Read Ebook: Suuren hiljaisuuden miehiä Kokoelma Blaise Pascalin Ralph Waldo Emersonin Leo Tolstoin Maurice Maeterlinckin Johannes Müllerin ja Hans Larssonin suomennettuja mietekirjoitelmia johdantoineen ja selityksineen by Karilas Yrj Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 563 lines and 55370 words, and 12 pages

an ja t?ydellisemm?n tyydytyksen kuin j?rki. Ne, jotka kuvittelevat olevansa ?lykk?it?, ovat sanomattoman paljon tyytyv?isempi? itseens? kuin todella viisaat koskaan voivat olla. He katselevat mahtavin ilmein ihmist?. He v?ittelev?t rohkeasti ja itsetietoisesti, kun taas j?lkimm?iset lausuvat ajatuksensa pel?ten ja itse??n ep?illen. Ja heid?n el?m?niloinen ulkomuotonsa antaa heille usein kuulijoiden mieless? etusijan. Niin suuressa veroistensa tuomarien suosiossa ovat n?m? tekoviisaat. Kuvittelu ei voi tehd? hulluja viisaiksi, mutta se tekee heid?t onnellisiksi, p?invastoin kuin j?rki, joka tekee yst?v?ns? vain onnettomiksi. Edellinen peitt?? omansa kunnialla, j?lkimm?inen h?pe?ll?.

Mik? tuo mukanaan kuuluisuutta, mik? arvonantoa ja kunnioitusta henkil?llisyyksille, taideteoksille, laeille ja t?m?n maailman mahtaville, ellei juuri t?m? mielikuvituksen voima? Kaikista maailman rikkauksista ei ole mihink??n ilman sit?.

Ettek? esimerkiksi voisi v?itt??, ett? t?m? tuomari, jonka kunnioitettava vanhuus her?tt?? arvonantoa kaikessa kansassa, antaa puhtaan ja ylev?n j?rjen ohjata toimintaansa ja ett? h?n arvostelee asioita niiden todellisen luonnon mukaan takertumatta tyhj?np?iv?isiin sivuseikkoihin, jotka kirvelt?v?t vain heikkojen ihmisten mielikuvitusta? Katsokaa kuinka h?n k?y kirkkoon t?ynn? innokasta hartautta liitt?en j?rjen perusteellisuuteen rakkauden hehkun. H?n valmistautuu kuuntelemaan saarnaa esimerkiksikelpaavalla arvonannolla. Nyt astuu saarnaaja esiin. Mutta jos luonto on antanut saarnaajalle k?he?n ??nen ja naurettavann?k?iset kasvot, jotka parturi on huonosti ajanut, ja jos sattumalta h?nen kasvoihinsa on viel? j??nyt saippuaakin, niin, julistipa saarnamies kuinka suurta totuutta tahansa, ly?n vetoa, ett? tuomarimme vakavuus on mennytt?.

Jos maailman suurin ajattelija seisoisi oikein leve?ll? laudalla ja tiet?isi, ett? h?nen allaan on ammottava kuilu, veisi kuvittelu h?nest? voiton, vaikka h?nen j?rkens? saisikin h?net vakuutetuksi turvallisuudestaan. Eiv?tk? monet kykene kest?m??n edes ajatusta vaaran mahdollisuudesta kalpenematta ja tuskan hikeen tulematta.

Kukapa ei tiet?isi, ett? kissan tai rotan n?keminen, hiilen musertaminen tai sensellainen voi saattaa ihmisen j?rjilt??n? ??nen s?vy vaikuttaa viisaimpiinkin ja voi muuttaa puheen tai runon koko merkityksen.

Rakkaus ja viha muuttavat oikeuden muotoa. Edelt?k?sin hyvin palkattu asianajaja pit?? puolustamaansa asiaa paljon oikeutetumpana kuin muutoin. H?nen varmat eleens? asettavat h?net parempaan valoon tuomarien silmiss?, jotka antavat ulkon??n pett?? itsens?. Naurettava j?rki, joka antaa tuulen ajella itse??n joka taholle!

En tahdo kuvailla kaikkia mielikuvituksen seurauksia; silloin saisin kuvailla kaikki ihmisen teot, jotka ovat melkein j?rjest??n t?m?n kuvittelun sys?ysten alaisia. Sill? j?rjen on ollut pakko per?yty?, ja kaikkein viisainkin ottaa periaatteikseen ihmisten mielikuvituksen ylti?p?isesti joka paikkaan tuomia mielijohteita.

Itserakkauden ja inhimillisen min?n luontoon kuuluu olla rakastamatta ja ajattelematta muuta kuin omaa itse??n. Mutta mit? voi sille tehd?? Ei k?yne p?ins? est?? t?t? omaa itse?, jota se rakastaa, olemasta t?ynn? puutteita ja kurjuutta. Se tahtoo olla suuri ja se huomaa olevansa pieni. Se tahtoo olla onnellinen ja se n?kee olevansa onneton. Se tahtoo olla t?ydellinen ja se huomaa olevansa t?ynn? puutteellisuuksia. Se tahtoo olla ihmisten rakkauden ja kunnioituksen esine ja se n?kee, ett? sen viat her?tt?v?t vain heid?n kammoaan ja halveksimistaan. T?m? h?mmennys, johon me huomaamme joutuneemme, aiheuttaa meiss? ep?oikeutetuimman ja rikollisimman intohimon, mit? kuvitella voi. Sill? me nostatamme mieless?mme leppym?tt?m?n vihan t?t? totuutta kohtaan, joka antaa meille ojennuksia ja toteaa vikamme. Me tahdomme tuhota sen perinjuurin, mutta kun emme voi lannistaa sen olemusta, h?vit?mme sen mik?li voimme tietoisuudestamme ja toisten tietoisuudesta. Toisin sanoen, teemme kaiken voitavamme peitt??ksemme vikojamme sek? toisilta ett? itselt?mme emmek? voi k?rsi?, ett? niit? vedet??n n?ht?v?ksemme ja ett? niit? yleens? n?hd??n.

On ep?ilem?tt? ik?v? olla t?ynn? vikoja, mutta viel? murheellisempaa on, ett? on niit? t?ynn?ns? eik? tahdo tunnustaa niit? omiksensa, sill? siten viel? lis?t??n onnettomuutta tahallisella harhaluulolla. Emme tahdo, ett? toiset pett?v?t meit?, ja pid?mme kohtuuttomana, ett? he vaativat meilt? suurempaa arvonantoa, kuin he ansaitsevat. Mutta ei ole my?sk??n oikein, ett? me pet?mme heit? ja ett? tahdomme, ett? he kunnioittaisivat meit? enemm?n, kuin me ansaitsemme.

Siit? johtuu, ett? kun toiset eiv?t keksi meiss? muuta kuin niit? puutteita ja paheita, jotka meit? todellisuudessa vaivaavat, he eiv?t tietenk??n tee meille mit??n v??ryytt?, sill? eiv?th?n he ole niihin syyp?it?. He tekev?t meille vain hyv?n ty?n auttaessaan meit? etsiess?mme vapautusta pahasta, nimitt?in puutteitamme koskevasta tiet?m?tt?myydest?. Emme saa siis olla suutuksissamme heille siit?, ett? he tuntevat vikamme ja ett? he halveksivat meit?, milloin he ovat oikeassa ja tuntevat meid?t sellaisiksi, kuin olemme, ja ett? he halveksivat meit?, milloin me ansaitsemme halveksimista.

Sellaisia ovat ne tuntemukset, jotka viri?v?t tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta t?ynn? olevasta syd?mest?. Mutta mit? saatammekaan sanoa omasta syd?mest?mme, n?hdess?mme siell? aivan p?invastaisen taipumuksen? Sill? eik? olekin totta, ett? me vihaamme totuutta ja niit?, jotka meille sit? julistavat, ja ett? me pid?mme siit?, ett? he tulevat petetyiksi meid?n hyv?ksemme ja ett? me tahdomme heilt? aivan toisenlaista arvonantoa, kuin mihin me todellisuudessa olisimme oikeutetut?

Mainitsen esimerkin, joka saa minut kauhistumaan. Katolinen kirkko ei velvoita meit? ilmaisemaan rikkomuksiamme erotuksetta kaikille. Se sallii, ett? niit? pidet??n peitossa kaikilta muilta paitsi yhdelt?, jolle se k?skee paljastamaan syd?men syvyydet ja n?ytt?ytym??n oikeassa valossa. Maailmassa on vain t?m? yksi ainoa ihminen, jolle meid?n t?ytyy tunnustaa erehdyksemme ja jonka se velvoittaa ehdottomaan vaikenemiseen, niin ett? t?m? tietoisuus asuu h?ness? aivan kuin sit? ei olisi olemassakaan. Voiko ajatella mit??n sen armeliaampaa ja lauhkeampaa? Ja kuitenkin on ihmisen turmelus niin suuri, ett? h?n pit?? t?t?kin lakia lilan ankarana. Siin? on yksi niist? p??tekij?ist?, jotka ovat aiheuttaneet, ett? suuri osa Eurooppaa on noussut kapinaan t?t? kirkkoa vastaan.

Kuinka kohtuuton ja ymm?rt?m?t?n onkaan ihmissyd?n paheksuessaan sit?, ett? sille on asetettu velvoitus tehd? yhdelle henkil?lle se, mink? tavallaan olisimme velvolliset tekem??n kaikille ihmisille. Sill? onko oikein, ett? pet?mme heit??

On erilaisia asteita t?ss? totuuden kammossa, mutta voidaan sanoa, ett? sit? jossakin m??rin on jokaisessa, koska se on itserakkauden erottamaton osa. Se on sit? v??r?? hienotunteisuutta, joka pakottaa niit? ihmisi?, joiden velvollisuus on muistuttaa toisia, k?ytt?m??n niin monia kiertoteit? ja lievi? lausetapoja kuin suinkin, jotta eiv?t suinkaan loukkaisi heit?. Heid?n on pakko pienennell? vikojamme, olla puolustelevinaan niit? ja sekoittaa moitteisiin ylistyksi? ja vakuutteluja omasta kiintymyksest??n ja kunnioituksestaan. Kaikesta huolimatta on t?m? l??ke karvas itserakkaudelle, joka nauttii sit? niin v?h?n kuin mahdollista ja aina vastenmielisesti, usein viel? salaisella kiukulla niit? kohtaan, jotka sit? ojentavat.

Siit? johtuu, ett? jos toisilla on jotakin iloa rakkaudestamme, he v?ltt?v?t tekem?st? meille palvelusta, jonka tiet?v?t olevan meille vastenmielisen. He kohtelevat meit? niinkuin tahdomme itse?mme kohdeltavan: me vihaamme totuutta, he k?tkev?t sen meilt?; me tahdomme kuulla imarteluja, he imartelevat meit?; me kaipaamme tulla petetyksi ja meit? petet??n.

Silloin jokainen my?t?k?ymisen askel, joka vie meit? t?ss? maailmassa yl?sp?in, loitontaa meit? yh? enemm?n totuudesta, sill? eniten juuri pid?tt?ydyt??n haavoittamasta sit?, jonka kiintymys on meille hy?dyllisin ja vastenmielisyys vaarallisin. Kuka ruhtinas tahansa voi olla koko Euroopan pilkkana, ilman ett? h?n itse siit? mit??n tiet??. Se ei kummastuta minua yht??n. Totuuden sanominen on hy?dyllinen sille, josta se sanotaan, mutta mit? ep?edullisin niille, jotka sen sanovat, koska he joutuvat vihattaviksi. Ja ne, jotka el?v?t ruhtinaitten seurassa, rakastavat enemm?n omia etujaan kuin sen ruhtinaan etuja, jota he palvelevat, ja niinmuodoin he varovat suomasta h?nelle totuuden sanomisesta koituvaa etua, joka olisi heille itselleen vahingoksi.

T?m? onnettomuus on ep?ilem?tt? suurempi ja s??nn?llisempi ylh?is?n piireiss?, mutta eiv?t alemmatkaan kerrokset ole siit? vapaat, sill? jokaisesta on aina jonkin verran vieh?tt?v?? saada osakseen ihmisten rakkautta. N?in on ihmisel?m? vain ainaista harhan?ky?; t??ll? vain toinen toistaan petet??n ja imarrellaan. Ei kukaan puhu meist? l?sn?ollessamme niin kuin puhuu poissaollessamme. Yksimielisyys ihmisten kesken perustuu vain t?h?n keskin?iseen pett?miseen; ja harvat yst?vyyssuhteet kest?isiv?t, jos jokainen tiet?isi, mit? h?nen yst?v?ns? sanoo h?nest? silloin, kun h?n ei ole saapuvilla, vaikka h?n puhuu vilpitt?m?sti ja ilman kiihkoa.

Ihminen on siis vain pelkk?? teeskentely?, valhetta ja kerskuntaa sek? itse??n ett? toisia kohtaan. H?n ei tahdo kuulla totuutta; h?n v?ltt?? sanomasta sit? toisille. Ja kaikilla n?ill? oikeudelle ja j?rjelle niin vierailla taipumuksilla on luonnolliset juurensa h?nen syd?mess??n.

Kunnian suloisuus on niin suuri, ett? me tavoittelemme kaikenlaista, yksinp? kuolemaakin, vain sen takia, ett? toivomme sen tuottavan kunniaa.

Ylpeys painaa yht? paljon kuin kaikki k?rsimykset yhteens?. Se k?tkee ne, tai jos se paljastaa ne, ylv?stelee se niiden tuntemisesta. Se pit?? meit? vallassaan niin luonnonomaisesti keskell? k?rsimyksi?mme ja erehdyksi?mme, ett? me ilomielin kadotamme yksin el?m?mmekin, jotta siit? puhuttaisiin.

Turhamaisuus on niin syv?lle juurtunut ihmisen syd?meen, ett? sotamies, kuormarenki, laivankokki ja tavarankantajakin kerskuvat ja tahtovat saada ihailua osakseen. Ja ajattelijat tahtovat samaa. Ne, jotka sepitt?v?t kirjoituksia kunnianhimoa vastaan, tahtovat niitt?? kunniaa siit?, ett? ovat kirjoittaneet erinomaisesti; ne, jotka sen lukevat, tahtovat saada kunnian siit?, ett? ovat sen lukeneet; min?, joka kirjoitan t?m?n, tunnen ehk? samaa mielitekoa, samoin kuin ehk? ne, jotka t?m?n lukevat.

Ihminen on niin itseluuloinen, ett? h?n tahtoo olla koko maailman tuntema, viel?p? niiden ihmisten, jotka aloittavat el?m?ns? silloin, kun h?nt? ei en?? ole olemassa; ja h?n on niin turhamainen, ett? viiden tai kuuden h?nt? ymp?r?iv?n henkil?n kunnioitus ilahduttaa ja tyydytt?? h?nt?.

Uteliaisuus ei ole mit??n muuta kuin turhamaisuutta. Useimmiten tahdotaan tiet?? asioita vain siksi, ett? voitaisiin niist? puhua, ihmiset eiv?t varmaankaan matkustaisi maita ja meri? saadakseen vain itse iloa n?kem?st??n, ilman toivoa, ett? voivat siit? joskus kertoa toisille.

Ei kukaan etsi kunnianosoituksia kaupungeista, joiden kautta matkustaa, mutta heti kun on pakotettu oleskelemaan niiss? jonkun aikaa, tulee jo suuri huoli. Kuinka pitk? aika tarvitaan siihen? Aika, joka vastaa turhamaisuutemme ja kehnoutemme pysyv?isyytt?.

Jos Cleopatran nen? olisi ollut lyhyempi, olisi koko maailma toisenn?k?inen.

On ihmeellist?, ett? niin silminn?ht?v? seikka kuin maailman turhamaisuus voi olla niin v?h?n tunnettu, ett? voi her?tt?? kummastusta ja tuntua oudolta, kun sanotaan, ett? on typer?? etsi? kunniaa ja mahtavuutta.

Ihmisen heikkous.

H?nen tiet?misens? ep?varmuus.

Ihminen on olento, jonka tie kulkee luonnollisten erehdysten kautta, eik? h?n voi v?ltt?? niit? ilman jumalallista armoa. Ei mik??n voi ohjata h?nt? totuuteen; kaikki johtaa h?net harhaan. Molemmilta totuuden alkul?hteilt?, j?rjelt? ja aisteilta puuttuu rehellisyytt? ja ne pett?v?t vuorotellen toinen toistaan. Aistit viev?t j?rjen harhaan valheellisilla virvatulilla ja joutuvat vuorostaan j?rjen petett?viksi samaten kuin ne ovat j?rke? pett?neet. J?rki antaa vahingon kiert??. Sielun intohimot h?mment?v?t aisteja ja eksytt?v?t niit? valheellisiin havaintoihin. Siten valhettelevat ja pett?v?t ne toisiaan kilpaa.

Minua h?mm?stytt?? eniten juuri havainto, ettei koko maailma ole h?mm?stynyt heikkouttaan. Kaikki ovat vakavissa puuhissa ja seuraavat omia mielijohteitaan, ei siksi, ett? se on luonnollista ja ett? niin on tapana tehd?, vaan ik??nkuin tiet?isiv?t kaikki varmasti, mik? on oikein ja kohtuullista. Jokainen huomaa lakkaamatta pettyneens? ja uskoo hullunkurisella n?yryydell? sen syyksi kovan onnensa, eik? ymm?rryksen puutetta, jonka omistamisesta h?n alati ylv?stelee. Mutta onhan hyv?, ett? on t??ll? maailmassa paljon sellaisia ihmisi?, jotka eiv?t ole pyrrhonismin kannattajia t?m?n suunnan itsens? tuottaman kunnian vuoksi, sill? siit? huomaamme, kuinka mukautuvainen ihminen on mit? mahdottomimpiin mielipiteisiin, kun h?n on taipuvainen uskottelemaan itselleen, ettei h?n ole luonnostaan ja v?ltt?m?tt? heikko, vaan ett? h?n p?invastoin on luonnostaan viisas.

Aikaisemmat vaikutelmat eiv?t yksin kykene viem??n meit? harhaan; uutuuden vieh?tyksell? on sama voima. Siit? juontuvat kaikki riitaisuudet ihmisten kesken. He syytt?v?t toisiaan joko seuratessaan v??ri? lapsuuden vaikutelmia tai umpim?hk??n juostessaan uusien j?ljess?. Kuka noudattaa oikeata keskitiet?? Astukoon h?n esiin ja osoittakoon niin tekev?ns?. Ei ole ainoatakaan periaatetta, olipa se kuinka luonnonomainen tahansa ja l?ht?isin vaikka kaikkein aikaisimmasta lapsuudesta, jonka ei voisi sanoa kulkevan v??r?n k?sityksen merkeiss?, olemmepa sen sitten omaksuneet opetuksen tai oman kokemuksen avulla. Koska, sanotaan, te olette uskoneet hamasta lapsuudesta, ett? jokin arkku on tyhj? siksi, ett? te ette n?e sen sis?lt?v?n mit??n, niin uskotte, ett? on olemassa tyhjyytt?; mutta se on aistienne harhakuva, jota tottumuksen voima vahvistaa, ja tieteen on siis oikaistava se. Toiset taas sanovat: Koska teille on sanottu koulussa, ettei tyhj?? tilaa ole olemassa, on teid?n terve arvostelukykynne turmeltu, sill? luonnostaan k?sititte asian oikein ennenkuin vastaanotitte t?m?n v??r?n vaikutelman, jonka nyt saamme korjata palaamalla takaisin teid?n alkuper?iseen luontoonne. Kuka on t?ss? syyp?? petokseen? Aistitko vai opetus?

Meill? on toinenkin eksytysten alkul?hde, nimitt?in sairaudet. Ne turmelevat arvostelukykymme ja aistimme. Ja koska vakavat sairaudet muuttavat niit? tuntuvasti, on hyvin luultavaa, ett? liev?tkin sairaudet aiheuttavat suhteellisesti yht? suuren vaikutuksen.

Oma harrastuksemme on viel? oivallisempi ase, sill? se sokaisee miellytt?v?ll? tavalla j?rjen n?k?kyvyn. Maailman tasapuolisimmankaan ihmisen ei sallita olla tuomarina omassa asiassaan. Tied?n henkil?it?, jotka pel?ten joutuvansa puolueellisuuteen itse??n kohtaan, ovat vastapainoa etsiess??n tulleet maailman ep?oikeudenmukaisimmiksi ihmisiksi. Luotettavin keino, jolla voisimme menett?? t?ysin oikean asian, olisi se, ett? panisimme jonkun l?heisist? sukulaisistamme puolustamaan asiaamme. Oikeus ja totuus ovat kaksi niin hienoa k?rke?, ettemme tylsill? aseillamme voi niit? satuttaa. Jos aseemme kohtaavat sellaisen k?rjen, katkaisevat ne sen ja koskettavat sit? kaikkialta muualta kuin oikeasta kohdasta.

Maailman parhaimman miehen sielu ei ole niin riippumaton, ett? h?n voisi olla h?iriintym?tt? mit?tt?m?st? melusta, joka kuuluu h?nen l?himm?st? ymp?rist?st??n. Ei tarvita kanuunanlaukausta keskeytt?m??n h?nen ajatuksenjuoksuaan. Siihen riitt?? tuuliviirin tai vintturin narahdus. ?lk?? ihmetelk?, kun h?nen ajatuksensa eiv?t t?ll? haavaa ole kyllin selke?t. K?rp?nen surisee h?nen korvansa juuressa. Se riitt?? tekem??n h?net kykenem?tt?m?ksi antamaan hyvi? neuvoja. Jos tahdotte, ett? h?n osuu oikeaan, niin ajakaa pois tuo el?in, joka pit?? h?nen j?rke??n lamassa ja sumentaa tuota voimakasta ?ly?, joka hallitsee kaupunkeja ja kuningaskuntia! Kuinka naurettava jumaltenkaltainen olento!

Kuinka vaikea onkaan antaa mit??n asiaa toisen ratkaistavaksi horjuttamatta h?nen arvosteluaan tavalla, jolla me asian h?nelle esit?mme. Jos sanon: Minun mielest?ni t?m? on kaunista, minun mielest?ni t?m? on ep?selv?? tai jotain muuta sellaista, kiinnit?n h?nen mielikuvituksensa heti t?h?n arvosteluun tai yllyt?n h?nt? sanomaan vastaan. On parempi olla sanomatta mit??n, sill? silloin arvostelee toinen omien ajatustensa mukaan, toisin sanoen, sen mukaan, mit? h?n sill? hetkell? on, ja sen mukaan kuin aivan toiset asianhaarat m??r??v?t kuin ne, joita on itse ajatellut. Silloin ainakaan ei ole koetettu mill??n tavoin h?nen arvosteluunsa vaikuttaa, mik?li vaikenemisella ei t?ss? my?skin ole merkityst?, mik? seikka riippuu tavasta ja tulkinnasta, jonka h?n mielentilansa mukaan vaikenemiselle tahtoo antaa, tai siit?, arvaako h?n eleet ja kasvonilmeet tai ??nens?vyn, tai onko h?n kasvonilmeitten tuntija. Niin vaikea on olla saattamatta pois arvostelua luonnolliselta tolaltaan tai pikemminkin, niin vaikea on pysy? lujana ja j?rkkym?tt?m?n? mielipiteess??n.

T?rkein asia el?m?ss? on toimialan valitseminen. Sattumalla on siin? suuri m??r??misvalta. Tottumus tekee ihmiset muurariksi, sotilaaksi ja puusep?ksi. H?n on erinomainen puusepp?, sanotaan, ja sotilaista puhuttaessa: Kuinka suuria h?lm?j? he ovat! Toiset taas p?invastoin sanovat; Ei mik??n ole uljaampaa kuin sodank?ynti; kaikki muut ihmiset ovat pelkureita. Valintaan vaikuttaa se, kuuleeko lapsena kiitett?v?n vai moitittavan joitakin ammatteja, sill? luonnollisesti rakastetaan sit?, mit? pidet??n hyv?n?, ja vihataan sit?, mik? leimataan huonoksi. N?it? asioita koskevat sanat j?tt?v?t vaikutelmia mieleemme, mutta erehdymme suuresti, kun niiden mukaan menettelemme. Niin suuri on totunnaisuuden voima, ett? niist?, jotka luonto on tehnyt vain ihmisiksi, tehd??n kaikenlaisten ammattien harjoittajia. Toisilla seuduilla ovat kaikki j?rjest??n muurareita, toisilla kaikki sotilaita, ja niin edesp?in. T?llainen yksitoikkoisuus ei voi perustua luonnon j?rjestykseen. Olosuhteet ne ovat t?m?n aikaansaaneet, sill? ne orjuuttavat luontoa. Mutta joskus voittaa luonto ja ohjaa ihmisen t?m?n synnynn?isten lahjojen alalle kaikista olosuhteista huolimatta, olivatpa ne sitten hyvi? tai huonoja.

Me emme koskaan el? nykyhetkess?. Me rienn?mme tulevaisuutta kohti, ik??nkuin saapuisi se liian vitkallisesti, ik??nkuin tahtoisimme jouduttaa sen kulkua. Tai kutsumme me takaisin menneisyyden pys?ytt??ksemme sen, ik??nkuin se olisi liian joutuisa. Olemme niin ymm?rt?m?tt?mi?, ett? harhailemme ajanjaksoissa, jotka eiv?t kuulu meille, emmek? ajattele yksinomaan sit? pistett?, joka todella kuuluu meille. Ja niin turhamaisia olemme, ett? uneksimme sit?, mit? ei ole en?? olemassa, ja p??st?mme huomaamattamme karkuun sen ainoan, joka on l?sn?! Nykyhetki on s??nn?llisesti meid?n loukkauskivemme. Me k?tkemme sen n?kyvist?mme, koska se tuottaa meille tuskaa; ja jos se meit? miellytt??, suremme me n?hdess?mme sen loittonevan. Me yrit?mme tehd? sen siedett?v?ksi tulevaisuuden avulla ja me aiomme j?rjestell? asioita, jotka eiv?t viel? ole vallassamme, sellainen ajankohta silm?m??r?n?mme, jonne p??semisest? meill? ei ole mit??n takeita.

Jokainen, joka tutkii ajatuksiaan, huomaa aina askaroitsevansa menneess? ja tulevassa ajassa. Emme ajattele juuri ollenkaan nykyisyytt? ja jos ajattelemmekin, niin teemme sen vain valmistaaksemme tulevaisuutta. Nykyisyys ei ole koskaan meid?n tarkoituksenamme: menneisyys ja nykyisyys ovat meid?n keinojamme, tulevaisuus yksin on meid?n tarkoituksemme. Siten me emme el? koskaan, vaan ainoastaan toivomme el?v?mme, ja lakkaamatta valmistellessamme onnelliseksi tuloamme, menet?mme ainiaaksi onnellisena olon mahdollisuudet.

Mielikuvituksemme liioittelee niin suuresti nykyhetken merkityst?, kiinnitt?ess??n siihen alinomaiset mietteens? ja pienent?? siihen m??r??n i?isyyden arvoa kun se on suuntaamatta siihen mietteit??n, ett? me teemme i?isyydest? olemattomuuden ja olemattomuudesta i?isyyden. Ja kaikella t?ll? on niin elinvoimaiset juuret meiss?, ettei kaikki meid?n j?rkemme pysty meit? siit? varjelemaan.

Cromwell oli h?vitt?m?isill??n koko kristikunnan: kuninkaallinen perhe oli sy?sty vallasta ja h?nen oman perheens? mahti ikip?iviksi taattu. Mutta esteeksi tuli pieni hiekanjyv?nen, joka asettui h?nen virtsa tiehyeeseens?. Yksinp? Roomakin oli alkanut vavista h?nen t?htens?; mutta tuli sitten tuo pieni hiekanjyv?nen, h?n kuoli, h?nen perheens? suistui, rauha palasi kaikkialle ja kuningas asetettiin j?lleen valtaan.

Tahto on uskon t?rkein elin. Ei siksi, ett? se muodostaisi uskon, vaan siksi, ett? asioiden oikeus tai v??ryys riippuu siit?, milt? taholta niit? katsotaan. Tahto, jota miellytt?? enemm?n toinen katsantokanta kuin toinen, ei salli ajatuksen tarkastella niit? asioiden hyvi? puolia, joita se itse ei halua katsoa; siten ajatus kulkien yht? rintaa tahdon kanssa, pys?htyy katsomaan vain sit? puolta asiasta, joka tahtoa miellytt??, ja arvostelee vain sen perusteella, mit? se t?ll?in n?kee.

Mielikuvitus suurentaa pienet seikat, niin ett? ne lopulta t?ytt?v?t meid?n sielumme ilmi?m?isell? kunnioituksella, ja uhkarohkealla ylimielisyydell? se pienent?? suuret seikat, niin ett? ne noudattavat samoja mittasuhteita kuin h?n itse. Samoin tekee h?n puhuessaan Jumalasta.

Kaikki ihmisten hankkeet tarkoittavat omaisuuden kokoamista; mutta he eiv?t voi kuitenkaan koskaan osoittaa, ett? he pit?v?t sit? hallussaan mink??n oikeuden nojalla, sill? he omistavat tavaransa vain mielikuvituksessaan eik? heill? ole mit??n mahtia pit?? niit? varmasti hallussaan. Samoin on tietommekin laita, sill? sairaus voi riist?? sen meilt?.

Jos me joka y? n?kisimme unissa saman asian, vaikuttaisi se meihin samaten kuin esineet, joita joka p?iv? n?emme ymp?rill?mme. Ja jos joku k?sity?l?inen olisi varma saavansa joka y? kaksitoista tuntia l?peens? n?hd? sellaista unta, ett? h?n on kuningas, olisi h?n luullakseni yht? onnellinen kuin kuningas, joka samaan aikaan n?kisi unta, ett? h?n on k?sity?l?inen. Jos me n?kisimme joka y? sellaista unta, ett? olemme vihollisten vainoamia ja jos tuskaatuottavat aaveet ahdistaisivat meit? p?ivisin erilaisissa askareissa tai matkalla ollessamme, k?rsisimme unesta melkein yht? paljon kuin todellisuudesta, ja varoisimme vaipumasta uneen samoin kuin varoisimme her??mist? silloin, kun todellisuus tarjoaa meille vain kurjuutta. N?m? unet tuottaisivat todellakin melkein yht? suuria k?rsimyksi? kuin todellisuus. Mutta koska unet ovat kaikki erilaisia ja vaihtuvat, liikuttaa meit? se, mit? niiss? n?emme, paljon v?hemm?n kuin se, mit? n?emme valveilla jatkuvaisuuden vaikutuksesta, joka ei kuitenkaan sek??n ole niin yht?mittaista ja samantapaista, ettei se joskus muuttuisi. N?m? muutokset eiv?t tapahdu erikoisen nopeasti muulloin kuin muutamissa harvinaisissa tapauksissa, kuten esimerkiksi matkoilla, jolloin sanotaankin: minusta tuntuu, ett? n?en unta. El?m? on uni, tosin v?hemm?n h?ilyv?inen.

Me edellyt?mme, ett? kaikki ihmiset k?sitt?v?t ja tuntevat samalla tapaa. Mutta t?llainen edellytt?minen on sangen mielivaltaista, sill? meill? ei ole siihen mit??n todisteita. N?en kyll?, ett? k?ytet??n samoja sanoja samoista asioista ja ett? joka kerta kun kaksi ihmist? n?kee kappaleen muuttavan paikkaa, he kumpikin ilmaisevat havaintonsa t?st? esineest? samalla sanalla sanoen kumpainenkin, ett? se on liikkunut. Ja t?m?n ilmaisumuodon yht?l?isyyden nojalla tehd??n varma johtop??t?s mielteiden yhdenmukaisuudesta. Mutta johtop??t?s ei ole ehdottomasti sitova eik? lopullisesti todistettu, vaikka siin? on paljon sellaista, joka oikeuttaa panemaan merkille rinnakkaisilmi?it?, koska tiedet??n, ett? usein voidaan tehd? sama johtop??t?s erilaisista olettamuksista.

Kun me n?emme saman seurauksen aina johtuvan samasta syyst?, p??t?mme, ett? edess?mme on luonnonlaki samoin kuin siin?, ett? p?iv? valkenee taas huomenna jne. Mutta usein luonto tekee meille tepposet, kun se ei alistu omiin lakeihinsa.

Tiet?misemme muodostaa kaksi ??rimm?isyytt?, jotka koskettavat toisiaan. Ensimm?inen on puhdas luontainen tiet?m?tt?myys, jota kaikki ihmiset edustavat syntyess??n. Toinen ??rimm?isyys on se, johon tulevat suuret henget, kun he l?pik?yty??n kaiken sen, mit? ihmiset voivat tiet??, huomaavat, etteiv?t tied? mit??n ja kohtaavat saman tiet?m?tt?myyden, josta he ovat l?ht?isin. Mutta t?m? on oppinutta tiet?m?tt?myytt?, joka tuntee itsens?. Ne taas, jotka ovat l?hteneet luontaisesta tiet?m?tt?myydest? saavuttamatta t?t? toista ??rimm?isyytt?, ovat saaneet jonkun verran itsekyll?isen tiedon alkeita ja ovat olevinaan viisaita.

N?m? juuri ne j?rkytt?v?t maailmaa ja n?kev?t kaikki huonommassa valossa kuin nuo toiset. Joukko ja sen ?lyniekat m??r??v?t s??nn?llisesti maailman tapahtumien kulun; n?m? ne halveksivat kaikkea ja joutuvat itse halveksittaviksi.

RALPH WALDO EMERSON.

Itsen?inen ihminen ei tarvitse toisen ihmisen apua eik? tukea >>Voimakas mies on voimakkain seisoessaan yksin>>. Mutta vallan yksin?inen ja itsen?inen ihminen ei tarvitsekaan mit??n. Ihminen voi osoittaa ja toteuttaa itsen?isyytt??n parhaiten suhteessaan toisiin. Ja ihmisten v?liset kosketukset ovat sellaisia, ett? ep?itsen?isyys ja v??rink?sitetty itsen?isyys, jota vastaan el?m?ss? t?rm??mme, her?tt?? jalostetun itsen?isyyden kaipuuta. Kuitenkin vasta silloin, kun itsen?inen, olemustamme voimakkaasti koskettava mies sanoo meille: >>luota itseesi>>, alkavat sis?ss?mme harpunkielet soida ja s?est?? tekojamme. Emersonin sanoilla on t?llainen vaikutus.

Olet kulkenut rauhassa tiet?si, mutta nyt sin? yht'?kki? kohtaat t?m?n kirkkaan hiljaisuuden miehen. Pys?hdyt kohdatessasi h?net. Her?? kysymyksi?. Oletko ollut niin itsen?inen kuin olisit voinut olla? Oletko luottanut sis?ss?si omalla erikoisella tavalla kumpuaviin el?m?n l?hteisiin? Oletko laisinkaan ymm?rt?nyt luonnon kauneutta ja syv?llisyytt?? Oletko sit? omalla uudella tavallasi ymm?rt?nyt? Oletko ollut rohkea ja onko sinulla ollut siihen sis?isi? valtuuksia?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet