Read Ebook: Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta by Krohn Julius

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 392 lines and 13576 words, and 8 pages

en luopuisi kaikesta sodank?ynnist?; h?n itse puolestaan vannoo pysyv?ns? kotona, k?ym?tt? en?? kyl?n kisoissa. Vaan n?in v?kin?isell? tavalla aloitettu avioliitto ei voinut tietysti olla pitk?llinen. Kyllikki ei kauan tyytynyt uuteen kotiinsa, joka h?nelle alusta oli ollut niin vastahakoinen ja sen lis?ksi mahtoi olla hyvinkin yksinkertainen. Kahdestoista runo alkaa sill?, ett? Kyllikki taas kerran juoksee ulos kyl?n leikkeihin. T?m? itsess??n ei viel? kovin vaarallinen seikka muuttaa ?sken niin palavasti rakastavan Lemmink?isen j??kylm?ksi, v?li?pit?m?tt?m?ksi. Olisiko liikaa arvata, ett? h?n, tuo >>lieto>>, vaihtelevainen veitikka, jo oli kerinnyt kyll?sty? kauniisen saaliisensa ja varsin mielell??n tarttui kiinni ensitilaisuuteen p??st? h?nest? irti kunniallisella tavalla?

Lemmink?inen ilmoittaa l?htev?ns? sotaan Pohjolan kansaa vastaan. Turhat tietysti ovat Kyllikin ep??miset, turhat my?s ?idinkin rukoukset. Sattuvasti kuvautuu Lemmink?isen vastauksissa h?nen hillitsem?t?n ik?v?ns? kaukaisille retkille, vaarallisiin seikkoihin. H?n pyyt??, ett? tuotaisiin h?nen sotivaatteensa:

>>Mieleni minun tekevi Juomahan soan olutta, Soan mett? maistamahan!>>

Turhaan muistuttaa ?iti, ett? olutta on kotonakin ylt?kyllin, vaikka kaiken p?iv?? juoda. Lemmink?inen tuota ylenkatsoo:

>>En huoli koti-oloista! Ennen juon joesta vett?, Melan tervaisen ter?lt?; Makeamp' on juoakseni, Kuin kaikki kotoiset kaljat!>>

Paitsi sit? ei olekaan oikeastaan oluenjuonti h?nell? mieless? t?ll? retkell?, vaan kullan, hopean ry?st?minen. Turhaan muistuttaa ?iti, ett? kotona on

>>Aittaan salvattu satoja, Tuhansia tukkueltu>>.

Lemmink?inen ei niit? pid? mink??n-arvoisina:

>>En huoli koti-eloista! Jos markan soasta saanen, Parempana tuon pitelen, Kuin kaikki kotoiset kullat, Auran nostamat hopeat!>>

Nyt vasta h?n ilmoittaakin oikean tarkoituksensa, menn? omin silmin katsomaan:

>>Onko neitt? Pohjolassa, Jok' ei suostu sulhasihin, Mielly miehi'in hyvihin!>>

?iti kokee nyt kumminkin est?? t?m?n kamalan, siveytt? syv?sti loukkaavan p??t?ksen t?ytt?mist?; siksi h?n kuvailee pojallensa Pohjolan noitien suurta mahtavuutta. Mutta Lemmink?inen ei n?ist? varoituksista ole mill??nk??n. H?n sanoo noitien ennenkin jo yritelleen tehd? h?nelle turmiota:

>>Senp? hy?tyiv?t minusta, Min kirves kivest? saapi, J?rky j??st? iljanesta, Tuoni tyhj?st? tuvasta!>>

Vaikka n?in ylenkatseellinen vihollisia vastaan, ei h?n kuitenkaan l?htiess??n laimiinly? mit??n varouskeinoja. H?n pukeupi lujiin rautavaruksiin. N?iss? on h?n n?ht?v?sti oikeassa elementiss??n; iloisella ylpeydell? h?n lausuu:

>>Mies on luustossa lujempi, Rautapaiassa parempi, Ter?svy?ss? tenhoisampi!>>

Samoin h?n sitten ottaa k?teen kuuluisan, tuliter?isen miekkansa,

Jok' oli Hiiess? hiottu, Jumaloissa kuuraeltu.

N?iden ulkonaisten varustusten lis??n tulee sitten viel? sis?llisi?, henkisi?. H?n laulaa mahtavia, tenhokkaita loitsulukuja kaikkein mahdollisten vastustajien varalle. My?skin perille tultuansa, Pohjolassa, on h?n yht? varovainen. Luulo oli n?et vanhaan aikaan semmoinen, ett? oli vaarallista tulla huomatuksi, ennen kuin itse toisen n?ki; saattoihan vihollinen k?ytt?? tuon ensisilm?yksen turmiollisiin loitsuihin. Senvuoksi Lemmink?inen ensiksi katsahti sis??n sein?n raon kautta ja pujahti sitten sit? tiet? tupaan ?kki?, kenenk??n arvaamatta.

Rohkeasti vaatii h?n nyt Pohjolan em?nn?lt? parasta h?nen tytt?parvestaan. H?nelle m??r?t??n silloin ansioty?ksi Hiiden hirven pyyt?minen. Se on Lemmink?isen mielest? sangen helppo teht?v?. Saatuansa uudet sukset alleen l?htee h?n hiiht?m??n ja huudahtaa uhitellen:

>>Eip? ilmalla Jumalan, T?m?n taivon kannen alla, L?ytyne sit? mets?ss? Jalan nelj?n juoksevata, Kut' ei n?ill? yll?tet?, Kainuilla Kalevan pojan, Liukuimilla Lemmink?isen!>>

Viel? suuremmalla itseens?luottamuksella kerskailee h?n sitten v?h?ist? my?hemmin, p??sty?ns? hirven j?ljille. H?n jo edelt?p?in, ennen kuin edes viel? on otuksensa silmin n?hnyt, k?skee rohkeasti:

>>Mi lienee Lapissa miest?, Kaikki hirven kannantahan; Mi lienee Lapissa naista, Kaikki kattilan pesohon; Mi lienee Lapissa lasta, Kaikki lastun poimintahan; Mi Lapissa kattilata, Kaikki hirven keit?nt?h?n!>>

T?m? uhka-ylpeys ei kuitenkaan vie Lemmink?ist? h?nen toivonsa perille; vasta kun h?n on rukoillut mets?n haltijain apua, onnistuu h?nen saada pyydetty saalis k?sihins?. Loitsulukuin lukemisella, jumalain avulla h?n sitten my?s ottaa kiinni Hiiden varsan; mutta kolmas ansioty?, Tuonen joutsenen ampuminen, tuottaa surman h?nelle itselleen. Toisessa paikassa on jo huomautettu Lemmink?isen ?idin liikuttavaa, voimallisesti kuvattua rakkautta. T?ss? tahdomme siis ainoasti viel? lis?ksi osoittaa yht? piirrett? ?idin luonteessa, joka antaa meid?n aavistaa, ett? yksi ja toinen Lemmink?isen ominaisuuksista mahtoi olla sukuperint??. Pohjolan em?nn?n kiert?v??n vastaukseen: ett? kaivattu oli h?nen talostaan l?htenyt matkalle ja kenties joutunut petoin saaliiksi, vastaa sankarin ?iti sanoilla yht? uhkaylpeill?, kuin jos ne olisivat Kaukomielen omasta suusta tulleet:

>>Susi ei sy? minun sukua, Karhu ei kaada Lemmink?ist?; Sormin sortavi sutoset, K?sin karhut kaatelevi!>>

Saatuaan viimein vihdoin poikansa j?lleen ehe?ksi ja el?v?ksi, kysyy sitten ?iti: olisiko h?nell? viel? mit??n vajaa? Varmaankin toivoo h?n lemmittyiselt??n saavansa kuulla pari l?mmint? kiitos-sanaa, pari sanaa, jotka ilmoittaisivat halua menn? ?idin kanssa t?st'edes rauhallista el?m?? kotona viett?m??n. Mutta siin?p? ?iti parka surkeasti pettyy! H?nen >>veitikkansa>> on sek? ruumiin ett? hengenkin puolesta kokonaan vironnut >>evillens? entisille>>.

Sanoi lieto Lemmink?inen:

>>Viel' olen ?ije? vajoa! Tuollapa sy?mykseni, Tuolla tuntoni makaapi, Noissa Pohjan neitosissa, Kaunoisissa kassap?iss?. Homekorva Pohjan eukko Eip? anna tytt??ns?, Joutsenen osoamatta Tuosta Tuonelan joesta!>>

Sen verran vaan h?n hillitsee vallatonta luonnettansa, ett? nyt ensi-aluksi l?htee kotiin ?itins? luokse ja siell? jonkun aikaa lep?ilee suuren vaaransa per?st?.

Mutta yhten? p?iv?n? n?hd??n laaja ja paksu savu pohjosessa. Lemmink?inen sit? t?hystelee, tarkastelee ja saapi sen vakuutuksen, ett? se nousee Pohjolan summattomista pitovalmistuksista.

Siin? Kauko katselevi; Silm? karsas Kaukon p??ss?, Silm? karsas, toinen kiero, Suu v?hiten v??r?ll?ns?. Virkki viimein katsellessa: >>Oi armas anoppiseni, Pohjan ehtoisa em?nt?, Laitapa olutta paljon, Keit? kaljat kelvolliset Juotavaksi joukon suuren, Lemmink?isen liiatenkin Noissa h?iss?ns? omissa Kera nuoren tytt?resi!>>

Murti suuta, v??nti p??t?, Murti mustoa haventa; Veret vier?hti pahaksi Poloisilta poskip?ilt?.

Paikalla j?tt?? h?n ty?ns? kesken ja varustaa itsens? kiireesti toiselle Pohjolan retkelle.

Turhaan koettaa ?iti taas varoittaa, ev?t? hurjaa poikaansa; h?n huomauttaa:

>>Ei sua kutsuttu sinne, Ei tarkoin tahotakana!>>

Mutta sill? h?n ainoasti kaataa ?ljy? tulen sekaan. Lemmink?isen sankariluonne on nyt liikkeell?, ja se, ettei h?nt? tahdota n?hd? noissa h?iss?, on h?nelle juuri uusi lis?syy l?hte? Pohjolan pitoihin:

>>Kurjat kutsuen menevi; Hyv? ilman hyppeleikse!>>.

Ja jos ken uskaltaisi vaatia h?nelt? selityst?, mill? oikeudella h?n kutsumatta sinne tuli, niin on

>>Tuossa kutsut kuun-ikuiset, Airuhut alin-omaiset, Miekassa tuliter?ss?, S?il?ss? sakenevassa!>>

Turhaan my?s ?iti koettaa peloittaa h?nt? matkalla vastaan tulevain surmain luettelemisella. Lemmink?inen siihen vastaa rohkeasti, ylpe?sti:

>>Ain' on surmia akoilla, Kaikin paikoin kuolemia; Ei uros h?t?ille noita. Ei varsin varannekana!>>

H?n ottaa nyt esille is?lt? perityt vankat, luotettavat sota-aseensa. Miekkaa h?n kaikkein ensiksi koettaa permantoon:

Miekkanen k?ess? k??ntyi, Kuni tuore tuomen latva Tahi kasvava kataja.

Ilolla katselee sit? sankari ja kehuu:

>>Tuskin on Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa T?m?n miekan miettij?ist?, T?m?n kalvan katsojaista!>>

Samoin h?n sitten sivaltaa jalon jousensa sein?lt? ja kerskaa:

>>Sen m? mieheksi sanoisin, Urohoksi arveleisin, Joka jouseni vet?isi, Kiver?ni kiinnitt?isi Noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla!>>

?iti n?kee nyt, ettei mik??n voima, ei maallinen, ei taivaallinen, voi hillit? nuoren sankarin sotahalua eik? est?? t?t? vaarallista retke?. Viimeisess? tuskassansa h?n silloin kumminkin varoittaa huimap??t??n, ett? t?m? Pohjolassa itse n?yr?sti, siivosti k?ytt?ytyisi ja n?in tavoin kenties kuitenkin v?ltt?isi siell? uhkaavan turmion. ?iti rukoilee liikuttavimmalla hellyydell?:

>>Poikueni, ainueni, Lapseni, vakauteni! Jos s? jou'ut juominkihin, Juopa puoli tuoppiasi, Anna toisen toinen puoli, Pahemman pahempi puoli; Mato maljassa venyvi, Toukka tuopin pohjukassa! Istu puolella sijoa, Astu puoli-askelella, Anna toisen toinen puoli, Pahemman pahempi puoli!>>

N?m?t varoitukset olivat kuitenkin tuuleen lausutut, sill? Lemmink?inen jo silloin istui reess?ns? ja iski virkkua vitsalla. Ainakin ne meniv?t korvasta sis??n, toisesta j?lleen ulos. Pohjolassa ei sankarimme suinkaan osoita n?yryytt? eik? puoleen kunniaan tyytymist?. H?n astuu uhkarohkeasti keskilattialle, viel?p? niin kovalla, mahtavalla jalan poljennalla, ett?

Silta liekkui lehmuksinen, Tupa kuusinen kumahti.

Kun ei kukaan virka h?nelle tervehdyst?, tervehtii h?n itse?ns? itse:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet