Read Ebook: Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta by Krohn Julius

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 392 lines and 13576 words, and 8 pages

Kun ei kukaan virka h?nelle tervehdyst?, tervehtii h?n itse?ns? itse:

>>Terve t?nne tultuani, Terve tervehytt?j?lle!>>

H?nen ylpeytens? kohtaa kuitenkin samallaista ylpeytt?. Kysymykseens?, olisiko talossa sijaa, saapi h?n kyll? my?nt?v?isen, vaan samassa pahasti loukkaavaisen vastauksen:

>>Jos olet siivolla tuvassa, Oven suussa seisomassa, Oven suussa, orren alla, Kahen kattilan v?liss?, Kolmen koukun koskevilla.>>

T?h?n orjille, kerj?l?isille sek? naisille m??r?ttyyn halpaan sijaan ei voi tietysti ylimielinen Kauko tyyty?. H?n astuu rohkeasti viel? edemm?ksi ja asettaa itsens? omin luvin korkeimpaan arvopaikkaan tuvassa:

Siit? siirtihe ylemm?, Py?r?htihe p?y?n p??h?n, Istuihe rahin nen?h?n, Pet?j?isen penkin p??h?n.

Ja samoin kuin h?n ?sken oli uhallaan astunut niin kovasti, h?n nyt my?s istahti koko voimallansa, ett?:

Rahi vastahan rasahti, Pet?j?inen penkki notkui.

Aina viel? istuu kuitenkin is?nt?v?ki liikkumatta; ei ole pienint?k??n merkki?, ett? olisi aikomus suoda mit??n vieraan varaa. Senvuoksi Lemmink?inen nyt rohkeasti itse muistuttaa heit? siit? velvollisuudesta:

>>Enp? liene lempivieras, Kun ei tuotane olutta Tulevalle vierahalle!>>

Vihaisen sanataistelun j?lkeen tuodaan viimein ruokaa, tuodaan juomaa, mutta mink?laista!

Luut lihoista, p??t kaloista, Vanhat naatit naurihista, Kuoret leivist? kovista.

Olut-tuopissa taas on toukkia pohjassa, matoja ??rill?. Ja kun Lemmink?inen vaatii parempia vieraanvaroja, saa h?n sen suoran, tylyn vastauksen:

>>Mit? sie tulitkin t?nne; Ken sinua koolle kutsui?>>

Silloin vaatii Lemmink?inen kumminkin rahallaan saada ostaa juomaa. N?m? sanat olivat kovin loukkaus, pahin h?v?istys talon kunnialle; se oli moite siit?, ett? is?nt?v?ki ahneuden t?hden ei ollut tahtonut t?ytt?? pyh?? velvollisuuttaan matkalaista kohtaan. Kauemmin ei maitakaan Pohjolan is?nt? nyt k?rsi? vierahansa r?yhkeytt?; h?n k?skee h?net ulos suorilla sanoilla:

>>Ei t?ss? piot parane, Jos ei vierahat v?hene; Talo ty?lle, vieras tielle, Hyvist?kin juomingista!>>

Ja kun ei tule t?st?k??n mit??n apua, tempaa Pohjolainen aseensa sein?lt? ja k?skee vierasta miekanmittelyhyn, joka temppu aina oli suoritettava ennen kahdentaistelua. Siihen kehoitukseen vastaa Lemmink?inen teeskellyll? n?yryydell?, josta kuitenkin sankarin ylpeys selv?sti paistaa l?pi:

>>Mit? minun on miekastani, Kun on luissa lohkiellut, P??kasuissa katkiellut! Vaan kuitenkin, kaikitenkin, Kun ei nuo piot parane, Mitelk?mme, katselkamme, Kumman miekka mieluhumpi!>>

Tappelussa sivaltaa Pohjolan is?nt? silmitt?m?ss? vimmassaan ohitse, josta kohta myrkyllinen pilkka livahtaa Lemmink?isen suusta:

>>Min teki pahoa orret, Kamana tihua ty?t?, Jotta orsia osoitat, Kamanata kapsuttelet?>>

Vihollisensa surmattuaan, Lemmink?inen kiusaksi kiinnitt?? h?nen p??ns? yhteen aituuksen seip??sen. Sitten h?n menee tupaan ja sanoo em?nn?lle:

>>Tuo vett?, vihainen piika, K?si?ni pest?kseni Verist? pahan is?nn?n, H?ijyn miehen hurmehista!>>

N?iden sanain kautta tuli pilkan ja h?v?istyksen mitta niin kukkuroilleen t?ytetyksi, ett? nyt kosto voi joka silm?nr?p?ys ry?ps?ht?? siit? esiin kaikki tuohoovana koskena. Rohkean Lemmink?isenkin syd?n ahdistuu, h?nen miettiess??n kaikkien tekojensa v?ltt?m?t?nt? seurausta. H?n pakenee kiireesti kotiinsa, jossa ?iti neuvoo, ett? h?n muutamaksi ajaksi menisi Saareen piiloon.

Mutta tuon veitikan vallattomuuden kautta muuttuu pian t?? turvapaikkakin vaarapaikaksi, t?? pelastusneuvo uudeksi hengenh?d?ksi. H?n rupeaa t??ll?kin taas kevytmielisesti pit?m??n iloa Saaren neitoin ja vaimoin kanssa. H?nen kauneutensa, h?nen leikillisyytens?, h?nen laulutaitonsa t??ll?kin taas lumoovat kaikki syd?met. Mutta t?m? suunnaton suosio kauniilta sukupuolelta tietysti ja luonnollisesti nostaa yht? rajattoman vihan ja vimman hyl?tyiss? sulhasissa, petetyiss? aviomiehiss?. Lemmink?isen t?ytyy viimein paeta pois Saaresta. Kuinka olisi yksi ainoa mies, vaikka kuinka rohkea sankari, saattanut pit?? puoltansa

P??lle saadessa satojen, Tuhansien tunkiessa.

T?ll? erohetkell? kuvaa runotar viel? oikein el?v?sti lemmikkins? vastaanseisomatonta vieh?tyst?. Katkerasti itkev?t h?nen l?ht??ns? Saaren immet; he kysyv?t:

>>Mit? l?ksit, Lemmink?inen? L?ksitk? piikojen pyhyytt?, Vaiko vaimojen v?hyytt??>>

N?ht?v?sti h?vett?? Lemmink?ist? lausua ilmi oikeata syyt? pakohonsa; olisihan pelko, vaikka suuressa vaarassa, sopimaton tunne sankarin syd?mess?. Liian selv? valhe taas olisi naisten kysymykseen my?nt?m?ll? vastaaminen. H?nen t?ytyy siis keksi? toinen, uskottavampi este:

>>L?he en piikojen pyhyytt?, Enk? vaimojen v?hyytt?; Saisin jos satakin naista, Tuhat piikoa piell?; Vaan tuli kova ik?v?, Ik?v? omia maita, Oman maani mansikoita, Oman niemen neitosia!>>

Yksin j?iv?t siis Saaren neidot, ja he itkiv?t katkerasti:

Sini itki Saaren immet, Niemen neiet voikerrehti, Kunnes purjepuu n?kyvi, Rautahankki haimentavi; Ei he itke purjepuuta, Rautahankkia haloa, Itki purjepuun alaista, Hankkinuoran haltijata.

Kotipaikalleen palattuaan Lemmink?inen h?mm?styksell? n?kee oudon n??n. Poltettu on talo, viidakko kasvamassa pelloilla. Pohjola oli h?nen poissa-ollessansa k?ynyt kostamassa. Ja h?n hyr?ht?? itkuun, itkee katkerasti. Kauniisti, vienosti ilmoittaa runotar suurimman syyn h?nen suruunsa:

Ei h?n itkenyt tupoa, Eik? aittoa halannut; Itki tuttua tuvassa, Aitallista armastansa.

Ainoa, jota tuo lieto, h?ilyv?inen rakastelija todellisesti ja pysyv?sti oli rakastanut, on nyt kadonnut, on saanut surmansa vihollisen k?dest?, saanut surmansa oman poikansa teon kostoksi! T?m? ajatus on niin katkera, ett? se silm?nr?p?ykseksi masentaa Lemmink?isen koko miehuuden. H?n kiroo nyt sielunsa ylint?, suurinta iloa, tuota sotahaluansa, joka ennen aikaa on saattanut hell?n ?idin Tuonelan synkille tuville. H?n vaikeroipi:

>>Jo olet kuollut, kantajani, Mennyt, ehtoinen emoni! Kostohon min?kin koito, Kostohon kova-osainen Mittaelin miekkojani Noilla Pohjolan tuvilla, Surmaksi oman sukuni, Kateheksi kantajani!>>

Juuri tuimimmassa tuskassa ollessaan keksii h?n kuitenkin hitusen j?lki? ja l?yt??, niit? my?ten k?yden, ?itins? korvesta, salaisesta piilopirtist?, johon h?n sodan tullen oli ottanut pakonsa. T?m? arvaamaton ilo palauttaa hetipaikalla Lemmink?isen tavallisen rohkeuden. H?n lupaa rakentaa uudet tuvat, paremmatkin entisi?; h?n uhkaa l?hte? uuteen sotaan Pohjolata vastaan ja kostaa kaikki vihollisen pahanteot. Jopa pilkist?? veitikkakin j?lleen kyynelten takaa h?nen silmist?ns?. ?idin kysymykseen, milt? el?m? oli tuntunut Saaressa, vastaa h?n hullunkurisimmalla leikkipuheella, peitt?en voittoriemunsa ja ylpeytens? l?pikuultavalla n?yryyden verholla:

>>Hyv? oli siell? ollakseni, Armas aikaellakseni; Siit? oli paha el?m?: Pelk?siv?t piikojansa, Luulivat lutuksiansa Pahasti pitelev?ni. Min? piilin piikasia, Varoin vaimon tytt?ri?, Kuin susi sikoja piili, Havukat kyl?n kanoja!>>

Kostoretkelle l?htiess??n p??tt?? Lemmink?inen toiseksi miehekseen vied? kanssansa vanhan, monissa yhteisiss? otteluissa koetetun sotakumppaninsa Tieran. H?n kehoittaa h?nt? n?ill? sanoilla:

>>Tokko muistat muinaistamme, Entist? el?m?t?mme, Kun ennen kahen k?vimme Suurilla sotatiloilla? Ei ollut sit? kyle?, Kuss' ei kymmenen taloa, Ei ollut sit? taloa, Kuss' ei kymmenen urosta, Ei ollut sit? urosta, Eik? miest? melke?t?, Kuta emme kaatanehet Ja kahen kapistanehet!>>

Ja, Tiera, vaikka ?sken nainut, ei voi vastustaa t?t? houkuttelevaa Sireni-laulua. Nuot sotakumppanin her?tt?m?t muistot muinaisista mainep?ivist? ei suo h?nelle mit??n rauhaa, ei viihtymyst? hiljaisessa kodissa. H?n hypp?? yl?s, niin kiireesti, ett? jo kiukaalla panee keng?n jalkahansa, toisen pankolla, ver?j?ll? vasta vy?teleikse. H?n tempaa my?s jalon keih??ns? nurkasta ja koettaa voimiansa, viel?k? ne on entisell??n:

Sylkytteli keihoansa, Sylkytteli, nyrskytteli, Sylen sy?ksi keih?svartta Peltohon saviper?h?n.

Entinen voima on entisen halun kanssa yh? viel? tallella; Tiera siis kohta rient?? Lemmink?iselle >>sodan avuksi>>.

Mik? el?v? kuvaus muinaisesta, my?skin meid?n kansassamme aikanaan el?v?st? retkeilij?hengest?, kuvaus, joka ei t?ss? en?? rajoitu yhteen ainoaan sen hengen personoitumaan, Lemmink?iseen, vaan antaa meid?n vilahdukselta n?hd?, ett? se oli yleinen, kaikille yhteinen.

Aiottu Pohjolan retki p??ttyy kuitenkin kesken sangen surkeasti. Uroot eiv?t saakaan tilaisuutta koettaa kalpojensa ter?? kaltaisiinsa vihollisiin. Pohjolan em?nn?n l?hett?m? pakkanen j??t?? heid?t kiinni meren sel?n keskelle. Siin? ei auta Lemmink?isen voittoisa miekka, siin? ei Lemmink?isen mahtava loitsutaito. V?ltt?m?t?n kuolo n?kyy nyt olevan edess?, kuolo pakkasen tai n?l?n kautta, kummassakin tapauksessa maineheton, sankareille sopimaton surma. Tiera t?st? puhkee surkeihin vaikeroimisiin; Lemmink?inen my?skin hetkiseksi masentuu ja valittaa. Mutta eip? h?n edes t?ss? vihoviimeisess?k??n tuskassa voi unohtaa noita >>kaunokaisia>>, jotka vuoroin tasap?itten tappelujen kanssa ovat kaiken h?nen ik?ns? vallinneet veitikan syd?mess?:

>>Vaan en huoli huolimahan, Suuresti sureksimahan, Jos immet hyvin el?isi, Naiset kaikki naurusuulla, Mesimielin morsiamet!>>

Ja t?m? muisto n?kyy samassa yht'?kki? antaneen h?nen hengelleen takaisin koko sen kadotetun pontevuuden! Uljaasti huudahtaa h?n taasen:

>>Viel' ei meit? noiat noiu, Noiat noiu, n?e n?kij?t N?ille teille kuolevaksi, Matkoille masenevaksi!>>

Ja samassa h?n keksii keinon, joka heid?t pelastaa h?d?st?. T?h?n voimmekin me nyt p??tt?? t?m?n Lemmink?isen luonteen tarkastuksen. Tosin ilmautuu h?n viel? Kalevalan sankarien yhteisell? Sampo-retkell?; mutta h?n on siin?, niin kuin olemme n?hneet, lyk?tty taemmaksi syrj?henkil?ksi, jonka t?hden ei my?s runotar en?? ole lis?nnyt monta silm??npist?v?mp?? piirrett? h?nen kuvaansa.

Kalevalan kaikkein suurin kauneus, niinkuin jo ennen sanottiin, on siihen punoutuneessa kahdessa erin?isess?, pienemm?ss? runojaksossa: Kullervo- ja Aino-lauluissa. N?iss? molemmissa ilmautuu t?ydellinen, melkein taiderunouden mestariuteen kohoava yhten?isyys, n?iss? ovat luonteet viel? el?v?mmin ja tarkemmin kuvatut, niiss? on l?pik?yv? periajatuskin verrattomasti syvempi kuin muissa kertomarunomme osissa. Ihmek? siis, jos kaunotieteellinen tarkastus niihin kaikkein ensiksi on luonut silm?ns?. Jo v. 1853 painatti professori Cygnaeus nerokkaan selityksens? Kullervosta kirjoituksessaan >>tragillisesta aineesta Kalevalassa>>. Nykyisimpin? aikoina on sitten ylim??r?inen professori Fr. Perander uudestaan tutkinut Kullervon luonteen ja sen lis?ksi viel? kirjoittanut syv?lle tunkeuvan selityksen Aino-runoista. N?iden molempien tutkijoitten j?lkien parsiminen olisi samaa, kuin jos elonleikkuun j?lkeen menisi s?nkipellolle karisseita jyvi? kokoonpoimimaan. Siit? syyst? on nyt seuraava tarkastus n?ist? molemmista runojaksoista melkein kokonaan lainattu yll?mainituista teoksista.

Kullervon kohtalon tragilliseksi perisyyksi arvelee Cygnaeus sen, ett? luonto h?net on aikonut sankariksi, mutta kova onni tehnyt orjaksi. H?n on syntyiss?ns? saanut j?ttil?isvoiman ja tulisen halun t?t? voimaansa t?ydell? innolla k?ytt?? sit? vastaaviin urost?ihin; mutta h?n on samassa my?s syntynyt orjuuden ahtaisin oloihin, ja orjan halvassa pakkoty?ss? tuo mahtava sankari-into muuttuu kaikki turmelevaksi viaksi. H?nell? on kaikkein jaloin syd?nten palava ik?v?iminen saada rakastaa ja nauttia rakkautta; mutta maailma raatelee h?nen syd?nt?ns? armottomimmalla tylyydell?. H?nell? on kaikkein jaloin syd?nten heltym?t?n vaatimus saada kunnioitusta, saada suuri arvonsa t?ydesti k?sitetyksi; mutta t?h?n vaatimukseen vastataan j??kylm?ll? ivalla, ja koko miehen ei arvioida maksavan enemp?? kuin

Kaksi kattilarania, Kolme koukun puoliskoa, Viisi viikatekulua, Kuusi kuokan kuoliota.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet