Read Ebook: Valkaman perhe by Lajula Osmo

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 234 lines and 6941 words, and 5 pages

kberg vakaumuksella. Ellei ihmisess? itsess??n ole miest? itsens? toteuttamiseen, ei h?nelle toinen mit??n mahda.

-- Ei vanhempana, oikaisi Ester. Se taimi, joka nuorena juurtuu, versoo t?ysikasvaneenakin samaan suuntaan.

-- Ja mik? merkillist?, puhui Rikberg kiihke?sti, perinn?llisyys n?kyy astuvan esiin lapsissa ihan s??nn?llisesti. Luonnollistahan se onkin, millainen siemen, sellainen itu.

-- Arnoldissa on perinn?llisyyden esimerkki el?v?n? silm?imme edess?.

-- Niink??

-- H?nen is?ns? lienee ollut viel?kin enemm?n paheen pauloissa. H?n on itsekin siit? minulle puhunut. Kirous on h?nen el?m?ns? myrkytt?nyt.

-- Vai oli h?nen is?ns?kin...

-- Mutta emme nyt siit? puhu, tulee vain ik?v? ja paha olla, keskeytti Ester, ja hiukan vaiettuaan jatkoi: minusta on niin omituista, ettemme koskaan puhu rakkaudesta, vaikka kuulumme niin l?heisesti toisillemme.

-- Eih?n rakkaudesta rakastavat voi puhuakaan, he vain el?v?t, sanoi Rikberg iloisesti.

-- Olet oikeassa. Tunnetta on oikeastaan mahdoton pukea sanoiksi, vaikka sit? jotkut yritt?v?t.

-- Ei sanojen vaikutuksesta itselleen oikeata tunnetta saa, mutta kauniiden silmien katselemisesta ja hyv?n syd?men kosketuksista, sanoi Rikberg ja nousi paikaltaan. L?het? sana, jos jotain tarvitset. Nyt menen ty?h?n.

H?n poistui. Ester katsoi iloisin mielin h?nen j?lkeens?.

-- Jospa olisin jo t??lt? poissa, h?n hym?hti.

Arnold oli maannut s?ngyss? l?hes kuukauden. Ester oli usein pyyt?nyt keskustelua h?nen kanssaan, mutta Arnold oli aina sen torjunut valittaen heikkouttaan. Enimm?kseen h?n tahtoi olla yksin.

Esteri? pelotti. Jos Arnold huomaisi h?nen tilansa ennen kuin h?n sen oli itse ehtinyt ilmaista. Muutamat vanhat ihmiset sen jo olivat huomanneet ja kuiskailivat siit? salavihkaa, viel?p? levittiv?t pahoja huhujakin. Mutta Ester ja Rikberg eiv?t siit? v?litt?neet. Heill? oli selvitt?m?tt?mi? asioita ainoastaan Arnoldin kanssa.

Konjakki annokset oli Arnoldilta v?hennetty melkoisen pieniksi. Mutta kun h?n oikein pyyt?m?ll? pyysi, ei Ester saattanut olla hiukan annosta lis??m?tt?, mutta vain hiukan.

Er??n? p?iv?n? pyysi Arnold, ett? Ester j?tt?isi h?net, h?n tahtoi nukkua. Ester meni heti ja sulki hiljaa oven. Kun h?n oli mennyt, nousi Arnold ikkunasta ulos katselemaan. Kauvan h?n sai siin? odotella, mutta vihdoin h?n alkoi viittoa k?dell??n ikkunasta ulos. Kohta ilmestyi Arvin naama ikkunaan. Arnold puhui h?nelle venttiilin rei?st?:

-- Tule huoneeseeni, ettei kukaan sinua huomaa.

Pian oli Arvi sis?ll?, ovensuussa seisomassa. Arnold meni h?nen luokseen.

-- Kenen palvelia sin? olet?

-- Hyh. Herra nimismiehenh?n min?, vastasi Arvi ihmetellen.

-- Ket? sinun tulee totella.

-- Tottahan tok' is?nt??ni.

-- No niin. Kun tulee pime?n h?m?r?, valjasta hevonen ja vie se koivukujan p??h?n. Mutta tee se niin, ettei sit? kukaan huomaa, puhui Arnold puoli??neen.

-- Kyll?, kyll?.

-- N?yt?p?s taitosi!

-- Kyll?.

Ja Arvi poistui. Arnold meni vuoteeseensa, kutsui Esterin ja pyysi ruokaa.

-- En saanutkaan unta oikein, vaikka niin v?sytt??. Tuntuu n?l?lt?, h?n lopetti selityksens?.

Ester laittoi h?nelle mit? parasta. Arnold s?i oikein miehen tavalla.

-- Kohta t?st? p??sen yl?skin -- ja sitten on meill? aikaa keskustella. Nyt voit antaa minun nukkua oikein kauvan ja rauhassa, puhui Arnold Esterille, joka korjaili ruokia.

-- Nuku vain, nuku vain. Huomenna tulee taas l??k?ri, ehk? h?n antaa sinulle luvan liikkuakin.

-- Jopa t?ss? alkaa aika pitk?ksi k?yd?kin.

Ester poistui, ja kaikki oli taas hiljaista. Arnold nousi, otti vaatteet esille ja pukeutui nopeasti. Eteisess? olevan matkaturkkinsa h?n antoi olla paikoillaan ja tyytyi vaatekaapissa olevaan pienemp??n k?velyturkkiin. Varmuuden vuoksi h?n pukeuduttuaan viel? heitt?ytyi s?nkyyn, peitt?en pukunsa hyvin lakanalla aina leuvan alle saakka. Mutta kukaan ei h?nt? h?irinnyt.

Pian tuli pime?. Arnold kohosi vuoteeltaan, avasi ikkunan ja hiipi ulos. Valtamaantiell? odotti jo Arvi. Arnold nousi rekeen, peitti itsens? hyvin v?llyihin ja hoihkasi:

-- Hei poika, annappa pyyhki? kaupunkiin. N?yt?p? minulle, viel?k? heponi osaa "polskata."

Arnoldia ei olisi tuntenut samaksi, joka ?sken makasi s?ngyss??n Valkaman kartanon kamarissa. H?n hyr?ili, lauleli ja vihelteli, viel?p? Arvin kanssa leikki?kin lasketteli.

Keli oli hyv?, ja Arnoldin komea orhi taittoi tuon l?hes kolmenpeninkulman taipaleen Valkamasta kaupunkiin kahdessa tunnissa. He olivat pian kaupungin hotellin pihalla. Hevonen kyll? vaahtosi, mutta kyll?p?h?n se siit? lakkasi. Arnold komensi sen viem??n tupaan. Se piti pest? vedell? ja saippualla ja kuivata hyvin sek? vasta sitten antaa sille ruokaa. Arnold piti hevosestaan, h?n tahtoi, ett? sit? my?skin hoidettaisiin hyvin.

Hotellissa olivat herrat jo hyv?ll? tuulella. Riemastuen he Arnoldin vastaan ottivat. Irma r?h?hti nauruun Arnoldin n?hdess??n.

-- Siin? se on kavaljeeri! h?n sanoi. Et tied? miten ik?v? minun yksin oli teilt? tulla.

-- Kyll? oletkin mies, kun renkisi annat tuolla tavoin riehua. Seh?n se Valkaman is?nt? taitaa ollakin, ilkkui pormestari.

Arnold ei virkkanut aluksi mit??n koko asiasta, mutta sitte, kun oli juopunut, pyysi h?n anteeksi Irmalta ja lupasi pehtorilleen n?ytt??. Irma taaskin suostui h?neen yht? hyvin kuin ennenkin, eik? h?n en?? kaukaan aikaan ollut h?vennyt herroja Irmaa hyv?illess??n.

Seuraavana aamuna h?n l?hti hotellista kertoen menev?ns? Helsinkiin ja k?skien hevosensa l?hett?m??n kotiinsa. H?n otti ajurin ja ajoi rautatien asemalle.

Iltasilla, samana, jolloin Arnold pakeni kodistaan, nousi suuri h?ly Valkaman kartanossa.

Tee oli valmista, ja Ester tahtoi tarjota sit? Arnoldillekin. Kynttil? k?dess? h?n hiipi pime?n eteisen l?pi ja avasi Arnoldin huoneen oven. Kylm? talvinen ilma sielt? hohahti h?nt? vastaan. H?n siunasi s?ik?htyneen? ja kynttil? putosi h?nen k?dest??n ja sammui.

-- Verner, oletko t??ll?? h?n huudahti.

Ei kuulunut vastausta.

-- Sano toki, sano! pyysi Ester.

Pime?ss? h?n rupesi pelk??m??n. Vihdoin h?n l?ysi tulitikut miehens? kirjoitusp?yd?lt? ja sai valkean kynttil??n. H?n l?hestyi miehens? vuodetta. Se oli tyhj?. Eik? koko huoneessa n?kynyt ket??n. L?hemmin tarkastettuaan h?n havaitsi ikkunan olevan auki ja kylm?n viiman puhaltavan siit? suoraan sis?lle. Ikkunan alla lumihangessa n?kyi j?lki?.

Siit? oli h?nen miehens? mennyt.

Kun Rikberg sai asiasta tiedon, meni h?n talliin. Arnoldin ajohevosen paikka oli tyhj? -- ja Arvikin oli poissa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet