Read Ebook: Encyclopaedia Britannica 11th Edition Bréquigny Louis Georges Oudard Feudrix de to Bulgaria Volume 4 Part 3 by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 935 lines and 317009 words, and 19 pages

Produced by: Tuula Temonen

ISA ASP

Nuoren pohjalaisen runoilijaneidon el?m?ntarina

Kirj.

HELMI SET?L?

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1912.

"Oi, jospa min?kin edes niin paljon kuin pieni kipin? saisin valaista Suomen y?t? ja sitten kuolla ja haihtua pois!"

Alkulause

Ryhtyess?ni kuvamaan Isa Aspin el?m?ntarinaa, en ole yritt?nytk??n arvostella h?nen runotuotantoansa taiteelliselta kannalta, vaan olen tahtonut vain koota yhteen kaikki h?nen suomalaiset runonsa sek? niin suuren osan ruotsalaisista kuin mahdollista ja sovittaa ne h?nen el?m?ns? rajojen sis?puolelle. Mahdollisesti voi monen mielest? t?m? kuvaus tuntua liian seikkaper?iselt? ja yksityiskohtiin menev?lt?, mutta kun kaikki tiedot perustuvat joko suullisiin kertomuksiin tai Isa Aspin omiin kirjeisiin, niin en ole malttanut niit? suuremmassa m??r?ss? karsia.

Helvi Set?l?.

ISA ASP

T?sm?lleen nelj?kymment? vuotta sitten, er??n? kirkkaana marraskuunp?iv?n?, laskettiin nuoren pohjalaisen runoilijaneidon maalliset j??nn?kset haudan poveen. Kaukana kotoaan h?nen silm?ns? sammui, eik? ainoakaan omainen vuodattanut kyyneleit? h?nen arkkunsa ??ress?. Mutta yksin h?n ei silti ollut. Sankka toveri- ja yst?v?parvi piiritti h?nen hautaansa eik? ainoakaan silm? kuivana pysynyt. Sill? maan poveen he olivat saattaneet rakkaan toverin, johon kaikki olivat kiinnitt?neet suuria toiveita.

Nelj?kymment? vuotta on tuosta p?iv?st? kulunut, ja se nimi, joka silloin oli niin rakas monelle, viel?p? usealle ventovieraallekin, on joutunut unohduksiin. Mutta ne, joiden muistossa se yh? el??, tiet?v?t kertoa nuoresta puhtaasta ja kirkkaasta, alati palavasta ja kaikkea kaunista ja jaloa janoavasta sielusta, jonka armoton tuoni korjasi hempeimp?n? kukkimisaikanaan. Vain yhdeks?ntoista vuotta oli h?nelle suotu, mutta t?n? lyhyen? aikana olivat sittenkin h?nen runoilijalahjansa enn?tt?neet puhjeta esiin, joskaan ei kehitty? t?yteen kukkaansa. Koko h?nen el?m?ns? ja ty?ns? oli t?ynn? lupauksia, jotka varmaan olisivat t?yttyneet, jos h?nelle olisi elonaikaa pitemm?lt? suotu. Mutta sellaisenaankin on h?nen lyhyt el?m?ns? kuin kaunein runoelma, ik??nkuin kev??n ja nuoruuden, viattomuuden ja puhtauden symboli.

Suomen kirjallisuuden kev??n?, kansallisuustunteen ensi her?tysaikana kajahti t?m?n pohjalaisen runoilijaneidon, Isa Aspin ??ni vienona kuin ensim?isen kes?? ennustavan kev?tkiurun. H?nen ??nens? ei voi kilpailla my?hempien ja mahtavampien laulajien rinnalla, mutta sittenkin on meill? t?ysi syy muistella h?nt?. Sill? h?nen nimens? liittyy eroamattomasti suomalaisen taiderunouden syntyyn. H?n oli ensim?inen nainen, joka suomenkielell? sepitti lyyrillisi? runoja.

Isa Asp oli synnylt??n pohjalainen, peremm?n Pohjolan lapsi. Suomussalmen ja Puolangan jylh?n kaunis luonto, sen korkeat vaarat, kuohuvat kosket ja aavat j?rvensel?nteet painoivat leimansa h?nen luonteeseensa. H?nen mielens? oli yht? levoton ja kuohuva, kiihke? ja tulinen kuin Niskakoski, joka lauloi h?nelle y?t p?iv?t kehtolaulua h?nen syntym?kotinsa rannassa Utaj?rvell? tai kuin ?mm?koski, jonka valkea vaahto kasteli h?nen lapsuuskotinsa rantakivi? kaukana Suomussalmella. Luonto oli ik??nkuin osa h?nest? itsest?ns?, ja h?n rakasti tuota kylm?? ja karua, mutta samalla niin valoisaa ja kaunista kotiseutuansa enemm?n kuin mit??n muuta maailmassa. Se antoi h?nen mielikuvitukselleen lentoa, se her?tti h?nen runottarensa henkiin.

Isa Asp syntyi 4 p:n? helmikuuta v. 1853 Utaj?rven kappelissa Myllyrannan rautatehtaalla, joka sijaitsi er??n Niskakosken haaran, Kortekauvon partaalla, tuskin kilometrin p??ss? Vaalasta. Is?, Jaakko Asp oli jo 15-vuotiaana tullut Myllyrannan tehtaalle, jossa h?n juoksupojasta kohosi omin p?in opiskellen tehtaankirjuriksi. Aspin is?, Kinnunen nimelt?ns?, oli kotoisin Kivij?rvelt?, mutta oli muuttanut perheineen Raaheen, jossa nuorin lapsista, Jaakko, syntyi. Aivan pienen? poika j?i orvoksi is?st??n, ja koska perheen varat olivat hyvin v?h?iset, otti per?mies Asp, jonka vaimo oli Jaakon ?idin sisar, pojan kasvatiksensa antaen h?nelle oman nimens?. Kauan ei poika kuitenkaan saanut pit?? kasvatusis??ns?k??n, t?m? kun kuoli jo jonkun vuoden kuluttua, mutta poika j?i edelleen t?tins? taloon, jossa h?n perehtyi ruotsinkieleen ja sai tilaisuuden kahden vuoden kuluessa nauttia kouluopetusta Raahen sunnuntaikoulussa.

Jaakko Asp oli ter?v?p?inen ja lahjakas mies, joka omin p?in lukien kartutti tietojansa. Taiteellisia lahjojakaan h?nelt? ei puuttunut, h?n kyh?si mielell??n kirjeens? runopukuun ja sepitti leikillisi? runoja, joissa h?n kuvasi paikkakuntalaisiaan ja sik?l?isi? oloja ja tapahtumia. Jotkut h?nen runoistaan ovat julkaistut "Oulun Viikkosanomien" palstoilla. Paitsi runoja sepitti h?n my?s s?veli? omiin lauluihinsa, joita h?n soitti kanteleella. Luonteeltaan oli Asp eritt?in kelpo ja rehellinen, oikea miesten mies, ja siksip? h?n kaikkialla nautti esimiestens? luottamusta ja h?nelle uskottiin monenlaisia toimia. Tuttavapiiriss??n h?n oli eritt?in suosittu leikillisen ja vilkkaan olentonsa vuoksi.

T?llainen oli se koti, jossa Isa Asp -- Louise tai Lovisa, niinkuin h?nt? kodissa kutsuttiin aina siihen saakka, kun h?n joutui Jyv?skyl?n seminaariin -- kasvoi vanhimpana yhdest?toista sisaruksesta.

Tuo pieni tummatukkainen ja mustasilm?inen tytt?, joka ulkomuodoltaan oli ?itins? n?k?inen, mutta koko olennoltaan ilmetty is?ns?, oli tavattoman vilkas ja sukkela lapsi. Aina h?n oli t?ydess? touhussa, juoksenteli m?ill? ja metsiss?, poimi kukkia ja ajoi perhosia takaa. Paikallaan h?n ei malttanut hetke?k??n istua, ja kaikki kotiaskareet, joihin ?iti koetti h?nt? totuttaa, olivat h?nest? kovin ik?vi?, sill? k?yt?nn?llisi? taipumuksia h?nell? ei ollut nimeksik??n. H?n eli vain omissa ajatuksissaan, omassa mielikuvitusmaailmassaan, ja kirja tai kyn? ja paperi oli ainoa, joka hetkeksi saattoi kahlehtia h?net paikalleen. Tytt?nen oppikin hyvin varhain lukemaan, ja siin? h?nt? opasti is?n kasvatus?iti, rouva Asp, joka oleskeli usein poikansa kodissa. Opetus k?vi kokonaan ruotsiksi, sill? iso?iti, jonka koti oli ollut ruotsinkielinen, oli paremmin perehtynyt ruotsin- kuin suomenkieleen. Ruotsi ei ollut pikku Louisellekaan mik??n vieras kieli, sill? vaikka kodin puhekieli suurimmaksi osaksi olikin suomi, -- ?iti kun ei osannut yht??n ruotsia, niin puhui is? kernaasti ruotsia vanhempien lastensa kanssa. Siten tytt?nen omaksui molemmat kielet ja viljeli kumpaakin rinnakkain, kunnes vihdoin suomenkieli, joka joksikin aikaa oli saanut v?isty? ruotsin tielt?, saavutti lopullisen voiton.

Syksyll? 1859 vei iso?iti Asp pikku Louisen neiti Bergin ruotsalaiseen pientenlastenkouluun Raaheen. Koulunk?ynti ei tullut kuitenkaan pitk?aikuiseksi, sill? kun koulun oppim??r? oli suoritettu, oli h?n liian nuori jatkaakseen korkeammassa koulussa. H?n sai siis palata takaisin kotiin, mutta matka ei suuntautunutkaan en?? Myllyrantaan, vaan useita peninkulmia kauemmaksi koilliseen, Suomussalmelle, jonne perhe sill? v?lin oli muuttanut, is? kun n?et oli p??ssyt kirjanpit?j?ksi ?mm?n rautatehtaalle. T??ll?kin koti sijaitsi kohisevan kosken partaalla. Aivan ikkunoiden alla py?rittiv?t ?mm?kosken kuohut suuria vesirattaita, jotka pitiv?t tehtaan koneita liikkeess?, ja jonkun matkan p??h?n kuului mahtavan Jalokosken kohina. Ja kotilahden toiselta puolen avautui silmien eteen aava Kiannanj?rven selk?.

Er??ss? seminaarinaikuisessa aineessa kuvaa Isa Asp itse t?t? uutta kotiseutuaan:

"Kaukana tuolla Pohjolassa on lapsuuteni koto", kirjoittaa h?n. "Sanomattoman rakkaat ovat minulle sen ihanat seudut. Siihenkin paikkaan maatamme sopivat runoilijan sanat: Oi, maa! tuhatvesien maa! sill? juuri siell? pauhaavat virtaavat kosket, siell? lainehtivat j?rvet, siell? luopi tyyn?nen lampi ja kirkas l?hde silm?ns? korkeuteen; siell? lirisev?t purot mets?in ja laaksojen l?pi. Raitis ja vieh?tt?v? on luonto siell?,"

Mutta jos tytt?nen kiintyi uuteen kotiseutuunsa, niin eip? kest?nyt my?sk??n kauan, ennenkuin h?nkin voitti siell? paljon yst?vi?. Kun pit?j?n rouvat ker??ntyiv?t kahvikesteihins?, oli pikku Louise heid?n alituisena keskusteluaineenansa. He ihailivat ja ihmetteliv?t tuota vilkasta lasta, joka erosi kokonaan muista samanik?isist?ns?, mutta he p?ivitteliv?t my?s h?nen t?htens?, sill? ?idille h?n tuotti paljon huolta ja vaivaa. Vanhimmasta tytt?rest??n olisi ?iti tietenkin toivonut jo varhain hyv?? apulaista sek? taloudentoimissa ett? nuorempien siskojen hoidossa. Mutta kaikki sellainen, niinkuin sanottu, oli tyt?lle perin vastenmielist?. "Meid?n Lovisa se k?y unissaan kaiket p?iv?t," oli ?idill? tapana sanoa haaveilevasta tytt?rest??n, ja t?ydell? syyll?kin, sill? kun ?iti pani h?net puuroa h?mment?m??n, saattoi h?n vaipua niin kokonaan ajatuksiinsa, ett? h?n ?kki? heitti kauhan k?dest??n ja juoksi ulos ja vasta pihalla her?si unelmistaan ja muisti miss? ty?ss? h?n oli ollut. Tavallisesti se oli kuitenkin jo liian my?h?ist?, sill? vahinko oli enn?tt?nyt tapahtua ja puuro palaa pohjaan.

Yht? mahdoton tytt? oli my?s k?sit?iss?. V?h?v?li? neula pys?htyi kulussaan ja silm?t vilkkuivat esiliinan alle, jonne kirja tai kyn? ja paperi oli piiloitettu, eik? ompelu edistynyt v?h??k??n. Paljoa paremmin ei h?nelle ulkona ollessaankaan k?ynyt, kun h?nelle annettiin jokin teht?v?. Niinp? kerrankin oltuaan is?n kanssa verkkoja kokemassa ja kantaessaan kalakimppua kotiin, n?ki h?n kauniin perhosen lent?v?n tien vieress? ja l?ksi sen j?ljiss? juoksemaan huomaamatta lainkaan, ett? toinen kala toisensa j?lkeen tipahti taittuneesta vitsasta maahan. Raskaalta tuntui j?ljest?p?in, kun helteisen? kes?p?iv?n? oli pakko ker?t? karkulaiset mets?st? kokoon.

T?llaisista pikkuonnettomuuksista huolimatta oli Louise is?ns? suuri lemmikki, sill? t?m? iloitsi huomatessansa, kuinka helppo tytt?sen oli oppia ja kuinka herkk? ja vastaanottavainen h?nen mielens? oli kaikelle kauniille. Milloin ik?n? is?ll? oli aikaa, askaroitsi h?n tytt?rens? kanssa ja johti ja opetti h?nt?. Ja is?n soittaessa kanteleella omia sepitt?mi??n lauluja her?si tytt?sess?kin runoiluhalu, niinkuin k?y selville vanhan runon muotoon sepitetyst? p?tk?st?, joka lie kaikkein ensim?isi? tytt?sen sepustuksia:

Is?ni on oivallinen runomatti, runoniekka, runolaulujen latoja. Oisin miekin mielell?ni aina siin? ammatissa, jost' on Suomelle suloa, is?nmaalleni iloa, kun ei virheet virsiss?ni rumentaisi runoani, kun ajatus aivoissani virtoaisi viisahammin.

Samoilta ajoilta, tyt?n kymmenennelt? ik?vuodelta, lie my?s seuraava muistiinpantu s?e:

Jumala suojaa Suomea ja sen kansaa jaloa!

Pikku tytt? ihaili rajattomasti is??ns? ja toi h?nelle useasti runoyrityksi??n n?ht?v?ksi pyyt?en h?nt? korjaamaan niit? ja neuvomaan itse?ns?. Runoistaan h?n muuten oli kovin arka, eik? olisi suonut kenenk??n muun niit? n?kev?n, pahoittelipa joka kerta, kun is? luki niit? tuttaville tai kertoi heille tytt?sen toimista.

Mutta paitsi is??ns? oli pikku Louisella viel? toisiakin yst?vi? Suomussalmella, jotka kiinnittiv?t huomionsa h?nen lahjakkaisuuteensa ja ottivat h?net erityiseen hoivaansa, nimitt?in seurakunnan kappalainen Karl Adolf Lilius ja h?nen vaimonsa. Lilius oli tavattoman suosittu ja rakastettu paikkakunnalla yst?v?llisen ja n?yr?n luonteensa vuoksi ja h?nen vaikutuksensa pit?j?l?isiin oli varsin suuri. H?n, samoinkuin useimmat Pohjanmaan papit siihen aikaan oli harras her?nn?isyyden yst?v? ja h?nen aikanaan lis??ntyi her?nneiden joukko suuressa m??r?ss? paikkakunnalla ja uskonnollinen el?m? tuli hyvin virke?ksi. Samalla Lilius harrasti my?s kansan valistusta ja sai seurakuntalaisensa suosimaan lukukinkereit? siihen m??r??n, ett? osanotto niihin Suomussalmella h?nen aikanaan oli suurempi kuin monilla muilla paikkakunnilla.

Suomussalmen pappila oli eritt?in vieraanvarainen talo, ja seurael?m? siell? vilkasta ja hilpe??. Aspin perhe seurusteli ahkerasti pappilassa, varsinkin Asp itse, joka pit?j?ss? nautti suurta luottamusta, oli siell? hyvin suosittu sek? kelvollisen luonteensa ett? leikkis?n ja iloisen mielens? vuoksi. Eik? pastorin v?en suosio kohdistunut vain h?neen, vaan my?skin h?nen vilkkaaseen pikku tytt??ns?. He kiintyiv?t lapseen ehk? kahta hellemmin siksi, ett? he muutamia vuosia aikaisemmin olivat kadottaneet molemmat poikansa ja eliv?t nyt lapsettomina pappilassansa. Usein pikku Louise viipyi viikkokausia heid?n luonaan ja sai nauttia siell? opetusta ja el?? kuin oma lapsi ainakin hellien?vanhempien turvassa.

Kes?ll?, 1861 saapui rouva Liliuksen serkku, neiti Lisette Ingman pappilaan vieraisille pienen sisarentytt?rens?, Etta Favorinin kanssa, ja kun tytt?nen j?i pappilaan koko kes?ksi, otettiin Louise h?nen leikkitoveriksensa. N?m?t kuukaudet, jotka Louise sai viett?? paria vuotta vanhemman Etta Favorinin seurassa, muodostui onnellisimmaksi ajaksi h?nen lapsuudessansa. Sill? Suomussalmella ei ollut ainoatakaan h?nen ik?ist?ns? s??tyl?istytt??, ainoat h?nen leikkitoverinsa olivat lukkari Eerik Bisin kaksi tytt??, joista h?n kyll?kin piti, mutta toista oli sittenkin Etta, Kuusamon kirkkoherran tyt?r, "ensim?inen hieno tytt?", johon h?n tutustui, niinkuin h?n itse sanoi.

Pappilassa tyt?t viettiv?t vapaata ja iloista el?m?? juoksennellen mets?ss? ja uiden j?rvess?. Joskus tosin sattui, ett? rouva Lilius, joka oli toimelias ja puuhaava nainen, sanoi soimaten tyt?ille, kun he eiv?t mit??n tehneet: "Kutoisitte edes sukkaa jonkun tunnin p?iv?ss?", mutta siihen Louise vain arveli, ett? pitih?n sit? toki saada kes?ll? olla vapaa.

Louise, joka oli vain 8 vuoden vanha, h?mm?stytti usein vanhempaa toveriansa omituisilla puheillaan ja kysymyksill??n. Kerrankin heid?n uimaretkell? ollessaan kysyi h?n ?kki?: "Tahtoisitko sin? kuolla?" Ja usein h?n kesken leikki? ja parasta iloa k?vi vakavaksi ja purskahti itkuun, ja kun h?nelt? tiedusteltiin siihen syyt?, ei h?n itsek??n osannut sit? selitt??. Iltasin, syyskes?ll? h?n istui usein ikkunassa ja katseli t?hti?. Ja kun Etta kysyi, mit? h?n niist? n?ki, sanoi h?n koettavansa lukea niist? kohtaloansa.

Usein tytt?set k?viv?t my?s Louisen kotona, ?mm?n tehtaalla ja istuivat kosken partaalla kuunnellen sen kohinaa, joka oli Louiselle kovin rakasta. Ja heid?n istuessaan siin? saattoi Louise kysy?, kuuliko Ettakin kosken ik??nkuin laulavan ja kellojen soivan vedess?. Kosken yli johtavalla sillalla he usein my?s seisoivat katsellen pitk?t ajat sen vaahtoavia py?rteit?.

V?list? sattui, ett? Louise, joka oli hiukan pikkuviisas ja ennen aikaansa kehittynyt, nuhteli toveriansa t?m?n lapsellisuudesta ja tarkkaavaisuuden puutteesta. Niinp? kerrankin, kun Etta kirkosta tullessa valitti, ett? set? Liliuksen saarna oli ollut niin pitk? ja ik?v?, ett? h?nen tuli uni, oli Louise heti valmis sanomaan: "Se ei ole papin, vaan sinun syysi, kirkossa tulee tarkoin kuunnella eik? tuolla tavalla puhua saarnasta."

Mutta kaikesta huolimatta olivat tyt?t hyvin kiintyneet toisiinsa, viel?p? siihen m??r??n, ett? Louisen mustasukkainen luonne, mik? my?hemmin monasti puhkesi hyvinkin selv?sti esille, tuli jo jonkun kerran ilmi, h?n kun ei olisi suonut Etan v?litt?v?n kenest?k??n muusta kuin itsest??n.

Kes?n loputtua tytt?sten tiet erosivat, ei kuitenkaan kokonaan, sill? viel? vuosikausia my?hemmin vaihtoivat yst?vykset kirjeit? kesken??n. Ja monista Louisen my?hemmist? kirjeist? k?y ilmi, ett? t?m? kes?, jonka h?n oli viett?nyt Etan seurassa, alati pysyi h?nell? rakkaassa muistossa.

Siten varhaisimmat lapsuusvuodet Suomussalmella vieriv?t, kunnes vuosi 1864 toi t?rke?n muutoksen pikku Louisen el?m??n: ?iti vei h?net ja h?nen kahta vuotta nuoremman veljens?, Fredrikin Raaheen kouluun. Louise pantiin neiti Heikelin yksityiseen ruotsalaiseen tytt?kouluun ja h?n sai seurata koulun kummallakin osastolla, sek? ylemm?ll? ett? alemmalla, sill? lukuaineissa h?n oli suurempien tytt?jen tasalla, jota vastoin k?sit?iss? yht? harjaantumaton kuin alemman osaston oppilaat.

Tuo pieni 11-vuotias, kaukaa Pohjan perilt? tullut tytt? her?tti heti koulussa sek? opettajan ett? oppilaiden huomiota. H?n oli eritt?in suloinen lapsi, kasvot eiv?t suorastaan olleet kauniit, mutta tavattoman ilmeikk??t, silm?t kirkkaat kuin t?hdet ja tukka kiilt?v?n musta. Vartaloltaan h?n oli heikko ja hento ja mielelt??n tunteellinen ja herkk?. H?nen luonteensa pohjas?vel oli vakava ja uskonnollisuuteen taipuva ja usein h?n k?vi yksin uneksien. Mutta ajoittain h?n saattoi olla hyvinkin vilkas ja ylty? aivan poikamaisen vallattomaksi.

Vieraassa kaupungissa, kaukana kotoaan tytt?nen kotiutui varsin pian, sill? t??ll?kin, niinkuin kaikkialla muualla, h?n voitti hyvi? yst?vi?. Varsinkin kiintyi h?n hell?sti kirkkoherra Hohenthalin tytt?reen, Fannyyn, joka k?vi samaa koulua kuin h?nkin, ja t?lle yst?v?lleen h?n pysyi uskollisena kuolemaansa asti kirjoittaen h?nelle s??nn?llisesti, vaikkeiv?t tytt?set tavanneet en?? koskaan toisiaan Louisen erottua koulusta. Fanny, joka oli vuotta tai paria vanhempi, vaikutti varmaan suuresti Louisen kehitykseen, ja h?nen kotinsa Raahessa oli tytt?selle aina avoinna.

Monet olivat ne leikit ja puuhat, jotka alituisesti veiv?t yst?vykset yhteen, mutta etup??ss? meid?n harrastuksensa kohdistui "F?geln" nimiseen sanomalehteen, jota he yhdess? toimittivat. T?st? ensim?isest? lehdest? ei kuitenkaan olekaan numeroa en?? j?ljell?, sen sijaan on olemassa toinen "Laulaja" niminen, mutta silti ruotsinkielinen lehti, jonka ensim?isen numeron p?iv?m??r?, 1/1 1865 viittaa juuri mainittuun aikaan.

Raahessa Louisen runoiluhalu nyt varsinaisesti her?si, ja koulun ja toverien vaikutuksesta h?n alkoi kirjoittaa ruotsinkielell?. Niiss? viidess? "Laulajan" numerossa, jotka t?lt? ajalta ovat s?ilyneet ja joiden sis?lt? on yksinomaan runomittainen, l?yd?mme useita tytt?sen varhaisimpia ruotsinkielisi? runoja niiden ensim?isess? lapsellisessa ja vajanaisessa muodossa. My?hemmin, luultavasti v. 1870 h?n korjasi niit? ja kopioitsi ne yhdess? my?hempien runojen kanssa pieniin viel?kin s?il?ss? oleviin vihkosiin. Kahdesta on en?? vain hajanaisia lehti? olemassa, mutta kolmas, joka on t?ydellinen, on nimelt??n: "Sm? dikter. Till minne ?t fr?ken Sally T af Louise Asp. 10/11 1870." Louise Aspilta.)

Eritt?in siev? on Laulajan ensim?inen runo "Laulajas h?lsning" , joka my?hemm?ss? asussaan on saanut aivan uuden muodon, vaikka ajatus kummassakin on sama. Otamme t?h?n ainoastaan osan runosta, joka sis?lt?? kokonaista 11 s?keist??:

Jag kommer fr?n ett h?rligt land, d?r ingen sorger k?nner, d?r alla genom hj?rtats band f?rblifva goda v?nner.

Jag sv?fvar hit till jorden ner p? hvita l?tta vingar, fr?n s?ngens helga land till er en hj?rtlig h?lsning bringar.

Jag ?r en liten tanke blott fr?n stora tankars himmel, att irra h?r, det ?r min lott, i jordens kalla hvimmel.

F?rvillad ifr?n syskonring en liten irrton bara, jag jorden irra f?r omkring och alltid bortgl?md vara.

"Laulajan" lehdill? tapaamme my?skin runon "Lyckans engel" ensim?isess? lapsellisessa muodossaan, joka sittemmin korjattuna kuuluu n?in:

Ack, hur hastigt lyckans engel ilar, ej sitt r?tta hem han eger h?r! Nej, f?rst ofvan jordens sorg han hvilar, ty hans hemland ljusa himlen ?r.

Stundom dock i l?ga tiggarkojor har den blida engeln bosatt sig. Lossar d?r p? sm?rtans h?rda bojor delar sina h?fvor rundelig.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet