Read Ebook: Merimiehen matkamuistelmia 2 Maalla ja merellä by H Gman Aukusti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 817 lines and 36925 words, and 17 pages

MERIMIEHEN MATKAMUISTELMIA II

Maalla ja merell?

Kertoeli

AUKUSTI H?GMAN

Tekij?n kustannuksella, Tampere, 1892.

Edellisess? vihkossani olen min? kertonut Martha Brokerin haaksirikon ja niit? k?rsimyksi?, joita me, siit? pelastuneet, saimme kest??, miten me vietimme erakko-el?m?t?mme asumattomalla saarella ja miten sielt? viimeinkin pelastuimme. Niin ik??n on siin? kerrotuksi tullut rakkaan Mary-vainajani kuolema ja minun tuloni Liverpooliin, jossa minua hoidettiin, kunnes taasen jaloilleni kykenin.

Kukaan ajattelevainen ihminen ei suinkaan ihmettele, ett? olin kerrottujen tapausten ja k?rsimyksieni j?lkeen menett?nyt haluni levottomalla merell? kulkujani jatkaa.

Nyt oli hartain haluni ensinn?kin matkustaa Glasgowiin rakkaan Mary-vainajan kotiin, h?nen armaitten vanhempainsa luokse, saadakseni sitten heilt? omin korvin kuulla Maryn kohtalon ja h?nen onnettoman loppunsa oikeat syyt.

Sen vuoksi kirjoitin Glasgowiin pitk?n ja seikkaper?isen kirjeen, jossa perinpohjin selvitin tapaukset ja osittain Martha Brokerin haaksirikon syyt ynn? lopuksi pyysin matkarahoja p??st?kseni itse Glasgowiin.

Mutta ihminen s??t??, Jumala p??tt??. Sen sairashuoneen johtaja, jossa olin potenut, tahtoi v?ltt?m?tt?, ett? minun piti viel? tehd? joku purjehdusretki, koska niinkuin h?n mainitsi, en muutoin voisi j?lleen saada kadotettua terveytt?ni ja voimiani; min? en h?nen mielest??n muuten saanut tarpeeksi raitista ilmaa hengitt??kseni, johon kumminkin merimatkoilla jo niin olin tottunut. Ja jopa rupesin itsekin samaa ajattelemaan, oltuani jo n?in kauan t?ss? suuressa kaupungissa, jonka ilma ei suinkaan ollut puhtainta laatua.

L??k?ri, joka oli gentlemanni sanan oikeassa merkityksess?, tarjoutui hankkimaan minulle paikan er??sen laivaan, jonka oli m??r? muutaman p?iv?n kuluttua l?hte? Kalkuttaan It?-Indiassa. T?m?n p??llik?n kanssa h?n sanoi olevansa hyv?ss? tuttavuudessa. Viel? sen lis?ksi lupasi t?m? jalomielinen ihmisyst?v? hankkia tarkkoja tietoja E:n perheoloista Glasgowista ja l?hett?? saamansa tiedot minulle kirjeess? Kalkuttaan.

Sinne t?nne asiata harkittuani katsoin vihdoin k?yt?nn?llisemm?ksi seurata h?nen neuvojaan ja l?hte? merimatkalle, vallankin kun en saanut toivottua vastausta enk? odotettuja matkarahoja Glasgowista.

Viikon kuluttua siit?, kun olin terveen? p??ssyt sairashuoneesta, sitouduin palvelukseen rautaiseen rekattiin Breacin Castleen. Minut kirjoitettiin palkattomaksi matruusiksi, ja minun oli m??r? tehdyn sopimuksen mukaan ottaa osaa laivan t?ihin, sen mukaan kuin voimani sietiv?t, jota vastaan sitten saisin nauttia vapaan ruoan ja asunnon laivassa, kunnes olisin niin paljon voimistunut, ett? voisin tarpeen ja lain mukaisesti t?ytt?? matruusin teht?v?t laivassa.

Siis ulos taasen meren myrskyihin, harjanteille vaahtop?isten laineitten, kentiesi uusiin vaaroihin ja k?rsimyksiin ja ehk? sittenkin saamaan kostean haudan levottoman meren pohjassa syvyydess?! Mutta mit?p?s siit?; sep? se onkin merimiehen oikea hauta, samoin kuin sotilaan verinen taistelutanner.

Eik? olekaan merimiehen tapa surra eik? olla alakuloinen. Kun tulin taasen ulapalle, olin j?lleen hyvinkin pian kotiutunut Breacin Castlessa ja muutamissa p?iviss? unhottanut vastenmielisyyteni meriel?m??n. Ja niin min? hauskojen toverieni, iloisten meripoikain seurassa sain pian entisen hilpe?n meril?isen luonteeni takaisin.

Ihmeellist? kyll?, rupesivat odottamattoman pian voimanikin lis??ntym??n p?iv? p?iv?lt?, niin ett? kolmen viikon kuluttua jo tunsin terveyteni olevan jota kuinkin entisell??n, vaikka valitettavasti en entisi? voimiani ole tuon onnettoman haaksirikon j?lkeen milloinkaan takaisin saanut.

Viidenten?nelj?tt? vuorokautena Liverpoolista l?htemisemme j?lkeen tapahtui Breacin Castlessa omituisen surullinen tapaus. En saata sit? t?ss? j?tt?? kertomatta, vallankaan kun se minulle toi onnellisen seurauksen.

Ensimm?inen per?mies Mr. Dalton kansallisuudeltaan englantilainen, oli v?h?? ennen Breacin Castleen tuloansa menett?nyt nuoren rakastetun vaimonsa, joka ?kki? kuoli, ennen kuin he olivat avio-onnensa t?ytt? yhdeks?? kuukautta yhdess? nauttineet. T?m? h?nen vaimonsa ?kkin?inen kuolema oli vaikuttanut Mr. Daltoniin niin masentavasti, ett? mies parka oli muuttunut sangen alakuloiseksi ja raskasmieliseksi.

Er??n? tyynen?, kauniina kuutamoy?n? ?sken mainittuna vuorokautena, noin kello kahdentoista aikaan, oli h?n keskustellut ruorimiehen kanssa tavattoman vilkkaasti. Siin? h?n oli valittanut painavaa suruansa sek? pakotusta p??ss??n ja rinnan alla syd?men kohdalla. Sit? paitsi oli h?n ollut tavallista levottomamman n?k?inen sek? ilmaissut toivovansa, ett? h?n pian saisi purjehtia rauhallisempaan satamaan, oman ik?v?idyn ja armaan Katiensa luo.

T?m?n keskustelun kest?ess? oli ruorimies huomannut, ett? Dalton tuostakin oli luonut levottomia, hourailevan tapaisia silm?yksi? yl?s maston huippua kohden.

Vihdoin oli h?n viitannut yl?s samaan suuntaan ja v?r?htelev?ll?, pelonalaisella ??nell? huudahtanut: "Katsos tuonne, John; tuolla h?n seisoo, oma armaani, ihka el?v?n? ja viittoo minua luoksensa. Oi, katsopas vaan h?nen hurmaavia silmi?ns? ja kirkasta seppelett? h?nen hiuksillansa!"

Mielenh?iri?t? osoittavalla innolla oli h?n sitten riist?nyt p??lt??n nuttunsa ja rient?nyt yl?s mastoon. Ja ennenkuin ruorimies oli kerinnyt kapteenille h?t?kelloa soittaa ja t?m? p??ssyt laivan kannelle, oli Dalton jo enn?tt?nyt yl?s. Kun sitten kapteeni vihdoin saapui kannelle ja asian laidan kuultuaan l?hetti muutamia matruuseja h?nen j?ljess??n, kuului per?mies Dalton jo maston huipussa ep?selvill? sanoilla ja mielipuolen valittavalla ??nell? sopertelevan: "Oi, Katie! Siell?k? olet, armaani? Odota minua viel? silm?nr?p?ys, min? tulen, vihdoinkin tulen luoksesi, tulen oman lemmittyni, armaan puolisoni luokse!"

Samalla h?n levitti k?tens? ja sy?ksyi huimaavasta korkeudesta syvyyteen.

Kapteenin komennuksen mukaan k??nnettiin laiva heti vastatuuleen; pelastusvene laskettiin alas ja soudettiin sille kohdalle, mihin onneton oli hyp?nnyt. Mutta turhaan itse?mme vaivasimme h?nt? etsiess?mme, emme j?lke?k??n h?nest? huomanneet. Dalton oli saanut hautansa levottoman meren syvyyteen, Ahtolan tuntemattomiin majoihin.

T?m? liikuttava tapaus teki syv?n ja surullisen vaikutuksen meid?n mieliimme. Monta surullista aavistusta sukelsi esiin jo muutenkin taikauskoisten merimiesten mielikuvituksiin, ja kaikki n?yttiv?t h?mm?styneilt?.

Koko miehist? ilman poikkeusta kaipasi ja suri syv?sti per?mies Daltonia, sill? h?n oli todellakin ollut kunnon mies, jalo- ja suoraluontoinen toveri, hyv? ja taitava merimies sek? harvinaisen sivistynyt ja s?vyis? alamaisiaan kohtaan, mies, joka ei suonut heikommallekaan v??ryytt? teht?v?n; sill? h?n piti koko miehist?? rakkaina tovereinaan.

Mutta t?ss?, niinkuin ylimalkaan mailmassa tapa on, toteutui minun suhteeni sananlasku: "Toisen hauta, toisen leip?". Sill? h?nen surullinen loppunsa oli minulle onneksi, koska se tuotti minulle laivassa paremman paikan ja palkan.

Seuraavana p?iv?n?, n?et, kutsui kapteeni minut kajuttaansa ja tarjosi ilokseni minulle vainajan paikan, koska min? olin laivassa ainoa mies, joka olin per?miehen tutkinnon suorittanut. Sit? paitsi olivat minun seikkailuni Glasgowissa ja edellinen surkea meriretkeni sek? sen seuraukset vet?neet minun puoleeni kapteenin suosiota, sill? h?n oli niist? saanut tietoja l??k?ri R:lt? ja my?hemmin itselt?nikin.

Minut kirjoitettiin siis laivan kirjoihin per?mieheksi siit? p?iv?st? lukien, jona olin laivaan tullut. Palkkaa sain my?s nauttia samasta p?iv?st? alkaen kahdeksan puntaa sterlinki? kuukaudessa.

Onnen kelkka oli siis taasen ruvennut minua kuljettamaan, onnetar hymyili j?lleen minulle ja viittaili iloisesti eteenp?in pyrkim??n, ottaen suosioonsa minut, kovia kokeneen poloisen. Iloisena ja kiitollisin syd?min ylistin Luojaa, ja tulevaisuuteni toiveet kirkastuivat, ja niin min? taas aloin kulkea kohti hymyilev?? tulevaisuutta.

Pian p??simme jo p?iv?ntasaajan kohdalle, jossa auringon l?mp? oli niin kuuma, ett? kaksi ensikertalaista sai ruorissa auringon piston, sill? p?iv?n kehr? paahtaa siell? niin kuumana, kohtisuoraan p??lakeen, ett? se saattaa siihen tottumattomat py?rtym??n. Sek? kaula ett? paljaat k?sivarret tulivat suurille rakoille, ik??nkuin tavalliset palohaavat.

Jotta ei useampia tuonlaisia tapauksia sattuisi, vedettiin niinkutsuttu aurinkopurje ruoripy?r?n yli ja pingoitettiin leetankoihin, ja t?t? sitten tavan takaa kostuteltiin vedell?, etteiv?t auringon s?teet p??sseet sen l?vitse vaikuttamaan.

Viisikuudetta vuorokautta my?t??ns? purjehdittuamme tulimme onnellisesti pasaatiin. Ilmassa vallitsi sama tasainen, suloinen l?mmin ja tuuli henki y?t, p?iv?t aina samaan suuntaan, niin ettei k?ytt? eik? purjetta tarvinnut koskettaa kolmeen viikkoon. Vartijaakaan ei tarvinnut laivan kannella vaihtaa. Paitsi ruorimiest? ja kokka- sek? m?rssynvartijaa sai joka mies h?iritsem?tt? lev?t? koko y?n; tuskin lopulta en?? p?iv?ll?k??n miehist? tiesi, kenen vuoro oli lev?t?, kenen ulkona olla.

Sateisilla s?ill? me tukimme kannen rajassa olevat vesiviem?rit ja kokosimme sill? tavalla vett? laivan kannelle. Siin? sitten toiset kylpiv?t, toiset pesiv?t vaatteitansa, toiset suotta aikojansa ilvehtiv?t; sill? vesi oli niin suloisen haaleata, ik??nkuin l?mpim?ss? saunassa.

Er??n? kauniina p?iv?n? saimme ?kkiarvaamatta oivallista tuoretta kalakeittoa. Sanotaan, ettei hiiri juokse makaavan kissan suuhun, mutta t?ss? tapauksessa ei se sananlasku paikkaansa pit?nyt.

Laiva kiiti eteenp?in 8 solmun v?li? tunnissa. Kello 5 ajoissa aamulla oli melkein hankapurje. Minulla oli vuoroni olla kannella. Ajan vietoksi otin kaukoputken ja t?hystelin sill? taivaanrantaa ja vast'ik??n noussutta aurinkoa, joka hurmaavan kauniilla ruskollaan kultaili etel?isen meren v?lkkyvi? laineita. Yht'?kki? hy?kk?si suunnaton parvi lentokaloja laineista ja lensi toiselta aallon harjalta toiselle. Mik? runollinen, lumoava n?ky! Niinkuin lukemattomat jalokivet v?l?htiv?t ne nousevan auringon valossa, ja kerta toisensa j?ljest? uudistui tuo soma n?ky. Parvi tuli yh? l?hemm?ksi suoraa p??t? laivaamme kohti. Min? huusin kapteenille, joka juuri oli tulossa kannelle, ja h?n, huomattuaan kalaparven, ryhtyi heti ruoriin ja k??nsi laivan ?kki? my?t?tuuleen kalaparven ollessa ainoastaan noin viiden sylen p??ss? laivasta. Samalla parvi taasen teki hypp?yksen, ja kapteeni antoi laivan tehd? pienen k??nn?ksen parvea kohti. Silloin oli koko parvi, pari kolme sataa kalaa, sekaantunut tai tarttunut limaisista siivist??n laivan sivuun, kanteen ja hytin seiniin, niin ett? koko toinen puoli laivaa oli valkoisena kaloista.

Ei sitten muuta kuin joka mies kokoomaan kaloja laivan sankoihin, patoihin ja mik? mihinkin, ja n?ist? sitten kokki apumiehineen hernerokan asemesta sai ruveta valmistamaan oivallista kalakeittoa.

Lentokala on n??lt??n ja kooltaan silakan kaltainen; eroituksena vaan on se, ett? sen uimukset ovat jotenkin yht? pitk?t kuin itse kalakin, ja ne ovat muodostuneet siipien kaltaisiksi, niin ett? kala niiden avulla voi pyr?ht?? laineista ilmaan ja siin? jonkun matkan vauhdissaan eteenp?in menn?. N?m? siipi-uimukset ovat niin limaiset, ett? jos kala tulla surahtaa laivan kylkeen, niin tarttuu se siihen eik? helti? ennenkuin seuraava laine siit? viruttaa sen irti. Ja jos kala on niin ylh??lle kohonnut, ett? se singahtaa laivan kannelle, j??pi se siihen eik? voi siit? liikkua, niin ett? sen helposti voi kiinni saada ilman mit??n pyydyksi?.

Yhdeks?nten?kymmenenten? p?iv?n? l?ht?p?iv?st? lukien n?imme taasen toisenlaatuisen juhlakulun meren asujanten valtakunnassa.

Oli taasen suloinen iltap?iv?. Noin kolmen ajoissa istuskelin kajuutan katolla ja vetelin p?iv?llishaikuja kaikessa rauhassa, muistellen kaipauksella Marya, jonka kuvaa en viel? ollut voinut syd?meni sopesta poistaa. Silloin alkoi vasemmalta puoleltani, tuulen puolelta, kuulua outoa suhinata, kummallista melskett? ja puhalluksia. Kavahdin seisoalleni, ja arvatkaapa mit? n?in? N?in tuulen puolella, niin pitk?lt? kuin silm? kantoi, lukemattoman joukon pieni? valaskaloja, jotka muodostivat ik??nkuin kiehuvan kosken, sill? ne tulivat s??nn?llisiss? riveiss? kuin sota-armeija ja vuoronsa mukaan rivi rivilt? heittiv?t h?r?npylly? veden pinnassa, niin ett? niiden koko ruumis tuli n?kyviin. Ja samassa kun p?? taasen tuli veden alta n?kyviin, p??sti otus kummallisen ??nen, ik??nkuin olisi kovasti huudettu: "Phuuh". V?rilt??n n?kyiv?t ne olevan muhean harmaita, vatsa vaalea, turpa eli p?? pullomaisen py?re?. Siit? syyst? kait niit? kutsutaankin Englannissa pulloturviksi. Kooltaan vaihtelivat ne puolentoista ja kolmen kyyn?r?n v?lill?.

Noin kymmenen minuutin ajan olimme laivoinemme keskell? tuota kala-armeijaa, eiv?tk? nuo iloiset mellastajat n?kyneet mit??n meid?n laivastamme v?litt?v?n, sukeltelivat vain arastelematta laivamme alle ja sielt? pois sek? molemmilla sivuilla ett? edess? ja takana, py?r?hteliv?t h?r?npylly? ja ik??nkuin hyv?stij?t?ksi heiluttelivat kankeita pyrst?j??n huutaen: phuuh, kunnes vihdoin katosivat kotiinsa aaltojen alle.

Kymmenen vuorokautta toista sataa kest?neen purjehduksen j?lkeen saavuimme vihdoin onnellisesti matkamme perille Hindujen maihin, It?-Indian l?mp?isiin seutuihin, kahta p?iv?? ennen uudenvuoden aattoa.

T?m? oli minun ensimm?inen uudenvuoden iltani, jonka merimiehen? ollessani tulin viett?m??n laivassa sen satamassa ollessa. Omituisena muistona on se j??nytkin mieleeni; sill? niin merkillist?, satumaista uudenvuoden viettoa en ole koskaan ennen tai j?lkeen en??n n?hnyt, eik? niin hauskoja muistoja ole j?tt?nyt j?lkeens? mik??n muu uudenvuoden ilta kuin t?m?, jonka vietin t??ll? l?hell? ihmiskunnan ensimm?isten esi-is?in asuntopaikkaa, joka lienee n?ill? maailman suunnilla ollut.

Kalkutta on suurimpia, vilkasliikkeisimpi? merikaupunkeja koko It?-Intian rannikoilla. T?h?n aikaan vuodesta olletikin on sen satamassa tuhansittain sek? purje- ett? h?yrylaivoja monista eri maista ja kansoista.

P??asiallisesti ottavat laivat riisi- ja hedelm?lasteja ja tuovat t?nne kivihiilt?, olutta ynn? kaikenlaista sekatavaraa.

Nytkin kertomuksessamme mainitulla ajalla oli satama t?ynn? kaikenkaltaisia kauppalaivoja, suurempia ja pienempi?, veljellisess? sovussa lev?ten satamassa viisi ja kuusi alusta vierekk?in toinen toisiinsa kytkettyin?.

Mihin suuntaan vain katseensa loi, niin aina, niin pitk?lle kuin silm? kantoi, n?kyi kuin loppumaton sekava mets? mastoja ja raakapuita lukemattomiin saakka.

Kuvittelepa sitten, arvoisa lukija, sit? huumaavaa, satumaista vaikutusta, mink? t?mm?inen monikirjava, el?v? taulu teki meihin kuhunkin, jotka emme ennen t?mm?ist? suuremmoista n?ky? olleet n?hneet, kun t?m?n lis?ksi viel? tulivat nuo omituiset temput, joita t??ll? vuosien vaiheella kahdentoista ly?nnill? toimeenpannaan ja joista me emme ennakolta mit??n aavistaa tienneet.

Noin kymment? minuuttia ennen kahtatoista uudenvuoden y?n? komennettiin nimitt?in jokaisessa laivassa miehet raakapuille ja annettiin heille ainekset tulisoihtuja varten.

Juuri kahdentoista ly?nnill? sytyttiv?t he yht'aikaa soihtunsa y?n pimeydess? ja hiljaisuudessa. Samassa rupesi raketteja, kaiken v?rillisi? ja kokoisia, lentelem??n rannoilta ja laivoista, kanuunoiden, pyssyjen ja revolverien paukkuessa. Samalla hetkell? leimahtivat monet tuhannet eri v?riset paperilyhdyt kaikkialla tuleen, valaisten koko sataman mit? hurmaavimmalla taikavalolla. Kaupungin ja laivojen kelloja soitettiin r?mpytettiin kaikin voimin, niinkuin viimeinen hetki olisi k?siss? ollut. Sen lis?ksi kaikuivat tuhansien merimiesten kurkuista mit? hurjimmat ja iloisimmat uudenvuoden hurraa-huudot, sekaantuen rumpujen p?rin??n ja kaikenmoisten soittimien pauhinaan. T?mm?ist? valoa ja iloa kesti taukoomatta nelj?nnestunnin, ja koko sen ajan tuntui minusta kuin olisin ?kki? temmattu todellisesta el?m?st? mit? ihmeellisimp??n satumaailmaan.

Jos minnek? katseensa k??nsi, n?kyi lukemattomia tulisoihtuja, korutulituksia, bengaalitulia punaisia, sinisi?, keltaisia ja jos jonkin v?risi?, niin ett? koko suunnattoman lavea satama tuhansine aluksineen n?ytti olevan yhten? ainoana tulimeren?, jommoista en ikin? ollut ennen n?hnyt enk? ollut kuullut muidenkaan kertovan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet