Read Ebook: Encyclopaedia Britannica 11th Edition Bréquigny Louis Georges Oudard Feudrix de to Bulgaria Volume 4 Part 3 by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 935 lines and 317009 words, and 19 pages

Stundom dock i l?ga tiggarkojor har den blida engeln bosatt sig. Lossar d?r p? sm?rtans h?rda bojor delar sina h?fvor rundelig.

Men uti de rikes stolta sinne och i furstars h?ga, granna slott, s?llan d?r bor lyckans engel inne, ofta samvetsoro, sm?rta blott.

Vill du stadigt efter lyckan str?fva, s?k dess hem f?rst ofvan jordens grus. D? omkring dig skall dess engel sv?fva, rika str?lar sprida himlens ljus.

T?m?n runon synkk?, puoleksi uskonnollinen s?vy osoittaa varsin suurta kypsyytt? niin nuoressa tyt?ss?. Mutta ettei se ole vain satunnainen mieliala, k?y ilmi useista muistakin samanaikuisista pikkurunoista. Niip? h?n esim. runossa "Tili Hilma" laulaa:

Men n?r ingen v?nners skara mer ditt hj?rta tr?sta kan, l?gg ditt hopp p? Herren bara. I all sorg s? hj?lper Han.

Uti Honom njut din lycka, Han oss unnar m?ngen fr?jd. D? skall jordens stormar rycka alldrig dig fr?n lyckans h?jd.

Niinkuin jo sanottu, tuli pikku Louise Raaheen kouluun syksyll? 1864 ja viipyi siell? seuraavaan kev??seen, jolloin h?n palasi j?lleen kotiinsa Suomussalmelle. Siten h?nen varsinainen koulunk?yntins? supistui vain kymmeneen kuukauteen. Tosin h?n er??ss? kirjeess??n Fanny Hohenthalille sanoo, ett? h?net "hyvin pian l?hetet??n Oulun tytt?kouluun", mutta t?m? aie raukesi varmaankin varojen puutteesta. Sen sijaan tytt?nen sai jatkaa lukujaan kotona, niinkuin h?n syyskuussa 1865 kirjoittaa Fannylle:

"T?nne on muuttanut uusi is?nn?itsij? Pietarsaaresta, Malm nimelt??n... H?nen tytt?rens?, Constance, opettaa meit?, Fredriki?, Betty? ja minua sek? nuorempaa velje?ns? ja se on kovin hauskaa."

Ja er??ss? my?hemm?ss? kirjeess??n Fannylle h?n kertoo tarkemmin koulunk?ynnist??n ja neiti Malmista:

"Meid?n opettajamme on kovin hyv? ja lapsekas, sill? h?n on viel? aivan nuori. H?n tahtoo, ett? olisimme oikein ahkeria ja ett? oppisimme paljon. H?n antaa meille lyhyit? l?ksyj?, mutta ne ovat hyvin osattavat. Ja koulutuntien loputtua, jos olemme olleet oikein kiltit, n?ytt?? h?n meille aina jotakin hauskaa, tai on meid?n kanssamme sokkosilla ja piilosilla tai leikkii nukeilla... Joskus me pukeudumme hauskoihin pukuihin ja leikimme sitten."

?mm?n rautatehdas, jonka palveluksessa Asp oli, oli toiminut paikkakunnalla jo useita vuosia, ja kun se v. 1863 joutui uudelle omistajalle, joka otti haltuunsa my?skin naapuripit?j?ss? sijaitsevan, ?mm?? viel? paljoa suuremman Kurimon tehtaan, kasvoi liike kasvamistaan ja tehdasta laajennettiin suuresti, jotta siell? ajoittain oli pari sataakin ty?miest? ty?ss?. ?mm?n ja Kurimon tehtaat sijaitsivat tosin useampien peninkulmien p??ss? toisistaan, mutta ne muodostivat sittenkin ik??nkuin yhteisen pienen yhteiskunnan, varsinkin kun niill? ajoittain oli yhteiset hoitajat ja toimimiehet. El?m? tehtailla oli hyvin vilkasta, ja is?nn?itsij?t eliv?t niin suurellisesti, ett? siit? osittain johtui tehtaiden vararikko ja lopullinen lakkauttaminenkin. V?h?isen k?sityksen el?m?st? tehtaalla ja itse seudusta saamme seuraavasta kirjeest? Fannylle :

"T??ll? on suuri koski ja kes?iltasin on ihanaa seisoa sillalla ja katsella sen mahtavia kuohuja ja py?rteit?. Ei koskaan t??ll? ole hiljaista, y?t p?iv?t koski kohisee. Sek? pyh?t ett? arjet, sek? p?ivin ett? ?isin on t??ll? liikett?. -- Ty?miesten ja johtajien talot sijaitsevat ?mm?kosken partaalla. Ei koko Raahen kaupungissa ole niin kaunista ja suurta rakennusta kuin se miss? me asumme."

Ja toisen kerran tytt?nen kirjoittaa:

"On y?, kaikki nukkuvat sike?ss? unessa, ja minun pit?? olla hiljaa, jotta en h?iritsisi muita. Me asumme yl?kerroksessa, kapteeni Malmin perhe alhaalla... On niin ihmeen hauskaa olla yksin, rauhassa p?iv?n melulta ja melskeelt?."

Ja sitten h?n lis??, kuvaten omaa olentoaan:

"Olen yht? typer?, kokematon ja lapsellinen kuin ennenkin, eik? minusta koskaan mahda tulla hienoa etel?n naista. Olen kuitenkin iloinen, jos voin s?ilytt?? syd?meni muuttumatta, jotta se ei vanhenisi minun mukanani, vaan pysyisi entisell??n, vailla ulkonaista loistoa ja hienoutta, mutta sen sijaan puhtaana ja sis?llisesti hienona."

Ehkei tytt?sen aina ollut niink??n helppo s?ilytt?? syd?nt?ns? "muuttumatta", sill? naapurit ja yst?v?t hemmoittelivat h?nt? yh? edelleen ja kehuivat kaikkea mit? h?n teki. "Melkein kaikki t??ll? Kiannalla ihailevat minua", kirjoittaa h?n Fannylle . "Minun t?ytyi l?hett?? uudet lauluni ja sanomalehteni St?hlbergeille, ja kaikki sanovat, ett? minun pit?isi p??st? korkeampaan kouluun ja oppia enemm?n, jotta minusta voisi tulla toinen Fredrika Bremer. Min? olen niin suuttunut tuohon nimeen," lis?? tytt? kuitenkin vaatimattomasti, "sill? h?n oli jalo nainen, mutta min? pysyn aina sin?, mik? olen, eik? minusta koskaan tule Fredrika Bremerin kaltaista."

Itsetietoisuutta ei tytt?selt? kuitenkaan, puuttunut, niin lapsellisen viattomalla tavalla kuin se ilmenikin. Mainittuaan ensin kirjeess??n Fannylle, miten kaikki kehuivat Betty?, nuorempaa sisarta taitavaksi k?sit?iss?, h?n kertoo is?n sanoneen, "ettei Lovisa v?lit? sellaisista t?ist?, vaan ainoastaan runoista ja romaaneista". Ja kun rouva Malmkin oli sen todentanut sanomalla: "Niin, Lovisan ajatukset, ne kiit?v?t korkeammalle", lis?? tytt? siihen omasta puolestansa: "Niin, ne kiit?v?tkin korkeammalle, se on totta. Ja siksi olen tullut siihen p??t?kseen, etten el? kauan, koska kuvailen mieless?ni aina tulevaisuuttani ihanana ja itse?ni suurena ja ihailtuna kirjailijattarena." Ja lopuksi h?n huudahtaa:

"Aina kun vain ehdin, sepit?n runoja, se on niin kovin hauskaa."

Ja runoja h?n sepittikin, siit? on kylliksi todisteita h?nen runovihoissansa. Vuodelta 1865 on olemassa kaikkiaan 14 runoa, enimm?kseen tilap??runoja, joissa kuitenkin useimmiten on sama vakava s?vy kuin varhemmin mainituissa.

Muista runoista, jotka tulkitsevat pienen 12- vuotiaan tytt?sen herkk?? sielunel?m??, on eritt?in soma runo "Vallgossen" , josta selv?sti puhkeaa esiin h?nen uskonnollinen mielens? ja herkk? luonnonrakkautensa. Paimenpoika kulkee iloisena ja tyytyv?isen? mets?ss? paimentaen karjaansa:

Och l?tt om hj?rtat, lugn och s?ll till skogen hurtigt vandrar, jag ilar ?fver dal och fj?ll och ingens lycka klandrar. -- -- -- Jag muntert sjunger visor sm? och boskapshjorden vallar, jag bl?ser uti hornet -- d? ett eko berget skallar.

Illalla paimen palaa taas kotiinsa ja kiitetty??n iloisin mielin Jumalaa h?n laskeutuu olkivuoteelleen lep??m??n ja n?kee unta viheri?ivist? metsist?.

T?m? runo kuvaa tavallaan pienen tytt?sen omaa el?m??. Huolettomana h?n viett?? p?iv?ns? luonnon helmassa laulellen laulujaan, ja kun ilta joutuu, k??ntyy h?nen mielens? Jumalan puoleen, kodin hurskas henki puhkeaa h?ness? esiin luonnollisena, hilpe?n? hartautena, mutta vaivuttuaan uneen palaavat ajatukset j?lleen p?iv?n iloihin ja riemuihin.

Paitsi runoja, jotka melkein kaikki ovat sovelletut tuttuihin s?veliin, sepitti tytt?nen my?s "kertomuksia ja satuja milloin ik?n? h?nell? oli aikaa", niinkuin h?n kertoo Fannylle. Alussa vuotta 1866 h?n alkoi toimittaa nuorempien sisarustensa iloksi sanomalehte?, jonka nimen? oli "Lahja. Julbockens ber?ttelser. G?fva". Toisen numeron takasivulle on merkitty, niinkuin painotuotteeseen ainakin, painopaikka ja aika sek? julkaisijan nimi: "?mm? bruk, d. 2 Mars 1866. Louise Asp." Lehte? ilmestyi ainakin 22 numeroa, jotka kaikki viel? ovat tallessa.

Kun kolmetoista numeroa oli ilmestynyt, oli pikku toimittaja varmaan v?synyt toimitusty?h?ns?, sill? siin? on "Loppusanat", joissa toimittaja ilmoittaa "Joulupukin lopettavan nyt yksinkertaiset kertomuksensa" ja toivoo ett? "joku toinen ensi vuonna ilahduttaisi lukijoita uudella lehdell? ja hauskemmilla kertomuksilla". Mutta t?st? huolimatta ilmestyy n:o 14 sek? seuraavat numerot aivan entisess? asussa. "Tervetuloa j?lleen" on sen ensim?isen kirjoituksen nimen?, jossa pieni toimittaja lausuu:

"Siin? toivossa, ett? pienet lukijat ottavat vastaan lehtens?, julkaisee Joulupukki edelleen 'Lahjansa' aina vuoden loppuun. Kuvia ei siin? tule olemaan, sill? Joulupukin sormet ovat liian karheat ja kohmettuneet, voidakseen n?ytt?? heille kaikkia niit? kuvia el?m?st?, jotka ovat piirretyt h?nen syd?meens?."

Suurin osa lehden sis?llyst? on suorasanaista, ja useimmat runot ovat samoja kuin "Laulajassa." Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta on lehden koko sis?llys l?htenyt pienen p??toimittajan k?dest?, ja kertomukset kuvaavat enimm?kseen "tositapauksia". Toiset n?ist? ovat hiukan moralisoivia, mutta enimm?kseen reippaasti kirjoitettuja ja ilmaisevat varsin rikasta mielikuvitusta, hyvi? luonnonhuomioita ja uskonnollista mielt?. "Den lilla skvallerbyttan" antaa hyv?n luonnekuvauksen molemmista sisaruksista, Louisesta ja Betyst?, mutta samalla siit? pilkist?? v?h?inen kateuden k?rki esiin, kun Betty? aina kehuttiin ahkeraksi ja j?rjestyst? harrastavaksi ja h?nt? itse??n moitittiin laiskaksi. Samaa aihetta tytt?nen on k?ytt?nyt er??ss? seminaarinaikuisessa aineessaan "Satu", jossa h?n muun muassa sanoo:

"Toivolan is?nn?ll? oli kaksi poikaa, Eero ja Paavo. Hyvin erilaisia olivat molemmat. Eero oli kummallinen poika, ei h?nt? kukaan ymm?rt?nyt. Moni luuli h?nt? v?h?n l?yh?p?iseksi. H?nen suurin ja ainoa ilonsa oli olla ulkona luonnossa, jossa h?n aina n?ki jotakin kummallista. Siell? puheli h?n olentojen kanssa, joita muut eiv?t koskaan n?hneet. Muiden kanssa ja muissa toimissa h?n ei mielell?ns? viihtynyt; senp? t?hden vanhemmat usein huoaten sanoivat: 'Mik? mahtaa tuosta Eero raukasta tulla? Ei h?nest? ole meille muuta kuin surua. Toista on, Jumalan kiitos, Paavon laita; h?nest? tulee vankka ty?mies, joka kunnialla el?tt?? itsens?.'"

Kertomuksessa "Skolkamraterna" pieni sanomalehdentoimittaja kuvailee yst?vyydensuhdettaan Fannyyn, ja sadussa "August och Verner" kertoo h?n kahdesta pojasta, jotka olivat hyvi? voimistelijoita ja tavattoman rohkeita ja uskaliaita, mutta samalla kovin pahankurisia. "Mutta mit? merkitsee rohkeus ja uljuus, jos ihminen on ilke??" p??tt?? pieni moralisti kertomuksensa.

Varsin humoristinen on kertomus "Julbockens ungdom" , kuvaus pienest? pojasta, joka ei tahtonut oppia lukemaan, vaan melusi ja ilveili, jotta h?n lopulta rangaistukseksi sai niin pitk?t korvat ja pitk?n nen?n, ett? h?nen t?ytyi joulupukkina kiert?? maailmaa koko ik?ns?. T?m?n kertomuksen "sens moral" sis?ltyy seuraaviin sanoihin: "Rakkaat lapset, olkaa kiltit ja opetelkaa lukemaan, jotta teid?n ei k?visi yht? huonosti kuin minun."

Paitsi sanomalehte??n kirjoitti tytt?nen t?n? aikana pari runoa, jotka osoittavat jo suurempaa kehityst? ja joista samalla k?y ilmi, mit? tulevaisuudentoiveita 13 -vuotias tytt? hautoi mieless??n. Runossa "En Fantasi" h?n toivoo kerran p??sev?ns? ulos maailmaan ja kehittyv?ns? runoilijaksi. Mutta toisessa "Mitt svikna hopp" puhkeaa my?s samalla ilmi ep?ilys omaan kykyyn. Kokonaisuutena j?lkim?inen runo on edellist? heikompi, sill? se on tavattoman pitk? ja vailla keskityst?, mutta seuraavat s?keist?t osoittavat toisaalta suurempaa syvyytt?:

Manne det ?r synd att t?nka eller ?nska sig hvad h?r f?f?ngt ?r att hoppas, v?nta? M?nne s?dant synd ock ?r? -- -- -- Skall jag s?ga hvad jag t?nkte, i min arma barnslighet, som mitt hj?rta njutning sk?nkte -- Jo! se h?r min hemlighet: -- -- -- Att bland fosterlandets store ock mitt ringa namn eng?ng ifr?n sl?kt till sl?kte fore -- sedan tystnad var min s?ng. -- -- -- nu jag hoppet sviket finner, tr?stl?s, hoppl?s st?r jag h?r. -- -- -- Mina dr?mmar far med vinden, sjunga ren -- sin afskedss?ng.

Yhden ainoan vuoden Louise opiskeli Constance Malmin johdolla, sill? syksyll? 1866 muutti Asp Sotkamoon, jossa h?nelle oli uskottu kunnallislautakunnan esimiehen toimi, ja h?n otti mukaansa vanhimman tytt?rens?, jonka oli m??r? hoitaa is?n taloutta kunnes muukin perhe my?hemmin talvella saattoi muuttaa sinne. Syyn? t?h?n muuttoon oli se, ettei Asp halunnut en?? ty?skennell? yhdess? kapteeni Malmin kanssa, joka oli aivan tottumaton tehtaan hoitoon ja sen vuoksi aiheutti siell? paljon sekaannusta ja ik?vyytt?. Olo Sotkamolla ei tullut kuitenkaan pitk?aikuiseksi, sill? kun tehtaiden is?nn?itsij?, patruuna Backman p??si asiasta perille, eroitti h?n Malmin toimesta ja sai Aspin palaamaan takaisin.

Sotkamoon oli Louise l?htenyt iloisella mielell?, sill? h?n oli toivonut p??sev?ns? Kajaaniin kouluun. T?m? toive raukeni kuitenkin ja hiukan haikealla mielell? h?n kirjoittaa Sotkamosta Fannylle:

"... Suurin iloni ja tulevaisuuden toiveeni, onneni, ja syd?meni hartain pyynt? on saada lukea, kirjoittaa, opiskella ja tehd? kaikkea sit?, mihin minulla on taipumusta ja halua. Mutta sellainen el?m? ei sovi k?yhille lapsille. Toista olisi, jos olisi rikas ja saisi oppia oikein paljon."

Sama alakuloinen s?vy pist?? my?s esiin h?nen jatkaessansa:

"Ei meill? ole pianoa. Is? rakastaa suuresti soittoa ja laulua ja h?nell? on erinomainen ??ni, mutta h?n sanoo, ett? rahoja t?t? nyky? tarvitaan muuhun kuin pianon ostoon. Monta kertaa h?n on sanonut, ettei minusta t??ll? kotona tule mit??n, koska en ole halukas taloudentoimiin enk? k?sit?ihin, mutta h?n ei voi l?hett?? minua mihink??n korkeampaan oppilaitokseen."

Tyt?n kouluttamisesta oli useinkin puhe perheen ja heid?n yst?viens? kesken, varsinkin is? olisi sit? halunnut, "jotta ei tyhj??n mene hyv?", niinkuin tytt? itse kertoo h?nen sanoneen. Ja rouva Lilius oli suositellut Jyv?skyl?n seminaaria, vaikkei sinne menosta tyt?n nuoruuden vuoksi viel? t?ydell? teolla voinut olla kysymyst?. Mutta Jyv?skyl? se sittenkin n?ilt? ajoilta asti v?ikkyi tytt?sen mieless? ihanana tulevaisuuden toivona, ja yh? uudestaan h?n kirjeiss??n Fannylle palaa t?h?n asiaan.

Niinp? h?n l?hes kolme vuotta my?hemmin kirjoittaa:

"En ole viel? kadottanut kaikkea toivoani Jyv?skyl?n suhteen. Rouva Lilius on vastik??n kahdessa eri kirjeess? sanonut is?lle, ett? h?nen v?ltt?m?tt? t?ytyy antaa minun l?hte? Jyv?skyl??n, tuohon kuuluisaan seminaariin. Ja jos el?n ja 'Jumala sen tahtoo' ja t?yt?n 18 vuotta, niin p??sen tuon tulevaisuudenunelmani perille; sill? se on ensim?inen maallinen p??m??r?, jonne olen pyrkinyt. Suurempia matkoja en uskalla edes ajatellakaan. Mutta kest?? viel? toista vuotta, ennenkuin olen 18 vuoden vanha"

Miten palava halu h?nell? oli p??st? ulos maailmaan, jossa h?nell? olisi tilaisuutta kehitty? ja kuinka ahtaalta el?m? kotona h?nest? tuntui, n?kyy seuraavasta kirjeotteesta, joka on kirjoitettu v?h?? ennen Sotkamosta l?ht??:

"Olen kuin lintu, joka ik?v?i pois h?kist??n kuullessaan toisten viritt?v?n riemulaulujaan ulkona ja n?hdess??n auringon paistavan taivaan laella ja puiden vihannoivan mets?ss?. Turhaan syd?n parka saa sykki?, turhaan koetan v??nt?? h?kin ovea auki. Oi, milloin ovi avautuu, jotta voisin riemuiten ja kevein siivin p??st? lent?m??n Famoksen korkeuksia kohti? Oi, ei koskaan!"

Sama ajatus ilmenee runossa "Jag l?ngtar bort" , vaikka se onkin kirjoitettu paljoa my?hemmin kuin yll? oleva kirje, vasta vuonna 1870; varsin selv?sti voi siin? my?s huomata ulkoa tulleita, kirjallisia vaikutteita. Pari s?keist?? mainitusta runosta saakoon t?ss? sijansa:

Jag l?ngtar bort, jag l?ngtar bort, fr?n denna dystra nejd. I dessa l?ga klyftor jag ej vinner ?ra, frejd. Mot sl?gt och v?nner st?r jag h?r i dagligt ?ppen fejd. Jag l?ngtar bort, jag l?ngtar bort, fr?n denna dystra nejd. -- -- -- Jag f?geln ?r -- jag f?geln ?r i burens st?ngsel ?n. Fr?n ok?nd v?rld, som f?nge f?rd, f?rutan hem och v?n. Ty ingen k?nner och f?rst?r den f?ngne f?gelen. Jag f?geln ?r -- jag f?geln ?r i burens st?ngsel ?n.

Till ?ppen v?rld, till ?ppen rymd jag l?ngtar svinga mig. Min framtid, fast af molnen skymd skall klar utveckla sig. Och under himlens fria hvalf jag sjunger gladelig. Till ?ppen v?rld, till rymden fri jag l?ngtar svinga mig.

Asp palasi tytt?rineen Sotkamosta helmi- tai maaliskuussa 1867 takaisin ?mm?n tehtaalle ja ryhtyi siell? j?lleen entiseen ty?h?ns? oleskellen aika ajoittain my?s Kurimon tehtaalla, jonka kirjanpito samoin oli h?nelle uskottu. Kerran kev?ttalvella h?n otti sinne Louisen mukanaan ja j?tti h?net kuudeksi viikoksi tehtaanhoitaja Str?mbergin luokse. Viikot kuluivat kuin lennossa tyt?lt?, sill? Kurimon tehtaalla oli paljon enemm?n nuorisoa ja iloista seuraa kuin Suomussalmella, joka, niinkuin h?n samana kev??n? kirjoitti Fannylle "on yht? k?yh? nuorista herroista kuin kaikesta muustakin. He eiv?t viihdy t??ll? Pohjolassa, ja ne harvat, joita t??ll? on, ovat kuin kuihtuneita, hoidotta j??neit? taimia."

Kurimon tehdas sijaitsi eritt?in luonnonihanalla paikalla, vuolas Kurimon koski kohisi korkeitten ranta?yr?itten lomassa ja sen molemmin puolin kohosivat lukuisat tehdasrakennukset sek? komea is?nn?itsij?in asuinrakennus. Pihamaata ymp?r?iv?t keh?ss? korkeat, juhlalliset kuuset aivankuin vahtisotilaat, ja pitk? koivukuja johti rantaan, josta tie kulki edelleen niemen nen?ss? olevaan puistoon, miss? ikivanhat puut tarjosivat viile?? varjoansa.

T??ll?, keitaalla keskell? er?maata, asui patruuna Backman ja h?nen lukuisa perheens? viett?en varsin suurellista el?m??. Tytt?rist?, joita oli kaikkiaan viisi, olivat vanhimmat yht?ik?isi? tai vanhempia kuin Louise, mutta t?m?, joka oli vaatimaton ja suoraluontoinen sek? kasvanut yksinkertaisessa kodissa, ei pit?nyt heist?, he kun h?nen mielest??n kohtelivat h?nt? ylenkatseellisesti "eiv?tk? osanneet muuta kuin juoruta ja valehdella." Sen sijaan h?n oli suuresti mieltynyt perheen vanhimpaan poikaan, Joel Backmaniin, joka oli aivan toisellainen kuin muut sisarukset, vaatimaton, jaloluontoinen ja hienotunteinen. Tosin nuorukainen oli Louisea kahdeksaa vuotta vanhempi, mutta tytt? oli tuntenut h?net aivan lapsesta saakka, ja oleskellut usein yhdess? h?nen kanssaan t?m?n ollessa konttoristina ?mm?n tehtaalla. T?n? kev??n? yst?vyys heid?n v?lill??n tuli entist??n lujemmaksi, ja er??ss? kirjeess??n Louise uskoo suurena salaisuutena rakkaalle Fannylleen: "Olen vihdoinkin rakastunut, vaikka olen aina vakuuttanut, etten koskaan voisi rakastaa."

T?m? ensim?inen rakkaus, jos sit? siksi edes voi sanoa, ei tullut kuitenkaan pitk?ik?iseksi, sill? kev?inen halla pani t?m?n kauniin oraan ennenkuin se ehti t?hk?p??lle.

Louisen ololla Kurimossa oli kuitenkin toinen vakavampikin tarkoitus kuin vain huvitteleminen. Yksi Backmanin neideist? ja kapteeni Malmin vanhin tyt?r pitiv?t koulua tehtaan ty?v?en lapsille, ja sek? Asp ett? patruuna Backman toivoivat, ett? Louise perustaisi samanlaisen koulun my?s ?mm?n tehtaalle. Louise ei uskaltanut kuitenkaan ryhty? niin suureen ty?h?n, varmaan h?nt? my?s peloitti ruveta opettamaan suomenkielell?, h?n kun itse oli saanut koko kouluopetuksensa ruotsiksi. Sen sijaan h?n perusti pienen kotikoulun, jossa oppilaina olivat h?nen nuorempi veljens? Jacke, h?nen kaksi pient? sisartaan sek? muutamia ruotsinmaalaisten ty?miesten lapsia, kaikkiaan noin 10 kappaletta. Opetus k?vi yksinomaan ruotsiksi ja oppiaineina oli sis?luku, kirjoitus, laskento sek? k?sity?t. Nelj? tuntia istuttiin kouluty?ss? ja sen j?lkeen nuori, 15:nnell? vuodella oleva opettajatar, seuraten Constance Malmin esimerkki?, leikki pienten oppilaittensa kanssa tai vei heid?t huviretkille, jolloin h?n jatkoi opetustaan ottaen esimerkkej? ymp?r?iv?st? luonnosta. Tuollaista retke? h?n kuvailee my?hemmin er??ss? seminaarinaikuisessa aineessaan, jonka nimen? on "Vesi". Eritt?in somasti nuori tytt? siin? kertoo, miten h?n sai tilaisuuden puhua vedest? soudellessaan pienten sisarustensa kanssa j?rvell? ja pikkusiskon kysyess? h?nelt?: "Mist? t?m? vesi on t?h?n j?rveen tullut?" ja heid?n sitten jatkaessaan matkaa jalkasin lehdikossa, jossa kirkkaat kastehelmet v?lkkyiv?t moniv?risiss? kukkasissa ja pikkusiskon j?lleen kysyess?: "Onko viime y?n? satanut, koska mets? on m?rk? ja lehdiss? on vesipisaria?" Tuo kuvaus ilmaisee yht? suuressa m??rin nuoren tyt?n runollista mielt? kuin h?nen kyky??n ymm?rt?? lasta ja her?tt?? h?nen mielenkiintoaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet