h?ll? vaivalla nostettiin ruuhi irti kallion laidasta, kallistettiin hetkiseksi syrj?lleen, jotta vesi valuisi pois, ja laskettiin sitten varovasti veteen. Kaikki kolme pitiv?t sit? tanakasti kiinni, ett'ei v?kev? virta ry?st?isi sit? heid?n k?sist??n, ja Irokesi, joka kulki edell? ja siis piti kokasta kiinni, k??nsi suuntansa it?rantaa kohden, miss? tiesi kumppanien h?nt? odottavan.

Kun Delavari ja Jasper hyvin tiesiv?t, ett? t?ytyi l?yty? muitakin Irokeseja virrassa, koska heid?n oma ilmestymisens? ei ollut her?tt?net mink??nlaista kummastusta h?ness?, jonka olivat kohdanneet, niin k?sittiv?t he suurimman varovaisuuden v?ltt?m?tt?m?ksi. Irokesi, joka kulki edell?, astui verkalleen eteenp?in, viel? pit?en kiinni ruuhesta ja kulettaen per?ss??n vastahakoisia seuralaisiaan. Chingachgook nosti jo kerran tomahavkiaan ja oli upottamaisillaan sen pahaa luulemattoman mets?l?isen p??h?n; mutta koska oli luultava ett? indianin kuolemanhuuto tahi virran kulettama ruumis her?tt?isi h?lin??, muutti varova p??llikk? tuumansa. Seuraavassa tuokiossa katui h?n t?t? p??t?st?ns?, sill? kaikki kolme olivat yht'?kki? nelj?n tai viiden mets?l?isen keskell?, jotka my?skin oli laitettu ruuhta etsim??n.

Tuon tavallisen lyhyen, omituisen, tyytyv?isyytt? ilmoittavan huudahtamisen j?lkeen, tarttuivat vastatulleet halukkaasti ruuheen. Apu oli odottamaton ja teki vihollisen niin paljoa voimallisemmaksi, ett? ?lyk?s ja p??tteli?s Delavarikin joutui h?milleen ja neuvottomaksi. Irokesit, jotka n?yttiv?t t?ydellisesti ymm?rt?v?n asiansa, kiiruhtivat neuvottelemaan pys?htym?tt? omaa rantaansa kohti. Heid?n tarkoituksensa oli selv?sti tuoda airot, jotka olivat ottaneet huostaansa, ja antaa kolmen tahi nelj?n sotilaan astua ruuheen pyssyineen ja ruutisarvineen, joiden kastuminen vedess? oli ollut ainoa syy siihen, etteiv?t jo aikaa sitten y?n pimeydess? olleet t?ten kulkeneet joen yli.

Yst?v?t ja viholliset, t?ten yhteen liittynein?, saapuivat nyt it?iselle virranjuovalle, joka oli niin syv? ettei voitu kahlaamalla menn? sen yli. T?ss? syntyi lyhyt viivyke, koska oli v?ltt?m?t?n p??tt?? mill? tavalla ruuhi oli yli viet?v?.

Pys?htyminen lis?si Jasperin ilmitulon vaaraa, joka kuitenkin oli niin kekseli?s ett? viskasi lakkinsa ruuheen. Jos h?n olisi ollut nututta ja paidatta, niin olisi h?nen ruumiinsa haamu t?ss? pimeydess? varmaankin vet?nyt v?hemm?n huomiota puoleensa. H?nen asemansa ruuhen per?n takana esti my?skin jonkun v?h?n h?nen ilmi joutumistansa koska Irokesit luonnollisesti katselivat ihan toiselle suunnalle. Toisin oli Chingachgookin laita. H?n oli sanan oikeassa merkityksess? verivihollistensa keskell? ja voi tuskin siirty? tuumaakaan koskematta johonkuhun heist?. Kuitenkin n?ytti h?n ihan tyynelt?, vaikka koko h?nen olentonsa oli j?nnitetty tilaisuuden tullessa joko pakenemaan tahi antamaan kuolemaniskun.

"Uikoot kaikki nuoret mieheni paitsi kaksi, yksi ruuhen kummassakin p??ss?, tuolle puolen aseitaan noutamaan", sanoi etevin Irokeseista. "N?m?t kaksi viek??t ruuhen virran yli."

Indianit tottelivat k?sky?, j?tt?en Jasperin ruuhen per??n, ja sen Irokesin, joka oli ruuhen l?yt?nyt, sen kokan ohjaajaksi. Chingachgook kyykistyi niin syv?lle veteen, ett? kaikki huomaamatta meniv?t ohitse. Veden loiske, k?sien liikkuminen ja heid?n huutonsa toisilleen ilmoittivat pian, ett? nuo nelj? viimeksi tullutta jo olivat uimassa. Heti kun Delavari oli varma t?st?, nousi h?n yl?s, asettui entiselle paikallensa ja alkoi luulla, ett? toimimisen hetki. oli tullut.

Joku itse?ns? hillitsem??n v?hemm?n tottunut kuin t?m? soturi, olisi nyt varmaankin iskenyt kuoleman iskun, mutta Chingachkook tiesi ett? useampia Irokesia oli joessa h?nen takanansa, ja h?n oli siksi harjaantunut ja kokenut sotilas, ett'ei suotta antautunut vaaraan. H?n antoi indianin lyk?t? ruuhen syv?lle ja kaikki kolme alkoivat uida it?ist? rantaa kohti. Mutta sen sijaan kuin muka olisi pit?nyt lyk?t? ruuhta poikki virtaan, huomasivat Delavari ja Jasper tuskin olevansa sen kovimman voiman vaikutuksen alaisina ennenkuin alkoivat uida semmoiseen suuntaan, ett? estiv?t virtaa kulettamasta ruuhta eteenp?in. T?t? he kumminkaan eiv?t tehneet yht'?kki?, vaan varovasti ja v?hin erin, jotta Irokesi ensiksi luuli kamppailevansa ainoastaan virtaa vastaan. N?iden vastakkaisten voimain vaikutuksen alaisena kulki ruuhi virtaa alasp?in, ja parin minuutin kuluttua ui se viel? syvemm?ss? vedess? l?hell? koskea. Nyt oivalsi Irokesi kuitenkin, ett? joku erinomainen seikka esti sen kulkua, ja katsoen taaksensa, huomasi h?n paikalla toisten yhdistetyin voimin vastustavan h?nt?.

Tuo toinen luonto, jonka tottumus synnytt??, sanoi paikalla Irokesille, ett? h?n oli yksin??n vihollisten seassa. Ty?nt?en vett? sivulle p?in, sy?ksi h?n yht'?kki? Chingachgookin p??lle ja tarttui h?nen kurkkuunsa. Heitt?en irti ruuhesta, hy?kk?siv?t indianit toistensa kimppuun kuin tiikerit. Vaikka taistelivat synk?n y?n pimeydess? ja elementiss? semmoisessa, joka oli kahta vaarallisempi el?m?st? ja kuolemasta kamppaileville, n?yttiv?t he unhottavan kaikki paitsi molemminpuolisen halunsa p??st?, voittajaksi ottelussa.

Jasper oli nyt yksin ruuhen haltiana, ja h?nen ensimm?inen ajatuksensa oli uida Delavarin avuksi, mutta ruuhen turvaan saamisen v?ltt?m?tt?myys astui h?nen mieleens? kymmenkertaisella voimalla, ja hetkisen kuunneltuaan taistelevain raskasta hengityst?, koki h?n niin pian kuin mahdollista ehti? l?ntiselle rannalle, Lyhyen etsimisen per?st? onnistui h?nen saada selkoa muista seuralaisista ja pani sitten vaatteet p??lleen. Muutama sana oli riitt?v? selitt?m??n mink?laiseen asemaan h?n oli j?tt?nyt Delavarin ja mill? tavalla ruuhi oli saatu.

Syv? ??nett?myys seurasi h?nen kertomustansa, ja kaikki kuuntelivat tarkasti, turhaan toivoen saada jotain varmuutta sen taistelun p??ttymisest?, joka juuri oli tapahtunut tahi jota nyt ehk? paraillaan taisteltiin vedess?. Mit??n muuta ei kuulunut kuin tuo lakkaamaton pauhaaminen kohisevasta koskesta, ja viholliset toisella rannalla pitiv?t edelleen syv?? ??nett?myytt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet