Read Ebook: Suuren hiljaisuuden miehiä Kokoelma Blaise Pascalin Ralph Waldo Emersonin Leo Tolstoin Maurice Maeterlinckin Johannes Müllerin ja Hans Larssonin suomennettuja mietekirjoitelmia johdantoineen ja selityksineen by Karilas Yrj Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 563 lines and 55370 words, and 12 pages

Olet kulkenut rauhassa tiet?si, mutta nyt sin? yht'?kki? kohtaat t?m?n kirkkaan hiljaisuuden miehen. Pys?hdyt kohdatessasi h?net. Her?? kysymyksi?. Oletko ollut niin itsen?inen kuin olisit voinut olla? Oletko luottanut sis?ss?si omalla erikoisella tavalla kumpuaviin el?m?n l?hteisiin? Oletko laisinkaan ymm?rt?nyt luonnon kauneutta ja syv?llisyytt?? Oletko sit? omalla uudella tavallasi ymm?rt?nyt? Oletko ollut rohkea ja onko sinulla ollut siihen sis?isi? valtuuksia?

Itsen?isyyskysymys on p?iv?j?rjestyksess? vain nimellisesti, ellei se ole my?skin yksil?iden p?iv?j?rjestyksess?. Itsen?isyysaate ei ole voittoisa, elleiv?t itsetietoiset, vapaat ja jalot yksil?t ole sit? kannattamassa ja kehitt?m?ss?. Henkil?, joka nojautuu vieraisiin tekij?ihin, omiin kehittym?tt?miin, jonkun toisen yksityisen, omaisten, puolueen, suuren joukon, kenen tahansa tai ei kenenk??n mielipiteisiin, tapoihin ja tekoihin el?ytym?tt? niihin mieskohtaisesti, joka tuskan hiki otsalla huolehtii siit?, mit? toiset h?nest? ajattelevat ja oven takana kuuntelee, mit? toiset h?nest? sanovat, joka karttaa tehd? tai sanoa itselleen mit??n ep?edullista ja joka pelk?? j?tt?neens? tekem?tt? jotakin valitellen sit?, ettei ole voinut tiet?? kaikkia toisten ajatuksia, ei ole itsen?inen ihminen.

Emerson, seestyneen ajatuksen ja miehekk??n ihanteellisuuden mies opettaa sinua luottamaan itseesi ja kehitt?m??n itsen?isyytt?si.

H?n ei viivyt? kohdatessaan sinut. H?ness? ei piile mit??n vaaraa olemuksellesi, kuten yst?v?ss?, joka tyrkytt?? sinulle mielipiteit??n ja koettaa taivuttaa sinut mukaansa. P?invastoin h?n jouduttaa kulkuasi ja tekee sen tehokkaammaksi ilman ett? sinun tarvitsee j??d? mink??nlaiseen kiitollisuuden velkaan h?nelle. Tunnet vapautusta, ja henkesi p??see ahdistuksesta. Kohoat ja lenn?t eteenp?in linnun lailla. Kallisarvoinen sis?inen kutsumus velvoittaa sinua liikuttamaan siipi?.

>>Luota itseesi>>, sanoo h?n lyhyesti ja selv?sti jokaiselle vastaantulijalle. Kaikki muu on sen toistamista ja selitt?mist?. Tavallisia jokap?iv?isi? sanoja, mutta vasta h?nen k?ytt?min??n ne tuntuvat uusilta ja ihmeellisilt?.

Ensin l?hdet h?nen kanssaan aarniomets??n katsomaan luonnon suurten korpien n?kyj?. H?n osoittaa sinulle kastehelmi? sammalessa ja valkoisia talvikkeja ikivihreiden kuusien alla. >>Mets?n himme? valo>>, opettaa t?m? mets?nk?vij?, >>muistuttaa alati kest?v?? aamua ja vaikuttaa innostavasti ja virvoittavasti. T?m?n paikan lumous, jota jo ikimuistoisista ajoista on ylistetty, kietoo meid?t. M?ntyjen, kuusien ja tammien rungot s?ihkyv?t kuin rauta avartuneiden silmiemme edess?. Vaiteliaat puut alkavat kutsua meit? ja kehoittavat meit? el?m??n kanssaan ja j?tt?m??n taakseen juhlallisiksi leimattuja mit?tt?myyksi? t?ynn? olevan el?m?n. Mit??n historiaa, kirkkoa tai valtiota ei ole kiinnitetty Jumalan taivaalle eik? kuolemattomaan vuoteen. Kuinka helppoa on t??ll? samota eteenp?in kohti avautuvia maisemia, nopeasti toinen toistaan seuraavien uusien n?k?alojen ja ajatusten virratessa mieleen, kunnes sielt? v?hitellen on ty?nnetty pois muistelmat kodista ja koko muisti on nykyhetken mahdin poispyyhk?isem?, jonka j?lkeen kuljemme luonnon riemusaaton etunen?ss?.>> Eik? tunnu kuin olisi kotisi, pyh?tt?si t??ll? puiden keskess?? Ja syv?ll? on luonnon kaipuu olemuksessamme. >>Mit? vesi on janolle, sit? on kallio ja multainen maa silmillemme, k?sillemme ja jaloillemme>>, sanoo saattajamme.

Sitten h?n vie meid?t vuorelle. Kuta korkeammalle t?m? vuorelaishenki johdattaa meid?t, sit? laajemmaksi avartuu n?k?piiri ymp?rill?mme ja me n?emme yh? suurempia maailmankaikkeuden renkaita. >>Silm? on ensimm?inen keh?>>, h?n sanoo, >>taivaanranta, jonka se muodostaa, on toinen; ja kautta koko luonnon toistuu t?m? peruskuvio lakkaamatta. Se on maailman salakirjoituksen korkein tunnusmerkki. Pyh? Augustinus kuvasi Jumalan olemuksen keh?ksi, jonka keskipiste on kaikkialla ja jonka ymp?rysmittaa ei ole miss??n.>> Ja h?n jatkaa uuden mielijohteen vallassa: >>Ihmeellisint? jokaisessa n?k?alassa on se kohta, jossa maa ja taivas koskettavat toisiaan, ja sen me n?emme l?hikukkulalta yht? hyvin kuin Alleghany-vuorten huipulta.>>

T?ss? mielenvireess? laskeudumme vuorelta ja l?hestymme ??rett?mien valtamerien rantaa kokeaksemme maailmankaikkeuden iloa ja n?hd?ksemme luoteessa ja vuoksessa suuren vastakkaisuuksien lain. >>Aina siit? l?htien kun olin poika>>, kertoo t?m? ihmisten ilmoille saapunut saarenasukas, >>olen halunnut kirjoittaa tutkielman tasoituksista. -- Kaksinapaisuuden eli vaikutuksen ja vastavaikutuksen tapaamme kaikissa luonnon tekij?iss?, valossa ja pimeydess?, kuumassa ja kylm?ss?, meren luoteessa ja vuoksessa. -- Jokainen teko palkitsee itsens? tai toisin sanoen t?ydent?? itsens? kaksinaisella tavalla: ensin olioissa eli oikeassa todellisessa luonnossa ja toiseksi olevissa oloissa eli n?kyv?isess? luonnossa. -- Syyt? ja seurausta, keinoa ja tarkoitusta, siement? ja hedelm?? ei voi erottaa toisistaan, sill? seuraus kukkii jo syyss?, tarkoitus on keinossa l?sn? ja hedelm? siemeness?. -- Maailmankaikkeus kuvastuu kaikissa pienimmiss?kin osasissaan.>>

Poikkeat viel? h?nen ty?huoneeseensa. T?t? ty?n ihannoijaa ja kaikkinaisen ty?n tekij?? vieh?tti vapaa n?k?ala ikkunan edess?. Talonsa h?n oli valinnut kyl?n laidalta ja ostanut liitt?v?n maa-alan sen ymp?rilt? p??st?kseen ehdottomaan rauhaan. H?n kaipasi yksin?isyytt? ja hiljaisuutta ty?skennell?kseen ja ajatellakseen. Ikkunan alla kasvoi ruusu, johon h?nen katseensa usein pys?htyi, kun h?n ajatteli luomakunnan salaisuuksia, ja et??mp?n? olivat muut puutarhan istutukset. Emerson keskeytt?? ty?ns?, kun h?n tarvitsee lepoa tai etsii virkistyst? ty?n vaihtelusta, tai kun h?n tuntee innoitusta; h?n nousee ty?p?yt?ns? ??rest? ja menee puutarhaansa. >>Kun vaellan puutarhaan k?dess?ni lapio ja k??nn?n kukkapenkki?, tunnen sellaista iloa ja sellaista terveyden tunnetta, ett? huomaan tehneeni v??rin, kun olen antanut toisten suorittaa puolestani, mit? olisin omilla k?sill?ni voinut tehd?.>> Ruumiillinen ty? ja ajatusty?, siin? kaksi rinnakkaista voimaa, jotka Emersonin ajattelua veiv?t varmasti ja terveesti eteenp?in.

Seurattuasi Emersonia opit h?nelt? vihdoin jakamaan oman el?m?si alkutekij?ihin, ajatuksiin, ja n?in saat k?siisi rakennusaineet, joista sitten yhdist?t uuden oman maailmankatsomuksen. >>Maailmankaikkeus on edustettuna yhdess? ainehiukkasessa ja yhdess? ajan silm?nr?p?yksess?. -- Ihminen kantaa maailmaa p??ss??n. -- Kun luonnonhistoria on kirjoitettu h?nen aivoihinsa, on h?n luonnon salaisuuksien profeetta ja keksij?. -- Oikea oppi kaikkiallal?sn?olevaisuudesta on se, ett? Jumala kaikkine voimineen kuvastuu uudelleen joka sammalessa ja h?m?h?kinverkossa.>> Siin? muutamia t?m?n ajattelija-runoilijan panteistisen maailmankatsomuksen ydinlauseita, joita sin?kin lienet joskus tavoitellut.

Sitten osaat kulkea jo yksinkin.

Osaat menn? mets??n, nousta vuorelle, kulkea meren rantaan ja vet?yty? ty?huoneeseesi. Mutta ennenkaikkea osaat ajatella yksin.

Sinusta tulee taiteilija, kirjailija tai ajattelija ja uuras ty?ntekij?. Ja ellei n?it?, niin ainakin kunnon ihminen, jonka sielussa Emerson koskettaa maailmankaikkeuden tunnuissa el?misen mahdollisuuksia. H?n syvent??, rikastuttaa ja vapauttaa sinun henke?si, jotta taas voit rohkaistuna jatkaa matkaasi.

Ralph Waldo Emerson syntyi toukokuun 25. p?iv?n? 1803 Bostonissa Yhdysvaltain Massachusets-valtiossa. H?nen esivanhempansa olivat s?ilytt??kseen henkisen vapautensa ja varjellakseen uskonnollista vakaumustaan muuttaneet Amerikkaan, uuteen maailmaan, joka lakeuksineen ja avarine aarniometsineen on ollut niin monen matkalaisen silm?m??r?n? silloin, kun vanhassa maailmassa on alkanut tuntua liian ahtaalta ja hallituksen asestetut sanansaattajat ovat alkaneet vainota kodin vakaumuksia.

Suvun uskonnollisten taipumusten lis?ksi, joiden voima ilmeni vapauden maata etsiv?ss? henkisess? siirtolaisuudessa, Emerson sai peri? ahkerasti viljellyt ?lylliset lahjat. Esi-isiss? oli ollut kymmenitt?in sivistyksen tienraivaajia, etenkin pappeja. H?nen is?ns? oli pappi, historioitsija ja runoilija.

Suurmies her?tt?? eloon ja keskitt?? itseens? sukunsa henkisen rikastumisen mahdollisuudet. Ja edelleen, kuta syvemm?lt? h?n leivisk?it??n etsii, sit? edustavamman paikan h?n saa ihmiskunnan historiassa. Emerson, joka on kirjoittanut teoksen ihmiskunnan edustajista ja sanonut siin?, ett? >>edustajissamme toistuvat voimamme moninkertaisina>>, on itse niin monien tuhansien etsij?iden edustaja, eit? h?nen oma yksityinen el?m?ns? ja sen ulkonaiset puitteet n?ytt?v?t j??v?n sen rinnalla selitt?m?tt?m?n hiljaisuuden peittoon.

Emersonin kehitys n?ytt??, kuinka suuri merkitys on puhdashenkisen ja sis?isesti riippumattoman ja ehe?n kodin kasvatuksella lapsiin, jotka s?ilytt?v?t tulevaisuuden suuria salaisuuksia sis?ss??n. Emersonista tuli ajattelija, joka osasi irtautua maankamarasta, ei menett?m?ll?, vaan kartuttamalla voimia. Kasvatus ja ulkonaiset vaikeudet vahvistivat h?nen olemuksensa p??s?ikeit?. Emersonin koti oli sellainen, jossa yhteiskunnan uudistus pannaan alulle ja toteutetaan yksil?iss?. Uutisviljelij?t, jotka ovat raivanneet metsi?, rakentaneet kaupunkeja ja luoneet uuden maailman, kasvattavat lapsiaan ankarasti ja totuttavat heit? tietoihin, puhtauteen ja ty?h?n.

Yhdeks?nvuotiaana Ralph Waldo oli jo koulut?iss?. Vuotta aikaisemmin oli is? kuollut ja toimeentulo oli vaikeaa. Mutta perheess?, jossa k?yhyytt? pidettiin hyveen?, karaisivat koettelemukset mielt?. Ralph Waldolla oli er??n veljens? kanssa yhteinen p??llystakki, jota he vuorotellen k?yttiv?t koulussa toverien pilkasta huolimatta. Ilo ja leikki olivat kodissa kyll?kin tuttuja asioita, mutta Ralph Waldo eli kuitenkin enimm?kseen itseens? sulkeutunutta mietiskelev?? el?m??, sill? tunteita ei kodissa sallittu tuoda esille.

Aikaisin her?si h?ness? kaipuu >>mietiskelev?n yksin?isyyden pyh??n er?maahan.>> Vuonna 1839 h?n kirjoittaa p?iv?kirjaansa: >>Kun min? olin kolmetoistavuotias, k??ntyi enoni kerran puoleeni ja kysyi: 'Miksi eiv?t toverit pid? sinusta, Ralph, eiv?tk? viihdy seurassasi, kun taas t?ysikasvuiset ovat sinuun mieltyneet? Nyt olen 36-vuotias ja t?m? ihmisten suhtautuminen minuun on aivan p?invastainen: vanhat suhtautuvat minuun ep?illen ja vihamielisesti, mutta nuoriso rakastaa minua.>>

Retkeilyt luonnossa kuuluivat p?iv?j?rjestykseen. Emerson ei voinut ajatella toisten seurassa, se onnistui vain silloin, kun h?n oli yksin. Nuorukaisena h?nen oli tapana samoin kuin Rousseaun kuljeksia ja haaveilla p?iv?t p??st??n kedoilla. >>Suljen kirjani>>, kertoo h?n p?iv?kirjassaan, >>puen ylleni vanhat vaatteet, painan p??h?ni vanhan lakin ja hiivitty?ni pois asumattomien merenlahtien viidakkoihin min? vaellan tyytyv?isen? pient? karjapolkua sinne, miss? tied?n olevani k?tk?ss? kaikkien katseilta. On v?h?n sellaisia hetki?, jolloin nautin yht? paljon kuin silloin. Min? muistelen siell? talvea ja odotan uutta kev?tt?.>>

Tiedonhalu ja rautainen ahkeruus vaativat my?s osansa aikaiselta lapsuudelta. Lomahetkin?, kun ei tarvinnut juosta ?idin ostoksilla, h?n istui kotona, k?dess??n jokin uskonnollinen tai historiallinen kirja. >>K?yhyyden ja ankaran puutteen rautarengas>> karaisi h?nt? ja h?nen omaisiaan ty?ss?, vaatimattomuudessa ja kielt?ymyksess?.

Usein h?n istui ullakolla vanhaan p??llystakkiin korviaan my?ten k??riytyneen? lukien Platonin >>Pitoja>>, niin ett? my?hemmin villavaatteen tuoksu toi aina h?nen mieleens? n?m? nuoruudenaikaiset harrastukset. Sunnuntai-aamuisin h?n kiersi kaikki Bostonin kirkot saadakseen tiet??, miss? h?nen mielisaarnaajansa puhui.

Nelj?toistavuotiaana lopetettuaan Bostonin latinakoulun h?n l?hti Bostonin ja Cambridgen l?heisyydess? sijaitsevaan Harvardin yliopistoon. Erityisesti v?lttelem?tt? tovereitaan h?n eli eristetty? el?m??. H?n tuki Platonin, Plutarkhoksen, Chaucerin, Shakespearen, Burnsin, Miltonin, Wordsworthin, Coleridgen ja Montaignen teoksia, jotka siis jo n?in varhaisilta ajoilta tulivat h?nen mielikirjailijoikseen ja opettajikseen. Kaunokirjalliset taipumukset tulevat ilmi ja niit? harjoittaa h?n ahkerasti. Saarnaajaksi tullakseen harjoittaa h?n my?s puhujataitoaan. H?nen kirjoitelmansa >>Sokrateen luonteesta>> ja >>moraalifilosofian nykyisest? tilasta>> tulivat palkituiksi.

Suuret harrastukset her?tt?v?t suuria ajatuksia. Ne raottavat mahdollisuuden ovea kunnes tullaan sille ovelle, jonka takana odottaa ihmisen tietoinen min?. Alkaa V?in?m?isen ja Joukahaisen kilpataistelu. Kysymyksi? ratkaistaessa l?ytyv?t vastakohdat ja h?vi?v?t rajat. Seisotaan rannattoman el?m?n meren edess?. Alkaako heitell? kivi? mereen, etsi?k? helmi? rannan simpukoista vaiko vaipua uneen rantahiekalle? Vaiko el?? meren hengess?, lev?t?, kun se lep??, ja taistella kun se taistelee?

Emersonin harrastukset tuovat h?net pian runoilijan ja ajattelijan maailmann?kyjen pariin. Pian saa h?n astua tilinteolle oman tietoisen itsens? kanssa. Kymmenkunta vuotta kest?? taistelu. Sitten vasta selviytyy h?n nuoruuden ja itsetietoisen her??misen kiirastulesta virvoittavien vesin partaalle.

Kehitys kulkee t?h?n suuntaan. Suuria ajatuksia hautoen puhujamaineesta ja uuden uskonnon perustamisesta, kuten Tolstoikin nuoruusvuosinaan, sielun tarpeita paremmin vastaavalla tavalla Lutherin ja Calvinin tapaan h?n opiskeli jumaluusoppia henkevyydest? k?yh?ss? yliopistossa. Opiskeli huolimatta ymp?rist?ns? tukahduttavasta keskinkertaisuudesta ja kuolleisuudesta. H?n oli kuin innokas, uupumaton opettaja huonon luokan edess?. Voittaen sis?isen vastenmielisyytens? kirkon ahdasta kaavamaisuutta kohtaan h?n oli p??tt?nyt antautua papilliselle uralle saadakseen julistaa sit? uutta, joka viel? selitt?m?tt?m?n? v?reili h?nen sis?ss??n. Parin vuoden kuluttua, v. 1829 h?n suoritti papintutkinnon ja ilmestyy synnyinkaupunkinsa unitaariseurakunnan pastoriksi, kalpeana ja hiljaisena, sill? h?nell? oli ollut paljon ep?ilyksi?, niin ett? h?nen terveytens? oli siit? k?rsinyt ja luvut hetkeksi keskeytyneet.

Ulkonaisesti hillitty, arka, pid?ttyv?inen ja hieno nuori pastori ei kaikkien seurakuntalaisten mielest? osannut t?ytt?? virkansa t?it? eik? ollut heid?n mielest??n syntynyt papiksi. Toisaalta h?nen henkevyytens? ja hienoutensa vieh?tti yksinkertaisiakin sanankuulijoita. H?n sai ihmeellisen ajatusrikkaan saarnaajan maineen ja h?nt? verrattiin Channingiin. Yleis? alkoi tunkeutua kirkkoon kuulemaan nuorta pastoria, joka syd?mens? innoituksesta puhui julistaen raikkaita totuuksia jokap?iv?isen el?m?n arvosta. Emersonin sis?inen s?ilyi, varmistui ja voimistui, niin ett? se alkoi tulla ulkonaisestikin ratkaisevaksi. Taistelu alkoi uudelleen. H?n halusi lausua julki totuuden ja kehitt?? johdonmukaisesti ajatuksiaan, mutta pelk?si sen ulkonaisia seurauksia ja ennenkaikkea melua. H?n vastusti kaikkia kaavoja, virallista hyv?ntekev?isyytt? ja oli eri mielt? kirkonmiesten kanssa ehtoollisesta.

Aavistaen suurta sis?ist? murrosta h?n vet?ytyi joksikin aikaa Valkoisille vuorille ja siell? er?maassa, kaukana maailmasta, joka oli vaimentanut h?nen sis?isi? ??ni??n, h?n ratkaisi asiansa omantuntonsa mukaisesti. Palattuaan Bostoniin h?n ilmoitti eroavansa papinvirasta. H?n oli silloin 29-vuotias koettelemusten karaisema nuori mies. Sis?isten taisteluiden ohella h?n oli saanut huolehtia omaistensa toimeentulosta.

H?nen henkens? oli vihdoinkin vapaa. Mutta h?n kaipasi lepoa ja virkistyst?. H?nen nuori vaimonsa oli my?skin kuollut. Joulup?iv?n? 1832 h?n astui laivaan matkustaakseen Eurooppaan. H?n k?vi Sisiliassa, Italiassa, Ranskassa ja Englannissa. T?m?n merkillisen matkan vaikutelmat ja j?ljet n?kyv?t h?nen tuotannossaan my?hempin? vuosina. Toiselta puolen n?ytti matka h?nest? turhalta ja h?n suuntaa sanansa aikalaistensa matkustamisvimmaa vastaan, mutta toiselta puolen h?n kiitt?? p?iv?kirjassaan Jumalaa matkastaan. Vanhassa maailmassa h?n oli luullut l?yt?v?ns? virvoituksen sielulleen, tapaavansa aikansa suurmiehet ja oppivansa korkeampaa viisautta sek? el?m?n ja ihmissalaisuuden syvemm?n k?sitt?misen. Mutta muinaisen Rooman n?ht?vyyksi? katsellessaan h?n huomaa yht?l?isyyden niiden ja oman hajallisuutensa kanssa. Ajan kuuluisuuksia ja oppineita tavatessaan h?mm?stytti h?nt? heid?n rajoittuneisuutensa ja se, ett? he esitt?ytyiv?t lukemalla omia teoksiaan ik??nkuin olisivat olleet kiinnikasvaneita suuruuteensa. Vain hengenheimolaisensa Carlylen kanssa h?n solmi tavatessaan yst?vyyden ja henkisen vuorovaikutuksen siteen koko elinajakseen.

Kun h?n seisoi laivankannella paluumatkalla kotimaahansa, tuntuivat pilvet h?nelle puhelevan: >>Sinun ei tarvitse et??lt? menn? etsim??n sit?, mit? et etsisi, jollei sit? jo olisi sinussa.>>

Vuonna 1838 h?n palasi l?ydetty??n vanhasta maailmasta saman ihmissuvun, jonka h?n jo Bostonissa oli oppinut perinpohjin tuntemaan. Mutta matka oli ollut h?nelle hy?dyksi ja kypsytt?nyt h?nen ajatuksiaan. Etsitty??n itselleen ulkoa, vieraista oloista ja vieraista suuruuksista tyydytyst? ja huomattuaan herkentyneell? ja kypsentyneell? hengell??n, ettei se, mit? h?n l?ysi, vastannut h?nen henkisi? tarpeitaan, k?sitt?? h?n, eit? h?nell? on oma yksinkertainen ja selke? kutsumuksensa menetell? omien lakien ja oman uskonsa mukaan, joka johdattaa yleismaailmallisen Hengen tuntemiseen oman olemuksen sis?isess? solmukohdassa. N?in k?sitti h?n jo silloin el?m?ns? tarkoituksen.

Mutta ajattelija ei ollut viel? kyps?. T?h?n asti oli kest?nyt valmistuskautta. Matkan j?lkeen alkaa sotilaallinen kansi >>Hengen evankeliumin>> merkeiss?. Harvat ovat kutsutut ja p??sev?t t?lle kehitysasteelle, vaikka harjoittavat sotilaallista kuntoaan ja valmistautuvat koko ik?ns?. Emerson noudatti kutsua ja otti ratkaisevan askelen. Erosaarnansa aiheeksi h?n oli valinnut lauseen: >>Kun totuuden henki saapuu, opastaa se teit? kaikessa totuuteen.>> Jumalallinen ilmestys jatkuu kautta vuosisatojen. Se tapahtuu ihmisen sis?ss? h?nen luontoaan vastaten ja erottaa h?net muusta maailmasta. Ihminen kuulee ??nen, joka t?ytt?? taivaat ja maat ja julistaa, ett? Jumala asuu h?ness?. T?m? on innoituksen ??ni, sama, joka puhuu profeetoille ja sankareille. Se on p?iv?, jossa ei ole y?t?.

Saarnaajanviran h?n vaihtoi ty?teli??seen yksityisel?m??n. Vuonna 1835 h?n meni toisiin naimisiin ja asettui asumaan Concordin kaupunkiin, jonka h?nen esi-is?ns? olivat perustaneet. Kaksi luentomatkaa, jotka h?n teki Bostoniin esitt??kseen uudenajan filosofian historiaa, el?m?kertoja ja kirjallisuutta, nostivat h?net Amerikan julkisten puhujien ja opettajien eturiviin. Vuonna 1836 h?n julkaisi luennot teoksessaan >>Luonto>>, jossa h?n k?sittelee kaikkia asioita ja laitoksia filosofiselta katsantokannaltaan ja nousee puolustamaan ihmisen jumalallista alkuper??. Se sis?lsi h?nen uuden moraalifilosofiansa idut, joita h?n sitten kehitteli my?hemmiss? tuotteissaan.

Uteliaat ihmiset t?yttiv?t luentosalin n?hd?kseen virastaluopuneen papin ja kuullakseen mit? h?nell? oli sanottavaa. Mutta kun he eiv?t k?sitt?neet h?nen taivaita ja maita piirtelevi? j?rjestelmi??n ja henkisi? lakejaan, laimeni heid?n mielenkiintonsa. Kun kirjoitelma >>Luonto>> tuli julkisuuteen, j?i tapaus miltei huomaamatta suuren yleis?n puolelta tai pidettiin teosta sekasotkuna ja kesti useita vuosia, ennenkuin ensimm?inen painos meni kaupaksi.

Harvardin yliopiston kirjallinen seura pyysi v. 1837 h?nt? juhlassaan pit?m??n jonkin esitelm?n. Emerson p??tti noudattaa kutsua ja astui puhujalavalle vapaasti ja pelottomasti esitt??kseen aatteitaan, jotka olivat kypsyneet hiljaisuudessa. H?n piti huomiotaher?tt?v?n esitelm?n >>The american scholar>>, jossa h?n piirt?en ihanteellisen amerikkalaisen ajattelijan ??riviivat nousi koko uljaan olentonsa voimalla ajan tylsyytt?, j?ljittely?, kaavamaisuutta ja kauppahenkisyytt? vastustamaan. H?n vetosi vapauden henkeen, her?tti amerikkalaiset tietoisuuteen voimistaan ja kutsui tulevaisuuden Amerikkaa vapautumaan eurooppalaisten j?ljittelyst?, astumaan omia polkujaan, tekem??n omintakeisia t?it? ja puhumaan oman syd?mens? mukaan.

T?t? Emersonin loistavaa, suurenmoista puhetta on sanottu Amerikan henkisen riippumattomuuden julistukseksi. Nuoriso, johon se oli kohdistettu, otti sen haltioituneena vastaan. Samaten puhe >>Literary ethics>>, joka kokoelmaamme on k??nnetty nimell? >>Ajattelija>>, her?tti huomiota ja Emersonia ruvettiin pit?m??n uuden henkisen el?m?n keskuksena. N?ihin aikoihin kirjoitti Carlyle h?nelle: >>Te aloitatte uuden aikakauden, yst?v?ni. Teihin on k?tkettyn? uusi, suuri maa>>.

Kun my?skin yliopiston jumaluusopillisen tiedekunnan oppilaat pyysiv?t h?nt? esitelm?im??n, julkaisi h?n mainitulle tiedekunnalle osoitetun kirjelm?n, jossa h?n moittii oikeaoppisuuden orjamaista kaavamaisuutta ja muotojen ahtautta ja joka oli siis uskonnollisen riippumattomuuden julistus. Kirjelm? aiheutti suoranaisen tyrmistymisen, jota pian seurasi suuri paheksumisen myrsky. Vaarattomasta haaveilijasta oli tullut ilmivallankumouksellinen. Vastalauseita, ankaria arvosteluja ja tuomioita sateli ilmassa. Saarnamiehet, jumaluusoppineet ja professorit puhuivat h?nt? vastaan ja sanomalehdet paheksuivat t?t? mielett?myyden ilmausta. Emersonia itse??n ei t?m? >>myrsky vesilasissa>> liikuttanut. H?n oli yht? rauhallinen kuin kouluaikoina, jolloin er?s tovereista kertomuksensa mukaan turhaan koetti j?rkytt?? h?nen mielentyyneytt??n ja yllytt?? h?nt? vihaan. Emerson jatkoi ty?t??n. Silloin t?ll?in h?n oli viel? saarnaajana esiintynyt. Nyt v. 1838 h?n luopui lopullisesti surunsekaisen tyydytyksen tuntein kirkosta.

Huolimatta vanhoillisten vastustuksesta tuli nuoriso mielell??n kuuntelemaan Emersonin luentoja. Suvaitsemattomuutta oli ilmassa, mutta uudistusten ja riippumattomuuden henki ei ollut kuollut. P?invastoin n?ihin aikoihin oli havaittavissa suurta nousua nuorisossa, sellaista ihanteellisuuden nousua kuin uskonpuhdistuksen aikoina, ja samalla j?rjen her??mist?. >>Uusi nuoriso tunsi olevansa syntynyt ter?aseet p??ss?.>> Uusi liike, joka tunnetaan transcendentalismin nimell?, oli saanut vaikutuksia saksalaisilta filosofeilta, Kantilta, Schellingilt? Ja Hegelilt?, jumaluusoppineelta Schleiermacherilta, englantilaiselta individualismilta, Carlylelta, ja ranskalaiselta sosialismilta, Fourier'lta, mutta se sai pian aitoamerikkalaisen leiman. Se >>tahtoi tuoda uskontoon hartautta, avioliittoon rakkautta ja tasa-arvoisuutta, kirjallisuuteen persoonallisuutta, kasvatukseen j?rkiper?isi? menetelmi?, liikeasioihin rehellisyytt?, valtiotaitoon moraalia, ty?n lakeihin inhimillisyytt? ja yhteiskunnallista j?rjestyst?.>>

Kun Emersonin esiintyminen k?y yhteen Amerikan transcendentalismin kanssa, on luonnollista, ett? sen parhaimmat aatteet keskittyiv?t h?neen. H?nest? tahdottiin tehd? liikkeen johtajakin, mutta on kuvaavaa h?nen vapaudenrakkaudelleen, ett? vaikka h?n otti osaa t?h?n aatteelliseen koulukuntaan ja oli jonkin aikaa sen ??nenkannattajan sieluna, h?n saattoi sanoa: >>Min? en ole se mies, jona te minua pid?tte.>> Ja kun kiihkein aika oli ohitse ja sen tukkeutumat olivat puhjenneet, saattoi Emerson vapaana, mit??n menett?m?tt? palata ty?ns? ??reen. Puun oksia oli vain karsittu, mutta Emerson tahtoi uudistaa juuret.

Vuosi vuodelta h?nen vaikutuksensa kasvaa Yhdysvalloissa. Ja h?nen toimintansa keh? laajenee. Vuodesta 1850 l?htien h?n matkusteli uudenlaisena uudisviljelij?n? ja uranuurtajana esitelm?matkoilla it??n ja l?nteen. Esitelm?t, jotka h?n sitten julkaisi painettuina, k?sitteliv?t hengen filosofiaa sek? kaikkia ajan kysymyksi?. Emersonin silm?t olivat kiinni k?sikirjoituksessa tai h?ipyiv?t kauas et?isyyteen, kun h?n sointuvalla ??nell? sanoi sanottavansa eik? h?n tehnyt ainoatakaan liikett? k?sill??n. H?n tuntui olevan omissa ajatuksissaan kuin vuoristossa liikkuva yksinpuhuja. Sellainen oli t?m? runoilija, puhuja, ajattelija, kirjailija ja idealisti. H?nen neronsa ilmeni hienostuneessa voimassa. Kuulijat seurasivat henke??n pid?tt?en t?m?n kansan opettajan, nuorison innostuttajan ja kaikkien suurten harrastusten yst?v?n esityst?. Vuonna 1847 h?n oli k?ynyt esitelm?matkalla Englannissa, miss? suurella mielenkiinnolla kuunneltiin t?m?n merkillisen >>Massachusettsin intiaanin>> aatteita.

Emersonin el?m?ss? oli tullut tyynen voittamattomuuden kausi. H?nen sanojaan vahvisti h?nen el?m?ns?, jonka p?iv?t olivat kirkkaita ja puhtaita kuin kappaleet valkoista marmoria. Mit? korkeimpien yksil?llisten velvollisuuksien ohella h?n tunnusti omassa el?m?ss??n suuria kansalaisvelvollisuuksia. Olisi odottanut, ett? h?n voimakkaasti korostaessaan yksil?llisen el?m?n merkityst? olisi kokonaan vet?ytynyt erilleen yhteiskunnallisesta harrastuksesta.

Kun 1838 oli kysymyksess? muutaman Cherokee-intiaanien omistaman alueen valtaaminen, kirjoitti Emerson Yhdysvaltain presidentille, Van Burenille paheksumiskirjeen. Yst?viens? ihmeeksi kielt?ytyi Emerson ensin liittym?st? orjien vapauttamista ajaviin henkil?ihin sanoen, ett? h?nen kutsumuksensa on henkisten orjien vapauttaminen ja ett? jokainen pysyk??n omalle teht?v?lleen uskollisena ?lk??nk? tavoitelko liian et?isi? asioita laiminly?d?kseen l?himm?t velvollisuutensa, kuten h?n kirjoitelmassaan >>Itseluottamus>> mainitsee. Toisessa yhteydess? h?n sanoo: >>Koko yhteiskunnallinen sekasorto on vain todistus sis?isest? sekasorrosta. Sit? vastaan ei ole muuta l??kett? kuin se, jonka jo tunnemme -- sis?isen ihmisen uudistus.>> Mutta kun 1850 julkaistiin ep?inhimillinen pakenevien orjien kiinniottolaki, nousi h?nen syd?mens? kapinaan ja t?m? el?m?n tosi tapaus oli riitt?v? nostamaan h?net ankaraan vastarintaan, ja muistopuheessaan orjuudenvastustajasankarin John Brownin kuoleman johdosta h?n sanoi t?t? >>pyhimykseksi, jonka marttyrius tekee hirsipuun yht? kunniakkaaksi kuin ristin.>> H?n osoitti kunnioitustaan my?skin presidentti Lincolnille ja tuki h?nen julistustaan neekeriorjien vapauttamisesta pit?m?ll? voimakkaan puheen. Washingtonissa h?n piti 1862 Lincolnin l?sn?ollessa puheen Amerikan sivistyksest?, ja kun Lincoln oli saanut surmansa salamurhaajan k?dest?, piti Emerson h?nelle l?mpim?n muistopuheen Concordissa. Kaikin k?ytett?viss? olevin keinoin tuki t?m? suuri idealisti, osoittaen juuri n?in ajattelunsa elinvoimaisuuden, Pohjois-Amerikan kansalaissotaan osaaottavia, orjuutta vastaan taistelevia nuorukaisia, joiden joukossa oli h?nen oma poikansa. Sit?paitsi h?n otti osaa kaikkiin kansallisiin rientoihin, kirjoitti nimens? naisten ??nioikeusanomuksen alle ja piti puheen heid?n oikeuksiensa puolustukseksi. Concordissa asuessaan h?n tarkasteli kouluja. Kodissaan h?n yll?piti lukuisia yst?vi?, milloin n?m? vain olivat avun tarpeessa.

Siin? t?m?n erakkosieluisen >>Concordin viisaan>> harrastukset, joissa h?n maksoi veroa yhteiskunnalle. H?nen el?m?nty?ns? painopiste on kuitenkin yksil?llisen jalostusviljelyksen tehostamisessa. Se alkoi h?nen omasta yksityisel?m?st??n ja ulottui yli maailman kaikkialle, miss? harrastetaan sis?isen el?m?n hiljaista kehitt?mist? suurempaan seestyneisyyteen.

Emersonin yksityisel?m??n on erikoisen mielenkiintoista tutustua. H?nen sis?inen el?m?ns? oli yht? vakuuttava kuin h?nen parhaat puheensa.

T?m? ty?n ihailija, joka puhuu kirjoitelmissaan paljon ty?n ilosta ja siunauksesta, on uuras ty?ntekij?. Kahdeksan tai yhdeks?n tuntia p?iv?ss? h?n luki, kirjoitti tai mietti. H?n haki ty?n lomassa mets?st? puut, sytytti tulen takkaan ja tuli yleens? mahdollisimman paljon toimeen omin voimin ruumiillisissakin t?iss?. >>Henkisen ty?n tekij?ll? pit?? aina olla pohjanaan jokin ulkonaisen maailman tutkimiseen suunnattu k?sity? tai ammatti.>> Virkist??kseen itse??n ty?n ohella h?n keskusteli yst?viens? kanssa tai k?yskenteli tapansa mukaan Concordin metsiss?. Ty?huoneen rauha saattoi joskus tuntua h?nest? riitt?m?tt?m?lt?; >>p??st?kseen yksin?isyyteen t?ytyy vet?yty? yht? kauas ty?huoneesta kuin maailmasta>>, ajatteli h?n. Silloin h?n l?hti ulos mietiskell?kseen korpien povessa. Mets?n hiljaisuudessa h?n tunsi olevansa aineessaan ja t??ll? puhtaan rauhan pyh?t?ss? laskeutui innoitus h?nen sieluunsa.

Innoitus oli t?rkein tekij? h?nen ty?tavassaan, Sen luonteesta johtuu h?nen tuotantonsa puuskittainen voima ja samalla h?nen esityksens? p??puutteellisuus.

H?nell? oli oma omituinen j?rjestelm?ns? sis?isen el?m?n asioiden esitt?miseksi; sen yhteys syntyi innoituksen yhteydest? ja samaan aatteeseen suunnatusta ajattelusta. T?m? koskee sek? h?nen kirjoitettua ett? lausuttua sanaansa. Harvoin h?n tarttui kyn??n. Silloin h?n vuodatti mieleens? kasaantuneet ajatukset yhteen menoon paperille jonkun katsantokannan mukaan, jonka h?n sovellutti kaikkiin niihin muistiinpanoihin, joita h?n oli tehnyt p?iv?kirjaansa tai papereihinsa aina milloin lukemisen tai ajattelun aikana jokin erikoiselta n?ytt?v? ajatus kohotti h?nen mielt??n. Mahdollisimman suppeasti h?n merkitsi muistiin kaikki her?tteet, mielikirjailijoittensa lauselmat, vertauskuvat ja aatteet ja innoituksen valamat kirkkaat vaikutelmat, ja kun h?nen piti kirjoittaa tai pit?? puhe jostakin m??r?tyst? aiheesta, selaili h?n n?it? muistiinpanojaan ja valikoi ja muovaili siell? helmeilev?? ainehistoa.

T?llainen ty?skentelytapa on j?tt?nyt j?lkens? h?nen kirjoitustapaansa.

Toiset ovat verranneet h?nen tyyli??n armeijaan, joka on kokoonpantu yksinomaan ylemmist? upseereista, ja h?nen teoksiaan mosaiikkisarjoihin tai mitaleista rakennettuihin taloihin. Jotkut ovat vakuuttaneet, ett? jokainen h?nen sivuistaan voidaan lukea yht? hyvin lopusta alkuun kuin alusta loppuun. Kuten renessansin kirjailijoilla, on h?nell?kin runsaasti lainauksia toisilta kirjailijoilta. Joku on laskenut, ett? h?nen teoksissaan on kaikkiaan 3,393 lainausta 868:lta englantilaiselta, latinalaiselta, kreikkalaiselta, hindulaiselta ja persialaiselta kirjailijalta.

>>Tietoisuus teosteni puutteista est?? minua miltei ollenkaan kirjoittamasta>>, kirjoittaa Emerson Carlylelle. Emersonin suurin puute on yhten?istytt?v?n, pitkittyv?n j?rjestelm?n puute. H?n tunsi sen itse ja my?nsi: >>Minun p??vikani on ?lyllinen tuhlailu>>, mill? h?n tarkoitti sit? ty?n katkelmallisuutta, joka johtui siit?, ett? h?n selaili milloin yht? milloin toista kirjaa ja halusi sanoa ajatuksensa aforismeissa. Mutta sanotaan, ettei h?nen j?lkis??d?ksens? maailmalle ollutkaan j?rjestelmiss?, vaan her?tteiss? t?ydelliseen el?m??n.

Sit? todistaa h?nen vaikutuksensa, jonka aaltoilut ilmenev?t h?nen el?m?ns? loppuaikoina.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet