Read Ebook: Tristan ja Isolde by B Dier Joseph Onerva L Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 904 lines and 32187 words, and 19 pages

iunattu ollos sin? itse! Jumala rakastaa hyvi? laulajia. Heid?n ??nens? ja heid?n harppunsa s?veleet tunkevat ihmisten syd?miin, her?tt?v?t heiss? rakkaita muistoja ja saavat heid?t unohtamaan monen murheen ja monen pahanty?n. Sin? olet tullut meid?n iloksemme t?m?n katon alle. J?? pitk?ksi aikaa luokseni, yst?v?!"

"Mielell?ni olen palveleva teit?, sire", vastasi Tristan, "harpunsoittajananne, mets?miehen?nne ja vasallinanne."

H?n teki niinkuin oli sanonut ja heid?n keskin?inen hellyytens? kasvoi vain p?iv? p?iv?lt? kolmen vuoden aikana. P?ivisin Tristan seurasi Markia oikeudenk?ytt?ihin ja mets?stysretkille, ja ?isin h?n, nukkuessaan kuninkaallisessa huoneessa yhdess? h?nen l?himp?in suosikkiensa ja uskottujensa kanssa, viihdytti h?nen mielt?ns? harpuns?velill?, silloin kun h?n sattui olemaan surullinen. Paroonit pitiv?t h?nest? paljon ja etenkin oli h?n vouti Dinas Lidanilaisen syd?nt? l?hell?, niinkuin vast'edes kertomuksestamme tulemme huomaamaan. Mutta hellemmin viel? kuin paroonit ja Dinas Lidanilainen rakasti h?nt? kuningas itse. Heid?n yst?vyydest??n huolimatta ei Tristan kuitenkaan voinut olla kaipauksella muistelematta is??ns? Rohaltia, mestari Gorvenalia ja suloista Loonnois'n maata.

Arvon herrat, ei sovi kertojan, joka tahtoo miellytt?? kuulijoitaan, ryhty? liian pitkiin puheisiin. T?m?n tarinan aihe on sit?paitsi niin kaunis ja moninainen, ettei se lis?yksi? kaipaa. Mainitsenpa siis vain aivan lyhyesti, ett? Rohalt Sanan-Pit?j? kauan aikaa harhailtuaan maita ja meri? vihdoinkin saapui Cornwallin maahan ja l?ysi Tristanin, ja n?ytt?en kuninkaalle kallista muistokive?, jonka t?m? muinoin oli antanut Valkokukalle h??lahjaksi, h?n puhui seuraavasti:

"Kuningas Mark, t?m? on Tristan Loonnois'n maasta ja teid?n sisarenne poika, Valkokukan ja kuningas Rivalinin poika. Morganin herttua kantaa v??ryydell? valtikkaa h?nen maassaan; on jo aika, ett? h?n palaa perint?oikeuksiinsa."

Mainitsenpa viel? lyhyesti, ett? Tristan, saatuaan enoltaan ritarivarustukset, purjehti meren poikki Cornwallin laivoilla, teki itsens? tunnetuksi is?ns? vanhoille vasalleille, vaati taisteluun Rivalinin murhaajan, surmasi h?net ja otti j?lleen haltuunsa maan.

Mutta sitten tuli h?n ajatelleeksi, ett? kuningas Mark oli varmaankin onneton ilman h?nt?, ja koska syd?men jalous aina oli m??r??v?n? h?nen kaikissa edesottamisissaan, kutsui h?n kokoon kreivins? ja parooninsa ia puhui heille seuraavasti:

"Loonnois'n ritarit, olen valloittanut takaisin t?m?n maan ja kostanut kuningas Rivalinin kuoleman Jumalan ja teid?n avullanne. Siten olen antanut is?lleni, mik? h?nelle kuului. Mutta onpa viel? kaksi, Rohalt ja kuningas Mark Cornwallin maasta, jotka ovat minua orpoa ja harhailevaa lasta tukeneet ja joille minun my?s tulee suoda is?n nimi; eik? minun siis my?s heit? kohtaan tule t?ytt?? pojan velvollisuudet? Kaksi asiaa omistaa ylh?iss??tyinen mies: maansa ja ruumiinsa. Siisp? luovutan Rohaltille, jonka n?ette t?ss? vierell?ni, maani: is?ni, se on teid?n ja teid?n poikanne saakoon sen teid?n j?lkeenne. Kuningas Markille luovutan ruumiini: j?t?n t?m?n maan, niin rakas kuin se minulle onkin, ja l?hden palvelemaan herraani Markia Cornwallin maahan. T?llainen on tuumani; mutta te, Loonnois'n ritarit, olette uskottujani ja neuvosmiehi?ni, jos siis joku teist? tahtoo minua opastaa toisenlaiseen p??t?kseen, niin nouskoon h?n nyt ja puhukoon!"

Mutta kaikki paroonit ylistiv?t h?nen p??t?st??n kyyneleet silmiss?, ja Tristan, ottaen ainoaksi matkatoverikseen Gorvenalin, hankkiutui l?htem??n kuningas Markin maahan.

Irlannin Morholt.

Kun Tristan saapui sinne, olivat Mark ja kaikki h?nen parooninsa suuressa ahdistuksessa. Sill? Irlannin kuningas oli varustanut h?nt? vastaan suuren laivaston, jonka m??r? oli tyystin h?vitt?? Cornwall, siin? tapauksessa, ett? Mark edelleenkin kielt?ytyisi, kuten h?n jo oli tehnyt viisitoista vuotta, suorittamasta sit? veroa, jonka h?nen esi-is?ns? muinoin olivat maksaneet. Mutta tiet?k?? siis, ett? muinaisten sopimusten mukaan irlantilaisilla oli oikeus kantaa Cornwallin maasta ensim?isen? vuonna kolmesataa naulaa kuparia, toisena vuonna kolmesataa naulaa hienoa hopeaa ja kolmantena vuonna kolmesataa naulaa kultaa. Mutta kun tuli nelj?s vuosi, piti h?nen saada lunnaakseen kolmesataa nuorta poikaa ja kolmesataa nuorta tytt??, kaikki viidentoista-vuotisia, jotka arvanheitolla piti valittaman Cornwallin vanhimmista suvuista. Sin? vuonna oli Irlannin kuningas l?hett?nyt Tintageliin sanansaattajakseen j?ttil?isritarin nimelt? Morholt, jonka sisaren h?n oli nainut ja jota ei viel? kukaan koskaan ollut voittanut taistelussa. Mutta kuningas Mark oli suljetulla sinetill? varustetulla kirjeell? antanut t?st? tiedon ymp?ri maata ja kutsunut kokoon hovin ja kaikki paroonit neuvotellakseen heid?n kanssaan asiasta.

M??r?p?iv?n?, kun kaikki paroonit olivat kokoontuneet palatsin holvisaliin ja kuningas Mark itse istuutunut korukatoksensa alle, puhui heille Morholt seuraavasti:

"Kuningas Mark, kuule viel? viimeinen kerta Irlannin kuninkaan, minun herrani, l?hett?m? sana. H?n pyyt?? sinua vihdoinkin maksamaan sen veron, jonka olet h?nelle velkaa. Ja koska olet niin kauan niskoitellut, vaatii h?n sinua viel? t?n? p?iv?n? luovuttamaan minulle kolmesataa nuorta poikaa ja saman verran tytt?j?, kaikki viidentoistavuotisia, jotka arvanheitolla pit?? valittaman Cornwallin suvuista. Laivani, jonka n?ette lep??v?n tuolla Tintagelin satamassa ankkuroituna, on kuljettava heid?t, meid?n luoksemme orjuuteen. Kuitenkin, jos joku -- lukuunottamatta sinua itse?si, kuningas Mark, niinkuin hyv? tapa vaatii -- jos joku parooneistasi tahtoo taistelulla osoittaa, ett? Irlannin kuningas kantaa t?m?n veron vastoin oikeutta, niin otan vastaan h?nen haasteensa. Kuka teist?, Cornwallin ritarit, tahtoo kamppailla maansa vapauden puolesta?"

Paroonit silm?iliv?t salavihkaa toinen toisiaan ja painoivat p??ns? alas. Mik? ajatteli itsekseen n?in: "Onneton poika, katso toki Irlannin Morholtin vartta: h?n on v?kev?mpi kuin nelj? vahvaa miest?. Katso h?nen miekkaansa: etk? tied?, ett? niinkuin noiduttu on se listinyt urhojen p?it? niin? vuosina, jolloin h?n on valvonut kuninkaan saatavia h?nen vasallimaissaan? Kuolemaako siis etsit? Miksi kiusata Jumalaa?" Mik? tuumi t?h?n tapaan: "Sit? vartenko siis olen kasvattanut teid?t, rakkaat poikani, ett? joutuisitte orjan teht?vi? toimittamaan, ja teid?t, rakkaat tytt?reni, ett? saisitte ilotyt?n kohtalon? Mutta kuolemani ei teit? siit? pelastaisi." Ja kaikki vaikenivat.

Morholt jatkoi:

"Kuka teist?, Cornwallin ritarit, tahtoo ottaa vastaan taisteluhaasteeni? Tarjoan h?nelle erinomaisen kunniakkaan tilaisuuden. Kolmen p?iv?n merimatkan p??ss? t??lt?, Tintagelin sel?ll?, on Pyh?n-Simsonin saari. Siell? kamppailkaamme kahden, teid?n ritarinne ja min?, ja joka sellaiseen taisteluun ryhtyy, niitt?? mainetta ja ylistyst? koko heimolleen."

He vaikenivat yh? ja Morholt oli niinkuin jahtihaukka, joka pikkulintujen kanssa suljetaan samaan h?kkiin: kaikki vaikenevat, kun se ty?ntyy sis??n.

Kolmannen kerran viel? puhui Morholt:

"No niin, kauniit Cornwallin ritarit, olkoon menneeksi; koskapa t?m? menettelytapa teist? on kunniakkaampi: heitt?k?? siis arpaa lapsistanne, jotta min? saan vied? heid?t mukanani! Mutta enp? olisi luullut, ett? t?m? maa oli pelkk?in orjain asuma!"

Silloin Tristan polvistui kuningas Markin jalkojen juureen ja sanoi:

"Herra kuningas, jos suvaitsette lahjoittaa minulle t?m?n kunnian, niin min? l?hden taisteluun."

Turhaan koetti kuningas Mark k??nnytt?? h?nen mielt??n. H?n oli viel? niin nuori ritari; mit? hy?dytt?isi h?nen rohkeutensa? Mutta Tristan antoi otteluvaatimuksen Morholtille ja Morholt suostui siihen.

M??r?p?iv?n? antoi Tristan asestaa itsens? tuota suurta tapausta varten. H?n pukeutui rautapaitaan ja v?lkkyv?ter?ksiseen kyp?r??n. Kaikki paroonit itkiv?t, s??lien urhoa ja h?veten itse??n. "Oi Tristan, sin? parooneista uljain ja nuorisoparvesta kaunein, miksi en min? mieluummin sinun sijastasi ryhtynyt t?h?n taisteluun?", ajattelivat he itsekseen. "Minun kuolemani tuottaisi v?hemm?n surua t?m?n maan p??lle!..." Kellot soivat ja kaikki sek? aateliset ett? halpas??tyiset, vanhukset, lapset ja vaimot saattoivat Tristania itkien ja rukoillen rannalle. He toivoivat viel?, sill? toivo ihmissyd?mess? el?? heikostakin ravinnosta.

Tristan nousi yksin laivaan ja l?hti purjehtimaan Pyh?n-Simsonin saarta kohti. Mutta Morholt oli levitt?nyt mastoonsa kauniin purppurapurjeen ja h?n saapui saarelle ensim?isen?. H?n sitoi laivansa kiinni rantaan, jota vastoin Tristan p??sty??n vuorostaan maihin potkaisi omansa takaisin merelle.

"Vasalli, mit? sin? teetk??n?", sanoi Morholt, "ja mink?t?hden et ole kiinnitt?nyt laivaasi touvilla, niinkuin min?kin?"

"Vasalli, mit? se hy?dytt?isi?", vastasi Tristan. "Ainoastaan toinen meist? palaa el?v?n? t??lt?; eik? yksi pursi riit? h?nelle?"

Ja molemmat nousivat saarelle kiihottaen toisiaan taisteluun loukkaavilla puheilla.

Kukaan ei n?hnyt tuota tuimaa ottelua. Mutta kolmasti toi meren tuuli ihmisten korviin ik??nkuin raivoisan huudon kajahduksen. Silloin taputtivat kaikki naiset kuorossa k?si??n syv?n surun merkiksi ja Morholtin toverit, jotka olivat kokoontuneet eri ryhm??n telttansa eteen, nauroivat. Vihdoin p?iv?n nelj?nnell? tunnilla n?htiin kaukana merell? purppurainen purje; irlantilaisen pursi l?hti liukumaan saaresta ja tuskan ja valituksen huudot t?yttiv?t ilman: "Morholt! Morholt!" Mutta kun laivan hahmo v?hitellen suurentui, niin nosti aallon harja ?kki? taivaan rannalle kohossa seisovan ritarin kuvan; molemmissa nyrkeiss??n puristi h?n miekkaa; se oli Tristan. Urho riensi rannalle ja h?n huusi Morholtin tovereille ?itien polvillaan suudellessa h?nen rauta-anturoitaan:

"Irlannin miehet, Morholt on uljaasti taistellut. N?hk??s: kalpani on katkennut, kappale sen ter?? on j??nyt h?nen p??kalloonsa. Viek?? mukananne tuo s?il?n tynk?, ritarit; siin? Cornwallin vero!"

Sitten h?n l?hti nousemaan Tintageliin. Kahden puolen tiet? heiluttivat vapautetut lapset suurilla riemuhuudoilla vihreit? oksia k?siss??n, ja kaikista akkunoista riippui kirjavia liinoja. Ylistyslaulut, kellot, torvet ja pasuunat pauhasivat niin, etteiv?t ne siten viel? koskaan olleet Jumalan kunniaksi raikuneet. Mutta kun Tristan vihdoinkin saapui linnaan, py?rtyi h?n kuningas Markin k?sivarsiin, ja veri pulppusi esiin h?nen haavoistaan.

Raskaan murheen vallassa palasivat Morholtin toverit takaisin Irlantiin. Toista oli ennenaikaan, kun Morholt saapui Weisefortin satamaan ja kansa otti h?net vastaan riemuhuudoilla, samoin h?nen sisarensa kuningatar ja sisarentytt?rens?, Isolde Vaaleahius, kultakutrinen, jonka kauneus jo loisti yli kaikkien muiden niinkuin nouseva aamunkoi. Hell?sti n?m? molemmat naiset lausuivat h?net tervetulleeksi, ja jos h?n oli saanut jonkun haavan, paransivat he sen, sill? he tunsivat salaiset yrtit ja taikajuomat, jotka her?tt?v?t haavoittuneet melkeinp? kuolleista. Mutta mit? auttoi nyt koko heid?n loihtutaitonsa, kaikki otollisella hetkell? poimitut ruohot ja lemmenkalkit! H?n lep?si tuossa todellakin kuolleena, hirvenvuotaan k??rittyn? ja kappale vihollisen s?il?? viel?kin kallossaan. Isolde Vaaleahius vet?isi tuon katkenneen miekanter?n irti ja k?tki sen norsunluiseen arkkuun, niinkuin kalliin pyh?inj??nn?ksen. Sitten he, ?iti ja tyt?r, polvistuivat suuren vainajan ruumiin ??reen ja alkoivat vuoron per??n esitt?? naisten valitusvirtt? laulaen vainajan yht?mittaista ylistyst? ja singoten yh? uudestaan ja uudestaan saman kirouksen murhaajaa vastaan. Siit? p?iv?st? alkaen oppi Isolde Vaaleahius vihaamaan Tristan Loonnois'laisen nime?.

Mutta Tristan riutui Tintagelissa; myrkyllinen veri tihkui esiin h?nen haavoistaan. L??k?rit huomasivat, ett? Morholt oli pist?nyt h?nt? myrkytetyll? keih??ll?, ja kun kaikki heid?n juomansa ja vastal??kkeens? olivat tehottomia, uskoivat he h?net Jumalan huomaan. H?nen haavoistaan levisi niin inha haju, ett? kaikki h?nen l?heisimm?tkin yst?v?ns? pakenivat h?nen luotaan, kaikki muut, paitsi kuningas Mark, Gorvenal ja Dinas Lidanilainen. He olivat ainoat, jotka viel? viipyiv?t h?nen vuoteensa ??ress? ja joiden rakkaus oli inhoa voimakkaampi. Vihdoin antoi Tristan kuljettaa itsens? er??seen yksin?iseen majaan meren rannalla; sinne aaltojen armoille j?i h?n makaamaan ja odottamaan kuolemaa. H?n ajatteli: "Olette siis kaikki minut hylj?nneet, tekin, kuningas Mark, jonka valtakunnan kunnian olen pelastanut. Ei, tied?nh?n, jalo eno, ett? antaisitte vaikka oman el?m?nne pelastaaksenne minun; mutta mit? hy?dytt?? hellyytenne, minun on nyt kuoltava! Suloista on kuitenkin viel? katsella aurinkoa ja syd?meni on rohkea viel?. Tahdonpa antautua meren seikkailevan ajeltavaksi... Viek??n se minut jonnekin, kauas, yksin. Mihin maahan? Samapa tuo, mutta ehk?p? sielt? l?yd?n parantajani. Ja ehk?p? viel? kerran tulee p?iv?, jalo eno, jolloin taas saan palvella teit? harpunsoittajana, mets?miehen? ja hyv?n? vasallina."

H?n pyysi pyyt?mist??n p??st? merille, kunnes kuningas Mark vihdoin suostui h?nen toivomukseensa. H?n saattoi h?net purteen, jossa ei ollut airoja eik? purjeita; ainoastaan harppunsa tahtoi Tristan mukaansa vierelleen. Mit?p? h?n purjeilla, kun h?nen k?sivartensa eiv?t kuitenkaan jaksaneet niit? nostaa? Mit?p? h?n airoilla? Mit? miekalla? Niinkuin merimies, joka pitk?aikaisella matkalla heitt?? laivan kannelta mereen entisen toverinsa ruumiin, samoin Gorvenal vapisevin k?sin ty?nsi ulapalle purren, jossa virui h?nen rakas poikansa, ja meri vei h?net tietym?tt?mille teille.

Seitsem?n p?iv?? ja seitsem?n y?t? ajelivat aallot h?nt? eteenp?in leppoisasti. Aika ajoin tarttui Tristan harppuunsa ja n?pp?ili sit? lievent??kseen tuskiaan. Vihdoin laski meri h?nen tiet?m?tt??n h?net rannikolle. Juuri samana y?n? olivat er??t kalastajat l?hteneet heitt?m??n verkkojaan meren sel?lle ja silloin toi veden viri soutumiesten korviin ihmeellisen suloisen, helkkyv?n ja sankarillisen s?veleen. He antoivat airojen lev?t? laineilla ja kuuntelivat sit? liikkumattomassa hurmauksessa; aamun sarastaessa huomasivat he aalloilla ajelehtivan purren. "Samanlainen yliluonnollinen soitto kuului my?s Pyh?n Brendanin laivan ymp?rilt?, kun se lipui kohti Autuaitten Saaria, pitkin maidonvalkeaa meren aaluvaa", sanoivat he. He alkoivat soutaa purtta kohden: se oli tuuliajolla eik? ainoata el?v?? olentoa n?kynyt olevan siin? muuta kuin harpun helin?; mutta mit? l?hemm?ksi he sit? tulivat, sit? heikommaksi k?vi s?vel, sitten se vaikeni kokonaan, ja kun he saapuivat purren luo, olivat Tristanin k?det vaipuneet hervottomina viel? v?r?j?ville kielille. He ottivat h?net mukaansa ja palasivat satamaan antaakseen haavoittuneen uroon armorikkaan valtiattarensa huostaan, joka kenties osaisi viel? her?tt?? h?net henkiin.

Onneton sattuma! Tuo turvapaikka oli Weisefort, jossa Morholt lep?si kuolleena, ja heid?n valtiattarensa oli Isolde Vaaleahius. H?n yksin, taikajuomien taitava sekoittajatar, kykeni pelastamaan Tristanin; mutta h?n yksin, h?n ainoa nainen koko maailmassa, toivoi Tristanin kuolemaa. Kun Tristan, Isolden salaisten taitojen voimalla, j?lleen virkosi tajuihinsa, ymm?rsi h?n, ett? aallot olivat heitt?neet h?net surman suuhun. Mutta p??tt?en rohkeasti puolustaa henke??n keksi h?n nopeasti ja n?pp?r?sti kavalat ja kauniit puheet. H?n kertoi olevansa kiert?v? laulaja, joka oli l?htenyt purjehtimaan muutamalla kauppalaivalla; h?n oli matkalla Espanjaan oppiakseen lukemaan t?hdist?; merirosvot olivat anastaneet laivan; haavoittuneena oli h?n paennut t?ll? venholla. H?nt? uskottiin: ei kenk??n Morholtin tovereista en?? tuntenut Pyh?n-Simsonin saaren kaunista ritaria, niin rumiksi oli myrkky sy?nyt h?nen piirteens?. Mutta kun nelj?nkymmenen p?iv?n kuluttua Isolde Kultakutri oli saanut h?net jo melkein kokonaan terveeksi ja kun h?nen norjistuneet j?senens? j?lleen alkoivat kukoistaa nuoruutta ja kauneutta, ymm?rsi h?n, ett? oli aika paeta; h?n karkasi ja ilmestyi taas, monet vaarat kestetty??n, er??n? kauniina p?iv?n? kuningas Markin eteen.

Kauniin Kultakutrin etsint?.

Arvon herrat, kuningas Markin hovissa oli nelj? paroonia, jotka olivat maailman petollisimpia ihmisi? ja jotka vihasivat ilkimielisell? vihalla Tristania h?nen uljuutensa vuoksi ja my?skin senvuoksi, ett? kuningas h?nt? niin hell?sti rakasti. Ja voinpa hyvin mainita heid?n nimens?kin: Andret, Guenelon, Gondoine ja Denoalin, niin, ja herttua Andret oli samoin kuin Tristankin kuninkaan sisarenpoika. Hyvin tiet?en, ett? kuningas aikoi vanheta lapsettomana, j?tt??kseen maansa perinn?ksi Tristanille, ei heid?n kateudellaan ollut mit??n rajoja, ja kaikenlaisilla valheilla koettivat he yllytt?? Cornwallin ritareja Tristania vastaan.

"H?nen el?m?ns? on pelkki? ihmeit? t?ynn?", sanoivat nuo petturit; "mutta te olette, jalot herrat, viisaita miehi? ja osaatte sent?hden vet?? siit? johtop??t?ksen. Ett? h?n on voittanut Morholtin, on jo sin??n tavaton uroty?, mutta mink? taian avulla on h?n voinut melkein kuolleena ja yksin matkata meri?? Kuka meist?, jalot herrat, voisi ohjata laivaa purjeitta ja airoitta? Loihtijat voivat sellaista, sanotaan. Ja mist? lumotusta maasta on h?n k?ynyt hakemassa parannusta haavoilleen? Varmasti on h?n lumooja. Niinp? niin, h?nen purtensa oli haltiatar, samoin h?nen miekkansakin, ja h?nen harppunsa on lumottu ja vuodattaa se joka p?iv? myrkky? kuningas Markin syd?meen. Huomaatteko, mihin m??rin h?n on jo saanut haltuunsa tuon syd?men noitakeinoillaan! H?n p??see viel? kuninkaaksi ja te ja teid?n maanne joutuvat loihtijan k?siin!"

He saivatkin useimmat paroonit puheillaan uskotetuiksi, sill? on paljon ihmisi?, jotka eiv?t tied?, ett? sankaruuden ja rakkauden voimalla voi toimittaa tekoja yht? suuria kuin konsanaan mill??n loihduilla. Sent?hden vaativat paroonit kiihke?sti kuningas Markia ottamaan puolisokseen jonkun kuninkaantytt?ren, joka lahjoittaisi h?nelle rintaperillisi?; jos h?n kielt?ytyisi, vet?ytyisiv?t he kaikki linnavarustustensa taa ja alkaisivat sodan h?nt? vastaan. Kuningas ten?si vastaan, vannoen, ett? niinkauan kuin h?nen rakas sisarenpoikansa eli, ei ainoakaan kuninkaantyt?r p??sisi h?nen vuoteeseensa. Mutta sitten vuorostaan Tristankin, joka ei voinut siet?? sit? h?pe?llist? ep?ilyst?, ett? h?n rakasti enoaan vain omaksi hy?dykseen, alkoi uhata h?nt?: kuninkaan oli suostuttava paroonien toivomukseen, ellei, niin j?tt?isi h?nkin hovin ja l?htisi palvelemaan rikasta Ganoie'n kuningasta. Silloin Mark vihdoin my?ntyi sopimaan m??r?tyst? ratkaisun hetkest?: nelj?nkymmenen p?iv?n kuluttua h?n antaisi lopullisen vastineensa.

M??r?p?iv?n? odotti h?n heid?n tuloaan huoneessaan yksin ja surullisissa mietteiss?: "Mist? keksi? niin kaukainen ja saavuttamaton kuninkaantyt?r, jota voisi teeskennell? haluavansa vaimoksi, mutta ainoastaan teeskennell??"

Samalla hetkell? pyr?hti merellep?in avoimesta akkunasta sis??n kaksi kyyhkyst?, jotka pes?nrakennus-puuhissa hiukan torailivat; sitten ne ?kki? s?ik?ht?en j?lleen katosivat. Mutta niiden nokasta oli pudonnut pitk? naisen hius, hienompi kuin silkkikuitu ja v?lkkyv? kuin auringon s?de.

Mark otti sen, ja p??st?en sis?lle paroonit ja Tristanin h?n sanoi:

"Tehd?kseni teille mieliksi, jalot herrat, olen ottava itselleni puolison, jos tahdotte tuoda minulle sen, jonka olen valinnut."

"Tietenkin tahdomme tehd? sen, jalo herra; kuka on siis se, jonka olette valinnut?"

"Olen valinnut sen, jolle t?m? kultahius kuuluu, ja tiet?k??, ett? ket??n muuta en ota vaimokseni."

"Ja mist? p?in maailmaa, jalo herra, olette saanut t?m?n kultahiuksen? Kuka on sen teille tuonut? Ja mist? maasta?"

"Olen saanut sen, jalot herrat, kauniilta Kultakutrilta; kaksi kyyhky? on sen minulle tuonut; ne tiet?v?t, mist? maasta se on kotoisin."

Paroonit ymm?rsiv?t nyt, ett? heit? oli vedetty nen?st? ja petetty. He katselivat kiukustuneina Tristania: sill? he ep?iliv?t h?nen neuvoneen kuninkaalle t?m?n juonen. Mutta tarkastellessaan kultahiusta muisti Tristan Isolde Vaaleahiuksen. H?n hymyili ja puhui seuraavasti:

"Kuningas Mark, te menettelette hyvin v??rin; ettek? huomaa, ett? n?iden herrojen ep?ilyt ovat minulle h?pe?ksi? Mutta turhaan olette keksinyt t?m?n salajuonen: min? olen etsiv? kauniin Kultakutrin ja tuova h?net teille. Tietk??, ett? t?m? etsint? on vaarallinen ja ett? minun on viel? vaikeampi palata h?nen maastaan kuin saaresta, jossa tapoin Morholtin; mutta viel? kerran olen teid?n t?htenne, jalo eno, paneva ruumiini ja henkeni alttiiksi. Ja jotta teid?n parooninne uskoisivat, ett? rakastan teit? vilpitt?m?ll? rakkaudella, annan siit? takuuksi seuraavan valan: joko olen kuoleva t?ss? yrityksess? tai sitten tuon t?h?n Tintagelin linnaan tuon vaaleakiharaisen kuningattaren."

H?n varusti itselleen kauniin laivan, jonka h?n s?lytti juustolla, viinill?, hunajalla ja kaikenlaisella herkullisella tavaralla. Miehist?kseen h?n valitsi paitsi Gorvenalia sata ylh?iss??tyist? nuorukaista, jotka kuuluivat maan rohkeimpiin, ja puetti heid?t naurettavan paksuihin villamekkoihin ja karkeakarvaisiin kaapuihin, joten he kaikki n?yttiv?t kauppiailta; mutta laivan kannen alla oli k?tk?ss? komeita purppuraisia ja kultaompeleisia pukuja, jollaiset sopivat mahtavan kuninkaan l?hettil?ille.

Kun laiva oli p??ssyt ulos satamasta, kysyi per?mies:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet