Read Ebook: Mrs. Piper & the Society for Psychical Research by Sage Michael

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 612 lines and 50265 words, and 13 pages

Translator: Siiri Siegberg

Produced by: Tuula Temonen

OLAV AUDUNINPOIKA

Kirj.

Sigrid Undset

Suomentanut

Siiri Siegberg

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1926.

Steinfinninpojiksi kutsuttiin, muuatta sukua, joka asusti Mj?sen-jarven ymp?rill? Harald Gillen poikain hallitessa Norjan valtakuntaa. Sen suvun miehi? oli silloin suurten talojen is?ntin? melkein jokaisessa kirkonkyl?ss? tuon j?rven rantamilla.

Vainovuosien kohdatessa maata huolehtivat Steinfinninpojat parhaasta p??st? omaisuutensa s?ilytt?misest? koskemattomana ja talojensa suojaamisesta tulelta, ja he osoittivat siin? sellaista sisua ja voimaa, ett? se my?s enimm?kseen onnistui, olipa heid?n sitten taisteltava birkebeinil?isi? tai lukuisia muita valtajoukkueita vastaan, joita vuoron per??n liikuskeli Mj?senin seuduilla. Eiv?t he n?ytt?neet v?litt?v?n paljoa siit?, kutka lopuksi p??sisiv?t Norjan kuninkaiksi; joku suvun miehist? oli seurannut Maunu Erlinginpoikaa sek? sittemmin Sigurd Markusfostrea kauan ja uskollisesti, eik? yksik??n heist? kannattanut Sverre? ja h?nen sukuaan muuta kuin mink? pakko vaati. Ukko Tore Steinfinninpoika Hovista liittyi poikineen kuningas Skuleen, mutta rauhan palatessa maahan sopivat he Haakon-kuninkaan kanssa.

Mutta tuosta ajasta l?htien suvun maine alkoi jonkin verran laskea. El?m? tasaantui nyt laaksoissa, ja laki ja oikeus p??siv?t taas suurempaan arvoon ihmisten kesken; eniten valtaa saivat ne, jotka toimivat kuninkaan k?skynhaltijoina tai olivat olleet h?nen henkivartiossaan sek? saavuttaneet siell? h?nen luottamuksensa. Mutta Steinfinninpojat j?iv?t taloihinsa ja tyytyiv?t hoitamaan maitansa.

Ja kuitenkin suku kuului maan rikkaimpiin. Steinfinninpojat olivat olleet viimeisi? Yl?maan mahtimiehi?, joilla oli ollut orjia, ja he ottivat edelleenkin palvelijansa ja torpparinsa entisten orjiensa j?lkel?isten joukosta. Ihmiset kuiskivat, ett? Steinfinninpojat olivat vallanhimoista v?ke?, mutta heill? oli ?ly? valita alaisensa niin, ett? n?it? oli helppo hallita. Suvun miehi? ei pidetty kaikkein viisaimpina, mutta ei heit? voinut tyhmiksik??n sanoa, siit? oli parhaana todistuksena heid?n osoittamansa taito omaisuuden suojaamisessa. Eiv?t he my?sk??n kohdelleet ankarasti alaisiaan, ellei joku yritt?nyt nousta vastarintaan.

Mutta kaksi vuotta ennen kuin vanha Haakon-kuningas kuoli, l?hetti Hovin nuori is?nt?, Tore Torenpoika, nuorimman poikansa Steinfinnin henkivartioon. T?m? oli silloin kahdeksantoistavuotias, kaunis, hartiakas nuorukainen, mutta h?nell? oli sukunsa tuntomerkit, tuon suvun, joka tunnettiin hevosistaan, vaatteistaan, aseistaan ja koruistaan. Jos nuori Steinfinn olisi tullut kuninkaan v?keen karkea rahvaanmekko yll??n, olisi monen, joka edellisen? iltana oluthaarikkain ??ress? oli kutsunut h?nt? kumppanikseen ja rakkaaksi veljekseen, ollut vaikea tuntea h?nt? samaksi mieheksi. Steinfinninpojat olivat enimm?kseen komeata v?ke?, mutta heid?n ulkon?k?ns? ei erottanut heit? muusta kirkkokansasta; Steinfinnin ?ly? mainitsivat vartiotoverit mukiinmenev?ksi, mutta se oli paljon pienempi kuin h?nen p?yhkeytens?.

Steinfinn oli siis Bj?rgviniss? ja siell? h?n tapasi er??n neidon, Ingebj?rg Jonintytt?ren, joka oli Ingebj?rg-kuningattaren kuninkaankartanon neitoja. T?m? neito ja Steinfinn mielistyiv?t toisiinsa, ja Steinfinn l?hti kosioretkelle neidon is?n luo. Mutta t?m? vastasi, ett? tyt?r oli jo luvattu Mattias Haraldinpojalle, nuoren Maunu-kuninkaan henkivartijasoturille ja rakkaalle yst?v?lle. Steinfinn ei n?kynyt voivan ymm?rt?? rukkasten tarkoittavan t?ytt? totta, kun h?n kerran oli tehnyt naimatarjouksen: h?n uudisti retkens? useampaan kertaan ja sai puolestaan puhumaan maan mahtavat, jopa viimein itse Ingebj?rg-kuningattaren. Mutta mik??n ei auttanut, sill? Jon Paalinpoika ei tahtonut rikkoa Mattiakselle antamaansa sanaa.

Steinfinn seurasi Haakon-kuningasta t?m?n viimeiselle retkelle meren yli l?nteen. Largsin taistelussa h?n kunnostautui uljaasti. Kuninkaan maatessa sairaana Kirkevaagissa valvoi Steinfinn usein h?nen luonansa ?isin, ja ainakin h?n itse uskoi Haakon-kuninkaan osoittaneen h?nelle t?ll?in suurta suosiota.

Seuraavan kes?n Steinfinn vietti taas Bj?rgviniss?. Er??n? aamuna heti juhannuksen j?lkeen n?kiv?t muutamat kuningattaren neidot, astellessaan nunnaluostarista kuninkaankartanoa kohti, Steinfinnin saattopoikineen ratsastavan vastaan tiell?. Tulijoilla oli mukanaan kaunis valkoinen hevonen, jonka Steinfinn kertoi ostaneensa samana aamuna, viel?p? hankkineensa naisensatulan ja kaikki asiaankuuluvat vehkeet. H?n puhuttelee neitoja mielistellen ja viatonta leikki? laskien sek? kehoittaa n?it? nousemaan satulaan ratsua koettamaan. Ja he l?htev?t yhdess? niitylle huvittelemaan. Mutta Ingebj?rg Jonintytt?ren istuessa satulassa pyyt?? Steinfinn, ett? t?m? lainaisi hevosta ja ajaisi sill? kotiin kuninkaankartanoon, itse h?n lupautui saattajaksi. -- Sen j?lkeen ei noista kahdesta tiedetty aluksi muuta kuin ett? he olivat matkanneet Vorsin yli ja sielt? edelleen tunturille. Viimein he saapuivat Hoviin. Tore suuttui ensin poikansa kolttosesta, mutta antoi h?nelle sitten Frettastein nimisen talon, joka sijaitsi syrj?isell? mets?konnulla. Siell? Steinfinn eli yhdess? Ingebj?rg Jonintytt?ren kanssa aivan kuin laillisessa aviossa ja piti komeat risti?iset seuraavana kev??n?, jolloin vaimo lahjoitti h?nelle tytt?ren.

Kukaan ei h?tyytt?nyt h?nt? naisen ry?st?st? enemp?? kuin siit?k??n, ett? h?n oli karannut henkivartiosta. Sanottiin h?nen siit? saavan kiitt?? Ingebj?rg-kuningatarta, ja lopulta sai kuningatar aikaan sovinnon heid?n ja Jon Paalinpojan v?lill?; t?m? antoi tytt?rens? Steinfinnin puolisoksi ja piti heille h??t kuninkaankartanossa Oslossa, jossa h?n siihen aikaan toimi p??llysmiehen?.

Ingebj?rg odotti silloin jo kolmatta lastaan, mutta h?n ja Steinfinn eiv?t kumpikaan osoittaneet asiaankuuluvaa n?yryytt? Jonia kohtaan eiv?tk? kiitt?neet h?nt?, kuten heid?n olisi pit?nyt, h?nen is?llisest? anteeksiantavaisuudestaan. Steinfinn antoi vaimonsa is?lle ja t?m?n sukulaisille kalliita lahjoja, mutta muuten h?n esiintyi vaimoineen eritt?in kopeasti, tehden tiett?v?ksi ett? he olivat tulleet hyvin toimeen siihenkin asti ja nauttineet sellaista kunnioitusta, ettei heid?n olisi tarvinnut madella asemaansa parantaakseen. He olivat tuoneet h?ihin vanhimman tytt?rens?, Ingunnin, ja Steinfinn tanssi lapsi k?sivarrellaan n?ytellen h?nt? kaikille ihmisille; tytt? oli kolmivuotias, ja vanhemmat olivat ylenm??rin ylpeit? kauniista lapsestaan.

Mutta heid?n ensimm?inen poikansa, jonka Ingebj?rg sai heti h?itten j?lkeen, kuoli, ja sitten h?n sai kuolleena syntyneet kaksospojat. Silloin vanhemmat n?yrtyiv?t Jon Paalinpojan edess? ja pyysiv?t syd?mest??n anteeksiantoa. T?m?n j?lkeen Ingebj?rg sai kaksi poikaa, jotka j?iv?t eloon. Vaimo kaunistui vuosi vuodelta; aviopuolisot eliv?t hell?ss? sovussa, pitiv?t suurta taloutta ja olivat iloisia ja huolettomia.

Mutta oli olemassa mies, jota kukaan ei n?ytt?nyt muistavan: Mattias Haraldinpoika, Ingebj?rgin oikea sulhanen, jonka t?m? oli pett?nyt. H?n liikkui vierailla mailla siihen aikaan, jolloin Steinfinnin h?it? vietettiin, ja j?i niille retkilleen useiksi vuosiksi. Mattias oli pieni, rumann?k?inen mies, mutta h?n oli rohkea, tuikealuontoinen ja upporikas.

Steinfinn ja Ingebj?rg olivat olleet naimisissa seitsem?n vuotta, ja heid?n tytt?rens? Ingunn ja Tora olivat kymmenen ja kahdeksan vuoden ik?iset, mutta pojat aivan pieni?, kun Mattias Haraldinpoika er??n? y?n? hy?kk?si suurella v?ell? Frettasteiniin. Oli hein?aika, ja suuri osa talon palvelusv?est? oli kaukana takaniityill?; taloon j??neet yll?tettiin heid?n nukkuessaan. Steinfinn ei her?nnyt ennen kuin h?net raastettiin vuoteesta, sill? h?n oli nukkunut vaimonsa vieress?. Kes? oli sin? vuonna ylen helteinen, mink? vuoksi useat nukkuivat alasti, ja Steinfinn oli niin paljas kuin ?itins? kohdusta p??ssyt seisoessaan sidottuna ja kolmen miehen pitelem?n? oman p?yt?ns? p??ss?.

Ingebj?rg em?nt? puolustautui kuin peto kynsin ja hampain, Mattiaksen k??riess? sein?vaatetta h?nen ymp?rilleen, nostaessa h?net s?ngyst? ja asettaessa h?net polvelleen istumaan. Ja Mattias sanoi Steinfinnille:

"Nyt min? voisin saattaa teille kahdelle semmoisen koston, jonka olette ansainneet -- kun sin?, Steinfinn, seisot siin? sidottuna miehen? voimatta puolustaa vaimoasi -- jos tahtoisin ottaa sen, joka oli aiottu minulle eik? sinulle. Mutta min? pelk??n rikkoa Jumalan lakia ja kunnioitan enemm?n s??dyllisi? ja siveit? tapoja kuin sin?. Tahdon siis rangaista sinua sill?, Steinfinn, ett? olet saava takaisin vaimosi loukkaamattomana, minun armostani -- ja sin?, hyv? Ingebj?rg, olet saava asua edelleen miehesi luona; onnea ja menestyst? vain! T?m?n y?n j?lkeen luulen teid?n muistavan kiitt?? minua joka kerran, kun halaatte toisianne ilossa ja hekumassa", h?n lis?si ??neen nauraen.

H?n suuteli talon em?nt??, laski h?net s?nkyyn ja antoi miehilleen l?ht?k?skyn. -- Viimeiseksi h?n k??ntyi Steinfinniin p?in.

T?m? ei ollut lausunut sanaakaan, ja huomattuaan ettei voinut riist?yty? irti h?n j?i seisomaan hiljaa, mutta h?nen kasvojaan peitti tumma puna eik? h?n irrottanut katsettaan Mattiaksesta. Toinen astui aivan h?nen eteens?:

"Etk? sin? ymm?rr? sen vertaa s??dyllisyytt?, mies, ett? kiitt?isit minua siit?, ett? armahdin teit? t?n? y?n??" kysyi Mattias nauraen.

"Viel? min? ehdin kiitt?? sinua", lausui nyt Steinfinn. "Jos Jumala elon p?ivi? suo."

Mattias oli pukeutunut pitk??n mekkoon, jossa oli avarat, halkileikatut hihat ja tupsut hihojen suissa. H?n otti nyt hihanipukan k?teens?, huiskutti tupsua Steinfinnin kasvojen edess? ja nauroi yh? hillitt?m?mmin. Mutta ?kki? h?n iski nyrkkins? sidotun miehen kasvoihin, niin ett? veri purskahti Steinfinnin suusta ja nen?st?.

Sen j?lkeen h?n l?hti miehineen ulos. Olav Auduninpoika, Steinfinnin kasvatti, yhdentoista ik?inen kasvava poika, juoksi esiin ja leikkasi poikki Steinfinnin k?ydet. Pojan, Steinfinnin lapset ja n?iden hoitajat olivat jotkut miehist? vieneet porstuaan, jossa piteliv?t heit? sill? aikaa kun Mattias puhui uskottoman kihlattunsa ja t?m?n aviomiehen kanssa tuvassa.

Steinfinn tempasi keih??n ja juoksi ilkosen alastomana ulos Mattiaksen ja h?nen miestens? j?lkeen, jotka ratsastivat nauraa hohottaen ja pilkkasanoja huudellen jyrkk?? pengert? alas, suoraan pellon poikki. H?n heitti keih??n, mutta ei osunut. Sill? v?lin juoksi Olav poikanen miesten tupaan ja navettaan, p??sti vapaiksi palvelijat, jotka olivat suljetut sinne, pukeutui ja haki esille aseensa.

Mutta turhaa oli ajatella Mattiaksen takaa-ajoa, sill? Frettasteiniss? oli kotona ainoastaan kolme hevosta, jotka kulkivat irrallaan haassa. Steinfinn l?hti kuitenkin heti matkaan; h?n tahtoi p??st? tapaamaan is??ns? ja velji??n. Pannessaan vaatteita ylleen h?n oli puhunut kahden kesken vaimonsa kanssa. T?m? saattoi h?nt? ulos. Ja nyt julisti Steinfinn talonv?elleen, ettei h?n ollut makaava vaimonsa vieress? ennen kuin oli poistanut heit? kohdanneen h?pe?n, jottei kenenk??n pit?nyt sanoman h?nen omistavan vaimoaan Mattias Haraldinpojan armosta. Sitten h?n ratsasti pois; mutta talon em?nt? astui vanhaan pihassa olevaan pirttirakennukseen ja sulkeutui sinne.

Talon palvelusv?ki, miehet ja naiset, tunkeutuivat nyt p??tupaan kysym??n ja utelemaan asiain menoa. He vaativat tietoja Olavilta, joka istui puolipukeissa s?ngyn laidalla, mihin Steinfinnin itkev?t tytt?ret olivat kavunneet; he kokivat kysell? pikkutyt?ilt? ja Steinfinnin nuorimman pojan imett?j?lt?. Mutta kukaan n?ist? ei osannut selitt?? mit??n, ja viimein palvelijat v?syiv?t ja l?htiv?t ulos.

Poika istui pime?ss? tuvassa kuunnellen Ingunnin rajua itkua. Sitten h?nkin k?mpi s?nkyyn ja paneutui t?m?n viereen pitk?kseen:

"Kyll? sinun is?si kostaa, ole varma siit?. Ja silloin min? l?hden mukaan, sen min? sanon, ja n?yt?n, ett? Steinfinnill? on apua v?vyst??n, kun h?nen omat poikansa eiv?t ole viel? asekelpoisia!"

Tapahtui ensimm?isen kerran, ett? Olav uskalsi mainita ??neen kihlauksesta, joka oli solmittu h?nen ja Ingunnin ollessa pieni?. Ensi aikoina h?nen tultuaan Frettasteiniin olivat palvelijat puhuneet siit? sek? kiusoitelleet lapsia tuolla kihlauksella, mutta silloin Ingunn aina oli joutunut vihan vimmaan. Kerran h?n oli juossut is?ns? luo kantelemaan, ja t?m? oli suuttunut ja kielt?nyt niin kiivaasti toisia puhumasta asiasta, ett? Olav Auduninpoika joku n?ist? oli ruvennut miettim??n Steinfinnin kukaties katuvan Olavin is?n kanssa sopimaansa kauppaa.

T?n? y?n? vastasi Ingunn Olavin muistutukseen heist? tehdyst? sopimuksesta siten, ett? ry?mi pojan rinnalle ja j?i itkem??n h?nen k?sivarrelleen, kunnes Olavin paidanhiha oli likom?rk?.

Tuon y?n j?lkeen muuttui Frettasteinin el?m? aivan toisenlaiseksi. Steinfinnin is? ja veljet olivat neuvoneet t?t? nostamaan riitajutun Mattias Haraldinpoikaa vastaan, mutta Steinfinn sanoi tahtovansa itse p??tt??, mink? arvoinen h?nen kunniansa oli.

Mattias oli ajanut suoraa p??t? Borgesysseliss? olevaan asuinkartanoonsa. Ja seuraavana kev??n? h?n l?hti vieraisiin maihin toivioretkelle. Mutta kun t?m? tuli tiedoksi ja kun saatiin kuulla Steinfinn Torenpojan syd?mistyneen siit? niin, ett? h?n kerrassaan vauhkoontui eik? halunnut en?? asua yhdess? vaimonsa kanssa -- alettiin supista yht? ja toista sen koston laadusta, jolla Mattias ehk? olikin rangaissut uskotonta morsiantaan. Ja vaikka Mattias itse sek? h?nen miehens? kertoivat retkest??n yht?pit?v?sti Frettasteinin v?en kanssa, k?vi kuitenkin niin, ett? mit? pitemm?lle huhut levisiv?t, sit? julmemmin kerrottiin Mattiaksen kostaneen Steinfinnille. Tapahtumasta syntyi laulukin, sen mukainen miksi ihmiset kuvittelivat asiain kulkua.

Er??n? iltana Steinfinnin istuessa miehineen juomassa -- kolme vuotta edell? kerrotun j?lkeen -- h?n kysyi, osasiko kukaan tuvassa olijoista laulaa h?nest? sepitetyn laulun. Aluksi ei kukaan ollut tiet?vin??n koko laulusta. Mutta kun Steinfinn lupasi suuren lahjan sille, joka osaisi laulaa h?nest? sepitetyn viisun, k?vi selville, ett? koko talonv?ki osasi sen. Steinfinn kuunteli loppuun asti, v?liin vain kummasti suutaan murtaen. Heti sen j?lkeen h?n paneutui levolle velipuolensa Kolbein Torenpojan kanssa, ja toiset kuulivat noiden kahden puhuvan makuultaan s?nkysein?n takaa miltei puoliy?h?n asti.

Kolbein oli Hovin vanhan Tore-is?nn?n ja t?m?n jalkavaimon poika; tuo jalkavaimo h?nell? oli ollut ennen naimisiinmenoaan. Tore oli aina pit?nyt enemm?n tuon naisen kanssa saamistaan lapsista kuin aviolapsistaan. H?n oli hankkinut Kolbeinille rikkaan vaimon ja suuren talon kauempaa pohjoisesta Mj?senin varrelta. Mutta Kolbeinin askeleista nousi vihan ja eripuraisuuden kylv?; h?n oli korskea, julkea ja v??r?mielinen ja oli alati sotkeutunut riitajuttuihin sek? alempiaan ett? vertaisiaan vastaan. H?n oli kaikkea muuta kuin sukulaisrakas, ja h?nen ja avioliitossa syntyneiden velipuolien v?lisest? kiintymyksest? ei juuri kannattanut puhua, kunnes Steinfinn onnettomuutensa j?lkeen ryhtyi etsim??n h?nen seuraansa. Sen j?lkeen n?m? kaksi veljest? olivat erottamattomat, ja Kolbein otti hoiviinsa Steinfinnin ja kaikki h?nen asiansa. Mutta h?n hoiti niit? kuten omiaan ja tora seurasi h?nen kintereill??n silloinkin, kun h?n toimi veljens? nimiss?.

Frettasteinin tila tuli kuitenkin jotenkuten hoidetuksi, sill? kartanon i?k?s is?nt?renki Grim ja h?nen sisarensa Dalia olivat Steinfinnin iso?idin entisen orjan lapsia eiv?tk? he pit?neet silm?m??r?n??n mit??n muuta kuin nuoren is?nt?ns? parasta. Mutta vaikka Steinfinn olisi kipe?sti tarvinnut tiluksistaan koituvat tulot, ei h?n viitsinyt n?hd? eik? puhutella omia alustalaisiaan -- ja Kolbeinia, joka h?nen asemestaan toimitti kaikki sellaiset asiat, seurasi ainainen riita ja tora.

Ingebj?rg Jonintyt?r oli ollut riuska em?nt?, ja se oli n?ht?v?sti aikaisemmin korvannut miehen tuhlaavaisuuden ja reiman suurellisuuden. Mutta nyt h?n pysyi piilossa pirtiss??n neitoineen, eik? muu talon v?ki n?hnyt h?nt? juuri nimeksik??n. H?n mietti ja sureksi, ei kysynyt milloinkaan talon ja kartanon hoitoa, vaan n?ytti pikemminkin vihastuvan, jos joku h?iritsi h?nen ajatuksiaan. Lapsillensakin, jotka asuivat ?itins? kanssa pirtiss?, h?n oli harvasanainen eik? juuri piitannut heid?n oloistaan ja toimistaan. Ja kuitenkin h?n oli ennen hyvin? p?ivin? ollut hell? ?iti, samoin kuin Steinfinn Torenpoika oli ollut iloinen, huolehtiva is?, joka oli ylpeillyt kauniista, reippaista lapsistaan.

Tosin Ingebj?rg Hallvardin ja Jonin viel? ollessa pieni? nosti heid?t usein syliins? ja keinutteli heit? polvellaan leuka vaaleatukkaista p??t? vasten, mutta mieli nurjana, miettiv?n? ja suruisana. Ei kest?nyt kuitenkaan montakaan vuotta ennen kuin pojat kyll?styiv?t pirtiss? oloon ja ilottoman ?idin ja palvelusnaisten seuraan.

Tora, nuorin tyt?r, oli hyv?luontoinen ja siev? lapsi. H?n tajusi varsin hyvin vanhempien k?rsiv?n ja el?v?n raskaan painon alla, ja h?n koki tehd? kaikessa heid?n mielens? mukaan, hell?n? ja herttaisena. Ja h?nest? tuli molempien suosikki. Steinfinnin kasvot saattoivat kirkastua hiukan h?nen katsellessaan tuota tyt?rt??n. Tora Steinfinnintyt?r oli py?re? ja sirokasvuinen, ja h?n kehittyi varhain naiselliseksi. H?nell? oli soikeat, t?ytel?iset kasvot, vaalea iho, siniset silm?t ja paksut, kiilt?v?t, oljenkarvaiset palmikot, jotka riippuivat alas rinnalle. Is? silitti h?nen poskeaan sanoen: "Sin? olet hyv? lapsi, Tora -- Jumala siunatkoon sinua. Mene ?itisi luokse, Tora, istu h?nen viereens? ja lohduta h?nt?."

Tora meni ja k?vi istumaan kehruuksineen tai ompeluksineen suruisan ?itins? luo. Ja jos Ingebj?rg lopuksi virkkoi: "Sin? olet niin hyv?, tytt?seni -- Jumala varjelkoon sinua kaikesta pahasta, lapsukainen", h?n tunsi saaneensa ylenm??r?isen palkan vaivastaan. H?nen kyyneleens? alkoivat tippua -- h?n ajatteli vanhempiensa raskasta osaa, ja h?n katsoi oikeamielisen vihan tuntein sisartaan, joka ei milloinkaan malttanut istua alallaan ?itins? luona eik? viihtynyt pirtiss? tekem?tt? ?iti??n k?rsim?tt?m?ksi i?nikuisella rauhattomuudellaan -- kunnes t?m? pyysi h?nt? menem??n. Silloin h?n pyyh?lsi ovelle huolettomana, tuntematta hivent?k??n katumusta ja h?visi toisten lasten, Olavin ja muutamien talon palvelusv?en poikien joukkoon, yhtyen heid?n hommiinsa.

Ingunn oli Steinfinnin ja Ingebj?rgin vanhin lapsi. Ollessaan pieni h?n oli ollut harvinaisen suloinen, mutta nyt h?n ei ollut ihmisten mielest? puoliksikaan niin kaunis kuin sisarensa. Eik? h?n ollut yht? viisaskaan, ei my?sk??n eritt?in sukkelasanainen, h?n ei ollut parempi eik? huonompi kuin lapset tavallisesti ovat. Mutta muutamat pitiv?t h?nest?kin yht? paljon kuin h?nen nuoremmasta, s?vyis?st? ja kauniista sisarestaan. Steinfinnin miehet katsoivat Toraa ep?m??r?isen kunnioituksen tuntein, mutta he viihtyiv?t paremmin Ingunnin ollessa heid?n luonaan tuvassa.

H?nell? ei ollut ket??n ik?ist??n pikkutytt?? Frettasteiniss? enemp?? kuin naapuriston taloissa ja m?keiss?, ja niin h?n joutui olemaan poikien parissa. H?n otti osaa kaikkiin heid?n leikkeihins? ja yrityksiins?, harjoitti samoja temppuja kuin n?m? -- heitti keih?st? ja linkoa, ampui maaliin jousella, leikki pallolla, viritti ansoja mets?ss? ja onki lammesta. Mutta h?n teki sen vasten tahtoaan, vailla taitoa ja halua, ja herahti helposti itkuun, kun toisten retket muuttuivat kovin rajuiksi tai kun h?n joutui kest?m??n pahempia kohluja leikiss?. Kaikesta huolimatta pojat kuitenkin sietiv?t h?nt? seurassaan kaikkialla. H?n oli Steinfinnin tyt?r, ja Olav tahtoi, ett? h?nen tuli saada olla mukana. Ja Olav johti kaikkia leikkej?.

Kaikki pitiv?t Olav Auduninpojasta, talon suuret niinkuin pienet, mutta kenenk??n p??h?n ei olisi juolahtanut sanoa h?nt? herttaiseksi lapseksi. Tuntui silt? kuin kukaan ei oikein olisi p??ssyt l?helle tuota poikaa, vaikkei h?n ollut ep?yst?v?llinen yhdellek??n ristin sielulle -- p?invastoin, h?n oli s?vyis? ja avulias v?h?sanaisella, hajamielisell? tavallaan.

Muuten h?n oli koko kaunis n??lt??n, vaikka h?nen ihonsa ja tukkansa olivat melkein yht? vaalean v?ritt?m?t kuin albiinojen, joskaan h?nell? ei ollut n?iden arkaa katsetta ja kumaraa ryhti?. Olavin sinivihre?t silm?t olivat haljakat v?rilt??n, mutta niiden katse oli suora ja peloton, ja p?? ty?ntyi tanakasti voimakkaalta, maidon valkealta kaulalta. N?ytti silt? kuin aurinko ja tuuli eiv?t pystyisi tuohon ihoon -- se oli ihmeellisen tiivis, tasainen ja valkea -- kes?ll? vain ilmestyi muutama pieni pisama nen?n juureen, joka oli matala ja leve?. T?m? terve kalpeus vaikutti sen, ett? Olavin kasvot lapsesta asti n?yttiv?t hieman kylmilt? ja liikkumattomilta. H?nen piirteens?kin olivat lyhyehk?t ja leve?t, mutta kaunisjuonteiset. Silm?t olivat jokseenkin kaukana toisistaan, mutta suuret ja avokatseiset, kulmakarvat ja ripset niin vaaleat, ett? ne kuulsivat vain kuin kultainen varjo auringonpaisteessa. Nen? oli leve? ja suora, mutta v?h?n liian lyhyt; suu oli isonlainen, mutta huulien kaari oli niin kaunis ja kiinte?, ett? niit? olisi t?ytynyt sanoa kauniiksi, elleiv?t ne olisi olleet niin v?ritt?m?t muun kalpeuden keskell?. Mutta h?nen tukkansa oli verrattoman komea -- pikemmin hopeankiiltoinen kuin kullalle kellahtava, sankka, pehme? ja kihartava. Se oli py?re?ksi leikattu, joten se peitti leve?n valkoisen otsan, mutta j?tti paljaaksi vahvojen j?nteiden v?lisen niskakuopan.

Olav ei suinkaan ollut pitk? ik?isekseen, mutta n?ytti suuremmalta kuin oli; h?nell? oli sopusuhtainen, vankka ja j?ntev? vartalo, mutta pienet k?det ja jalat, jotka n?yttiv?t eritt?in voimakastekoisilta siksi, ett? ranteet ja nilkat olivat niin py?re?t ja lujat. V?kev? ja notkea h?n oli my?s, ja kaikenlainen ruumiinharjoitus ja aseiden k?ytt? olisi sopinut h?nen luonteelleen; mutta kukaan ei opettanut h?nt? k?ytt?m??n voimiaan oikealla tavalla. Frettasteiniss? olivat olot sellaiset, ett? h?n sai hoitaa itse itsens? kasvuaikanaan. Steinfinn oli ottaessaan pojan luokseen luvannut olla t?lle is?n?, mutta h?n ei tehnyt mit??n hankkiakseen t?lle sellaista opetusta, joka olisi ollut tarpeen hyv?sukuiselle nuorelle miehelle, jolla oli jonkin verran omaisuutta ja joka oli aiottu Ingunn Steinfinnintytt?ren aviomieheksi.

Steinfinn Torenpoika oli joutunut Olavin kasvatusis?ksi seuraavalla tavalla:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet