Read Ebook: Merimiehen matkamuistelmia 2 Maalla ja merellä by H Gman Aukusti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 817 lines and 36925 words, and 17 pages

Jos minnek? katseensa k??nsi, n?kyi lukemattomia tulisoihtuja, korutulituksia, bengaalitulia punaisia, sinisi?, keltaisia ja jos jonkin v?risi?, niin ett? koko suunnattoman lavea satama tuhansine aluksineen n?ytti olevan yhten? ainoana tulimeren?, jommoista en ikin? ollut ennen n?hnyt enk? ollut kuullut muidenkaan kertovan.

Nelj?nneksen yli kahdentoista kuului jyme? yhteislaukaus l?hell? olevasta linnoituksesta ja pani koko sataman t?risem??n. Se oli ennakolta ilmoitettu merkki, jonka j?lkeen koko tuo merkillinen uudenvuoden tervehdys oli yht? ?kki? loppuva, niinkuin se oli alkanutkin.

Ik??nkuin taikasauvan k??nn?ksell? vaikenivat kanuunat, pyssyt, rummut y.m. lukemattomat metelin tuottajat, tulet sammuivat ja kaikki oli taasen hiljaista kuin haudassa.

Mutta nyt vasta t?m?n satumaisen n?ytelm?n loistokohta h?mm?stytti ensikertalaisen silmi?.

Sataman suulla olevan linnoituksen tornin huipusta levisi ?kki? y?n pime?lle taivaalle mahtava, paukkuva ja s?hisev? korutulitus, jota tuskin voinen kuvata.

Ensin ilmaantui kirkas, seppel?itty risti, noin kyyn?r?n korkuinen, ruusun punaisen tulen keskell?. Kun olimme muutamia sekuntia sen suloista loistoa ihailleet, lensi se yl?s pilvi? kohden, ja sijaan tuli kirkas, kimalteleva t?hti punaisen ja keltaisen tulen keskell?. Muutaman sekunnin kuluttua suhahti t?hti vuorostaan ilmaan ja kulki verkalleen id?st? l?nteen niin pitk?lle kuin silm? voi sit? seurata. Sitten taasen seurasi viheri?inen tuli, jonka keskell? kuu levollisesti levitti himme?t? valoansa, kunnes se v?hitellen pieneni, niin ett? siit? ainoastaan pieni kaistale lopulta n?kyi.

Mutta samassa kuin kuun viimeinen kaistale sammui, sukelsi esille aurinko, joka valaisi osan satamata kirkkaasti kuin s?hk?valo. Tuon tuostakin tulista vauhtia py?riv?n auringon keskipisteest? levisi pieni aukko, josta singahteli t?ht?si?, pienempi? ja suurempia yl?s ilmaan, josta ne sitten paukkuen ja r?tisten sammuivat. Vihdoin hajosi itse aurinkokin kauheasti pamahtaen ilmaan ja katosi.

Luulimme auringon kadotessa tulitukset jo loppuvan; mutta samassa taasen r?j?hti linnan tornista raketti ilmaan ja sen l?ht?paikkaan ilmaantui sininen tuli. Se suureni suurenemistaan ja rupesi tekem??n ihmeellisi? kiertokulkuja ja kiemuroita. Sinisen tulen keskell? ilmestyi vanha, pitk?, valkopartainen, v??r?niskainen ukko, kantaen vanhaa vuosilukua syliss??n. Ukko ny?kk?ili p??t??n, ja joka ny?kk?yksell? lensi vanhan vuosiluvun numero ilmaan. Tuli ukon ymp?rill? rupesi yh? enemm?n s?hisem??n, kunnes lopulta ukko rupesi tutisemaan, ja viimein sekin suhahti tuhansiksi s?keniksi ja levisi paukkuen ja r?tisten y?n pimeyteen.

Kun oli viel? jonkun aikaa kest?nyt mit? ihmeellisimpi? ja vaihtelevimpia tulituksia, saimme lopuksi n?hd? viel? uuden vuosiluvun, jonka j?ljess? kaksi enkeli? liiteli, ja samalla kuului tornista tuon kaikille englantilaisille tutun kansallishymnin "God Save the Queen" voimakkaat s?veleet.

Englannin vaakuna n?kyi viel? r?tisev?n? vuosiluvun etupuolella, v?h?n aikaa valaisten pilkkopime?t? y?t?, kunnes sekin viimein sammui. Kansallishymnin sointuvat s?veleet hiveliv?t korviamme, ja tuntui silt?, kuin soitto ja veisuu olisivat v?hitellen kovenneet ik??nkuin lis?joukkoja laulajiin ja soittajiin olisi liittynyt. Lopuksi kaksitoista j?re?t? tykinlaukausta lopetti t?m?n juhlallisen uudenvuoden tervehdyksen.

T?mm?inen oli minulla t?m? uudenvuoden y? p?iv?ntasaajan tuolla puolen

Olin joutunut ihan hurmauksiin t?st? yli kaiken k?sityksen menev?st?, vieh?tt?v?st? n?ytelm?st?, joka oli niin ?kki? ilmaantunut ja taas h?vinnyt. Tarvitsin kauan aikaa selvitell?kseni itse?ni ja k?sitt??kseni kaikkea tuota, mit? olin n?hnyt, ja palautuakseni j?lleen t?h?n jokap?iv?iseen el?m??n.

Kymment? p?iv?? vailla kaksi kuukautta viipyi laivamme Kalkutassa. Sen ajan kuluessa otettiin lastiksi riisi? ja ruokatavaroita nelj?n kuukauden matkaa varten Guadaloupe saarelle, joka kuuluu L?nsi-Intian saaristoon. Olimme my?skin suostuneet viem??n sinne seitsem?n sataa siirtolaista, kaikki k?yh?? ty?kansaa maaseuduilta. N?m? aikoivat l?hte? ty?skentelem??n L?nsi-Intian ??rett?m?n suurille ja viljaville sokuriruoka-vainioille.

Ihmisparat! He antautuivat melkein kuin orjuuteen vapaaehtoisesti; mutta parempihan on olla orjana kuin kuolla n?lk??n.

Valtio joka heid?t sinne l?hetti, oli luvannut, paitse vapaata matkaa, yl?spitoa ja vaatteita, perille p??sty? heille taata ruoan ja vaatteet sek? 5 rupiata palkkaa vuodelta viiden vuoden aikana, jonka kuluttua heid?t vapaasti takaisin kuljetettaisiin. T?t? vastaan t?ytyi heid?n n?m? 5 vuotta olla sokurinviljelij?in omaisuutena niinkuin hevoset, h?r?t ynn? muut, sek? is?n ett? ?idin ynn? lapsien.

Meille eli laivan kapteenille maksettiin kuljetuspalkkaa 25 puntaa eli 500 Smk. hengelt? koko matkalta, johon maksuun laivan t?ytyi pit?? heille t?ydellinen yl?spito, vaatteet, makuupatjat, peitteet, l?mmin vesi joka aamu vaatteitten ja heid?n itsens? pesua varten sek? tarpeellinen l??k?rinhoito tarvittaissa. Jos kuka matkalla kuolisi, h?nest? ei mit??n maksettaisi, mutta sit? vastaan hy?tyisimme me jokaisesta matkalla syntyv?st? lapsesta saman kuin aikuisestakin kuljetettavastammekin.

Omituista oli katsella n?it? puolivillej? ihmisi? heit? laivaan kuljetettaessa. He olivat aivan alastomia, kahvinruskeita v?rilt??n, tukka kiilt?v?n musta ja lainehtiva, hentoja, kaunisvartaloisia ruumiiltaan, mutta muutoin mit? alhaisimmalla sivistyksen kannalla ja arkoja kuin arimmat mets?n el?imet. Useat heist? eiv?t koskaan olleet valkoihoista ihmist? n?hneet, eik? monikaan heist? liene n?k?piiri?ns? t?t? ennen ulottanut ulkopuolelle syntym?metsi??n. Meid?t n?hty??n eiv?t he mitenk??n tahtoneet uskaltaa l?hesty? isoa luukkua, josta heid?n oli laskeutuminen laivan v?likannelle heit? varten valmistettuihin olinpaikkoihinsa. T?ytyi sent?hden komentaa miehist? pois heid?n n?kyvist??n.

Omasta olostani t?ss? etel?maisessa kaupungissa kerrottakoon t?ss? my?s jotakin. Kapteeni O'Brienin kanssa oli meist? tullut erinomaisen hyv?t yst?vykset. Mutta luonnollista oli, ett? minua usein vaivasi raskas surumielisyys, sill? olinhan saanut niin paljon k?rsi? sek? ruumiillisesti ett? henkisesti, ja voimani yh? pysyiv?t heikonpuolisina; mutta eritt?inkin syd?mess?ni asui synkk? muisto rakkaan Maryni odottamattomasta kuolemasta.

Huvittaakseen minua ja est??kseen minua vaipumasta ik?v??n ja ep?toivoon yksitoikkoisessa meriel?m?ss?, antoi kapteeni minun olla maissa koko ajan, mink? laivamme viipyi satamassa, oppiakseni hindulaisten kielt?, jota minun oli muka tarvis v?h?n osata tullakseni matkalla toimeen noiden seitsem?n sadan hindulaisen kanssa, joita meid?n oli laivallamme kuljettaminen ja joiden hoidosta minun oli huoli pit?minen.

Sit? tarkoitusta varten h?n toimitti minut ty?njohtajaksi er??lle maatilalle, joka on noin 3 Englannin peninkulmaa Kalkutan kaupungista ja jossa h?n kertoi itsekin ennen jollakulla matkallaan k?yneens?, kehuen t?t? seutua eritt?in terveelliseksi ja sopivaksi olinpaikaksi minulle.

Maatilan omistaja, Abdul Sahidan, harjoitti maatilallansa my?s suurenmoista teenviljelyst?, ja h?nell? oli erinomaisen laajoja riisivainioita ja hedelm?llisi?, rehottavia hedelm?tarhoja. H?nell? oli perhett? sata kolmekymment? viisi henke?, suuri joukko siipikarjaa y.m. elukoita.

Abdul Sahidanilla oli itsell? ollut 10 vaimoa, sill? hindulaiset viett?v?t viel? patriarkkain el?m??, ja heill? on monivaimoisuus luvallinen. N?it? paitsi oli h?nell? 90 orjaa sek? nuori, kukoistava 16 vuotias tyt?r, joka oli l?pik?ynyt jonkinlaisen oppilaitoksen ja siis "sivistynyt" nainen. H?n haastoi jotenkin selv?sti englanninkielt?, r?mpytteli auttavasti pianoa ja oli vaatetettu euroopalaisten naisten tapaan. H?n osasi istua oikein tuolilla ja sohvalla, niinkuin sivistyneet ihmiset ainakin, eik? vaan lattialla ja maassa jalat ristiss? alla, niinkuin h?nen muut kansalaisensa. Samoin h?n osasi my?s sy?d? veitsell?, kahvelilla ja lusikalla eik? ainoastaan viisihaaraisellaan. Sit? paitsi h?n osasi laulaa ihmeen vieh?tt?v?ll? ??nell??n nelj?, viisi erinlaatuista englantilaista laulua sek? kirjoittaa englannin- ja hindulaiskielt?, sek? sen lis?ksi tehd? monta hyv?? ja hy?dyllist? pient? askaretta, joihin euroopalainen tai sivistynyt nainen ei kykenisik??n. Hindulaisten k?sityksen mukaan h?n oli siis korkeimmalla sivistysasteella ja pidett?v? naisellisen t?ydellisyyden mallikuvana.

Muutoin oli Abdul Sahidan itsekin sivistyneimpi? hindulaisten joukossa sill? paikkakunnalla, ja muuten kaikin puolin nerokas ja toimelias mies.

Nelj? vuotta takaperin h?n oli k??ntynyt kristinuskoon, ja samoin olivat h?nen p??vaimonsa ja tytt?rens? Mirjam tehneet. Nuo yhdeks?n muuta entist? vaimoa olivatkin nyt vaan palvelijanaisten arvossa, kuitenkin niin, ett? heid?n haltuunsa oli uskottu p??asiallisesti talouden hoito, joten heid?n ei tarvinnut orjain teht?vi? toimittaa.

Abdul Sahidanin perheess? kohdeltiin minua valkoista sardah'ia erinomaisen lempe?sti ja yst?v?llisesti, jommoista kohtelua ei hindulaiselta olisi osannut odottaakaan. Oltuani talossa seitsem?n viikkoa, tunsin siis itseni oikein kotiutuneeksi.

Sitten er??n? p?iv?n? sain k?skyn kapteeniltani tulla laivaan, koska muutaman p?iv?n kuluttua laivan piti selvit? l?htem??n, ja minun siis oli tarvis saapua tuohon uuteen seurapiiriini puhuttelemaan hindulaisia siirtolaisia heid?n omalla kielell?ns?. Silloin minut valtasi todellakin h?mm?stytt?v? vastenmielisyys koko meriel?m?n vaaroihin ja vaivoihin, niin ett? melkein halutti j??d? sinne, miss? nyt olin, hindulaisen perheesen, ja ruveta h?nen teeskentelem?tt?m?n Mirjaminsa mieheksi.

T?m? johtui minun mieleeni etenkin siit? syyst?, ett? Mirjam, is?nt?ni tyt?r, oli surusta ihan n??ntym?isill??n minun l?ht?ni t?hden. Teeskentelem?tt?m?sti ja ujostelematta h?n esitteli minulle, ett? min? i?ksi p?iviksi j?tt?isin kaikki l?ht?puuhat sikseen ja j?isin h?nen luoksensa. Kun min? n?in, mink?laisella lapsellisella luottamuksella h?n t?t? tuumaansa esitteli, ja ettei h?n tahtonut minun selityksi?ni korviinsakaan ottaa, koitin min? lohduttaa h?nt parhaan taitoni mukaan sek? lupasin pian tulla takaisin, kun vain olin L?nsi-Intian matkan tehnyt. Juttelin h?nelle, ett? olin t?m?n matkan tekoon pakotettu, niin ettei kukaan muu siit? voisi minua vapauttaa kuin Englannin kuningatar, ja ett? ennen kuin Englannista kirje enn?tt?isi palata, olisin jo itsekin takaisin.

Min? lausuin siis j??hyv?iset Abdul Sahidan perheenj?senille. Tultuani lopulta Mirjamin luo, puhkesivat h?nen tunteensa hurjina valloilleen. H?n heitt?ytyi minun kaulaani ja itki niin rajusti, ett? luulin h?nen syd?mens? pakahtuvan. Hetken kuluttua heitt?ysi h?n siit? polvilleen jalkaini juureen, suuteli niit?, syleili minua polvista, ja itki ja pyyhkieli pitkill?, kauniilla hiuksillaan minun tomuisia jalkojani ja muutenkin it?maiseen tapaan ilmaisi katkerata suruansa mit? hellimmill? ja n?yrimmill? rakkauden ja kunnioituksen osoituksilla.

Vaikeaksi k?vi minunkin suruni t?t? luonnonlapsen katkeraa surua ja avomielist? rakkautta katsellessani. Yritin monta kertaa kohottaa h?nt? n?yr?st? asemastaan, mutta ilman menestyst?. Vihdoin sain h?nen niinkuin lapsen istumaan polvelleni, jossa h?n k?tki kasvonsa minua vastaan ja rupesi taas vaikeroimaan ja itkem??n. H?nen is?ns? oli, niinkuin siin? sain tiet??, luulotellut tytt? parkaa, ett? min? kentiesi ainaiseksi j?isin sinne ja ottaisin h?net vaimokseni. Ja totta tosiaankin, jos olisi Mirjam ollut valkoinen, niin ei h?n olisi juuri Marynkaan rinnalla h?pe??n j??nyt, niin enkelinkaltasena kuin t?m? minun syd?mess?ni oli j??nytkin. Ja sit? paitsi olisihan minusta tullut rikas ja mahtava tilan ja teeviljelyksien omistaja It?-Intiassa, joka kait ei olisi ollut hulluinta sek??n. Ja jos olisi minulla ollut niin paljon el?m?n kokemuksissa karjennutta kylm?? j?rke? kuin nyt, niin tuskinpa olisinkaan p??rly?ni lokaan viskannut.

Vihdoin minun t?ytyi luvata pyyt?? kapteenilta heti eroa per?miehen virastani, ansaittua palkkaani ja tavaroitani, ja tulla heti takaisin, ja merkiksi otin sormuksen sormestani, painoin sen Mirjamin sormeen ja rynt?sin ulos, hyp?hdin portaitten edess? hevosen selk??n ja ratsastin karahutin taakseni katsomatta, hindulaispalvelijan seuraamana, kunnes maatila oli n?ht?vist?ni kadonnut mets?n siimekseen.

Kyll?h?n min? jo todellakin haastelin asiasta kapteeni O'Brienille. Mutta h?n nauroi koko minun jutulleni, eik? h?n sit? paitsi voinut minulle eroa antaa, koska h?n ei olisi siell? saanut toista luotettavaa per?miest?, jota paitsi h?n ei olisi uskaltanut niin pitk?lle ja vaivalloiselle retkelle l?hte?. Ja ivaten h?n nauroi: "Kyll? merivesi ja raitis ilma semmoiset hullutukset pian pois huuhtovat".

Ja kyll? ne n?kyiv?t sen tekev?nkin, samoin kuin ne monta muutakin onnen tarjousta ovat huuhtoneet. Turhaan sitten j?ljest?p?in kaduin, etten silloin karannut laivasta ja mennyt hindulaiseksi maanviljelij?ksi.

Helmikuun 20 p?iv?n? l?hdimme Kalkutasta. Hinaajalaiva veti meid?t ulapalle, ja sinne ne j?iv?t monet hauskat muistot ja iloiset hetket, joita olin siell? viett?nyt etel?n l?mpim?n auringon alla hindulaisperheen keskuudessa, eik? liene mit??n outoa siin?, ett? monta kertaa matkallamme kaipauksella t?t? oloani muistelin.

Matkamme kului ilman mit??n erinomaisia vastuksia. Ilmat olivat koko ajan eritt?in kauniit; ei ollut myrskyj? eik? pahoja vastatuulia. Siirtolaisemme my?skin olivat hyvin rauhallisia ja kaikinpuolin tyytyv?isi? uusissa oloissaan: Ja sopipa heid?n niin ollakin, sill? eiv?tp? he olleet niin hyviin p?iviin ennen tottuneet. He makasivat, s?iv?t ja huvittelivat itsi??n parhaimman taitonsa mukaan; ei tarvinnut heid?n huolehtia maailman menoista mit??n, saivat el?? vaan niin kuin suloisinta paratiisin el?m??.

Muutamia viikkoja laivassa oltua, rupesikin heist? n?kym??n, ett? he voivat erinomaisen hyvin, sill? laivaan tullessaan olivat heist? useimmat olleet laihoja kuin luurangot; mutta viikkojen kuluessa lihoivat he niin, ett? olivat kuin parhaat papualaisten sy?ttil??t. Monen kasvotkin alussa olivat oikein kuivettuneet ja ryppyiset, mutta lopulta kiilsiv?t ne jo lihavuudesta ja hyvinvoinnista kuin ruskea lakeerinahka.

Min?, joka olin muka hindulaisten kielt? oppimassa ollut ja v?h?n sit? oppinutkin, sain per?miehentoimeni ohessa my?skin pit?? ylint? hoitoa heist?, josta toimesta minulle maksettiin 3 puntaa eli 75 Sm. lis?maksua. Minun velvollisuuteni siis oli pit?? j?rjestyst? heid?n keskuudessaan sek? valvoa, ett? he saivat kaikki, mit? heille oli tulevaa, ja ettei latvan miehist? saanut mill??n tavalla sekaantua heid?n asioihinsa eik? sopimattomasti heit? kohtaan k?ytt?yty?.

T?ss? toimessani min? sain apumiehikseni kaksikymment?viisi malajilaista, jotka ovat vaaleampi-ihoisia ja joita siell? pidet??n jalompana rotuna. Heid?t min? j?rjestin niin, ett? heist? aina oli yksi ison ja per?ruuman vartijana ja toiset puolet v?likannella j?rjestyst? ja puhtautta valvomassa, kaksitoista miest? y?ll? ja toiset p?iv?ll?. Kello 8 aamuin illoin oli vahtivuoro vaihtuva. Vanhin joukosta oli m??r?tty heid?n ylip??llik?ksi, joka taasen valvoi miestens? velvollisuuden t?ytt?mist? ja illoin aamuin antoi minulle tarkat selvitykset kaikista tapauksista. H?nen oli m??r? vain silloin tulla minua avuksi pyyt?m??n, kun ei voinut itse seikoista suoriutua.

T?m? p??llysmies oli palvellut 10 vuotta Intian sotav?ess? ja osasi sent?hden auttavasti englanninkielt?, joten h?n oli minulle suurena apuna ja tulkkinakin jatkuvissa tapauksissa.

Kolme kertaa p?iv?ss? tein min? s??nn?llisesti tarkastusmatkan v?likannella. Silloin olivat usein kovatkin kurituskeinot tarpeen vaatimat, voidakseni saada yll?pidetyksi likimainkaan ihmism?ist? puhtautta ja j?rjestyst? yleens? n?iden mets?l?isten tapoihin tottuneiden puolivillien ihmisten keskuudessa.

Kalkutasta l?htiess?mme oli kuumuus niin suuri, ett? t?ytyi pari kertaa p?iv?ss? vedell? vadella laivan kantta ja muita paikkoja, joihin auringon s?teet sattuivat, sill? piki ja terva tunki tihkumaan saumoista ulos. Kun sitten muutamia p?ivi? l?htemisemme j?lkeen ilma v?h?n alkoi viilet?, sain laivan l??k?rilt? m??r?yksen jakaa mukana olevasta varastosta vaatteita alastomille hindulaisille.

Kukin nainen sai hameen ja lyhyen r?ijyn, jotka olivat tehdyt karkeista kamelinvillaisista langoista, sek? pitk?n harvakuteisen liinankaistaleen, jota he k?yttiv?t omituisena hameentapaisena vaatetuksena. Miehet saivat villahousut ja kapeamman liinakaistaleen, jolla he yl?ruumistaan peittiv?t tai k?yttiv?t p??ss??n turpaanin tapaan.

Joka aamu ajettiin heid?t kuudelta yl?s laivan kannelle itse??n pesem??n, ja kesti t?t? pesemist? puoli kahdeksaan aamulla. Laivassa oli h?yrykone, jonka pannusta he saivat tarpeen mukaan l?mmint? vett?, jota runsaasti tarvittiinkin, kun heid?n t?ytyi pest? koko ruumiinsa.

Kahdeksalta aamulla saivat he aamiaiseksensa kukin kaksi laivakorppua, kaksi kukkurap?ist? ruokalusikallista sokerijauhoa ja sen p??lle tuopin vett?.

Kahdeltatoista saivat he p?iv?lliseksens? h?yryll? keitetty? riisi? sek? curykastetta sen mukana.

Keskiviikkoina ja sunnuntaina pantiin curyn joukkoon liseeksi perunoita ja tuoretta lihaa pienin? viipaleina; ja silloinkos n?m? yksinkertaisiin ruokiin tottuneet mets?l?iset luulivat oikein herkuttelevansa.

Ruokahalu oli heill? mit? parhain. Heid?n kauheasta sy?m?taidostaan tahdon t?ss? kertoa pienen esimerkin.

Olimme yhdeks?tt? vuorokautta matkalla, ja meri aaltoili sangen voimakkaasti, vaikka myrsky ei ollut kovin ankara. Merimatkoihin tottumattomista siirtolaisistamme oli moni meritaudin: s??lim?tt?miss? kourissa. Niinp? oli er??n perheenis?n molemmat vaimot ja kaikki nelj? lasta sy?m??n kykenem?tt?mi?. T?t? tilaisuutta k?ytti hindu-is?, joka oli sangen roteva mies, mutta laiha kuin luuranko, hyv?ksens? saadakseen kerrankin tilavan vatsansa tarpeeksi t?yteen.

H?n otti kaikki seitsem?n ruoka-annosta ja meni rakkaan perheens? luo v?likannelle; muutoin t?ytyi kaikkein yl?kannella aterioida, jos vaan ilma siihen oli sopiva. Kun nyt ei meritautia potevat perheenj?senet voineet sy?d?, arveli kait mies, ett? synti oli saatua ruokaa takaisin vied?, eik? sit? tallettaa voinut. Loppup??t?kseksi tuli se, ett? mies s?i itse kaikki seitsem?n annosta!

Puolen tuntia aterioimisajan j?lkeen sain tiedon, ett? yksi siirtolaisista oli saanut "sisuksiinsa merik?rmeen," sill? h?n v??ntelihe ja mateli pitkin ruuman laattiata kuin "k??rme".

Tultuani paikalle n?in miehen todellakin voihkuen ja ?hkien pitkin ruuman lattiata nolon kuolon tuskissa kieriskelev?n, silm?t p??st? pullistumaisillaan.

Kuulusteltuani h?nen perheens? j?seni? ynn? l?hinn? olevia makuutovereitaan, sain lopulta sen tiedon, ett? mies oli kentiesi sy?nyt liikaa, kun oli korjannut muidenkin perheenj?senten osan avaraan vatsaansa. Min? tietysti mit? kiireimmin haetin l??k?rin tutkimaan t?t? omituista potilasta, mutta h?n ei voinut en??n miest? auttaa; h?n vaan ilmoitti lyhyesti, ett? miesparan vatsalaukku oli revennyt.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet