Read Ebook: Tristan ja Isolde by B Dier Joseph Onerva L Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 904 lines and 32187 words, and 19 pages

Kun laiva oli p??ssyt ulos satamasta, kysyi per?mies:

"Jalo herra, mit? maata kohti k??nn?mme purjeemme?"

"Yst?v?iseni, purjehdi Irlantia kohti, suoraan Weisefortin satamaan."

Per?mies vavahti. Eik? Tristan sitten tiennyt, ett? Morholtin kuoleman j?lkeen Irlannin kuningas vainosi merell? kaikkia cornwallilaisia laivoja? Ja kaikki merimiehet, jotka saatiin kiinni, hirtettiin seip?isiin. Per?mies totteli kuitenkin, ja niin saavuttiin tuohon vaaralliseen maahan.

Ensiksikin sai Tristan uskotetuksi Weisefortin miehille, ett? h?nen toverinsa olivat englantilaisia kauppiaita, jotka olivat rauhallisilla tavaranvaihto-matkoilla. Mutta kun n?m? oudonlaiset kauppiaat kuluttivat p?iv?ns? jaloissa leikeiss? ja shakkipeliss? ja n?yttiv?t osaavan paremmin k?ytell? noppasia kuin punnita juustoa, pelk?si Tristan tulevansa paljastetuksi, eik? tiennyt, miten ryhty? yritykseens?.

Er??n? p?iv?n? kuuli h?n aikaisessa aamunkoitteessa niin kauhistuttavan karjunnan, ett? sit? olisi voinut luulla itse p??paholaisen huudoksi. Ei milloinkaan viel? ollut h?n kuullut mink??n el?imen ??nt?v?n niin hirvitt?v?ll? ja yliluonnollisella tavalla. H?n kutsui luokseen ohikulkevan naisen:

"Sanokaa minulle, kaunis rouva", virkkoi h?n, "mist? t?m? ?sken kuulemani ??ni johtuu? ?lk?? salatko sit? minulta."

"Sanonpa sen siis teille, sire, kaunistelematta. Sen saa aikaan er?s el?in, joka on maailman v?kevin ja pelj?tt?vin. Joka p?iv? tulee se ulos luolastaan ja pys?htyy jollekin kaupungin portille. Ei kukaan voi menn? siit? ulos, eik? kukaan tulla sis??n, ennenkuin tuolle hirmuel?imelle on annettu sy?tiksi nuori tytt?; ja heti kun se on saanut saaliin kynsiins?, nielee se sen niin nopeasti, ettei siin? ajassa enn?t? lukea edes yht? is?meit??."

"Rouvaseni", sanoi Tristan, "?lk?? tehk? minusta pilkkaa, mutta sanokaa, olisiko mahdollista ihmiselle, ?idist? syntyneelle, surmata se taistelussa?"

"Kenp? sen tiennee, kaunis ja suloinen sire, niin varmaan. Mutta varmaa ainakin on, ett? jo kaksikymment? ritaria on yritt?nyt tuota temppua; sill? Irlannin kuningas on antanut airueiden kuuluuttaa, ett? h?n antaisi tytt?rens? Isolde Vaaleahiuksen sille, joka tappaisi hirvi?n; mutta hirvi? on niellyt ne kaikki."

Tristan sanoi hyv?stit naiselle ja palasi takaisin laivalleen. H?n asestautui salaa, ja olisipa ollut kaunis n?ky n?hd? niin komean sotaherran ja ylpe?n ritarin astuvan maihin kauppalaivasta. Mutta satama oli autio, sill? aamu oli vasta sarastamassa, eik? kukaan ollut n?kem?ss?, miten urho ratsasti sille samaiselle portille, jonka nainen oli h?nelle osoittanut. Samassa sy?ksyi h?nt? vastaan viisi miest?, jotka ly?den kannuksilla hevosiaan, suitset valloillaan pakenivat mink? kavioista p??si kaupunkia kohti. Tristan tarttui ohimennen er?st? heist? punaiseen tukkapalmikkoon niin tukevasti, ett? h?n heilahti nurin hevosen sel?st?, ja pit?en h?nt? t?ten pihdiss??n h?n kysyi:

"Jumala olkoon kanssanne, jalo sire; mit? tiet? tulee lohik??rme?"

Ja kun pakolainen oli viitannut suunnan, p??sti Tristan h?net irti.

Hirvi? l?hestyi. Sill? oli karhun p??, silm?t punaiset niinkuin hehkuvat hiilet, kaksi sarvea p??ss?, pitk?t karvaiset korvat, jalopeuran kynnet, k??rmeen pyrst? ja korppikotkan ter?v?suomuksinen ruumis.

Tristan k??nsi ratsunsa niin suurella voimalla kohti hirvi?t?, ett? hepo, vaikkakin kauhusta v?risten, sy?ksyi petoa vastaan. Tristanin keih?s kilpistyi pirstaleiksi sen suomuhaarniskaan. Heti kiskaisi urho esiin kalpansa, kohotti sen ja suuntasi hirvitt?v?n iskun lohik??rmeen p??h?n, mutta ei edes naarmua tullut sen nahkaan. Kuitenkin hirvi? jo tunsi itse??n ahdistettavan; se upotti kyntens? haarniskaan ja repi sen auki. Rinta paljaana teki Tristan miekallaan viel? uuden hy?kk?yksen ja iski petoa kylkeen niin ankarasti, ett? ilmankansi jym?hti. Turhaa sekin: hirvi?t? oli mahdoton haavoittaa. Silloin lohik??rme sy?ksi sieraimistaan ilmoille kaksinkertaisen patsaan myrkyllisi? liekkej?: Tristanin rautapaita mustui ja raukeni niinkuin sammuva hiillos, h?nen hevosensa kaatui kuolleena maahan. Mutta kimmoten heti pystyyn Tristan ty?nsi sankarillisen s?il?ns? hirvi?n kitaan: se upposi sinne kokonaan ja halkaisi pedon syd?men kahtia. Viel? viimeisen kerran p??sti lohik??rme kurkustaan kamalan karjunnan ja kuoli sitten siihen paikkaan.

Tristan leikkasi silt? kielen ja pisti sen poveensa. Sitten h?n kirpe?n savun huumaamana l?hti tavoittamaan itselleen juomista muutamasta suolammesta, joka n?kyi kimaltelevan jonkun matkan p??ss?. Mutta lohik??rmeen kielest? kihoava myrkky kuumeni h?nen ruumiinsa l?mm?st? ja sankari kadotti ?kki? tajuntansa j??den virumaan r?meen reunalla kasvavaan korkeaan ruohistoon.

Mutta nyt oli asianlaita niin, ett? tuo pakolainen, jota Tristan oli retuuttanut punaisesta tukkapalmikosta, olikin Irlannin kuninkaan maavouti ja ett? h?n tavoitteli Isolde Vaaleahiuksen k?tt?. H?n oli suuri pelkuri, mutta niin suuri on rakkauden voima, ett? h?nkin joka aamu asestettuna v?ijyi hirvi?t?, joskin tuo uljas sankari aina pakeni heti, kun vain kaukaakin kuului pedon karjunta. Tuona p?iv?n? h?n nelj?n kumppanuksensa seuraamana uskalsi l?hte? takaisin Tristanin j?less?. H?n l?ysi tapetun hirvi?n, kuolleen hevosen ja murskatun haarniskan ja oli varma siit?, ett? voittajakin virui jossakin kuolleena. H?n leikkasi irti hirvi?n p??n, vei sen kuninkaalle ja vaati h?nelt? sit? kaunista palkintoa, mik? oli luvattu.

Kuningas ei lainkaan uskonut h?nen sankaruuteensa; mutta tahtoen kuitenkin tehd? h?nelle oikeutta h?n kutsutti kaikki vasallit suureen juhlaan, joka kolmen p?iv?n p??st? piti vietett?m?n hovissa: silloin, koko t?m?n kokoontuneen juhlaseurueen l?sn?ollessa oli maavouti saava voittonsa lunnaan.

Kun Isolde Vaaleahius sai tiet??, ett? h?net luovutettaisiin vaimoksi tuolle pelkurille, purskahti h?n ensin nauruun, sitten itkuun. Mutta seuraavana p?iv?n? h?n, ep?illen, ett? t?ss? piili joku kavala petos, otti mukaansa vaaleaverisen palvelijansa, uskollisen Periniksen, ja kamarineitseens? ja toverinsa, nuoren Brangienin, ja kaikki kolme ratsastivat salaa lohik??rmeen luolalle p?in. Jo matkalla huomasi Isolde omituisenmuotoisia j?lki? tiell?: varmastikaan hevonen, joka siit? oli kulkenut, ei ollut kengitetty t?ss? maassa. Sitten h?n l?ysi p??tt?m?n hirvi?n ja kuolleen hevosen; hevonen ei ollut satuloitu Irlannin mallin mukaan. Varmastikin oli joku muukalainen tappanut lohik??rmeen; mutta oliko h?n en?? elossa?

Isolde, Perinis ja Brangien etsiv?t h?nt? kauan; vihdoin n?ki Brangien suoyrttien l?pi urhon kyp?r?n kiilt?v?n. H?n hengitti viel?. Perinis nosti h?net hevosen selk??n ja kantoi h?net salaa naisten huoneustoon. Siell? Isolde kertoi seikkailun ?idilleen sek? uskoi h?nen huostaansa muukalaisen. Kuningattaren irroitellessa h?nen varustuksiaan putosi lohik??rmeen myrkyllinen kieli ulos h?nen poveltaan. Silloin Irlannin kuningatar her?tti haavoittuneen tehokkaiden ruohojen voimalla ja sanoi h?nelle:

"Muukalainen, min? tied?n, ett? sin? olet lohik??rmeen todellinen voittaja. Mutta meid?n voutimme, tuo petturi ja pelkuri, on leikannut silt? p??n ja vaatii tyt?rt?ni Isolde Vaaleahiusta palkinnokseen. Voisitko sin? jo kahden p?iv?n kuluttua taistelulla todistaa h?nen puheensa mit?tt?m?ksi?"

"Kuningatar", sanoi Tristan, "m??r?p?iv? on kovin l?hell?, mutta varmastikin osaatte parantaa minut kahdessa p?iv?ss?. Kun olen voittanut Isolden jo kerran itselleni tappamalla lohik??rmeen, niin ehk?p? voitan h?net viel? kerran voudinkin kustannuksella." Silloin kuningatar sijoitti h?net kallisarvoiseen suojaan ja sekoitti h?nt? varten kaikkein tehokkaimmat juomansa. Seuraavana p?iv?n? Isolde Vaaleahius valmisti h?nelle kylvyn ja voiteli hell?varoin h?nen ruumiinsa balsamilla, jonka h?nen ?itins? oli laittanut. H?nen katseensa pys?htyiv?t haavoittuneen urhon kasvoihin, h?n havaitsi ne sangen kauniiksi ja ajatteli: "Jos h?n on yht? uljas kuin kaunis, niin saapa kosijani h?nest? ankaran kilpaveikon!" Mutta Tristan, jota jo l?mmin vesi ja yrttien voima alkoi elvytt??, katseli Isoldea ja muistaessaan, ett? h?n todellakin nyt oli voittanut itselleen kuningatar Kultakutrin, alkoi h?n hymyill?. Isolde huomasi sen ja tuumi itsekseen: "Mink?h?nt?hden tuo muukalainen noin hymyilee? Olenkohan tehnyt jotakin sopimatonta? Olenkohan ehk? laiminly?nyt jonkun niist? palveluksista, joita nuoren tyt?n on teht?v? vieraalleen? Tai ehk?p? h?n nauroi siksi, ett? olen unohtanut kirkastaa h?nen myrkynhimment?m?t aseensa."

H?n l?hestyy Tristanin varustuksia: "T?m? kyp?r? on hyv?? ter?st?", ajattelee h?n, "eik? pet? vaaran hetkell?. Ja t?m? kilpi on luja ja kevyt, todellakin sankarin arvoinen." H?n ottaa kalvan k?teens?: "Jalo on kalpakin, kuin tehty parooneista uljaimmalle." H?n vet?? verisen ter?n esille kallisarvoisesta huotrasta pyyhki?kseen sen puhtaaksi. Mutta h?n n?kee, ett? sen k?rki on katkennut. H?n panee merkille katkenneen kohdan uurrot: eik? tuo ollut juuri sama s?il?, joka oli katkennut Morholtin p??h?n? H?n ep?ilee, empii, tarkastaa sit? viel?, tahtoo tulla vakuutetuksi ep?ilyksens? oikeudesta. H?n rient?? siihen huoneeseen, jossa h?n s?ilytti Morholtin p??st? vet?m??ns? ter?skappaletta. H?n sovittaa kappaleen katkenneen ter?n loviin: siin? saattoi tuskin erottaa pienint? s?l??.

Silloin h?n kiiruhti takaisin Tristanin luo ja heiluttaen suurta miekkaa haavoittuneen p??n p??ll? h?n huusi:

"Sin? olet Tristan Loonnois'lainen, Morholtin, minun rakkaan enoni murhaaja. Kuole siis, sin? vuorostasi!"

Tristan yritti torjua h?nen k?tt??n; turhaan: h?nen ruumiinsa oli hervoton ja halpaantunut, mutta h?nen henkens? oli yh? yht? valpas kuin ennenkin. H?n puhui siis, taitavasti sanansa asettaen, seuraavasti:

"Olkoon menneeksi, min? kuolen siis; mutta s??st??ksesi itse?si pitkilt? katumuksilta, kuuntele minua ensin. Kuninkaantyt?r, tied? siis, ett? sinulla ei ole ainoastaan valta, vaan my?s oikeus tappaa minut. Niin, sinulla on oikeus ottaa henkeni, koska kaksi kertaa olet sen pelastanut ja lahjoittanut minulle takaisin. Ensim?isen kerran se tapahtui t?ss? tuonoin: min? olin se haavoittunut laulaja, jonka sin? pelastit karkoittamalla h?nen ruumiistaan Morholtin myrkytetyn keih??n vihat. ?l? punastu, neito, sit?, ett? paransit nuo haavat: enk? ollut saanut niit? rehellisess? taistelussa? Tapoinko ehk? Morholtin petoksella? Eik? h?n ollut vaatinut minua taisteluun? Eik? minun t?ytynyt puolustaa ruumistani? Toisen kerran pelastit minut, kun k?vit noutamassa minut pois suosta. Oi, neito, sinun vuoksesi l?hdin taistelemaan lohik??rmett? vastaan... Mutta j?tt?k??mme n?m? asiat: tahdoin vain todistaa sinulle, ett? koska kaksi kertaa olet vapahtanut minut kuoleman kourista, sinulla on oikeus ottaa henkeni. Tapa minut siis, jos luulet sill? saavuttavasi ylistyst? ja kunniaa. Varmastikin sinulle, lev?tess?si uljaan voutisi syliss?, on mieluista muistella haavoitettua vierastasi, joka oli pannut el?m?ns? alttiiksi voittaakseen sinut ja jonka sin? suojattomana tapoit kylvyss?."

Isolde huudahti:

"Kuulenpa ihmeellisi? puheita. Mink?t?hden Morholtin murhaaja tahtoi voittaa minut? Ah niin, ep?ilem?tt? siksi, ett? Morholt muinoin yritti ry?st?? laivalleen joukon Cornwallin tytt?ri? ja sin? siis vuorostasi vannoit kostoksi siit? viev?si orjaksesi sen, joka Morholtille oli rakkain neitojen joukossa..."

"Ei, kuninkaantyt?r, asian laita ei ole niin", sanoi Tristan. "Mutta er??n? p?iv?n? lensi kaksi kyyhky? Tintageliin tuoden sinne yhden kultaisista hiuksistasi. Luulin, ett? ne tulivat tuomaan minulle rauhan ja rakkauden sanomaa. Sent?hden uskalsin uhmata hirvi?t? ja sen myrkkyhampaita. N?etk?, t?ss? on tuo hius vy?ni kultalankojen v?liin punottuna; kultalankojen hohto on sammunut, mutta kultahius ei ole himmennyt."

Isolde heitti pois suuren miekan ja otti k?teens? Tristanin vy?n. H?n n?ki siin? kultahiuksen ja vaipui pitk?ksi aikaa ??nett?miin mietteisiin; sitten h?n suuteli vierastaan suulle rauhan merkiksi ja puetti h?net komeisiin vaatteisiin.

Sin? p?iv?n?, jolloin paroonien piti kokoontua, l?hetti Tristan salaa laivalleen Periniksen, Isolden palvelijan, pyyt?m??n tovereitaan l?htem??n hoviin, ja sellaisissa puvuissa, jotka soveltuivat mahtavan kuninkaan sanansaattajille. Gorvenal ja nuo sata ritaria, jotka jo nelj? p?iv?? olivat olleet ep?toivoissaan Tristanin katoamisesta, ilostuivat suuresti t?m?n uutisen saatuaan.

He astuivat yksitellen sis?lle saliin, jossa jo oli koolla lukematon joukko Irlannin parooneja, ja istuutuivat pitk??n jonoon samalle riville, ja s?teilev?t jalokivikirjailut peittiv?t heid?n komeat, punasilkkiset ja purppuraiset pukunsa p??st? kantap??h?n. Irlantilaiset sanoivat toinen toisilleen: "Keit? ovat n?m? mahtavat ja ylh?iset herrat? Kuka tuntee heid?t? Katsokaa noita ylellisen-hienoja, sopulinnahalla ja kultaompeluksella koristeltuja viittoja! Katsokaa, miten miekkojen kahvoissa ja turkisten soljissa kimaltelee rubiineja, vuoritimantteja, ametisteja ja paljon sellaisiakin jalokivi?, joiden nime? emme edes tied?! Onko koskaan viel? n?hty sellaista komeutta? Mist? tulevatkaan n?m? ritarit? Kenelle he kuuluvat?" Mutta nuo sata ritaria vaikenivat, eiv?tk? liikahtaneet istuimiltaan ket??n tulijaa tervehti?kseen.

Kun Irlannin kuningas oli istuutunut korukatoksensa alle, astui maavouti esiin n?ytt??kseen toteen vierasmiesten avulla, ett? h?n oli tappanut hirvi?n ja ett? Isolde siis kuului h?nelle. Silloin Isolde kumarsi syv??n is?ns? edess? ja sanoi:

"Kuningas, t??ll? on er?s, joka v?itt?? n?ytt?v?ns? toteen, ett? teid?n voutinne on valehtelija ja petturi. T?lle miehelle, joka on heti valmis taistelulla todistamaan itsens? siksi, joka on vapauttanut maamme lohik??rmeen hirmuvallasta, ja puolustamaan tyt?rt?nne joutamasta pelkurin puolisoksi, luvatkaa antaa anteeksi kaikki h?nen entiset rikoksensa, kuinka suuria ne sitten olivatkin, ja luvatkaa solmia h?nen kanssaan rauhan ja sovinnon liitto."

Kuningas j?i miettim??n, viivytellen vastaustaan. Mutta paroonit huusivat yhteen ??neen:

"My?ntyk??, sire! My?ntyk??!"

Kuningas sanoi:

"Min? my?nnyn siihen!"

Mutta Isolde polvistui h?nen jalkojensa juureen:

"Is?, antakaa minulle ensin rauhan ja rakkauden suudelma vakuudeksi ja merkiksi siit?, ett? suotte sen my?s sille miehelle, josta puhuin!"

Kun h?n oli saanut suudelman, meni h?n hakemaan Tristania ja johdatti h?net k?dest? kokoontuneiden keskelle. H?net n?hdess??n nuo sata ritaria nousivat kuin yksi mies seisomaan, tervehtiv?t h?nt? k?det ristiss? rinnan p??ll? ja j?rjest?ytyiv?t kunniavahdiksi h?nen ymp?rilleen, ja irlantilaiset huomasivat siit?, ett? h?n oli heid?n herransa. Mutta useat tunsivat h?net silloin ja nousi suuri huuto ja h?lin?:

"H?n on Tristan Loonnois'lainen, h?n on Morholtin murhaaja!" Paljaat s?il?t v?l?htiv?t ja raivoisat huudot toistivat toistamistaan: "H?n kuolkoon! H?n kuolkoon!"

Mutta Isolde huudahti:

"Kuningas, suutele t?t? miest? suulle, niinkuin olet luvannut!"

Kuningas suuteli h?nt? suulle ja ??net vaimentuivat.

Silloin Tristan n?ytti lohik??rmeen kielen sek? vaati voutia taisteluun kanssaan, johon vaatimukseen t?m? ei uskaltanut suostua, vaan tunnusti rikoksensa. Sitten Tristan puhui seuraavasti:

"Jalot herrat, olen tappanut Morholtin, mutta olen tullut meren yli tarjoamaan teille rauhaa ja sovitusta. Sovittaakseni tihuty?ni olen antautunut kuolemanvaaraan ja olen vapauttanut teid?t hirvi?st? ja t?ten voittanut itselleni Isolde Vaaleahiuksen, ihanaisen. Koska kerran olen h?net voittanut, olen viev? h?net mukanani laivallani. Mutta jotta t?st? l?hin Irlannin ja Cornwallin maiden v?lill? vallitsisi rakkaus eik? viha, niin, se tietk??, kuningas Mark, minun rakas herrani, on naiva h?net. N?ette t?ss? sata ylh?iss??tyist? ritaria, jotka kaikki ovat valmiit pyhimysten luiden kautta vannomaan, ett? kuningas Mark anoo teilt? rauhaa ja rakkautta ja ett? h?nen korkein toivonsa on saada kunnioittaa Isoldea rakkaana puolisonaan ja ett? kaikki Cornwallin miehet tulevat palvelemaan h?nt? valtarouvanaan ja kuningattarenaan."

Kuningas tarttui Isolden k?teen ja kysyi Tristanilta, veisik? t?m? h?net uskollisesti herralleen. Sadan ritarinsa ja kaikkien Irlannin paroonien kuullen Tristan vannoi sen. Isolde Vaaleahius v?risi h?pe?st? ja tuskasta. N?in siis Tristan, voitettuaan h?net, hylk?si h?net; tuo kaunis tarina kultaisesta hiuksesta oli ainoastaan valhetta ja h?n oli p??tt?nyt luovuttaa h?net toiselle. Mutta kuningas laski Isolden oikean k?den Tristanin oikeaan k?teen ja Tristan tarttui siihen merkiksi, ett? h?n otti h?net haltuunsa kuningas Markin nimiin.

T?ten siis p??ttyi kultakutrisen kuningattaren etsint?, johon Tristan oli ryhtynyt rakkaudesta kuningas Markiin ja jonka h?n suoritti voimalla ja kavaluudella.

Lemmenkalkki.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet