Read Ebook: Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla eli Natty Bumpon elämänvaiheet by Cooper James Fenimore Sonck K E Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 742 lines and 37790 words, and 15 pages

Syv? ??nett?myys seurasi h?nen kertomustansa, ja kaikki kuuntelivat tarkasti, turhaan toivoen saada jotain varmuutta sen taistelun p??ttymisest?, joka juuri oli tapahtunut tahi jota nyt ehk? paraillaan taisteltiin vedess?. Mit??n muuta ei kuulunut kuin tuo lakkaamaton pauhaaminen kohisevasta koskesta, ja viholliset toisella rannalla pitiv?t edelleen syv?? ??nett?myytt?.

"Ottakaa t?m? airo, Jasper," sanoi Opas vakaasti, vaikka h?nen ??nens? kuului tavallista kolkommalta, "ja seuratkaa j?lest? omalla ruuhellanne. Emme voi huoletta j??d? t?h?n kauvemmaksi aikaa."

"Mutta K??rme?"

"H?n on oman jumalansa hallussa ja el?? tai kuolee luojan tahdon mukaan. Emme voi tehd? mit??n h?nt? auttaaksemme emmek? antautua kovin suureen vaaraan pysym?ll? t?ss? toimettomina kuin naiset, jotka jaarittelevat pienist? vastoink?ymisist??n. T?m? pimeys on kallis."

Kova, pitk?, kimakka ulvonta kuului toiselta rannalta ja keskeytti Oppaan puheen.

"Mit? merkitsee t?m? melu, mr. Opas? kysyi Cap. "Se kuuluu paremmin helvetin-henkien ulvonnalta kuin ristittyin ihmisten kurkuista l?htev?lt? ??nelt?."

"Ristityit? he eiv?t ole, eiv?tk? v?it? niit? olevansa tahi toivo niiksi tulla, ja kun kutsutte heit? helvetin hengiksi, olette tuskin antanut heille v??r?n nimen. Tuo ulvonta on ilohuuto, ja he ovat p??st?neet sen voittajina. K??rmeen ruumis, el?v?n? tai kuolleena, on ep?ilem?tt? heid?n hallussaan."

"Ja me!" huudahti Jasper, joka tunsi jaloa surua, kun se ajatus, ett? h?n ehk? olisi voinut est?? onnettomuuden, jos ei olisi j?tt?nyt kumppaniansa, tunki h?nen mieleens?.

"Emme voi auttaa p??llikk??, poikani, ja meid?n t?ytyy j?tt?? t?m? paikka niin pian kuin mahdollista."

"Koettamatta vapauttaa h?nt?! ... tiet?m?tt? edes onko h?n kuolleena tahi el?v?n?!"

"Jasper on oikeassa," sanoi Mabel vakavasti, vaikka vapisevalla ??nell?. "Min? en ole peloissani, set?, ja tahdon j??d? t?h?n, kunnes saamme tiet??, mitenk? yst?v?llemme on k?ynyt."

"Tuossa tuumassa n?ytt?? olevan j?rke?, Opas," virkkoi Cap. "Kunnollinen merimies ei voi luopua kumppalistaan, ja olen iloinen tavatessani n?in oikeita mielipiteit? n?iss? sis?vesi-ihmisiss?."

"Jaarituksia," jatkoi Opas rauhattomasti, ja lykk?si puhuessaan ruuhen virtaan. "Te ette ymm?rr? mit??n ettek? pelk?? mit??n. Jos pid?tte henke?nne arvossa, niin toimittakaa ett? p??sette majoitukselle, ja j?tt?k?? Delavari luojan haltuun. Mets?vuohi, joka kovin usein k?ypi nuolupaikalla , joutuu viimein mets?st?j?n pauloihin."

T?m? kohtaus oli tavallaan juhlallinen, ja tuo vilkas, jalomielinen Mabel tunsi verens? kiert?v?n suonissa nopeammin ja poskiansa polttavan, kun ruuhi pistihen v?kev??n virtaan. Y?n pimeys oli hieman v?hennyt pilvien hajottua, mutta suuret, tuuheat puut tekiv?t rannat niin pimeiksi, ett? ruuhet olivat pikimustassa varjossa, joka suojeli niit? keksimisen vaaralta. Aivan luonnollista kuitenkin oli, ett? kaikissa vallitsi jonkunlainen ep?varmuuden tunne, ja Jasperkin, joka jokaisen omituisen ??nen tullessa mets?st? alkoi vapista Mabelin t?hden, katseli matkalla rauhattomasti ymp?rilleen. Airoa k?ytettiin suurimmalla varovaisuudella, sill? v?hinkin ??ni olisi siin? syv?ss? ??nett?myydess?, joka kaikkialla vallitsi, helposti voinut ilmoittaa valppaille Irokeseille, miss? pakolaiset olivat.

Jasper ja Opas olivat p??tt?neet antaa ruuhten kulkea jonkun aikaa melkeen itsest?ns?, ja se haudan hiljaisuus, joka vallitsi laajassa, melkeen rajattomassa mets?ss?, saattoi heid?t huomaamaan jokaisen ??nen, joka sielt? voi tulla. Kauan olivat he kuitenkin turhaan kuunnelleet, kun Oppaan tarkka korva luuli kuulevansa semmoisen rapsauksen, kuin jos kuiva oksa olisi polkastu poikki. Jokainen, joka on tottunut t?h?n omituiseen ??neen, tiet?? kuinka helposti korva ?kk?? ja eroittaa sen kaikesta muusta rapinasta mets?ss?.

"Joku k?velee l?nsi rannalla," sanoi Opas hiljaa Jasperille. "Ovatkohan Irokesit jo voineet kulkea joen yli aseineen ja ilman ruuhetta?"

"Ehk? se on Delavari. H?nen t?ytyy tietysti seurata meit? pitkin rantaa saadakseen meist? selkoa. Antakaa minun menn? l?hemm?ksi rantaa vakoillakseni."

"Tehk?? se, poikani, vaan pidelk?? airoa sujuvasti ?lk??k? mill??n muotoa menk? maalle olematta varma asiastanne."

Kymmenen rauhatonta minuutia seurasi Jasperin ruuhen kadottua, joka luikahti pois niin ??net?nn? kuin olisi veteen vajonnut, ennenkuin Mabel voi saada uskoneeksi, ett? nuorukainen todellakin yksin??n oli uskaltanut tuolle retkelle, joka h?nest? n?ytti niin vaaralliselta. Sill? v?lin jatkoivat muut kulkua alasp?in uskaltamatta hiiskahtaa sanaakaan, ja melkeenp? hengitt?m?tt?, niin harras oli kaikkien toivo keksi? v?himm?nk??n joen rannalta tulevan ??nen. Mutta sama juhlallinen, voisi melkeen sanoa jylh? tyyneys vallitsi kuin ennenkin; veden loiskahteleminen v?h?p?t?isi? vastuksia vastaan, ja puiden humina oli ainoa, mik? h?iritsi ??nett?myytt?. Mainitun ajan kuluttua kuului taaskin puunoksain hiljainen ratiseminen, ja Opas luuli kuulevansa tukahdutetuita ??ni?.

"Min? voin erehty?," sanoi h?n, "sill? usein tulee kuvittelemaan mit? hartaasti toivoo, mutta nuo ??net tuntuivat Delavarin syvilt? ??nilt?."

"Min? n?in jotain veden p??ll?," kuiskasi Mabel, jonka silm?, Jasperin katomaisen per?st?, lakkaamatta tarkasti synk?n pimeyden leve?? varjoa.

"Ruuhi se on," huudahti Opas iloisesti. "Kaikki lienee hyvin, muuten olisi pojasta jotain kuulunut."

Seuraavassa tuokiossa kulkivat molemmat ruuhet taasen sivukkain, ja Jasperin vartalo eroitettiin h?nen oman ruuhensa per?ss?. Kokassa istui toinen henkil?, ja kun nuorukainen hoiti airoa niin, ett? Opas ja Mabel saivat n?hd? toisen kasvot, tunsivat he molemmat Suuren K??rmeen.

"Chingachgook, veljeni," sanoi Opas, ja h?nen vapiseva ??nens? ilmoitti tunnetten voimaa, "Mohikanien p??llikk?, syd?meni on hyvin iloinen. Usein olemme yhdess? kamppailleet, mutta min? pelk?sin ett'ei se en??n koskaan tulisi tapahtumaan."

"Uj! Mingot ovat naisia; kolme heid?n p??nahkaa riippuu vy?ll?ni. He eiv?t tied?, miten voisivat osata Delavarien Suureen K??rmeesen. Heid?n syd?miss??n ei ole ollenkaan verta ja heid?n ajatuksensa ovat paluumatkalla suuren j?rven yli."

"Oletteko ollut heid?n joukossansa p??llikk?? Mitenk? k?vi sotilaalle, joka oli joessa?"

"H?n on muuttunut kalaksi ja makaa joen pohjassa ankeriasten toverina. H?nen veljens? pankoot h?nelle sy?tti? koukkuihinsa. Opas, min? olen laskenut vihollisten lukum??r?n ja k?sitellyt heid?n pyssyj?ns?."

"Ah, tiesinh?n h?nen olevan uskalikon!" huudahti Opas englannin kielell?, ensiksi k?ytetty??n delavarinkielt?. "Tuo vallaton ihminen on ollut heid?n keskell?ns? ja tuonut mukanaan meille koko heid?n historiansa. Kertokaa, Chingachgook, ja min? ilmoitan sen sitten yst?villemme."

Delavari kertoi nyt vakaalla tavallaan p??-asiallisemmat kohdat seikkailustaan siit? saakka kuin h?n viimeksi n?htiin joessa taistelevan vastustajansa kanssa. T?m?n kohtalosta h?n ei maininnut sen enemp??, koska ei ollut tavallista, ett? sotilas kehui urot?ist??n silloin kuin antoi niist? selityksen. Heti p??sty?ns? voitolle tuossa peloittavassa taistelussa, oli h?n uinut it?iselle rannalle, noussut varovasti maalle ja hiipinyt pimeyden suojassa Irokesien joukkoon, joutumatta ilmi tai edes ep?luulon alaiseksi. Kerta oli h?nt? kyselty, vaan h?n oli vastannut olevansa Nuolenk?rki, ja sen j?lkeen oli h?n p??ssyt kaikista kysymyksist?. Muutamista satunnaisista lauseista kuuli h?n ett? mets?l?iset halusta toivoivat saada valtoihinsa Mabelin ja h?nen set?ns?, jonka arvon suhteen he kuitenkin n?kyiv?t erehtyneen. H?n sai my?skin kyllin tukea sille ep?luulolle, ett? Nuolenk?rki oli ilmoittanut heid?t vihollisille jostakin syyst?, jota nyt ei ollut huokea arvata, koska h?n ei viel? ollut saanut palkintoa avustaan.

Opas ilmoitti muille t?st? kertomuksesta ainoastaan sen, mink? katsoi riitt?v?ksi poistamaan heid?n ep?ilyksi??n, samalla my?skin ilmoittaen, ett? h?n katsoi toimimis-hetken tulleeksi, koska Irokesit eiv?t viel? t?ydelleen olleet tointuneet tappioidensa vaikuttamasta h?mm?styksest?.

"Me tulemme tapaamaan heid?t kosken luona, sit? en ep?ile," sanoi h?n, "ja siell? tulee kohtaloksemme joko pakoon p??seminen tai heid?n k?siins? joutuminen. Matka linnaan on silloin niin v?h?inen, ett? melkeen olen arvellut astua maalle Mabelin kanssa, saattaa h?net jotakin oikotiet? my?ten majoitus-paikkaan ja j?tt?? ruuhet omiin varoihinsa koskeen."

"Se ei koskaan onnistu, Opas," keskeytti h?nt? Jasper innoissansa. "Mabel ei ole kyllin v?kev? kulkemaan metsien l?pi t?llaisena y?n?. Antakaa h?nen astua minun ruuheeni, ja min? joko menet?n henkeni taikka vien h?net terveen? koskea alas, olkoonpa vaan n?inkin pime?."

"En ep?ile hyv?? tahtoanne, poikani, mutta t?ytyy olla sallimuksen silm?, eik? teid?n, ohjaamassa, jos mieli p??st? ehe?n? Oswego-virtaa alas sellaisena y?n? kuin t?m? on."

"Ja kuka saattaa h?net terveen? majoitus paikalle, jos h?n astuu maalle? Eik? y? ole yht? pime? maalla kuin vesill?? Vai luuletteko minun v?hemm?n ymm?rt?v?n ammattiani kuin te omaanne?"

"Rohkeasti puhuttu, poikani, mutta jospa eksyisinkin mets?ss? -- vaikka en usko kenenk??n todenmukaisesti voivan sit? sanoa -- jos kuitenkin sen tekisin, niin ei siit? olisi sen pahempaa, kuin ett? meid?n t?ytyisi majailla y? mets?ss?, jotavastoin v??r? aironvet?m? tai ruuhen heilahdus viskaisi teid?t ja Mabelin veteen, josta h?n arvattavasti ei nousisi hengiss? j?lleen."

"Min? lykk??n p??tt?misen Mabelin valtaan; olen varma siit?, ett? h?n tuntee itsens? varmemmaksi ruuhessa."

"Min? luotan suuresti teihin molempiin," sanoi kersantin tyt?r, "enk? ep?ile, ett'ette tahdo tehd? kaikkia mit? voitte, osoittaaksenne is?lleni kuinka suuressa arvossa h?nt? pid?tte; vaan minun t?ytyy my?nt?? etten mielell?ni tahdo j?tt?? ruuhta, nyt kun olemme varmat siit?, ett? vihollisia on mets?ss?. Set?ni saa kuitenkin ratkaista t?m?n kysymyksen minun puolestani."

"Mantere ei minua miellyt?," sanoi Cap, "kun selv? tie meritse on edess?. Mabelille ja minulle on viisainta j??d? ruuheen."

"Olisi paras ett? Mabel vaihtaisi ruuhta," sanoi Jasper. "Minun on kuiva, ja Opaskin my?nt?nee, ett? minun silm?ni ovat h?nen silmi??n tarkemmat vesill?."

"Sen teen kernaasti, poikani. Vesi kuuluu teid?n lahjoihinne, eik? kukaan kiell? teid?n harjaannuttaneen niit? korkeimmilleen. Laskekaa ruuhenne minun ruuheni viereen Jasper, niin j?t?n teille mit? olette pit?v? kalliina aarteena."

Mabel astui toisesta ruuhesta toiseen ja istahti mukaan ottamainsa kapinetten p??lle, jotka t?h?n asti olivat olleet t?m?n ruuhen ainoana lastina. Heti kuin t?m? oli tapahtunut, erosivat ruuhet v?h?n toisistansa ja airoja k?ytettiin, vaikka suurimmalla varovaisuudella. Puheleminen lakkasi hiljakseen, ja kun l?hestyttiin peloittavaa koskea, tunsivat kaikki hetken t?rkeyden. Kaikki riippui per?miesten taitavuudesta, sill? jos jompikumpi ruuhi sy?ksisi kive? vastaan, niin se ainakin kaatuisi, jos ei musertuisikaan, ja silloin ei ainoastaan jouduttaisi kaikkiin vaaroihin, joita joessa on tarjona, vaan Mabelin pelastaminen vainoojain kynsist? olisi miltei mahdoton. Suurin varovaisuus oli sent?hden tarpeen.

Ruuhten kulkiessa varovasti eteenp?in alkoi kosken pauhina kuulua, ja Cap tarvitsi kaikki voimansa pysy?kseen paikallansa, kun nuo merkitsev?t ??net tulivat yh? l?hemm?ksi keskell? pimeytt?, joka tuskin soi h?nelle tilaisuutta n?hd? metsittyneen rannan keh?piirteit? ja lehv?kaarrosta p??ns? p??ll?. H?nell? oli viel? tuoreessa muistissa toinen putous, ja h?nen kuvitusvoimansa loi nyt tulevan koskenlaskun yht? vaaralliseksi kuin se oli ollut, josta h?n v?h?n aikaa sitten oli suoriutunut, joten se ep?ilys ja ep?varmuus, joka h?nt? vallitsi, melkoisesti lis?si vaaran suuruutta. T?ss? kohden erehtyi kuitenkin tuo vanha merimies, sill? Oswegon kosket ja putoukset ovat hyvin erilaiset laadultaan ja voimaltaan. Matkalaisillemme oli se vastus, mik? nyt viel? oli voitettavana, v?h?p?t?inen sen suhteen, mink? jo olivat kest?neet.

"Tuo on siis se paikka, josta olette puhunut," sanoi Mabel Jasperille, kun kosken pauhina selv?sti kuului.

"Niin -- ja min? pyyd?n teit? luottamaan minuun -- Opas kulkee koskea alas liian likelt? joen keskikohtaa. H?nen tulisi pit?yty? l?hemp?n? it?rantaa, mutta nyt ei h?n voisi kuulla, jos huutaisin. Pysyk?? j?ykk?n? ruuhessa, Mabel, ?lk??k? pelj?tk?."

Seuraavassa tuokiossa oli voimakas virta vienyt heid?t koskeen, ja kolmen tai nelj?n minuutin kuluessa n?ki enemm?n kummastunut kuin pel?stynyt Mabel ymp?rill??n ainoastaan valkeita vaahtokinoksia eik? kuullut muuta kuin veden pauhinan. Ainakin kaksikymment? kertaa n?ytti ruuhi olevan sy?ksem?isill??n jotakin py?rt?v?? aaltoa vastaan, mutta yht? usein liukui se ihan vahingoittumattomana sen ylitse, Jasperin voimakkaan k?den ohjaamana. Ainoastaan yhden ainoan kerran n?ytti nuorukainen kadottavan valtansa heikon aluksen yli, joka muutamia silm?nr?p?yksi? py?ri ihan ymp?ri, mutta tuskallisella ponnistuksella sai h?n sen taas valtoihinsa, ohjasi sen uudestaan oikeaan kulkuv?yl??n ja sai pian palkinnon kaikesta levottomuudestaan, kun huomasi tyynesti kulkevansa syv?? vett? my?ten kosken alapuolella.

"Kaikki on voitettu, Mabel," huudahti h?n iloisena. "Vaara on ohitse ja nyt voitte toivoa n?kev?nne is?nne jo t?n? y?n?."

"Jumalalle kiitos! mutta min? n?en jotain vedess? meit? likell?; eik? se ole yst?viemme ruuhi?"

Muutama aironvet?m? vei Jasperin osoitetun esineen viereen. Se oli todellakin toinen ruuhi, tyhj?n? ja talka ilmassa. Niin pian kuin nuorukainen oli saanut t?m?n selville, rupesi h?n katselemaan eik? uimamiehi? n?kyisi, ja suureksi ilokseen huomasi h?n pian Capin, joka tuli huilaten virtaa alasp?in, sill? h?n oli tahtonut ennen hukkua kuin menn? maalle mets?l?isten sekaan. H?n hilattiin yl?s ruuheen, vaikka vaivalla, ja siihen p??ttyi etsiminen; sill? Jasper oli varma siit?, ett? Opas kahlasi maalle, kernaammin kuin luopui rakkaasta pyssyst??n, saatikka vesi koskessa oli niin matalaa.

J?lell? oleva matka oli lyhyt, vaikka t?ytyi kulkea pime?ss? ja ep?varmuudessa. V?h?n ajan kuluttua kuului sekava pauhina, joka v?liin tuntui kaukaiselta ukkosen-jylin?lt?, v?liin taas voimallisten vesijoukkojen pauhulta. Jasper selitti seuralaisillensa, ett? he nyt kuulivat meren kuohuilemisen rantaa vastaan. Mataloita niemekkeit? oli heid?n edess??n; er??sen niiden v?liss? olevaan lahteen kulki ruuhi ja t?rm?si hiljaan rannalle. Ylimeno, joka sitten seurasi, oli niin lyhyt ja pikainen, ett? Mabel tuskin tiesi mit? tapahtui. Muutamassa minuutissa oli menty vahtimiesten ohitse, portti aukaistiin, ja kovassa mielenliikutuksessa oleva tytt? sy?ksi is?ns? syliin.

KYMMENES LUKU.

Tuhannen saarta. -- Puulinnoitus. Varoitus.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet